Minä kaipasin Kirsi Pihaa. Ja nyt avautumistensa jälkeen kaipaan vielä enemmän.
Vaikea sanoa Pihan luopumisen tarkkaa vaikutusta Kokoomuksen kannatukseen, mutta itse arvioin, että merkittävästi. Jopa muutaman prosentin (ei siis prosenttiyksikön) luokkaa koko maassa ja Helsingissä enemmän.
Kun Pihan avautumista nyt seuraa, on hämmästyttävää muistella, että Piha oli ennen Kokoomuksen liberaalia oikeistolinjaa. Nyt häntä hiertää mm. se, että hän sai vastaehdokkaan Kokoomuksessa. Että Kokoomuksen johto olisi hänelle luvannut kullatun tien vailla vastaehdokasta Kokoomuksen Helsingin pormestariehdokkaaksi, mutta lupausta ei pidetty. Väite on todella, todella hämmästyttävä.
En käsitä. Demokratiaan ja Kokoomuksen sääntöihin kuuluu, että ehdokkaasta päättää Kokoomuksen Helsingin piirikokous. Ei Kokoomuksen johto. Ei kukaan yksittäinen johtaja, kuten Orpo. Jos ehdokkaita on useampi, äänestetään. Kukaan ehdokas ei voi vaatia tai saada lupausta ohi Helsingin piirin päättävien elinten, jonka mukaan muita ehdokkaita ei tulisi.
Miten ihan perusasia on Pihalta hukassa?
Olin iloinen kun Piha ilmaantui pormestariehdokkaaksi. Luulin, että aiemmasta jatketaan. Muistin - ja muistan edelleen - hänen oikeistolaisia näkemyksiään, jotka ravisuttivat ainakin hitusen suomalaista politiikkaa. Kaipaan niitä aikoja ja sellaista Pihaa, jolloin hän sanoi yhteiskunnan antavan meille vain perusraamit. Yhteiskunta ei ole vailla sosiaalista omaatuntoa, mutta ihminen itse takoo sen raudan elämäänsä.
Nyt Pihalla on uudet näkemykset, ja hän ei näytä salllivan sitä, että hänen oma näkemys ei ole koko puolueen näkemys. Ei riitä puolueen enemmistön, vaan sen on oltava kaikkien näkemys.
Piha haluaa rakentaa kahtiajakoa ja sulkea erilaisia kokoomuslaisia ihmisiä Kokoomuksen ulkopuolelle. Tässä Pihasta tulee mieleen Vihreiden Ohisalo, joka myös rakentaa puoluettaan vain ns. varmojen oikeaoppisten varaan. Mitä vähemmän, sitä parempi, sillä jäljelle jäävät ovatkin sitten niitä kaikkein kirkasmielisimpiä.