Koulukiusaajat

  • 84 661
  • 388

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Kerroin jo, että on se nyt erittäin todennäköistä, että pitkään jatkunutta kiusaamista on tapahtunut, kun kerran muut oppilaat ovat niin sanoneet. Et varmasti pidä ollenkaan todennäköisenä, että ei olisi tapahtunut.

Nyt ei kuitenkaan olla missään Heinäpään kuppilassa, jossa kuvaillut viillot sängyn päässä tuovat auktoriteetin ohittaa muut mielipiteet. Kumpikaan meistä ei tiedä totuutta. Toinen on iltisuskovainen ja toinen ei halua ottaa lopullista kantaa vielä näillä perustein. Missään vaiheessa en tuota jälkimmäistä virkettä ole tietääkseni kiistänytkään toki,

cottonmouth kirjoitti:
Varmasti ihan aitoa kiusaamista on ollut

päinvastoin, mutta jotenkin sinulla nyt vain tuntuu olevan enemmän tietoa tästä tapauksesta.

Miten niin hiljaista hymistelyä?! Minä olen kyllä aivan suoraan sanonut, että ymmärrän täysin tuon kiusatun toiminnan enkä koe minkäänlaista sääliä ja sympatiaa sitä kiusaajaa kohtaan.

Itsekin voin tuon toki osin ymmärtää, mutta en missään tapauksessa hyväksyä ja tuosta kiusaamisen hyväksymisestä tuskin enää tarvitsee jauhaa.

Kuolonuhreja ei saa tulla, eikä pahoja pysyviä vammoja, sillä sen jälkeen syyllisyys kääntyy minun mielipidekeskuksessa.

Kuitenkin sitten kirjoittelet tuon ns. laajennetun väkivallan osalta näitä nyt kävi näin-kommentteja, joka minusta on melko erikoista ja ainakin koulumaailmassa täysin väärä tie.

Ei minua oikeastaan kiinnosta keskustella aiheesta yhtään enempää, tuo päivän ensimmäinen viestini kertoi jo kaiken mitä mieltä aiheesta olen.

Joop, eiköhän molemmat ole tuoneet omat mielipiteensä esille. Paitsi vielä:

Opettajilla pitäisi olla kovemmat rangaistusmahdollisuudet.

Ihan varmasti joo, mutta haluaisitko hieman konkretisoida vaikkapa esimerkkien muodossa. Nythän mennään muutoin sanomalehtien tekstiviestikommentitasolla.
 
Viimeksi muokattu:

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Minusta ikävintä on se, että niin moni koulukaveri on lehtijuttujen perusteella tietänyt kahden ja puolen vuoden ajan, että tekijää on kiusattu. Siihen asenneilmastoon, jo Jokelan aikaan esiin tuotuun 'yhteisöllisyyteen', täytyisi voida vaikuttaa.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
No voe nyt vittu tämänkin kanssa...
Nyt ei kuitenkaan olla missään Heinäpään kuppilassa, jossa kuvaillut viillot sängyn päässä tuovat auktoriteetin ohittaa muut mielipiteet.
En ymmärrä mitä tarkoitat. En ole koskaan käynyt Heinäpään yhdessäkään kuppilassa. Enkä tänä vuonna missään muussakaan kuppilassa. Minulla on auktoriteetti ohittaa ihan kaikkien mielipiteet, niin kuin on kaikilla muillakin aikuisilla ja vapaana olevilla oikeus ohittaa muiden mielipiteet. Olen kyllä vuosien saatossa lukenut monta mielipidettä tästä aiheesta eikä niistä yksikään ole mielestäni toimivampi kuin se, mitä mieltä minäkin olen tästä aiheesta. Minun mielipiteeni kannalla näyttää tosin olevan moni muukin ja moni on sen omakotaisesti toimivaksikin huomannut. Tietenkin jos idea on teoriassa huono mutta käytännössä toimiva sen sijaan, että se olisi teoriassa kaunis ja toimiva mutta käytännössä toimimaton, niin eihän se sitten tuo toimiva voi olla hyvä tapa.
Kumpikaan meistä ei tiedä totuutta. Toinen on iltisuskovainen ja toinen ei halua ottaa lopullista kantaa vielä näillä perustein.
Jos muut oppilaat kertovat haastatteluissa, että puukottaja on ollut pahan kiusaamisen kohteena noin 2,5 vuotta, niin minusta on noin 99,9999 %:n todennäköistä, että puukottajaa on todellakin pahasti kiusattu viimeiset 2,5 vuotta. Toisekseen, sanoin, että asiaa voi myös tarkastella teoreettisesti. Luultavasti ymmärrät mitä tarkoittaa jos asiaa tarkastelee teoreettisesti, vaikka kirjoittamasi perusteella sitä ei voi havaita.
Kuitenkin sitten kirjoittelet tuon ns. laajennetun väkivallan osalta näitä nyt kävi näin-kommentteja, joka minusta on melko erikoista ja ainakin koulumaailmassa täysin väärä tie.
No nyt kävi näin. Mitä sitten? Olen jo sanonut, että turpiinveto olisi riittänyt ja nyt kävi näin. Ei siis paras vaihtoehto mutta muussa tapauksessa se kusipääkiusaaja olisi kiusannut edelleen. Onneksi ei kiusaamisen uhri sentään mennyt koululle ammuskelemaan ja onneksi kiusaaja jäi henkiin ja ehkä ilman suurempia fyysisia vammoja. Ehkä.
haluaisitko hieman konkretisoida vaikkapa esimerkkien muodossa. Nythän mennään muutoin sanomalehtien tekstiviestikommentitasolla.
Olen jo aiemmin tänään sen kertonut, en viitsi toistella samoja asioita. Joten terkkuja sinne omalle tekstaripalstallesi, joten voit välillä tapella ideologiasi kanssa, joka ei ole toimiva, jonkun muun kanssa.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Häläpätihämmää....

Hämmentävän herkästi hermostut noinkin kokeneeksi kirjoittajaksi, kun ihan asiallisesti koetan mielipidettäsi kysyä, mutta kukin tavallaan. Mulle tulee hieman samanlainen venkoilu mieleen kuin joskus aikanaan sen älykkyystestituloksesi kanssa, mutta nyt siihen ei pitäisi olla mitään aihetta.

Jos muut oppilaat kertovat haastatteluissa, että puukottaja on ollut pahan kiusaamisen kohteena noin 2,5 vuotta, niin minusta on noin 99,9999 %:n todennäköistä, että puukottajaa on todellakin pahasti kiusattu viimeiset 2,5 vuotta.

Niin ja tämä nyt on teinien kertomaa, josta iltapäivälehti on seulonut mehukkaimmat osat pariin kappaleeseensa. Ei opettajien, ei rehtorin, ei kuraattorin tai muidenkaan kommentteja ole tainnut paljon tulla julki? Eivät nuo toki asiaa kovin paljon voikkaan kommentoida. Tuo "paha kiusaaminen" nyt voi sinällään olla aika venyvä käsite, vaikka yhtä kaikki tuomittavaa onkin. Silti mikään oikeutus se ei edelleenkään teolle ole.

No nyt kävi näin. Mitä sitten? Olen jo sanonut, että turpiinveto olisi riittänyt ja nyt kävi näin. Ei siis paras vaihtoehto mutta muussa tapauksessa se kusipääkiusaaja olisi kiusannut edelleen.

Huomaa, että sinulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään kosketuspintaa koulumaailmaan. En itsekään ole yläkoulun maikka, mutta ihan riittävästi tuokin puoli on tullut erinäisiä teitä tutuksi. Juuri tuota mitä sitten/nyt kävi näin-asennetta on helppo toki huudella keskustelupalstoilla ja vailla kontaktipintaa todellisuuteen.

Olen jo aiemmin tänään sen kertonut, en viitsi toistella samoja asioita.

No lähinnä olen löytänyt tällaista angstijargonia, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa:

Opettajilla pitäisi olla lähes poliisien oikeudet, pois lukien ampuma-ase

Korjaa toki, jos olen väärässä?
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Varmaan opettajan pitääkin olla juuri tätä mieltä. Vaan realismia on, että 90% kiusaamisesta jää opettajilta huomaamatta ja lopusta vain osa tulee sitten kerrottuna julkisuuteen...

Tässä tietysti pitäisi ensi määritellä kiusaaminen, mutta oman määritelmäni mukaan olet vetänyt prosentin hatusta, eikä se ole oikeasta maailmasta.

Väkivalta on paikka paikoin ihan ok ratkaisu, mutta yleensä se johtaa koston kierteeseen ja kiusattu kärsii entistä enemmän. Pidän aika vaarallisena tässä ketjussa ilmenevää lätkäjätkä menttaliteettia, joka pitää goonikulttuuria ratkaisuna kaikkeen. Koti on se tärkein, siellä lapsen pitää uskaltaa kertoa murheensa. Sen jälkeen tulee koulu, jonka tehtävä on turvata jokaisen oppilaan koulunkäynti.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Hämmentävän herkästi hermostut noinkin kokeneeksi kirjoittajaksi
Täh? Sinähän se olet vittuillut, nimitellyt iltisuskovaiseksi, nostanut esiin yhden täysin epäolennaisen jutun (jossa muuten en valehdellut) sekä olet nimitellyt hermostujaksi. Et osaa keskustella asiasta vaan vittuillet jos kanssasi ei ole samaa mieltä. Toivottavasti opettajana kykenet parempaan.
Korjaa toki, jos olen väärässä?
Ei korjattavaa, sitä mieltä olen, mitä sanoin. Te hyysääjät voisitte perustaa oman ihannehyysäysvaltionne jonnekin, tosin sitä ei tapahdu mutta saisi tapahtua - noin teoreettisella tasolla ajateltuna. Tämä jako näkyy monessa Jatkoajan keskustelussa, tässäkin.

Toivottavasti sinulla ei ole tähän lisättävää. Minä sanoin jo kaiken olennaisen ensimmäisessä viestissäni. Sinä jankutat, vääristelet ja vittuilet, en näe järkeä tässä meidän kirjoitustemme jatkamisessa.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Kylläpä nyt Nimetön imee hernettä nenään. Rauhoitu tai kerron opettajalle.

Turha tuosta Imatran tapauksesta on meuhoa sen enempää, kun emme siitä kovin paljon taida kukaan tietää. Niin se vain on.
 

Lucius

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Jos muut oppilaat kertovat haastatteluissa, että puukottaja on ollut pahan kiusaamisen kohteena noin 2,5 vuotta, niin minusta on noin 99,9999 %:n todennäköistä, että puukottajaa on todellakin pahasti kiusattu viimeiset 2,5 vuotta.

Mutta onko selvinnyt, että se oli nimenomaan tämä puukotuksen uhri joka oli puukottajaa 2,5 vuotta kiusannut?

Ei ole ennen kuulumatonta, että äärimmäisiin tekoihin ajautuneet henkilöt, kuten kouluampujat eivät kohdista tekojaan varsinaisiin kiusaajiinsa vaan aivan eri ihmisiin, täysin viattomiinkin.

Tietämättä faktoja voihan tässäkin tapauksessa olla mahdollista, että eri ihmiset ns. kovemmat tyypit ovat kiusanneet rajustikin tätä puukottajaa 2,5 vuotta ja nyt puukottaja on tuntenut jonkinlaista kiusaa myös puukotetun taholta, mikä on katkaissut kamelin selän.

Siksi näillä tiedoilla on aika arveluttavaa sanoa, että puukotettu sai ansionsa mukaan.
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, BC Lions
Mutta onko selvinnyt, että se oli nimenomaan tämä puukotuksen uhri joka oli puukottajaa 2,5 vuotta kiusannut?

Lainaus tuosta aiemmin tähän keskusteluun linkitetystä MTV3:n uutisesta:

– Jonkinlaista ystävänpäiväpussailuun liittyvää jäynää siinä oli. Se sai pojan ottamaan puukkonsa esiin ja aloittamaan iskut. Eikä uhri ollut edes pahin kiusaaja, luokkatoverit kuvailevat Iltalehdelle.

Sen mitä minä tuosta osaan tulkita, niin kiusaajia on ollut monta, ja puukotuksen uhriksi joutunut oli yksi kiusaajista, muttei se pahin.
 

Tpip

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, L'equip blaugrana, La Albiceleste, Raiders
Tuo Imatran sivistystoimen tantan kommentointi on kyllä niin paavoämpetäjää kuin olla ja voi. Helvetti, kun suututtaa kuinka pää perseessä vieläkin eletään osasassa kouluissa.

Millään tavalla puolustelematta puukottamista, joka siis on täysin väärin, mutta ymmärrän kyllä hyvin jos tuollaisen jälkeen voi flipata. Nuorten henkinen kantti voi olla hyvinkin hauras ja 2,5 vuoden vittuilun jälkeen hyvinkin voi flipata. Tunnistan hyvin fiiliksen jossa tunneli vain pimenee ja viimeinenkin valo alkaa siellä jossain pimentyä. Ulospääsyä ei vain ole. Toiset purkaa nämä itseensä, toiset ahdistuksen lähteeseen. Itselläni on jäänyt tapa ~15 vuoden takaa, lähes päivittäin tulee vieläkin todettua mielessään "tapa itses".
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Jaa, noin yleisellä tasolla varmaan lähes kaikki suhtautuvat väkivaltaan enemmän tai vähemmän pragmaattisesti eli hyväksyvät sen joissakin tilanteissa ja joissakin taas ei. Useimmille on tärkeätä suhteellisuus ja puolustuksellisuus eli ettei käytetä väkivaltaa suhteettomasti ja hyökkäävästi.

Kiusaaminenhan on toki itsessään väkivaltaa (enkä tässä yhteydessä tekisi mitään olennaista eroa henkisen ja fyysisen väkivallan välillä), joten näkisin ettei voi mitenkään automaattisesti kieltää oikeutta fyysiseenkään itsepuolustukseen (varmasti hyvin harvat esimerkiksi kieltäisivät joukkopieksännän uhrilta oikeuden lyödä takaisin). Sen sijaan olen vähän skeptinen sen suhteen, toimiiko tälläinen puolustuksellinen väkivalta kovin tehokkaasti kaikissa tilanteissa - ja selvää tietysti on, että toisen tai toisten hengen vaarantaminen on täysin suhteeton ja tuomittava ratkaisu (vaikka tietysti äärimmäisissä tilanteissa myös kiusaaminen voi olla melkoisen hengenvaarallista).
 

Creed Bratton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tänään 45-Minuuttia ohjelmassa käsitellään tuota Elisan koulukiusaus-tragediaa. Joten kaikki kiinnostuneet tänään klo 20 MTV3.
 

Metsuri #37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tänään 45-Minuuttia ohjelmassa käsitellään tuota Elisan koulukiusaus-tragediaa. Joten kaikki kiinnostuneet tänään klo 20 MTV3.
Surullinen tapaus on kyllä. Luin myös tytön vanhempien blogia. Veti todella mietteliääksi. Iloista oli huomata, että joku koulukiusattu oli kyseisen blogin ansiosta uskaltanut kertoa asiasta vanhemmilleen.
 

Dee Snider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jatkoaika Cancer Fighters
Purin itseäni aikoinaan tuolla vitutusketjussa pojan tilanteesta koulussa ja näköjään jollain muulla vanhemmalla on kuppi mennyt nurin:

UUSIPORI - AIDOSTI KAIKKIEN SATAKUNTALAISTEN

Linkki koulukiusaamis-uutiseen Porissa.

Pari jannua siellä luokalla on, jotka ovat koko ajan muiden kimpussa ja tätä on jatkunut syksystä asti. Haukkuivat myös erästä Aasiasta tullutta poikaa neekeriksi ja meidän rasistipersukasvatuksen saanut kundi meni siihen väliin kaveriaan puolustamaan ja sitten kävivät yhdessä kimppuun ja haukkuivat homoksi. Tämän pojan äiti kävi kiittämässä meidän poitsua, mutta opettaja moitti, ettei saa tapella näiden poikien kanssa ja näin syyllinen löytyi sitten taas .

Rehtori ei ole näihin lukuisista vanhempien pyynnöistä puuttunut, ainakaan siten, että se näkyisi koteihin päin. Vaihdos on tulossa ja toivottavasti uusi rehtori hoitaa tämän homman kotiin. Muitakin oppilaita on lähdössä ja jos koulu hyväksyy tämän kiusatut lähtee/kiusaajat jää-linjan, niin peli on menetetty.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Koulukiusaajat teippasivat uhrinsa. Epäilty tapaus on Kankaanpäästä (Iltalehti.fi).

En tiedä saako nämä kiusaamiset nykyään helpommin palstatilaa kuin ennen, vai onko nuorten keskuudessa tämä sairas ilmiö todella räjähtänyt käsiin. Ehkä molempia, kuka tietää.

Väittäisin, että kiusaaminen riippuu koulusta, pääosin sen aikuisista. Tietysti oppilasaineksella on oma merkityksensä, mutta tärkein tekijä on koulun aikuisten tapa toimia. Mikäli kiusaamiseen puututaan järjestelmällisesti, kouluun muodostuu kulttuuri, joka minimoi kiusaamisen. Kiusaamista ei pystytä poistamaan koskaan, sellaista koulua ei ole olemassa missä ei kiusattaisi.

Olen huomannut myös, että opetusalan ammattilaisilla on hyvin erilainen käsitys siitä mitä kiusaaminen on ja miten sitä torjutaan. Aikuisen läsnäolo on se tärkein asia, aikuisen pitäisi olla mahdollisimman paljon läsnä oppilaiden päivässä. Valitettavan usein välituntivalvonta on juoruamista ja tunnin jälkeen on kiire opettajanhuoneeseen. Oppilaat pitäisi aina vaihtaa saattaen aikuiselta toiselle.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
En tiedä saako nämä kiusaamiset nykyään helpommin palstatilaa kuin ennen, vai onko nuorten keskuudessa tämä sairas ilmiö todella räjähtänyt käsiin. Ehkä molempia, kuka tietää.
Mulla ei mitään tilastotietoa ole tarjota, mutta ihan mutulla väittäisin, että kyse on enemmän lööpeistä ja siitä, että asiaan nykyään reagoidaan herkemmin. Vähän sama juttu, kun jengi ihmettelee, kuinka nykyään on niin väkivaltaista kun iltasanomissakin kerrottiin taas siitä ja tuosta, ja eihän ennen näin ollut. Eipä.
 

Lunatico

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Jokainen koulukiusaaja pitäisi laittaa joka kerta putkaan viikoksi kun kiusaavat jotain oppilasta. Itsekin olin koulukiusattu amiksessa, yksi natzi kiusasi ja se kiusaaminen kesti hieman yli vuoden, ennenkuin kaikki päättyi pihalla tappeluun. Siitä melkein tasuri ja kiusaaminen loppui, kun tämä kiusaaja joutuin maksamaan takkini, joka repeytyi kainalosta tappelun tuoksinnassa.

Myös kohta 18v siskoni on ollut koulukiusattu jo ala-asteelta saakka aina amikseen asti. Mulla on meinannut mennä asian kanssa hermot tuhat kertaa ja kerran olin jo menossa koululle (siskoni oli tuolloin ala-asteella), mutta isäni esti tämän.

Täytyy kuitenkin myöntää, että itsekin olen ollut koulukiusaaja. Se tapahtui ylä-asteella kun porukan mukana kiusattiin tiettyjä oppilaita. Yksin en kiusannut, mutta kun porukka veti mukanaan, niin sitä itsekin sortui tähän ala-arvoiseen toimintaan. Hävettää kyllä ja jos voisin, niin tekisin toisin, mutta kun en voi, niin asialle ei mitään voi.

JOS olet koulukiusaaja, niin mieti tarkkaan mitä teet! Sillä se kiusatun elämä saattaa mennä kokonaan pilalle, niinkuin siskolleni meinasi käydä. Se ei ole yhtään kiva juttu.
 

pehtoori

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, HPK
Omat kokemukseni kiusaamisesta ovat hiukan erilaiset kuin monella muulla tähänkin keskusteluun kantaa ottaneilla. Muistot rajoittuvat yläasteeseen, joita niitäkin oli täällä päin varsin monia. Huonomaineisia ja parempimaineisia molempia. Käsittääkseni tuossa yhdessä koulussa koulunkäynti oli ihan helvettiä mikäli sattui pärjäämään keskivertoa paremmin. No nykyään kun katsoo niitä jannuja, jotka siellä kävivät niin ei kovin monella kauhean vahvasti suju. Joku harva jaksoi jatkaa vielä johonkin autoalalle ja vielä harvempi ikinä läpäisi edes sitä. Tämä jengi kattoi siis varmaan noin 60% koulun pojista. Muistaakseni tuo koulu pääsi joskus ihan valtakunnalliseen uutislähetykseenkin, koska siellä tapeltiin lähes joka välitunti. Tuolla varmasti esiintyi myös paljon kiusaamista ja myös omaan kouluuni kävi jonkinverran liikennettä sieltä päin kun noita hiukan fiksumpia kavereita vaihtoi koulua.

Omassa koulussani oli alkutilanne se, ettei ketään kiusattu ja muistelenkin että myöhemmin ne joita kiusattiin omalla tavallaan ansaitsivat sen. Itse olin sivustaseuraajan roolissa tai varmaan joskus myös ns. passiivisena kiusaajana mukana, mutta en oikeastaan ikinä osannut (enkä kyllä vieläkään osaa) tuntea sääliä niitä kahta tyyppiä kohtaan joita siellä lähinnä kiusattiin. Varsinkin se toinen niistä oli ihan saatanan ärsyttävä tyyppi ja tuntui ärsyttävän muita ihan tahallaan. Ei silloin kiusattu ketään ulkonäön tai pukeutumisen takia vaan sen takia, että se henkilö itse oikeastaan sai mitä tilasi. Eipä tällä sitten viimeiseen puoleentoista vuoteen mitään kavereita ollut, mutta nähdäkseni hän kyllä ajoi itse itsensä siihen tilanteeseen.

Pointtina tässä oli se, etten aina lähtisi välttämättä syyllistämään heti sitä kiusaajaa (en mä itse ainakaan jaksaisi pelkästä sympatiasta hengata jonkun ärsyttävän tyypin kanssa). Tai ainakin omat empiiriset kokemukseni osoittavat, että meilläpäin ainakin kiusatut ampuivat kokoajan omaa jalkaansa ja ajoivat itse itsensä paskaan välikäteen. En nyt tietenkään sano, että se tilanne on aina myöskään näin, mutta halusin vain tuoda vähän toisenlaisen näkökulman tähän keskusteluun. Sympatiat toki kaikille sellaisille, joita on alettu syrjimään ja kiusaamaan ilman syytä. Mahdotonta toki sanoa tässäkään tapauksessa miten ne kiusatut itse tunsivat tilanteensa kun en oikein kiusatun asemaan osaa asettua.

Siirsin tämän tänne tuolta pitäisikö itkeä vai nauraa-ketjusta.

Vaikka en itsekään suoranaisesti koulukiusaaja koskaan ollutkaan, niin olin myös ryhmän mukana kiusaamassa, myönnän. Myönsin sen tosin jo silloin, kun aloin ymmärtää sitä paskaa oloa, mitä olin itse aiheuttanut. Siinä vaiheessa olin jo onneksi "niin kova jätkä", että pienempien ja kiusattujen puolella olemisesta ei ollut itselle mitään "haittaa", eli olin aikuistumisen kynnyksellä. Päin vastoin, käänsin sen toisinpäin ja olen edelleen ylpeä siitä, kuinka paljon sain ehkäistyä kiusaamista omalla tekemiselläni, omalla statuksellani.

Huomionhakuisia ne verta nenästään kerjäävät paskiaiset olivat jo silloin, eivät missään tapauksessa uhreja. Uhrit olivat asia erikseen. Ne jantterit, joita kiusattiin lihavuuden, kiusaajan omasta mielestä tyhmän harrastuksen tms. takia, eivät sille oikein mitään mahtaneet. Yrittivät vaan pysyä omassa sakissaan. Mutta kyllä ne bullyt yleensä joskus löysivät ne. Ja toivoivat, että ei sattuisi tänään kovin pahasti. Se, miten pahasti sattui, riippui yleensä kiusaajan päivästä.

Mutta niin, ne huomiohakuiset uhrit. Minulla sattui olemaan luokkakaverina poika, joka oli ala-asteella hyvinkin sadistinen. Ärsytti kaikkia niin kauan, että tauluun tuli. Ja se ei koskaan riittänyt. Siinä kun opit suorastaan kiduttamaan ihmistä jo alle kymmenvuotiaana, niin oppii myös paljon ihmisistä. On monenlaista tallaajaa. Tiedän hepusta sen verran muutaman vuosikymmenen jälkeen, että samalla ladulla tallaa, naama on ainakin vääränä lävistyksistä ja kyynärvarret jostain muusta. Saattaa olla jo multaakin.

Pointtina lähinnä se, että asiat eivät ole jokaisessa keississä niin mustavalkoisia.

Maailma muuttuu Eskoseni, niin myös kiusaamisen tavat, vaikka Johnny B. Goode onkin tehty puusta. Koko keskustelun voisi siirtää pois tuolta väärästä ketjusta.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Tärkeä avaus.

Ei näin puhelimella ehdi kauhean syvällisesti tässä vaiheessa kirjoittaa, mutta sen mitä olen opettajilta kuullut, niin isoin ongelma on vanhempien välinpitämättömyys. Jos vanhempaa ei kiinnosta lapsensa mahdollinen kiusaajana toiminen, niin vähissä on keinot saada touhua kuriin.

Tässä lähistöllä on koko kesän yksi nuorisoporukka häiriköinyt ympäristöään, eikä tälle hommalle ole saatu loppua. Jostain saivat muutaman teinin osoitteen selville, ja kävivät kotona kertomassa tästä touhusta. Vanhempien reaktio oli ollut hyvin vähättelevä, ja tyyliin että pojat on poikia. Ja taas sama homma jatkui. Nyt siellä on ilmeisesti jollain palanut kunnolla käämi, ja ollaan annettu pojille ymmärtää, että jos tämä jatkuu, niin seuraavaksi revitään päitä irti. Tästä vanhemmat ovat tietysti suivaantuneita, ja aikamoinen hässäkkä tuosta vielä kehittyy.
 

LuKi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, LuKi-82
Erittäin tärkeä aihe. Kaikenlaisen kiusaamisen ehkäiseminen tulisi olla kouluissa ykkösprioriteetti. Ilmiöpohjaiset oppimiset, digiloikat, yms. ovat vasta kakkoskategorian kamaa. Jos koulu ei kykyne turvaamaan turvallista oppimisympäristöä kaikille, on turha puuhata mitään muutakaan. Pelkät koulurauhajulistukset tai Kivakoulu-kampanjat eivät auta, jos koulun koko henkilökunta ei sitoudu puuttumaan tarvittavan kovalla kädellä esille nousevaan kiusaamiseen.

Kouluissa/oppilashuollossa keskitytään tai joudutaan keskittymään kiusaajan tilanteeseen, hänen tarpeisiinsa, vaikka kiusatun koulunkäynnin turvaaminen pitäisi olla kaikkein tärkeintä. Tiedän että sanon nyt konservatiivisesti, mutta aivan liikaa yritetään ymmärtää kiusaajaa, loputtomilla keskusteluilla ja palavereilla hämärretään yksinkertaistakin asiaa. Vanhan liiton lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kärjistäen todennut, että paras kasvattajan opas on koirankasvatusopas. Rajoja, johdonmukaisuutta ja rakkautta. Selkeät säännöt joiden rikkomisesta seuraa selkeä (ja tuntuva) rangaistus kiusaajalle, ei kiusatulle. Enkä pidä pahana, että opettaja näyttää hermostumisensa kiusaamiseen, ihminen on kokonaisvaltainen persoonaa, tunteet ovat osa ihmisyyttä ja myös kasvuprosessia vastuulliseen toimintaan.
 

BaronFIN

Jäsen
Itse olen ollut kiusattu ja todella kovan mankelin läpi tullut, mutta itse selvisin siitä aikanaan kasvattamalla aivan todella kovan norsunnahan itselleni ja pistämällä verbaalisesti samalla mitalla takaisin. Tiedän uhrin puolelta kuvion ja oman selviytymistarinan.

Oma poikani on ollut asetetta herkempi ja verbaalisesti todella lahjakas tapaus, joka on aika halunnut uskoa ihmisistä pelkkää hyvää ja iloisena todennut matematiikan olevan lempiaine koulussa sekö ollut äärettömän empaattinen luonne. Oikea saalis siis oikeanlaiselle kiusaajalle. No tällainen tuli sitten uutena oppilaana pojan kolmannelle luokalle ja samantien vakiintuneen poikaporukan kuviot meni uusiksi ja poikani tipahti ulos siitä. Ja siitä se sitten alkoi. Vaikka oli kiva koulut, keskustelut, neuvottelut ja opettajat, rehtorit mukana, niin vika oli jotenkin aina meidän pojassa ja huipentumana rehtorin kommentti ”pojat on poikia”. Ainoa ulospääsy oli koulunvaihto, joka huipentui koulunvaihto keväänä kommenttiin ”ettei tarvii tuotakaan enää ensi vuonna nahdä.” Viimeisessä kokoontumisessa tämä kiusaajasankari sai tunnustaa kommenttinsa jälkeen isälleen koko ala-asteen tötöilyt kun siihen saakka oli kotonaan vienyt omia vanhempiaan kuin pässiä narussa. Kyllä, koin sisäistä riemua vaikka en tiedä miten tarina siitä sen pidemmälle jatkui.

Kyse ei ole siitä etteikö vanhemmat välttämättä haluaisi puuttua kiusaamiseen, kyse on siitä että vanhemmat haluavat usko oman jälkikasvunsa olevan virheetön ja että kiusaamisessa olisi useampia ulottuvuuksia kuin vain kiusaaja-kiusattu. Valitettavasti näin ei ole vaan kiusaajat tuovat oman epävarmuutensa esiin tavalla joka ei enää 2000-luvulle kuuluisi.

Meidän tarinalla on siinä onnellinen loppu että koulunvaihto pelasti poikani joka on nyt aloittanut musiikillisen yläasteen jatkoksi lukion musiikkilinjalla valtakunnan TOP10 koulussa ja tästä on seurausta poikani kiusaamisen seurauksena syntynyttä sisäistä motivaatiota päästä paskasta ulos. On tässä kyllä koulupsykologia ja terapiaa tarvittu matkalla toipumisessa joka on ollut kaikkea muuta kuin helppo.

Samalla kasvatuksella, erilaisessa luokassa, pikkusisko päätyi hymytytöksi viidennen luokan päätteeksi. Sattumalla ja huonolla tuurilla on merkityksensä.

Summa summa rum: suomalainen koulujärjestelmä on haluton puuttumaan kiusaamiseen ja lapset perheineen ovat aika oman onnensa nojassa jos huono tuuri osuu kohdalle.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: raju

palle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, HIFK
Omakohtaiset kokemukset ovat sekä että. Ensimmäisellä ja toisella luokalla mua kiusattiin rajusti ja koulu ei tehnyt asialle mitään, päinvastoin, luokanopettaja oli sitä mieltä, että mä liioittelin reaktioitani sekä kerjäsin verta nenästä. En paljoa muista ala-aste ajoistani, mutta muistan sen, kun mun pää lyötiin pulpettiin kesken oppitunnin ja opettaja käski mun olla hiljaa kun luonnollisesti purskahdin itkuun kivun takia. Mun pahin kiusaaja niihin aikoihin oli rehtorin lapsi, joten voitte kuvitella miten helppoa mun vanhempien oli yrittää saavuttaa koulun kanssa mitään asian suhteen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi vaihtaa koulua. Mä sain kokea kaikkea näitä jo perinteiksi muodostuneita: mun reppu pöllittiin ja piilotettiin, mua hakattiin, seurattiin koulun jälkeen porukalla, eristettiin, haukuttiin yms.

Uudessa koulussa ensimmäinen vuosi meni hyvin. Sain hyviä kavereita eikä ongelmia ollut. Seuraavana vuonna sattui ensimmäinen välikohtaus, mihin mä ylireagoin todella pahasti, jonka jälkeen mä kiusasin pitkään muutamaa ihmistä, jotka koin uhaksi. Sivullisetkin saivat omansa ja se loppui vasta, kun erään sivullisen uhrin isä otti mun äitiin yhteyttä. Olin enemmän tai vähemmän perseenreikä muutamia kohtaan koko loppu ala-asteen. Tuli sanottua asioita mistä ei todellakaan ole ylpeä. Jälkikäteen ajatellen uskon sen olleen alitajuntainen tapa huolehtia siitä, etten mä joudu enää ikinä tikunnokkaan ja "väärälle puolelle" kiusaamistilanteissa. Silloinkaan koulu ei millään tavalla, missään vaiheessa lähestynyt mua, vaikka varmasti opettajakin olivat pistäneet merkille.

Yhden kerran koulu otti läjän oppilaita ja vanhempia kokoon yhdessä aika rajuksi menneessä tapauksessa. Itse en ollut millään tavalla osallisena siinä tapauksessa, ja vaikka silloin tuntui todella epäoikeudenmukaiselta olla syytettynä asiasta, mitä ei ollut tehnyt, niin olihan opettajilla syytä epäillä. Näin jälkikäteen ajateltuna. Elävästi jäi mieleen tämän uhrin alkoholisti-isä, joka soitteli uhkaavia puheluita mun kotiin, uhkaillen sekä mua että mun vanhempia hakkaamisilla yms. Se oli kaikin puolin ruma tapaus. En tiedä saivatko muut samaa kohtelua.

Yläaste menikin sitten pääosin ilman välikohtauksia tai ongelmia. Seiskaluokalla olin hetken aikaa parin koulun koviksen silmätikkuna, eräästä vanhasta asiasta mikä oli tapahtunut vuosia sitten. Ei oltu aiemmin samassa koulussa, mutta asuttiin samalla alueella. Muistivat naaman vielä vuosien jälkeen. Se meni onneksi ohi seiskaluokan loppuun mennessä, enkä kertaakaan ollut enää kiusattu tai kiusaaja sen jälkeen. Voisi sanoa, että mä olin aikamoinen väliinputoaja mun viimeiset kouluvuodet, yrittäen vain olla niin hissukseen tutkan alla kuin mahdollista.

Täytyy muuten mainita, että olin aina ala-asteen ensimmäisestä aina yläasteen viimeiseen luokkaan asti keskivertoa pienikokoisempi. Fyysisesti mun ei ikinä ollut oikein mahdollista puolustaa itseäni. Mä rupesin kunnolla kasvamaan pituutta vasta lukiossa ja kasvoin vielä sentin pari armeijassa 19-vuotiaana.

En tiedä olenko mitään varsinaisia arpia kantanut mukanani tänne kolmenkympin paremmalle puolelle. Omasta mielestäni luonteeni on pääosin pysynyt ennallaan. Olen aina ollut äkkipikainen ja hieman temperamenttinen, mutta äärimmäisen lojaali, rehellinen sekä suojelunhaluinen kavereiden, ystävien ja perheenjäsenten suhteen. Ehkäpä mä nykyään herkemmin puutun, jos mä näen jotain epäoikeudenmukaisuutta. Tosin armeijan jälkeen oli varmaan sellainen viiden vuoden ajanjakso, missä mä ajauduin todella usein tappeluun. Välillä siihen riitti, että joku baarissa katsoi pahalla silmällä, välillä reagoin voimakkaasti jos joku aukoi päätä kaverille. Syitä oli yhtä monta kuin oli välikohtauksia. Käsi sydämellä voin kuitenkin sanoa, että kertaakaan en hyökännyt kenenkään pahaa-aavistamattoman kimppuun. Lätkätyyliin aina varmistettiin vastapuolen tanssihalukkuus, ennen kuin mentiin.

Tuli vielä tässä kirjoitellessa mieleen, että lukioaikana tämä aiemmin mainitsemani rehtorin lapsi, joka kidutti minua ensimmäisellä ja toisella luokalla soitti yllättäen. En tiedä mistä hän oli mun puhelinnumeron saanut tai mikä laukaisi, mutta hän soitti itku kurkussa ja pyysi anteeksi. Sanoi muistavansa kaiken tapahtuneen ja olevansa pahoillaan kaikesta, tietäen, ettei mitkään sanat pysty peruuttamaan tapahtunutta. En itse montaa sanaa tainnut saada sanottua, enkä muista suoraan sanottuna, että annoinko synninpäästön vai en.

Loppuyhteenvetona sanottakoon otsikon aiheeseen liittyen, että kyllä, olen kokenut rajua kiusaamista koulussa ja ei, kummassakaan koulussa missä tätä kiusaamista esiintyi joko minuun kohdistuen tai minun toimesta ,ei koulu puuttunut oikeastaan millään tavalla. Päinvastoin, ensimmäisillä luokilla opettaja otti kiusaajien puolen ja syytti minua provosoinnista. En ole enää katkera niin häntä kuin minua kiusanneita kohtaan, enkä toivo kenellekään mitään pahaa.
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Tärkeä asia ja hyvä ketjunavaus.

Itse olen toiminut luokanopettajana yli 20v ja väite siitä ettei koulua kiinnosta tai kiusaamiseen ei puututa on silkkaa roskaa, tai ainakin ne työyhteisöt missä olen itse toiminut.

Sinällään tuo kiusaaminen on todella hankala asia, usein sitä tapahtuu ”piilossa” niin ettei asiaan oikein pääse kiinni. Sitten taas on tapauksia jossa on sana sanaa vastaan eikä asiaa oikein voida todentaa. SoMe ja kännykät ovat kiusaamista helpottaneet mutta toki myös puuttumista. Viestit kun ovat vankka todiste sitten tarvittaessa.

On myöskin tapauksia jossa kiusattu kyllä kerjää verta nenästään niinkuin joku aiemmin kirjoitti ja provosoi kiusaajiaan. Nämä tapaukset ovat luonnollisesti hankalia selvittää. Mutta käsittämätöntä lainsäädännössämme on kyllä se että kiusattu joutuu useimmiten koulua vaihtamaan eikä kiusaaja. Tuohon on ilman muuta saatava muutos. Todellisuutta on valitettavasti se että kiusaajat harvemmin nuhteita kummempaa toiminnastaan saa. Toki ainakin meidän koulussa asioita ollaan viety poliisille enenevissä määrin. Se on tehokasta. Tosin poliisin resurssit eivät sitten aina riitä näihin asioihin.
 
Mitä mahtanee tapahtua, jos kiusattu ja kiusatun vanhemmat käyvät yhdessä asian läpi. Ovatko kiusaajien vanhemmat välinpitämättömiä tai eivät edes usko tapahtuneita? Jotenkin tuntuisi, että kun osapuolille vanhempien (ja opettajien) toimesta täsmennetään, ettei kaikkien tarvitse olla kavereita vaan ei tarvitse ottaa elämän tehtäväksi saada toisia pelkäämäänkään tai itkemään.

Toinen toki mitä itsekin ihmettelen on se, että miksi ihmeessä ei kiusaajaa laiteta vaihtamaan koulua? Mikä helvetti siinä on? Ei ole selitys mikään "ei ole oikein koulua lähellä mihin vaihtaa", koska ei sitä silloin ole kiusatullakaan. Kotiopetuskin on vaihtoehto, jos kiusaajan vanhemmilla ei ole intressejä muuttaa koulun perässä tai opettaa lapselleen alkeellisia sääntöjä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös