Olin yläasteella jossain kiusaajan ja kiusatun välimaastossa. Ne kaikkein cooleimmat kiusasivat mua, jonka takia mä sitten kiusasin joitain muita saadakseni hyväksyntää näiltä "siisteiltä" tyypeiltä. Mä en tosin käynyt kiusaamisessani fyysiseksi. Toki koulussa tuli muutama flaidis, mutta se oli ihan normaalia poikien välienselvittelyä. Kuitenkin, nuo elämänsä kiusaamiselle pyhittäneet saivat opettajien toimesta olla suhteellisen rauhassa. Tarkkailuluokalla näistä suurin osa oli ja siellä opettaja kävi välillä vähän käsiksikin, kuten olen aiemminkin jonnekin tänne kirjoittanut. Melkein kaikki muut opettajat ummistivat silmänsä kiusaajien touhuille, katsoivat toiseen suuntaan, mutta tuo tarkkiksen opettaja parin muun lisäksi toimi vanhan liiton malliin, oli auktoriteettia ja aitoa kiinnostusta puuttua kiusaamiseen.
Tuosta tyttöjen keskinäisestä kiusaamisesta ei ole kokemuksia, mutta juttujen perusteella se on aika helvetin julmaa. Jos minä saisin päättää, laitettaisiin nämä kiusaajat joko ruumiillisen kurituksen kautta järjestykseen, tai sitten nöyryytettäisiin julkisesti, laitettais vaikka saatana alasti jalkapuuhun koulun aulaan. Mutta eihän se käy, tietenkään. Nykymaailmassa ymmärretään ja taputetaan päähän, ennen vanhaan sanottiin että perkele, antaa olla viimeinen kerta, seuraavasta tulee sitten jo tukkapöllyä tai karttakeppiä nakeille.
Pitäis perustaa joku vapaaehtoinen porukka, joka joko ilmaiseksi tai sitten nimellistä korvausta vastaan kiertäisi kouluissa puuttumassa kiusaamiseen. Toki tämäkin on käytännössä mahdotonta, koska jos otetaan tilanne, jossa huomaa selkeää kiusaamista, ei ilmeisesti ole edes oikeutta napata olkapäästä kiinni ja kuskata opettajanhuoneeseen. Ja sitten kiusaaminen kai siirtyisi enemmän kouluajan ulkopuolelle. Vittu mitä paskaa. Minua on (todella harvoin) kuritettu ruumiillisesti himassa ja joskus jopa koulussakin. Ei siis pahoinpidelty, vaan kuritettu ruumiillisesti. Olen tästä jopa ylpeä siinä mielessä, että ilman rajojen selkeää asettamista olisin varmaan vielä enemmän sekaisin.
On se nyt perkele, jos näitä pässejä ei saada kuriin. Vanhaan malliin ei voida enää palata, vaikka se kasvatti huomattavasti paljon enemmän yhteiskuntakelpoista porukkaa kuin tämä nykyinen halihali-malli. Tuollaisen kiusaajakuninkaan kun ottaisi polvelle keskellä pihaa ja antaisi vähän avokämmentä paljaalle perseelle, niin kyllä se nöyryytys on sitä luokkaa, että varmasti miettii toimintaansa uudestaan. Ei se kipu siinä ole mikään tekijä, vaan se julkinen nöyryytys. Ai että tämä vain kasvattaisi kiusaajan aggressiota auktoriteettiä kohtaan? Kyllä se "spirit will break" kun tehdään selväksi, että auktoriteetti on se, joka määrää mitä tehdään ja mitä ei tehdä.
Tämä nyt on huono esimerkki reilu 15 vuoden takaa, mutta kerron kuitenkin. Olin joillakin oppitunneilla "tarkkisluokan" puolella keskittymisvaikeuksien takia. Välitunnille lähdettyäni nakkasin hetken mielijohteesta erään sällin toisen lenkkarin katolle. matalalle sellaiselle, mutta kuitenkin. Kusipäistä toimintaa, tiedetään. Opettaja kuitenkin huomasi tämän, jonka seurauksena Trenchtownia vietiin keittiön suuntaan niin, että hyvä, kun kengät koskettivat maata. Keittiössä rinnuksista kiinni napaten opettaja paiski minua hetken päin jääkaappia ja tiskiallasta. Ei niin, että olisi aiheuttanut vahinkoa, mutta niin, että todellakin pelästyin. Tämän jälkeen Trench kiipesi katolle, pudotti kengän jätkälle, pyysi anteeksi ja keräsi neulaset katolta käsipelillä. Lienee tarpeetonta sanoa, että tuo oli viimeinen kerta tuota paskaa huumoria. Opin siis läksyni, eikä jäänyt traumoja, ei pahaa mieltä. Pieni häpeä, mutta sekin haihtui aikanaan.
Osa näistä ihmisistä ovat edelleen kavereita ja tuttuja. Kukaan ei ole ottanut kiusaamistani niin vakavasti kun olin kuvitellut, mutta kaikilta joilta olen voinut olen pyytänyt ja saanut anteeksi. Se ei poista menneisyyden paskoja temppuja, mutta jonkinlaisen -vaikkakin laimean- synninpääastön se antoi.