On täysin toinen juttu, että olisiko tuommoisissa ratsioissa pienintäkään järkeä. Mitä tolkkua olisi kontrolloida ketään jossakin metsässä? Turhaa resurssien haaskausta siihen, että joku liikkuu jossakin, missä ei kuitenkaan voi tartuttaa ketään tai saada tartuntaa.
Sanoisin, että täällä päin osittainen ulkonaliikkumiskielto on hoidettu järkevästi. Ulkoilemassa saa käydä (esim. kävely- ja juoksulenkit), mutta se tulee tehdä noin pääpiirteittäin metsässä tai muuten tiheän asutuksen ulkopuolella. Ja tietysti yksinään. Tuo päivittäinen happihyppely on ollut meille täällä aivan helvetin tärkeä asia: sen oikeuden ansiosta seinät eivät kaadu niin pahasti päälle, kuuppa pysyy jokseenkin freesinä ja esim. etätyötehokkuus pysyy jossain määrin kunnossa. Siinä myös otetaan huomioon se, että joillakin ei ole parveketta tai pihaa, ja joidenkin kämppä on pieni ja / tai sinne tulee hyvin vähän luonnonvaloa. Luonnossa liikkuessa tartuttamisriski on joka tapauksessa olematon. Jos joku tulee vastaan, aina on mahdollisuus väistää se pari metriä.
Ymmärrän hyvin, että jossain Pariisissa tämä ei ole samalla tavalla mahdollista. Mutta täällä on. Samoin Suomessa Helsinki mukaan lukien (sielläkin metsä on joka paikassa suht lähellä). On kuitenkin selvää, että kansalaiset eivät tässä nyt ole aivan samalla viivalla. On yksinkertaisesti järkevää, että rajoitukset toteutetaan eri tavoin ja olosuhteiden mukaan: oltiin sitten Helsingissä, Hämeenlinnassa, Kuhmossa tai missä vain.