Olen funtsinut sitä paljon, kun noita erilaisia "tää oli vain läppää"-tapauksia tulee eteen. Sitten on niitä, että tiedämme uhrin olevan osasyyllinen asiaan, mutta vanhemmat väittävät vahvasti, että kyseessä on kiusaaminen. Vähän karua lähteä tuomitsemaan kiusaajaksi tyyppiä, joka ei toditetusti ole mitään pitkäaikaista tehnyt.
Mulla esim. kävi sillein aikoinaan, että aineopettaja pyysi mua jäämään tunnin jälkeen luokkaan ja kyseli kovasti, että kiusataanko mua. No, siinä oli luokan ovi auki ja näin kyllä ne spedet siellä kurkkimassa ja kuuntelemassa mitä sanon. Eihän siinä uskaltanut pieni poika muuta sanoa kuin, että "se on vaan läppää." Opettaja ei huomannut tätä, mutta otti kuitenkin asian vanhempainillassa esille. Jos se sama opettaja olisi vedellyt oikeista naruista - ei kysellyt kiusataanko mua vaan enemmänkin vakuutellut, että se ei ole mun syy ja sanonut että voin aina tulla kertomaan eikä hän kerro sitä eteenpäin tms - olisin takuuvarmasti ennemmin tai myöhemmin uskoutunut hänelle asiasta. Kun opettaja tyytyi siihen ensimmäiseen yritykseen, ei tätä tapahtunut.
Eli se mitä itse toivoisin opettajilta, on paneutumista. Jos epäilys herää, on siihen yleensä hyvät perusteet vaikka itseä mietityttäisikin. Mut tietty jokainen keissi on varmasti yksilöllinen.