Itse asioissa epidemioiden käyttäytymisestä on paljonkin tietoa. Yksittäisten tautien parametrejä on tietysti alkuvaiheessa todella vaikea arvioida, joten ei todellakaan olisi ihme jos ensimmäiset skenaariot heittävät. Mutta mitä enemmän tietoa ja kokemusta tulee, sitä paremmin pystytään ennustamaan. Maaliskuussa vaihtoehtona olisi ollut olla ilman mitään hahmotusta tulevasta ja sehän nyt ainakin olisi asettanut päättäjät mahdottomaan asemaan. Nyt sitten ollaan kaikin puolin paremmassa tilanteessa: tiedetään paljon enemmän, emmekä ole missään Lombardian tai New Yorkin katastrofitilanteessa, jossa sairaanhoito olisi luhistumisen partaalle vaan tauti on hallinnassa.
THL:n mallinnuksissa vaikuttaa kuitenkin olevan sellainen ongelma, että niissä tukahduttamisen mahdottomuus tulee oletettuna. Ts. mallinnetaan vain sellaisia tilanteita joissa tukahdutus on jo etukäteen mahdotonta, mikä alkaa empiirisen tiedon perusteella olla hyvinkin kyseenalaista. Esim. Hesarissa Auranen ihmettelee kuinka tartunnan saaneita on "pakko" olla enemmän kuin miltä tutkimusten perusteella näyttää. Pitäisikö alkaa mallintaa tilanteita että näin ei olekaan?
Tässä touhussa mättää niin moni asia että pahaa tekee kun ajattelee miten suurista jutuista on kyse.
Immuunit jarruttavat epidemiaa jo sen alkuvaiheissa. Nyt heitä löytyy vähän.
www.hs.fi
Ennen rajoitusten purkupäätöksiä laadittuun Hetemäen raporttiin sisällytettyjen skenaarioiden lähtöoletus oli, että maaliskuun puolivälissä ennen rajoitustoimia 2,5 prosenttia suomalaisista olisi jo saanut tartunnan.
Aivan mieletön oletus. Onko tilanne vieläkään tuota kummempi edes Helsingissä, muusta Suomesta puhumattakaan? Nyt sitten on "korjattu" oletukseksi 0,75% joka sekin tuntuu totaalisen yliammutulta maaliskuun puolivälin luvuksi. Samaan aikaan samassa jutussa THL:n Jussi Sane arvioi määräksi
Helsingissä ja Uudellamaalla tällä hetkellä 1-2%.
"Tältä pohjalta Sane arvioi, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin alueella tartunnan saaneiden osuus voisi myös olla yhden ja kahden prosentin välillä. Muualla maassa se on pienempi."
Mallintajat ovat siis alusta alkaen menneet aivan vastakarvaan vakavuusarvioidensa kanssa muuhun maailmaan nähden ja tämän tasapainottaakseen joutuneet olettamaan valtavat määrät tartunnansaaneita. Nyt tuohon sitten takerrutaan "pakko olla enemmän" -kommenttien ja vaihtoehtoisten immuniteetin muotojen spekuloinneilla. Jos tästä jotain on syytä oppia, niin sen että niiden mallinnusten olisi pitänyt olla alusta alkaen julkaistu koodeineen ja oletuksineen.
Aivelo otti asiaan Twitterissä hyvin kantaa ja vaikka tiedän hänen olevan jostain syystä monelle punainen vaate, näyttää siltä että hän on ollut kritiikissään aivan naulan kannassa jo maaliskuusta asti.
Tuuli Lappalainen niin ikään aiheellisesti huomauttaa kuinka malinnuksiin on leivottu sisään tuo tukahduttamisen mahdottomuus eikä niillä siten ole arvoa kun valitaan suuntaa tukahduttamisen ja hidastamisen välillä.
Lääkäri ja tutkija Jussi Koskela summaa hyvin myös omat ajatukseni mallintajien touhusta:
Mallit ovat arvokkaita kertomaan erilaisten lähtöoletusten seurauksista, mutta lähtöoletuksiin pitäisi suhtautua kriittisesti etenkin jos empiria ei tue niitä.