Kiusaaminen on vakava asia, koska se vaikuttaa ihmisen persoonaan. Raskaiden kiusaamista täynnä olevin vuosien jälkeen en mielestäni ole ollut enää aivan oma itseni. Nykyisinkin pelkään edelleen samaa kohtaloa, jonka sain aiemmin. En vain uskalla olla täysin oma itseni, kuin aivan läheisimpien ystävieni kanssa. Yksin olleessaan ajattelen kun joku nauraa vieressä, että he nauravat minulle. Uusien ihmissuhteiden luominen on vaikeampaa, kun pelkää tavallaan tuntemattomiin ihmisiin tutustumista. Kiusaaminen on myös vaikuttanut persoonaani. Ennen olin hyvin avoin ja muista välittävä ihminen, mutta nykyisin olen hieman ehkä itsekeskeinen, koska en halua alistua kiusaamiseen uudelleen. Enkä tiedä löydänkö omaa itseäni enää koskaan uudelleen. Kiusaaminen vaikuttaa ihmisen mieleen. Jokainen voi omalla käyttäytymisellään vaikuttaa muiden kuin itsensäkin hyvinvointiin. En oikeastaan käsitä miten joku voi nauttia, kun joku toinen kärsii.
Tässä joulun alla oli taulu palaa, kun kävin sukulaisihmisien luona kahvella ja haukkumassa puolueita, he ovat minulle rakkaita ihmisiä. Mutta tulivatpa illalla äite ja 11-vuotias tyär joulujuhlista mahdottoman naurun kanssa kotiin. 11-vuotias juoksi sisälle naurusuin, ja minä kysymään mikä naurattaa. Raijalla (nimi muutettu) putos hame kesken esityksen. Mutsinsa virnuili perässä. Tämä Raija on 11-vuotias tyttö ja hänen hameensa putosi kesken shöyn. Minä näen tragedian, he näkivät suurta komediaa. Kyselin onko tämä Raija kiusanhenki. Ei ollut edes kiusanhenki, jos olisi ollut, niin olisin voinut paremmin äiten ja tyttären yhteisen naurun. Mutta hiljaiseksi veti, tulinkin mutisseeksi asioita siinä.
Meillä paapotaan häiriköitä ihan liian paljon. Kaiken maan tukea ja muuta pitäisi soveltaa muun opetuksen sisällä, jotta häirikkö saisi olla luokassa ja jatkaa häiriköintiään. Yksinkertainen ja toimiva resepti on nakata häiriköt (luen tunneilla kiusaajat myös heihin) ulos luokasta ja antaa heidän kärsiä vahinko nahoissaan. Luokan muitakin oppilaita tulisi ajatella, eikä aina hyysätä häiriköitä.
Poikien välinen naljailu on kyllä siinä mielessä paha juttu, kun välillä siitä ei sitten millään ota selvää. Välillä kun erehtyy menemään väliin, on kyseessä tietenkin "läppä vaan, saa kai huumoria olla". Siis molemmin puolin, myös "kiusattu" hokee samaa. Ja toisaalta taas välillä nuo luokan toiselta puolelta tulleet huudahdukset ovat oikeasti aika osuvia. Siinä sitten yrität pokkaa pitää, ettet syyllisty kiusaamiseen..
KiVa-koulu on oikein hyvä toimintatapa ja antaa selkeät työkalut noiden tapausten selvittelyyn. Varmasti homma toimii ilmankin ja maalaisjärjellä yleensä, mutta ei kai siihen pienet raamit mitään haittaa. Taitaapi olla ihan tutkittua tietoa, että kiusaamistapaukset ovat vähentyneet sen avulla, joten tuskin se aivan lävitse paska systeemi on.
Koulupoikaa puukotettiin Imatralla, uutisoi YLE.
Yhdeksäsluokkalainen puukotti luokkatoveriaan rintaan. Poliisi on paikalla. Koulupäivä keskeytettiin tapahtuneen vuoksi.
Joku sitten näköjään toteutti näitä hautomiaan suuunnitelmia. Motiivin tuosta tunnistaa, se paljastuu jo siitä että poliisi ei halua kertoa sitä. Valitettavasti kiusaaminen ei ole lieventävä asianhaara, joten onnea kaverille loppuelämään. Luokittelu vaaralliseksi, huonot työnsaanti mahdollisuudet tulevaisuudessa, elämän pilaaminen ja tieto siitä että kiusaaja saa tapauksesta vain arvet ja lässyttelyä vanhemmilta.
Jos tuosta on tosiaan kyse, voidaan jälleen kyseenalaistaa koulun opettajien pätetyys. Heidän mukaansahan poikien välillä ei ollut mitään aiempia kiistoja. Ikävä juttu kaikenkaikkiaan, onneksi puukotettu ei ole enää hengenvaarassa.
Luulisi olevan pikkuhiljaa jonkunlainen herätys paikallaan myös noiden kiusaajien päissä: se, että sitä hintelää nörttiä on helppo hakata, ei tarkoita etteikö se hintelä nörttikin joku päivä saa tarpeekseen. Toivottavasti seuraavan kiusatun ei kuitenkaan tarvitse uhrata omaa tulevaisuuttaan näiden pikkurunkkujen takia.
Kokemuksesta voin sanoa, että puukotukseen tarvitaan muutakin kuin kiusaaminen, taustalla täytyy olla paljon suurempia ongelmia, mikä on aiheuttanut mielen järkkymistä.
Varmasti noinkin. En kuitenkaan yhtään väheksyisi sitä kiusaamisen roolia näissä tapauksissa ja puhun nyt tosiaan ihan omasta kokemuksesta. Jos mulla ei olisi seiskaluokalla ollut turvallista kotia, edes joitain kavereita - ja tietokonepelejä - en tiedä mitä olisi käynyt. Kaikennäköistä siinä alkaa pyörimään mielessä kun riittävän pitkään päähän potkitaan. Kirjaimellisesti...
En epäile tätä yhtään, mutta vaatii erittäin paljon, ennen kuin ihminen lähtee tappamaan toista.
...Missään ei ole puhuttu kiusaamisen pitkäaikaista vaikutuksista mielenterveyteen. Tupakan polton vaaroista luennoidaan jatkuvasti koulussa, mutta enemmän ihmiset luultavasti kärivät masennuksesta/mielenterveysongelmista, ja todella usean mielenterveysongelman taustalla on koulukiusaamista. Tässäkin siis pitäisi ennaltaehkäistä ja valistaa paremmin. Ei vaan sanoa että "me ollaan KiVa koulu, ei kiusata ketään, eihän?"...
Tarkoitin että kerrotaanko siitä nimenomaan kauaskantoisten vaikutusten kautta? Että se, että jotain kiusataan yläasteella voi vaikuttaa kiusattuun jopa kymmenien vuosien kuluttua? Jokainen varmaan tajuaa, että sillä hetkellä se tuntuu ikävältä, mutta miten moni kiusaaja oikeasti tajuaa toimintansa seuraukset pitkällä aikavälillä? Minua kiusattiin 9 vuotta, mutta en silti usko että nämä kusipäät olisivat toimineet samalla tavalla jos he olisivat tienneet, että se silloinen toiminta vaikuttaa itsetuntooni vieläkin, vaikka olen saanut olla "rauhassa" jo yli viisi vuotta. (+ lukio, mutta siellä minua kohdeltiin kuin ilmaa. Tunsin senkin jollain tapaa kiusaamiseksi).Kiusaamisesta puhutaan jatkuvasti kouluissa, väittäisin että mm. tänään ollut monessa koulussa teemana toisista välittäminen ja huolehtiminen. Esimerkiksi KiVa-koulujärjestelmään kuuluu jatkuva ennaltaehkäisevatyö koulutuspäivien muodossa. Tilanne on parantunut jatkuvasti, osin näiden kouluampumisten seurauksena, joten väitteesi ettei kiusaamisesta puhuta on väärä.
Tarkoitin että kerrotaanko siitä nimenomaan kauaskantoisten vaikutusten kautta? Että se, että jotain kiusataan yläasteella voi vaikuttaa kiusattuun jopa kymmenien vuosien kuluttua? Jokainen varmaan tajuaa, että sillä hetkellä se tuntuu ikävältä, mutta miten moni kiusaaja oikeasti tajuaa toimintansa seuraukset pitkällä aikavälillä? Minua kiusattiin 9 vuotta, mutta en silti usko että nämä kusipäät olisivat toimineet samalla tavalla jos he olisivat tienneet, että se silloinen toiminta vaikuttaa itsetuntooni vieläkin, vaikka olen saanut olla "rauhassa" jo yli viisi vuotta. (+ lukio, mutta siellä minua kohdeltiin kuin ilmaa. Tunsin senkin jollain tapaa kiusaamiseksi).
Tässäkin siis pitäisi ennaltaehkäistä ja valistaa paremmin. Ei vaan sanoa että "me ollaan KiVa koulu, ei kiusata ketään, eihän?".
Ei ollut tarkoitus haukkua KiVa-kouluohjelmaa, tietenkin on loistavaa että asialle edes yritetään jotain tehdä! Mutta itse en usko, että tuolla on suurta vaikutusta, ellei oikeasti näytetä mitä se kiusaaminen tekee ihmiselle. Olen ehkä vain skeptinen asian suhteen, kun minunkaan tapauksessa kukaan ei oikeastaan koskaan välittänyt. Silloin ei tosin KiVa-koulu ole käytössä.Hei!
Toivoisi, että näihin asioihin perehdyttäisiin ennen kuin heitellään tuollaisia kommentteja. KiVa-koulusta on helposti saatavilla tietoa vaikka täältä http://www.kivakoulu.fi/, niin ei tarvitse mutuilla. Alakoulun puolella kaksi luokka-astetta käy läpi KiVaan kuuluvan ohjelman. Yläkoulun puolella 7-luokkalaiset. Tarvittaessa KiVa-kouluun liittyviä teemoja voidaan toki käydä muillakin luokka-asteilla. Kiusaamisen vastaisessa ohjelmassa on neljä teemaa harjoituksineen. Aikaa näihin käytetään 8-20 oppituntia lukuvuoden aikana (koulukohtainen asia). Asia ei jää todellakaan retoriseksi jauhamiseksi.
Ainakin meillä painotetaan noilla KiVa-tunneilla asioita hyvin monipuolisesti, myös sitä, että kiusaaminen ei ole vain tämän hetken ongelma, vaan heijastelee vuosien taakse. Se on vain niin, ettei tuollainen yläkouluikäinen poika ole useinkaan riittävän kypsä käsittelemään asioita tarvittavalla perspektiivillä vaikka niitä kuinka takoisi nuppiin. Päähän kun monella mahtuu vain kaverit, tytöt ja max. tuleva viikonloppu. Ja kuinka saada kiusaaminen loppumaan, jos sitä hiljaisesti tuetaan kodeissa? Ei nämä ole kovin mustavalkoisia juttuja, jotka ratkeavat siihen, että opettajat taikovat jotain kouluissa.Tarkoitin että kerrotaanko siitä nimenomaan kauaskantoisten vaikutusten kautta? Että se, että jotain kiusataan yläasteella voi vaikuttaa kiusattuun jopa kymmenien vuosien kuluttua? Jokainen varmaan tajuaa, että sillä hetkellä se tuntuu ikävältä, mutta miten moni kiusaaja oikeasti tajuaa toimintansa seuraukset pitkällä aikavälillä? Minua kiusattiin 9 vuotta, mutta en silti usko että nämä kusipäät olisivat toimineet samalla tavalla jos he olisivat tienneet, että se silloinen toiminta vaikuttaa itsetuntooni vieläkin, vaikka olen saanut olla "rauhassa" jo yli viisi vuotta. (+ lukio, mutta siellä minua kohdeltiin kuin ilmaa. Tunsin senkin jollain tapaa kiusaamiseksi).
En taida osata ilmaista itseäni oikein. En siis syytä tästä opettajiakaan ja tiedostan kyllä, että opettajatkaan eivän mitään ihmeidentekijöitä ole. Tunnen muutamia opettajia ja he ovat sanoneet, ettei tuota kiusaamista yksinkertaisesti näe/tunnista ja muutenkin kaikki menee näiden kusipäiden ehdoilla kun oppilasta ei enää saa poistaa luokasta, ja jos oppilaaseen koskee/korottaa ääntään, ollaan kohta oikeudessa. En sitten tiedä millä systeemillä tämän kaiken voisi ratkaista, mutta ei tämäkään systeemi toimi. En tosin usko, että kiusaamista ikinä pystytään kokonaan lopettamaan.Ainakin meillä painotetaan noilla KiVa-tunneilla asioita hyvin monipuolisesti, myös sitä, että kiusaaminen ei ole vain tämän hetken ongelma, vaan heijastelee vuosien taakse. Se on vain niin, ettei tuollainen yläkouluikäinen poika ole useinkaan riittävän kypsä käsittelemään asioita tarvittavalla perspektiivillä vaikka niitä kuinka takoisi nuppiin. Päähän kun monella mahtuu vain kaverit, tytöt ja max. tuleva viikonloppu. Ja kuinka saada kiusaaminen loppumaan, jos sitä hiljaisesti tuetaan kodeissa? Ei nämä ole kovin mustavalkoisia juttuja, jotka ratkeavat siihen, että opettajat taikovat jotain kouluissa.
Julkkis-kampanjat ovat hyviä, koska ne pysäyttävät ehkä enemmän nuoria ajattelemaan asioita, ja toisaalta joku kiusattu saattaa saada pönkitystä itsetunnolleen kun saa kuulla jonkun julkimon jakaneen saman kohtalon. Kampanjat ovat kuitenkin aina vain tekohengitystä ja perustoimintoja tukevaa duunia. Tosin en epäile, että tarkoititkaan niille sen suurempaa roolia.Mielestäni oli loistava kampanja, kun Katja Ståhl kiersi entisen kiusaajansa kanssa kouluissa kertomassa kiusaamisesta (tämä itseasiassa taisi ollakin KiVa-koulun juttu, loistavaa siis!). Toivoisinkin että tällaisia juttuja tehtäisiin enemmänkin.
Meillä hoidetaan asiat aikalailla samalla kaavalla kuin kuvailit, tosin KiVa-kynnys on kaiketi hiukan matalampi. Esim. aiemmin kuvailemani tapaus meni kivaan, eikä se mitään tolkuttoman rajua ollut. Ei toki varmasti miellyttävääkään.KiVa-koulu on hyvä systeemi, mutta liian raskas välittömään puuttumiseen. Meillä otetaan ylimenevään kiinni välittömästi eli mikäli luokkaa opettavan opettajan sanominen ei riitä, otetaan oppilas/ oppilaat rehtorin puhutteluun, josta menee tieto kotiin. KiVa-tiimiä käytetään todella vakavissa tapauksissa, joita meillä ei ole vielä ollut, ja koulutuksessa.
En taida osata ilmaista itseäni oikein. En siis syytä tästä opettajiakaan ja tiedostan kyllä, että opettajatkaan eivän mitään ihmeidentekijöitä ole. Tunnen muutamia opettajia ja he ovat sanoneet, ettei tuota kiusaamista yksinkertaisesti näe/tunnista ja muutenkin kaikki menee näiden kusipäiden ehdoilla kun oppilasta ei enää saa poistaa luokasta, ja jos oppilaaseen koskee/korottaa ääntään, ollaan kohta oikeudessa. En sitten tiedä millä systeemillä tämän kaiken voisi ratkaista, mutta ei tämäkään systeemi toimi. En tosin usko, että kiusaamista ikinä pystytään kokonaan lopettamaan.
