Asemasotavaihe eräänlainen. Lapset menevät kouluun ja kirmaavat kohta kesälaitumille. Juhannusta ei ole peruttu, mutta vappu näytti, että Suomessa osataan juhlia sisätiloissa, tai ainakin poissa laumoista. Kesäsuunnitelmat alkavat edes jollain tasolla muotoutua, vaikkei festareita ja isompia konsertteja, jos ei pieniäkään ole. Lehtien palstoilta ovat häipyneet niihin alussa haastatellut "Minä kyllä teen kuten haluan"-tyypit ja kaikenlaisesta sellaisesta toiminnasta, millä pikku ihminen pystyy omaan ja muutaman läheisen terveyteen vaikuttaa, on tullut käytäntö. Työpaikat alkavat porrastetusti kutsua etätyöläisiä takaisin toimistolle ennen lomakautta toivoen, että varovaisuutta noudattaen pystytään tässäkin palamaan normiin ilman massasairastumisia. Urheilukilpailuiden avaamisesta edes jossain muodossa on toiveikasta puhetta, mutta samalla moni sarja ja kisa maailmassa jää ilman huipennustaan. Koronakriisin kasvot, eli 70- ja yli-väestö varmasti toivoo jämäkämpää tietoa siitä, että onko heidät alenettu pysyvästi paria-luokkaan ja muu väestö, se nuorempi, vaikkei aina terveempi toivoo, että ainakin Uudenmaan ulkopuolella palvelut avattaisiin. Joulupukkia odotellaan ja se saapuu 1.6. baarimikon laskeman vaahtoisen oluen muodossa, eikä vieraisiin pöytiin tällä kertaa huudeta, koska välimatka on pitempi kuin normaalisti. Silti saamme lukea, että nyt tautia on rajoittettukin liikaa. Meneekö tuollainen viesti enää "uuteen normaaliin" itsensä asentaneen aivokuoresta läpi, niin epäilen. Olisi kiva tietää, että mitä nyt?