Koulukiusaajat

[penkinlämmittäjä]

Itse ehdottaisin radikaalisti uhrin nimen julkaisua ja julkista ilmoitusta, että kiusaajat tappoivat hänet henkisesti. Suomessa on liian suuri rikosikä. Alle 15-vuotiaat eivät käytännössä tee rikoksia. Ala-asteella lapset eivät vielä tiedä mitä tekevät, mutta yläasteella tietävät. Olin itse ala-asteella pienehkössä muodossa koulukiusattu, koska kuuluin uskonnolliseen vähemmistöön. Tai muutama poika kiusasi. Hatut ja hanskat löysivät tiensä kuraan toistuvasti ja haukuttiin. Mutta kaikki muuttui joskus kuudennen luokan alussa. Olinkin yhtäkkiä se suosituin kaveri. Se johtui siitä, että olin tosi sosiaalinen kiusaamisesta huolimatta ja pojat rupesivat ajatuksiensa kanssa kasvamaan.

Yläasteella olin noin viisi kertaa ala-astetta isommassa koulussa ja en isommin ollut kiusattu. Toki alkuun asetettiin eriarvoiseksi, mutta ehkä viihtymiseni tyttöjen kanssa rauhoitti tilanteen. Monet ovat kuitenkin silloin kohdanneet pahempaakin. Siinä koulussa oli kaksi todella kiusattua poikaa. Lähes jokaisella välitunnilla iso joukko ohjasi heidät ringin sisään ja alkoi "koiratappelu." Jotkut jopa löivät vetoa siitä, kumpi tällä kertaa voittaa. Tämä koulu oli yhdellä Suomen väkivaltaisimmista kylistä. Erilaisuutta ei hyväksytä. Pari kertaa kirjoitin kirjeen rehtorille nimettömästi. Asiaan ei puututtu. Enkä ihmettele. Eräs opettaja päätti jossain vaiheessa ruveta lähentelemään tyttöjä luokassa. Hyväilyä, härskejä ehdotuksia yms.. Tästä nosti useammat vanhemmat metelin. Tulos oli se, että opettaja jatkoi touhujaan. Oppilaat vaimennettiin (joukossa oma siskoni) ja asiasta vaiettiin. Myönnän olleeni itsekin koulukiusaaja. Äsken kertomani tilanteen jälkeen ammuttiin kavereiden kanssa kiekoilla heidän pihapuskansa ja postilaatikko palasiksi. Mielestäni se oli oikein tehty.

Palatakseni tähän Elisan tarinaan, kyllä miestä voi koskettaa tämmöinen. En muista milloin olen viimeksi itkenyt tuntemattoman ihmisen vuoksi. Nyt näin kävi.

 

[kamik]

Ei yläkouluikäiset lähde kantelemaan, vaikka kuinka näkevät kiusaamista. Opettajalle kertomisessa on se "huono" puoli oppilaan kannalta, että ilmiantaja henkilöityy. Jos ilmiantaja jostain syystä paljastuu kiusaajille, on uusi kohde selvä. Tätä opppilaat pelkäävät ja jättävät havaintonsa kertomatta. Ainakin meidän koulussa kiusaaminen on piilossa. Juuri koskaan ei tapahdu sellaista kiusaamista, että opettaja on näkijänä. Muutama minuutti ennen tunnin alkua kellonsoiton jälkeen on se pahin aika. Silloin tömitään tai viedään tavaroita piiloon, onpa joskus pienimuotoinen nyrkkimyllykin tapahtunut.

Kun oppilailta kyselee kiusaamisesta, niin kukaan ei ole nähnyt sitä. Mutta kun saman kyselyn tekee kirjallisena, niin jopa alkaa tapauksia tulemaan ilmi. Meidän koulussa on muutamia kertoja vuodessa luokanvalvojan tunnilla kirjoitettu kiusaamishavaintoja nimettömänä, joita KiVa-tiimi sitten selvittelee. Suurin osa kiusaajista on reppanoita, joita on itseäänkin kiusattu koulussa. Nämä sitten isompana kostavat pienemmilleen ja kierre jatkuu. Se tosin on sanottava, että KiVa-koulu (käytössä kolmatta vuotta) on vähentänyt kiusaamisia. Kukaan oppilas ei halua selvitellä niitä kanssani. Hyvin valitettavaa on, että opettajissa on niitä selkärangattomia nilviäisiä, jotka kääntävät selkänsä jos/kun näkevät kiusaamista. On niin helppo vetäytyä vastuusta kun ei ole nähnyt mitään... Hienoja roolimalleja, not.

 

[-Niks-]

Törmäsin tuossa pari päivää sitten huoltsikalla tyyppiin joka oli ylä-asteella suht pahasti kiusattu ja erakoitunut. Nyt nähtynä hengasi kiusaajiensa kanssa, enpä olisi ikinä uskonut kyseisen hepun nousevan sieltä ahdingosta, mutta tuli hyvä mieli ja tulikin sanottua päin naamaa kuinka olen onnellinen hänen puolestaan.

Voikun aina asiat menisi noin.

 

[Evil]

Voikun aina asiat menisi noin.

Että väärin kohdeltu löytää todellisen minänsä ja pääsee vittumaisten kusipäiden porukkaan mukaan?

 

[-Niks-]

Että väärin kohdeltu löytää todellisen minänsä ja pääsee vittumaisten kusipäiden porukkaan mukaan?

Tässä tapauksessa näkyi muutos kummallakin osapuolella mikä oli hienoa. Tapahtuuhan usein sitäkin kun kiusatusta tulee kiusaaja tai muuta kieroa paskaa.

Mitähän tämänkin kiusaamisen eteen voidaan tehdä? Ikinä se ei lopu ja aina löytyy uudet keinot.

 

[Nypsi]

Mitähän tämänkin kiusaamisen eteen voidaan tehdä? Ikinä se ei lopu ja aina löytyy uudet keinot.

En tiedä auttaisiko se mitään ,mutta lapsille voitaisiin jo pienestä pitäen opettaa ettei kiusaaminen ole sallittua missään muodossa. En ainakaan omista lapsuusajoista muista, että kiusaamisesta olisi sen erikoisemmin koskaan edes puhuttu.

 

[-Niks-]

En tiedä auttaisiko se mitään ,mutta lapsille voitaisiin jo pienestä pitäen opettaa ettei kiusaaminen ole sallittua missään muodossa. En ainakaan omista lapsuusajoista muista, että kiusaamisesta olisi sen erikoisemmin koskaan edes puhuttu.

Meikäläiseen puri tosiaan tämä kasvattaminen täysin. Harmi kun kaikilla ei ole tätä kouluttamista kotona pienestä pitäen vaan ennemminnkin vallitsee välinpitämättömyys tai tiedostetaan tilanteen olevan täysin poissa omista käsistä eikä tiedetä mitä asialle pitäisi tehdä. Eikä edes osata neuvoa hakea muutakuin kaksplus keskustelupalstoilta.

Kusipäitä myös vain syntyy eikä niille tunnu mahtavan mitään.

 

[Sphinx]

Nuo edellä mainitut (kannustajat ja sivustaseuraajat - eli asian hyväksyvät) ovat myös kiusaamista ylläpitäviä voimia. Näin on asian määritellyt Kristiina Salmivalli (KiVa-koulumallin kehittäjä). Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Kiusaajat kiusaavat (poikkeuksia toki on), kun teolla on yleisöä ja kannustajia.

Niin, kiusaajathan useimmiten lähinnä haluavat olla esillä. Monet ihmiset sitten taas ovat luonteeltaan sellaisia, että eivät halua olla esillä. Koulumaailmassa he ovat sivustaseuraajia. Mielestäni sivustaseuraajien syyllistäminen edes läheskään samalla tavalla kuin kiusaajien syyllistäminen on melko arvelluttavaa. Jostain luin sellaisestakin tapauksesta tässä joskus, että helsinkiläiseltä yläasteelta oli ilmoitettu koulutytön kotiin tämän osallistuneen kiusaamiseen ja koulussa tyttö oli ensin pakotettu allekirjoittamaan sitoumus, ettei kiusaa enää jatkossa. Tyttö oli hämillään tilanteesta ja kiisti kiusanneensa ketään, mutta hänelle ei suostuttu koulussa kertomaan ketä hän oli kiusannut, miten tai milloin. Ideana tässä oli kai suojella uhria. No, joskus myöhemmin oli sitten selvinnyt, että tyttö oli ollut joskus läsnä samassa tilassa, jossa jotain oli joidenkin muiden toimesta kiusattu. Tässä mielestäni mennään jo aivan liian pitkälle tuossa sivustaseuraajien syyllistämisessä.

Sitten taas jos itseäni ajattelen niin olisin yläasteella ollut sellainen melko stereotyyppinen kiusaamisen uhri, mutta kuitenkin vältin tuon kohtalon lähes täydellisesti. Huomasin ja tiesin kyllä joitain muita henkilöitä kiusattavan, vaikka en yhtään ollutkaan mistään koulumaailman ihmisten välisistä sosiaalisista suhteista kiinnostunut. En sitten tiedä johtuiko enemmän tuosta lähes täydellisestä välinpitämättömyydestä muita ihmisiä kohtaan vai iästä, etten mitään sellaista empatiaa tuntenut niitä kiusattuja henkilöitä kohtaan, että olisi tullut mieleenkään alkaa niistä kertomaan. Periaatteessahan näin kun jälkikäteen ajattelee niin ihan hyvin olisi voinut anonyymisti toimia joissain tapauksissa. Luokanvalvoja tosin oli uhonnut tekevänsä poliisiasian siitä jos vielä kuulisi luokallamme jotakuta kiusattavan. Mutta niin, uskoisin, että hyvin harva on yläasteella henkisesti niin kehittynyt, että kokisi tarvetta yrittää oikaista joidenkin itselleen tuntemattomien ihmisten toisten itselleen tuntemattomien ihmisten taholta kokemaa vääryyttä, vaikka havaitsisi sellaista tapahtuvan. Oikeastaan harva varmaan aikuisenakaan sellaiseen ryhtyy. Verrattuna kiusaajien vastuuseen teoistaan sivustaseuraajien vastuu on mielestäni joka tapauksessa pienempi kuin mitä esimerkiksi joulukuisessa Hakunilan murhenäytelmässä sosiaalityöntekijöiden vastuu on murhaajan vastuuseen verrattuna.

 

[Evil]

Minä olin yläasteella sellainen vähän ihmeellinen tapaus. Olin aika pienikokoinen ja luin paljon ja muutenkin olin sellainen jätkä jota ei kiinnostanut viettää vapaa-aikoja kädet moottoriöljyssä. Mieluummin kopeloin tissejä kuin mäntiä. Olisin tavallaan ollut helppo kiusaamisen kohde. Toisaalta pelasin kiusaajakandidaattien kanssa lätkää ja futista, soitin bändeissä ja olin verbaalisesti aika hyvä, eli se luokan pelle. Näin ollen en ollut kiusaaja enkä kiusattava, vaan aika lailla ulkona koko kuviosta. Tulin juttuun kaikkien kanssa, kovisten ja hiljaisempien tyyppien.

 

[teeveemies]

En tiedä auttaisiko se mitään ,mutta lapsille voitaisiin jo pienestä pitäen opettaa ettei kiusaaminen ole sallittua missään muodossa.

Myöskin vanhempien olisi hyvä opettaa lapsilleen, että omaa puoltaan pitää puolustaa tässä armottomassa maailmassa. Mikään "käännä toinenkin poski" logiikka ei toimi koulumaailmassa, jos joku ottaa sinut silmätikukseen. Ihmisen pitää osata puolustautua. Ei sekään välttämättä aina auta, mutta ainakin se vähentää kiusatuksi tulemisen todennäköisyyttä huomattavasti. Mutta niinhän se yleensä menee, että "heikointa" yksilöä yleensä kiusataan. En arvosta ja halveksun kaikkia, jotka ovat kiusaamiseen alentuneet. Toivottavasti edes joskus tajuavat tehneensä väärin.

 

[TosiFani]

Ei yläkouluikäiset lähde kantelemaan, vaikka kuinka näkevät kiusaamista. Opettajalle kertomisessa on se "huono" puoli oppilaan kannalta, että ilmiantaja henkilöityy...

Kyllähän tämä on täysin opettajien ammattitaidosta riippuvainen. Olen selvitellyt tämän lukuvuoden aikana useita erilaisia tapauksia, pääosin ilkivaltaa ja aina tietolähde on onnistuneesti suojattu. Vaatii vähän kekseliäisyyttä, mutta onnistuu kyllä. Idealsti ei kyllä saa olla.

Kiusaamisen huomaaminen vaatii opettajalta virittäytymistä kiusaamisen taajuudelle. Mikäli opettaja vain opettaa, hän ei välttämättä pinnan alla olevaa kiusaamista huomaa. Tämä on täysin ymmärrettävää, aineopettajalla on oman aineen opettainen etusijalla eikä ole sellaista kokemusta, että tunnistaisi pienimpiä merkkejä.

Itse olen jatkuvasti tuolla taajuudella ja pyrin löytämään kaikki mahdolliset viitteet kiusaamisesta. Joskus tämä menee ylikin, mutta ei kai se haittaa. Olen se ikävä tarkkisope, joka pyrkii takaamaan opettajille työrauhan.

 

[-Niks-]

Tuli muuten ajatusten syövereistä mieleen opettaja juurikin ylä-asteelta joka altistui todella pahasti oppilaiden vittuilulle sekä sitä oikeasti pystyi kutsumaan kiusaamiseksi. Tämä opettaja taisikin jäädä masennuksen takia lomalle kun ei kestänyt enään. Homma ei niin koskettanu meikäläistä koska tämä opettaja ei ollut koskaan meidän luokan kanssa tekemisissä mutta jonkin aikaa siitä sai kuulla tarkemmin. Sekin asia sitten vain unohtui koko koulussa. Uutta tilalle.

 

[Unkka]

Toisaalta pelasin kiusaajakandidaattien kanssa lätkää ja futista, soitin bändeissä ja olin verbaalisesti aika hyvä, eli se luokan pelle. Näin ollen en ollut kiusaaja enkä kiusattava, vaan aika lailla ulkona koko kuviosta. Tulin juttuun kaikkien kanssa, kovisten ja hiljaisempien tyyppien.

Tässäpä se on koko kiusaamisen ydin. Jos kuulut porukkaan, joka viettää aikaa yhdessä (suositeltavia urheilujoukkueet, mutta muutkin kelpaavat). Jos et kuulu mihinkään ryhmään, on todennäköistä joutua kiusatuksi.

 

[Evil]

Jos et kuulu mihinkään ryhmään, on todennäköistä joutua kiusatuksi.

Silläpä olinkin outo tyyppi, että ryhmien sisälläkin olin erilainen. Kun lähdettiin vierasmatsiin, oli muilla joukkueen verkkarit/toppatakit, ja mulla oli nahkatakki ja paskaiset farkut. Muut puhui bussissa typeryyksiään, mie istuin korvalaput päässä ja luin. En ollut tavallaan ollenkaan sitä porukkaa, vihasin urheilijoita mutta kun tykkäsin urheilla niin pakko ne taulapäät oli sietää.

 

[Nypsi]

Näin jälkeenpäin kun miettii omia kouluaikoja niin kiusaamiselta välttyi todennäköisesti vain sen takia että oli urheilussa hyvä. Sekin on jännä piirre nuorten keskuudessa, miten hyviä urheilijoita arvostetaan, eikä heihin kosketa mitenkään.

 

[Cemetery Gates]

Näin jälkeenpäin kun miettii omia kouluaikoja niin kiusaamiselta välttyi todennäköisesti vain sen takia että oli urheilussa hyvä. Sekin on jännä piirre nuorten keskuudessa, miten hyviä urheilijoita arvostetaan, eikä heihin kosketa mitenkään.

Tämä on omakohtaisesti koettua faktaa. Meikäläistä yritettiin kiusata ala-asteella lähinnä siksi, etten digannut käydä parturissa, vaan annoin luonnonkiharan fledani kasvaa tyttömäisiin mittoihin. Kuontaloni aiheutti kateutta tyttöjen keskuudessa sekä aiheen vittuilla joidenkin jätkien keskuudessa. Onneksi itsetuntoni on aina ollut kohdallaan, olen aina pärjännyt verbaalisesti ja - ennen kaikkea - olin pienestä pitäen lahjakas urheilija. Pienellä paikkakunnalla varsinkin futis oli kova sana ja kun pallo oli hallussa, sain sitä myöten arvostusta, pitkästä ja erottuvasta fledasta huolimatta.

Kärkäs kieleni aiheutti suht kusisia tilanteita sittemmin yläasteella, jolloin olin vihdoin leikkauttanut kutrini pois. Inhosin muutamia kiusaajapaskiaisia (minua vuotta vanhempien jätkien jengi), joille vittuilin aina kun mahdollista, joten jouduin tietenkin heidän silmätikukseen. Mutta jälleen kerran säästyin pahemmilta insidenteiltä, koska olin helvetin hyvä urheilussa. Jälkikäteen on tullut ihmeteltyä ja naureskeltua sitä poikien maailmaa peruskouluiässä (ja vielä lukiossakin), kun se todellakin meni/menee niin, että urheilijat ovat niitä ns. kovia jätkiä, joita harvemmin kiusataan.

 

[arska07]

Todella surullinen tuo Elisan tarina : (. Itsekin olen joutunut jonkinlaisen kiusaamisen uhriksi ylä-asteella ja amiksessa. Tämä ylä-asteen kiusaaminen alkoi pitkälti siitä, että harrastin aktiivisesti perhokalastusta jo silloin ja tämä tuntui haittaavan muutamaa poikaa, niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin :D. He pitivät kalastusta täysin pöljänä harrastuksena. Tämän sain kuitenkin loppumaan lähinnä olankohautuksilla. Kiusaajatkin huomasivat, että heidän vittuilunsa menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :D.

Amiksessa kiusaamista esiintyi 1. vuoden puolivälistä vähän toisen vuoden alkuun. Siellä tapahtunut kiusaaminen oli välillä jo melko rajuakin muutamien henkilöiden osalta, mutta onneksi olen aina osannut pitää puoleni, muuten en tiedä kuinka olisin selvinnyt : (. Vittuilu oli joinakin päivinä jatkuvaa, kun yksi kiusaajista oli luokallani ja välillä useampikin luokallani ollut naureskeli mukana, vaikka eivät nyt varsinaisesti vittuilleetkaan mulle.Pahin mieli mulle jäikin noista mukana naureskelijoista.

Noistakin amiksessa mua kiusanneista tyypeistä pari jätti koulun kesken.Osasyy oli varmaankin liika alkoholin nauttiminen.

Ammattikoulusta valmistuin 2009 ja olenkin nyt muutamana vuonna miettinyt että olikohan se niin, että noilla kiusaajilla olikin todella paha olla tai heikko itsetunto. Vai ottiko heitä päähän ku mulla on ollut aina asiat todella hyvin. En taida koskaan saada tuohon vastausta, mutta voin antaa neuvoa sen verran että yrittäkää olla välittämättä koko kiusaamisesta ensialkuun, mutta jos se ei lopu ja alkaa olla jo henkisen väkivallan puolelle menevää niin kertokaa heti jollekkin siitä.

PS: Luokkakokoukseenkin tuli kutsu viime syksynä, mutta onneksi en pariin viikkoon sähköpostiani päässyt lukemaan, sillä en olisi varmaan mennytkään. Sen verran paska fiilis jäi osasta luokkaa että ei olisi kiinnostanutkaan mennä teeskentelemään että vitun hieno luokkahenkihän meillä oli! Kaikenlisäksi parhaat kaveritkin on aivan muualta kuin tolta luokalta.

 

[Eino_Mies]

Pekka Haavisto presidentinvaalikampanjassaan julisti, että Suomesta on tullut kiusaajien valtakunta. Tämä pitää varmasti paikkansa, sillä heikompien sortaminen on juuri sitä, mitä suomalainen perusluonne pohjimmiltaan on.

Aina löytyy joku alempiarvoinen ja kehnompi ihminen, jolle voi vittuilla ja jota kiusata. Tämä asenne on ja pysyy, eikä siinä mitkään kehityskeskustelut juuri auta.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu se ajattelumalli, että "älä siitä välitä" tai "vittuile sitten takasin". Pahinta on se, että pelästyt ja menet valittamaan, että sinua kiusataan. Vittu mikä luuseri! Pidä puolesi ja sano vastaan! Ole vahva!

Näillä argumenteilla ei mikään tule muuttumaan, vaan kouluissa kasvaa edelleen ahdistunutta nuorisoa ja sitten ihmetellään miksi alle kolmekymppisiä jää sairaseläkkeelle jatkuvalla syötöllä.

 

[ernestipotsi]

Muistan omalta kouluajalta neljä tapausta kun minua syytettiin koulukiusauksesta.

Ensimmäinen tapaus ala-asteella oli itse asiassa yksi parhaista kavereistani. Tässä tuli hyvin esille tuollaisen hiljaisen kirjallisen kiusaamiskyselyn ongelmat. Kyselyssä oli jokin kohta jossa kysyttiin että onko sinua nimitelty tai haukuttu ym. Kaveri oli hölmönä pistänyt siihen minun (ja muutaman muun) nimen. Asiaa puitiin rehtorin, kuraattorin, vanhempien ja ties kenen kanssa. Kyseinen kaveri kertoi yrittäneensä selittää ettei häntä ollut kiusattu vaan taustalla oli pientä molemminpuolista päänaukomista. Mistään kiusaamisesta ei ollut siis oikeasti kyse, koska "kiusattukaan" ei nähnyt siinä mitään kiusaamista. Koko härdelli oli vanhempien ylireagointia. Olimme kavereita tuon jälkeenkin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja vittuilu luokan ainoalle TPS-fanille jatkui normaaliin tapaan aina keväälle 99 saakka.

Toinen tapaus oli huumorintajuton mököttäjä. Ala-asteella sekin. Mulla on aina ollut tapana aukoa päätä vähän jokaiselle. Tässä tapauksessa kyseinen henkilö oli oikeasti ärsyttävä pätemisenhaluinen nirppanokka. En nyt varsinaisesti ottanut häntä maalitaulukseni, mitä nyt silloin tällöin kävin muistuttamassa häntä hänen älyn puutteestaan. Kerran lukitsin hänet koulun varastohuoneeseen, koska hän oli kannellut rehtorille siitä että olin ruokaillessa ottanut pari lihapullaa enemmän kuin oli sallittu. Lopulta otin verbaalisesti yhteen hänen faijansa kanssa. Taisin sanoa jotain geeneistä tai darwinista ja lopulta oma faijani tuli paikalle ja molemmilla faijoilla keitti yli.


Kolmas tapaus ja ensimmäinen yläasteella. Yksittäistapaus, koulun liikuntatunnilla painisalissa oli joku voimistelurata ym. Yhdellä rastilla oli tarkoitus juosta ja hypätä trampoliinilta tai joltain pomppulaudalta voltti patjalle. Patjan alla oli suhteellisen kova tatami.
Katsoin vierestä kun kaveri A hyppäsi mahalleen patjalle. Sanoin hänelle että sano seuraavana hyppyvuoroon tulevalle B:lle että hän hyppäisi myös siihen mahalleen. Sanoin samalla kolmannelle tyypille C:lle että vetäisee patjan alta pois. No, B tulee ja pomppaa suoraan mahalleen maahan. B ei ollut mikään keijukainen joten siitä kuului aika miehekäs tömähdys. Koko luokka pysähtyi ja alkoi nauramaan. B sai jostain syystä hillittömän raivokohtauksen C:lle. Loppujen lopuksi saimme kaikki kutsun rehtorille.
Tyhmää, vaarallista ja lapsellistahan tuo oli, mutta olihan se helvetin hauskaa kun läski lämähtää turvalleen lattialle.

Neljäs keissi on vähän perinteisempi. Naapuriluokalla oli eräs tyttönen joka sattui olemaan meikäläisen ihastuksen kohteena. Mitäpä ei 15-kesäinen pojankloppi tekisi saadakseen tytön huomion. Mm. varastin - tai oikeastaan lainasin - tytön kännykkää nähdäkseni oliko hänellä poikaystävää ja mitä viestejä hän lähettelee. Sitten vielä seuraamista, tirkistelyä ja sen semmoista. Tyttö käsitti tämän täysin väärin (tai juuri oikein) ja taas olin rehtorilla. Loppujen lopuksi mulle kävi kuin Haatajalle maalintekopaikassa. Totaalinen jäätyminen ja viimeisetkin tsäänssit menivät kun mimmi muutti pois.

 

[madeOFspade]

Minua ei ole ikinä kiusattu toisen oppilaan toimesta. Tietääkseni en ole myöskään toisen oppilaan kiusaamiseen osallistunut.
Olin melko suosittu tyyppi kouluaikoina, johtui varmaankin tuosta perinteisestä urheilijoiden asemasta.

En satuttanut ketään, en kiusannut ketään, pärjäsin koulussa hyvin ja siltikin istuin jälki-istuntoja toista sataa tuntia yläasteen aikana. Johtuen varmaan siitä kun olin sen verran puheliasta sorttia ja aina mukana ideoimassa kaikenmoista jäynää.
Olin monen opettajan kanssa napit vastakkain ja ajoittain otettiinkin aika kovaa verbaalisesti yhteen.
Isosisko ei ollut mikään helpoin tapaus aikanaan yläasteella ja tuntuikin välillä yläasteen alussa että osa hänen teoistaan kaatui meikäläisen niskaan.

Lähimpänä kiusatuksi tulemista ja kiusaajana olemista oli varmasti tuo vääntö opettajien kanssa. Myönnän että ansaitsin osan kaikesta mitä niskaan satoi, mutta kohtelu oli siltikin epäoikeudenmukaista.
Miksi toinen saa puhua tunnilla ja toinen ei? Miksi säännnöt eivät ole samat kaikille? Aika nopeasti kuitenkin opein olemaan välittämättä näistä eri säännöistä. Lähdin antamaan takaisin.

Jos opettajalla oli huono päivä, tein siitä huonomman. Mikäli opettaja teki virheen, minä huomautin asiasta heti yms. Lisäksi käytiin useita huutokilpailuja, vieläkin väitän voittaneeni nämä skabat! :D

Niiden opettajien kanssa jotka olivat oikeudenmukaisia ja reiluja, ei ollut koskaan mitään vaikeuksia ja tultiin hyvin toimeen.

En kuitenkaan sano että minua olisi kiusattu sen suuremmin. Kohdeltiin vain eriarvoisesti kuin toisia. Osasin kuitenkin ottaa tämän vastaan ja ratkaisin asian antamalla yhtä kovaa takaisin. Entiedä oliko ratkaisu oikea tai väärä, mutta hyvinhän tuosta yläasteesta selvittiin. Mitään en kadu.

 

[Jeepeli]

Muistan omalta kouluajalta neljä tapausta kun minua syytettiin koulukiusauksesta.

Toinen tapaus oli huumorintajuton mököttäjä. Ala-asteella sekin. Mulla on aina ollut tapana aukoa päätä vähän jokaiselle. Tässä tapauksessa kyseinen henkilö oli oikeasti ärsyttävä pätemisenhaluinen nirppanokka. En nyt varsinaisesti ottanut häntä maalitaulukseni, mitä nyt silloin tällöin kävin muistuttamassa häntä hänen älyn puutteestaan. Kerran lukitsin hänet koulun varastohuoneeseen, koska hän oli kannellut rehtorille siitä että olin ruokaillessa ottanut pari lihapullaa enemmän kuin oli sallittu. Lopulta otin verbaalisesti yhteen hänen faijansa kanssa. Taisin sanoa jotain geeneistä tai darwinista ja lopulta oma faijani tuli paikalle ja molemmilla faijoilla keitti yli.


Kolmas tapaus ja ensimmäinen yläasteella. Yksittäistapaus, koulun liikuntatunnilla painisalissa oli joku voimistelurata ym. Yhdellä rastilla oli tarkoitus juosta ja hypätä trampoliinilta tai joltain pomppulaudalta voltti patjalle. Patjan alla oli suhteellisen kova tatami.
Katsoin vierestä kun kaveri A hyppäsi mahalleen patjalle. Sanoin hänelle että sano seuraavana hyppyvuoroon tulevalle B:lle että hän hyppäisi myös siihen mahalleen. Sanoin samalla kolmannelle tyypille C:lle että vetäisee patjan alta pois. No, B tulee ja pomppaa suoraan mahalleen maahan. B ei ollut mikään keijukainen joten siitä kuului aika miehekäs tömähdys. Koko luokka pysähtyi ja alkoi nauramaan. B sai jostain syystä hillittömän raivokohtauksen C:lle. Loppujen lopuksi saimme kaikki kutsun rehtorille.
Tyhmää, vaarallista ja lapsellistahan tuo oli, mutta olihan se helvetin hauskaa kun läski lämähtää turvalleen lattialle.

Neljäs keissi on vähän perinteisempi. Naapuriluokalla oli eräs tyttönen joka sattui olemaan meikäläisen ihastuksen kohteena. Mitäpä ei 15-kesäinen pojankloppi tekisi saadakseen tytön huomion. Mm. varastin - tai oikeastaan lainasin - tytön kännykkää nähdäkseni oliko hänellä poikaystävää ja mitä viestejä hän lähettelee. Sitten vielä seuraamista, tirkistelyä ja sen semmoista. Tyttö käsitti tämän täysin väärin (tai juuri oikein) ja taas olin rehtorilla. Loppujen lopuksi mulle kävi kuin Haatajalle maalintekopaikassa. Totaalinen jäätyminen ja viimeisetkin tsäänssit menivät kun mimmi muutti pois.

Kyllähän nuo mielestäni ihan kiusaamista on. Varsinkin viimeinen tapaus taitaa jotain lakiakin rikkoa. Ehkä täälläkin mainittu ratkaisukeino olisi kohdallasi ollut tarpeen, olisit nähnyt miten muista on helvetin hauskaa kun ernestireppana saa läskiltä turpansa verille ja vääntää itkua muiden nauraessa ympärillä.

Itseäni ei koskaan ole onneksi kiusattu, johtuen varmaan siitä että olin aina ikäluokkani isoimpia poikia ja sana on suht hyvin ollut hallussa. Ketään en myöskään kiusannut ole, kotona pennusta asti opetettu ettei ketään kiusata ja olemaan pienempien puolella.

Vierestä kuitenkin näin, kun kaveria kiusattiin jatkuvalla syötöllä ylä-aste ja amiksessakin. Syyksi riitti, että kaveri oli maalta, pienikokoinen ja puhui hiukan hassusti. Kiusaaminen alkoi ylä-asteen eka päivänä ja jatkui siis siihen asti, kun kaveri lopetti amiksen ykkösluokan. Jatkuvaa vittuilua, tavaroiden viemistä ja fyysistäkin alistamista.

Parhaani koitin kaveria puolustaa ja pari kertaa painiinkin asti tilanne meni. Kun siinä painissa pärjäsin yhtä kiusaajien "ykkösurosta" vastaan muiden edessä, loppui kaverin kiusaaminen, kun olin paikalla. Yksin ollessaan kaveria kuitenkin kiusattiin. Vaikka kiusaajat tekivät kaiken "leikillään" ja hassutellen, kaveri ei sitä noin nähnyt. Tosiaan lopetti amiksen ykkösellä ja jatkoi seuraavana vuonna toisella linjalla, jossa kiusaaminen loppui senkin takia, että luokalla oli fiksuja tyttöjä niin paljon. Likat lopettivat kiusaamisen alkuunsa, naisen sanalla on melkoinen vaikutus sen(kin) ikäisiin kolleihin.

Nykyäänkin kaveri puhuu noista ajoista ja on vihainen ja katkera kiusaajilleen. Vaikka kiusaajat ovat ainakin suurin osa viisastuneet ja nykyään ihan asiallisia jamppoja, ei kaverini ole antanut anteeksi, tosin vain yksi on pyytänyt anteeksi tajuttuaan. Kuitenkin yli kolmekymppisiä ollaan ja kaveri on yhä sitä mieltä, että jos paria niistä tyypeistä näkee niin heläyttää turpaan oman selkäsaunankin uhalla. Lisäksi olen mietiskellyt onko kiusaaminen vaikuttanut siihen, että kaveri on nykyään melkoisen epäluuloinen kaikkia kohtaan, eikä oikein luota keneenkään.

Näitä juttuja on tullut aika paljon nyt mietiskeltyä, kun oma poika aloitti eka luokan. Kovasti koittanut kysellä kiusataanko ja teroittanut, ettei saa ketään kiusata tai jättää ulkopuolelle. Iso kiitos pojan opettajalle siitä, että on todella hyvin porukan saanut yhtenäiseksi ja palautetta, niin hyvää kuin huonoakin, tulee paljon ja välittömästi. Palauteen olen varsinkin kokenut todella hienoksi jutuksi, jotta kotona voi heti puuttua tilanteisiin. Oma poika on melkoinen villiviikari ja alussa oli ongelmia ja osasin ongelmia odottaakin. Sitä en pelännyt, että hän kiusaa, vaan lähinnä paikallaan pysyminen hiljaa on vaikeaa. Kuitenkin eka viikkoina poika oli ajautunut muutaman kerran ihan nyrkkitappeluun, joka tuli melkoisena yllärinä. Aiemmin ei koskaan ole lyömishommia harrastanut. Opettaja kuitenkin hoiti tilanteen todella hyvin kaikkien osapuolten kanssa ja jokaisen kotona juteltiin asiat halki ja tappelut jäivät siihen ja poika on hyvä kaveri kaikkien muiden nyrkkipukareiden kanssa. Kaikkihan lähtee kotoa mutta kyllä tuollainen ope mikä pojalla nyt on, on painonsa arvoinen kultaa. Onneaan saa kiitellä, toki opettajaakin on jo kiitelty ja keväällä koulun päätöspäivälle pitää jotain konkreettista kiitosta hoitaa. Voimia ja ymmärrystä kaikille kiusatuille ja opettajille.

 

[.creep.]

Koko viesti

Tästä viestistä mielestäni näkyy se syy, miksi kiusaaja yleensä kiusaa. Hän ei koe tekevänsä mitään väärää. Ihmiset ovat erillaisia ja suhtautuvat eritavalla asioihin. Juuri tämä on se juttu, jota lukioikäisen ja alle on vaikea tajuta. Jotkut eivät tosin opi tätä koko elämänsä aikana.

"Se nyt vaan on tollanen huumorintajuton nössö." perustelu tuntuu aina olevan selityksenä. Kiusatun pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja elää niin kuin normaalit ihmiset.

En koe olevani tässä yhtään parempi, kuin muutkaan. Yläasteella tuli harrastettua tuollaista semivittuilua, joka silloin tuntui harmittomalta, muttei ainakaan helpottanut niiden tyyppien koulunkäyntiä, jotka sitä joutuivat kuulemaan. Kohteena olivat tietysti juuri nämä huuomrintajuttomat. En ymmärtänyt miten joku voisi loukkaantua sellaisesta, mikä minusta tuntui pikkujutulta.

Ja vaikka otinkin esimerkiksi ernestiptsin viestin, ei tämä ollut millään tavalla kohdistettu siihen suuntaan. Pidän tätä niin yleisenä ongelmana, että olisi väärin syyttää tästä yhtä ihmistä.

 

[KiVi]

On muuten niin totta, että monilla opettajilla on eri säännöt eri oppilaille, mikä on toki inhimillisesti ajatellen aivan ymmärrettävää. Jarkko Ruutukin kärsii nimestään. Ensinnäkin tytöt pääsivät ainakin minun aikoinani kuin koirat veräjästä tunnin häiritsemisestä, koska he osasivat tehdä poikien yllytyksen huomaamattomasti. Pojat sitten mölysivät innoissaan kovaan ääneen. Lisäksi neljänä kertana viidestä, kun tyttö jo poika juttelivat tunnilla, huomautus opettajalta tuli pojalle ja vain pojalle. Minäkin olin tosin siinä onnellisessa asemassa, että kaikki opettajat pitivät minusta, koska osallistuin tunnilla aktiivisesti aiheeseen muun pienen taustashow'n lisäksi ja olin luokan priimuksia. Osasin tosin haistella aika hyvin, missä kunkin opettajan raja menee, enkä lähtenyt niitä venyttämään. Opettajista on lähes pelkästään hyviä muistoja.

Minua ei myöskään koskaan kiusattu. Rehellisesti sanottuna olin siinä asemassa, että kenellekään tuskin tuli se edes mieleen. Olin lauman pomo eskarista peruskoulun loppuun ja lukiossa tuollaiset asetelmat alkoivat sitten menettää merkitystään. Yläasteelle tosin kerättiin lapsia usealta eri ala-asteelta, ja kolmen vuoden läpi oli aika paljon pahaa verta eri rinnakkaisluokkien välillä, koska vanhoja klikkejä ei hajotettu. Homma ei mennyt koskaan fyysiseksi tai edes kovin rankaksi sanallisesti, mutta tietty pohjavire siellä oli koko ajan. Meidän luokka esim. kutsuttiin "insseiksi" (insinöörit), koska olimme niin saatanan nohevia koulussa. Myöhemmin tosin kuulin silloiselta tyttöystävältäni, että olimme "inssit ja X" (X=minä), koska olin tietämättäni rinnakkaisluokan tyttöjen suosiossa. Aijai, lämmittää mieltä vieläkin.

Sitten asiaan. Olen totta kai nähnyt kiusaamista, mutta en ainakaan tarkoituksella itse sellaiseen osallistunut. Totta kai ihmisten oudoille tavoille ja jutuille tuli naureskeltua selän takana, mutta päin naamaa olin aina ihmiselle ihminen. Kiusatut itse asiassa säälittivät niin paljon, että olin heille ystävällinen ja muutama tulikin minun "jengiini". Vaikein olin varmasti seiskaluokalla meidän luokalle tulleelle uudelle pojalle, joka oli hankala tapaus. Aluksi hän vaikutti sellaiselta pahikselta, etten juuri tuntenut sääliä, ja totta kai siinä iässä tehdään punk test ihan automaattisesti uusille tyypeille. Kun kuitenkin rinnakkaisluokkalaiset alkoivat kiusata häntä, otin hänet messiin. Yläaste ja lukioaika ei silti varmasti ollut hänelle todellakaan mitään mukavaa, koska kenenkään oli vaikea päästä hänen kanssaan samalle aaltopituudelle. Otettiin hänet kuitenkin mukaan toimintaan, enkä aktiivisesti kiusannut häntä. Rinnakkaisluokkalaiset jatkoivat kiusaamista läpi yläasteen, mutta minulla ei ollut munaa pistää omaa statustani peliin ja mennä väliin. Mutta kyllä minä seisoin kaverin vieressä, mulkoilin niitä kusipäitä vihaisesti ja sanoin, että toisesta korvasta sisään jne.

Toinen jätkä oli sitten rinnakkaisluokalla ja kiusaajiensa kaveri. Pienessä porukassa häntä kohdeltiin asiallisesti, mutta kun väkeä oli enemmän koolla alkoi vittuilu ja "leikkimielinen" hakkaaminen. En vieläkään ymmärrä, kuka tekee tuollaista kaverilleen. Hänelle olisi tehty palvelus, jos hänet olisi siirretty meidän luokallemme, koska pidimme häntä hyvänä tyyppinä (niin pitivät kyllä hänen kiusaajansakin käsittämättömästi). Juttelimme myös silloin tällöin kavereiden kanssa, että mitä vittua ne mulkut kiusaa sitä parkaa. Väliin ei tietenkään menty.

Toimin mielestäni kohtuullisen reippaasti. Parantamista olisi toki ollut, mutta verrattuna yleiseen tasoon julmassa koulumaailmassa olin mielestäni melko suoraselkäinen. Valittiin minut kuitenkin joka kerta luokan parhaaksi kaveriksi, kun palkinto jaettiin. Joskus sen päättivät opettajat, joskus luokkakaverit. On oltava tyytyväinen, miten asiat menivät minulla peruskoulussa.

Halveksin vieläkin niitä tyyppejä, jotka tahallaan kiusasivat. Hyi.

 

[KiVi]

En koe olevani tässä yhtään parempi, kuin muutkaan. Yläasteella tuli harrastettua tuollaista semivittuilua, joka silloin tuntui harmittomalta, muttei ainakaan helpottanut niiden tyyppien koulunkäyntiä, jotka sitä joutuivat kuulemaan. Kohteena olivat tietysti juuri nämä huuomrintajuttomat. En ymmärtänyt miten joku voisi loukkaantua sellaisesta, mikä minusta tuntui pikkujutulta.

Tuo on ehdottomasti yksi kiusaamisen muoto. Kaikilla ei ole sitä pelisilmää, että tajuaisi, milloin pitää lopettaa. Pitäisi olla.

EDIT: Ai niin! Tyypit, jotka aukovat täällä päätään muna pystyssä HIFK:lle ja Jomppa_Koolle: olette itse helvetisti kovempia panomiehiä heti kun käytte vähän nälvimässä. Apinat.

 

[El Lude]

Kiusaamisen huomaaminen vaatii opettajalta virittäytymistä kiusaamisen taajuudelle. Mikäli opettaja vain opettaa, hän ei välttämättä pinnan alla olevaa kiusaamista huomaa. Tämä on täysin ymmärrettävää, aineopettajalla on oman aineen opettainen etusijalla eikä ole sellaista kokemusta, että tunnistaisi pienimpiä merkkejä.

Hei! Taasko sinä aloitat tämän leikin täällä? Ymmärrätkö mitä olet taas tekemässä? Erittäin iso osa tämän palstan sekä lukijoista että kirjoittajista ei ole niitä, jotka ovat ns. sisäpiiritietoa koulun käytänteistä. Niin kuin hyvin tiedät, niin olen aineenopettaja ja KiVa-tiimin jäsen. Olen joutunut/päässyt setvimään lähemmäs 100 kiusaamistapausta. Koen erittäin loukkaavaksi tuon aineenopettajien kiusaamisenvastaisen työn vähättelyn. Kokemuksesta voin sanoa, että sillä ei ole väliä oletko "erityisopettaja", luokanopettaja vai aineenopettaja. Osa edellämainituista näkee kiusamista, jos vain haluavat nähdä. Tiedän, että tuosta kolmikosta löytyy myös niitä opettajia, jotka eivät näe tai ole näkevinään.

Sitten näille sankareille, jotka ylpeilevät koulukiusaamisella, niin kaikkea pahaa!

T: nimim. virittäytynyt