Onko kellään mitään tieteellistä tutkimusta rajoitusten vaikuttavuudesta? Tauti menee joka tapauksessa aalloissa, joten kuinka suurta hyötyä rajoituksista todellisuudessa on? Etelä-Afrikassa aalto kesti reilun kuukauden ja Englannissa näyttää nyt, että vajaan aalto kääntyy laskuun vajaassa kuukaudessa. Tälläkin aalto olisi varmasti ilman rajoituksia ollut saman kestoinen. Aallot ilman rajoituksia oletettavasti korkeampia, mutta onko tutkimustietoa siitä, kuinka paljon korkeampia?
@Flonaldo on ollut tässä ketjussa hiljaa (vai onko tullut bannit), mutta hän on muistaakseni vastannut tähän kysymykseen about näillä sanoilla aikaisemmin:
Pyytämäsi tutkimusasetelma on
mahdoton. Koronaviruksen leviämiseen vaikuttaa niin moni seikka, joista ehdottomasti suurin on ihmisten luontainen immuniteetti SEKÄ käytös. Kaikilla ihmisillä ei ole yhtä paljon kontakteja, joten rajoitustoimien vaikuttavuus riippuu tästäkin näkökulmasta täysin siitä, keneen toimenpiteitä osuu.
Ravintoloiden osuudesta on syntynyt tutkimustietoa tässä pandemian aikana ja niiden osalta tiedämme varmaksi, että ne osallistuvat erityisesti ILTA- ja YÖKERHO toiminnassa epidemian leviämiseen. Ongelma vaan on liian kaksipiippuinen ratkaistavaksi: yhtäältä ilta- ja yökerhoissa viihtyvät pääsääntöisesti nuoret ihmiset, joille tartunta on usein harmiton. Kuitenkin tartunnat leviävät näiden kontakteista jokaiseen yhteiskunnan osaan, kun tavataan isovanhempia yms.
Toinen ongelma on se, että maailmassa ei ole yhtään koronaneitsyttä populaatiota enää. Ei ole siis mahdollista kokeilla, miten virus käyttäytyy erilaisissa skenaarioissa, koska ei ole populaatioita, joissa virusta ei olisi jo ollut. Rajoitustoimilla on ainoastaan välineellistä arvoa, jolla pyritään kontrolloimaan tartuntojen syntymistä. Eli kyseessä on
@Sistis mainostama varsin yksinkertainen matematiikka: mitä vähemmän ihmiset kohtaavat muita ihmisiä sitä vähemmän viruksella on mahdollisuuksia levitä. Tämä yksinkertainen matematiikka on tosielämässä paljon tätä haastavampaa, koska kontaktit eivät jakaudu tasaisesti ihmisten välillä. Eri ikäisillä ihmisillä on erilainen määrä luonnollisia kontakteja ja näihin puuttuminen on mahdotonta. Näin ollen keinovalikoimaan jäävät nämä mekaaniset rajoitukset, jotka eivät johda mihinkään, mutta tosiasiallisesti niitä "ei välttämättömiä kohtaamisia" tulee tietyssä aikaikkunassa vähemmän.
Ihmisten lyhytaikainen kontaktimäärä on mahdollista pienentää tällä väkivaltaisella mekanismilla - kyllä - mutta pitkäaikaisesti tilanne on mahdoton. Kuten
@Sistis on jo todennut niin sekin on populismia, että koronavirus "lipsahtaa" väestön lävitse - ei se lipsahda väestön lävitse nopeasti vaan myös omikronin osalta hitaasti. Kauhuskenaariot ovat kauhuskenaarioita, mutta todellisuudessa muuttujia on niin monta, ettei vahingossakaan nopeasti kulje väestön läpi.
Rajoitustoimet toimivat kuin juustohöylä eli kyllä se koko juusto aikanaan loppuu, kun riittävästi höylää, mutta ei se nyt kerralla lopu kuitenkaan eli täytyy höylätä monesti ja monesta kohtaa ennen kuin koko juusto loppuu. Yksittäisten rajoitustoimien vaikutuksista on siis tältä osin mahdotonta saada kovin hyvää tietoa, koska pistemäisinä ja yksittäisinä ne eivät toimi eli se ainoa tavoite eli ihmisten todellisten kontaktien määrän väheneminen ei täyty. Vasta, kun ihmiset määrätään kotiinsa ilman vaihtoehtoa, he pysyvät siellä. Länsimaissa se vaatii lähes kaiken jähmettämistä. Koronavirus on myös osoittanut, että kierto jatkuu, kun kontakteja taas on eli virus odottaa sitä, että väestössä alkaa tapahtua liikettä. Näin ollen kyseessä on ikiliikkuja.
Tässä kahden vuoden aikana rajoituksista on tullut myös ihan oikea ikiliikkuja. Tässä vaiheessa on paras alleviivata, että tämä on nyt sitten vain minun omaa tarinaani, eikä liity mainittuihin
@Flonaldo ja
@Sistis millään tavalla ja he tuskin jakavat käsitystäni asiasta. Rajoitukset ovat kuitenkin tällä hetkellä lainsäädännössä sellaisella paikalla, että ne toimivat itse itsensä oikeutuksena. Kun epidemiatilanne saadaan takaisin hallintaan voimakkaan rajoittamisen ansiosta niin julkisesti näille onnistuneille rajoituksille annetaan sitten myös kiitosta. Kun tilanne alkaa pahentua niin välittömästi ensimmäisten kädet ovat uudestaan katkaisijalla ja harvapa muistaa, kuinka esim. IS koko syksyn höykytti päättäjiä siitä, että rajoitukset purettiin liian nopeasti. Olisi pitänyt kuunnella Kiurua ja hiljalleen, yksi rajoitus kerrallaan purkaa ja odottaa korkeampaa rokotuskattavuutta. Sekään kun ei olisi auttanut koronaviruksen omikronmuunnosta vastaan yhtään.
Tällä hetkellä tämä ikiliikkuja pyörii: kun tilanne pahenee, ratkaisuksi koetaan rajoitukset. Jos tilanne niiden ansiosta tai niistä huolimatta alkaa parantua, kiitos on rajoituksien. Pandemian aaltoliikettä ei hyväksytä eikä jakseta, mutta tosiallisesti esim. Englanti alkaa olla lähellä tilannetta, jossa se ei yritä enää aktiivisesti juurikaan puuttua aaltojen laatuun. Jälleen kerran täytyy odottaa, mitä muualla tapahtuu.