Toki tuossa on normaaleja läpändeeruksia, että leikataan virastoilta ja hallinnolta rahaa, mutta ei tehtäviä. Kun nimenomaan poliitikkojen pitäisi vähentää niitä turhia tehtäviä ja hakea ne säästöt sitä kautta.
Oman työuran aikana on tullut oltua ns. saamapuolella erilaisten virastojen, hallinnon ja muilla tavoin julkiseen rahoitukseen liittyvien instanssien kanssa. On ollut melko helppo havaita kuinka nämä laitokset painivat lähes järjestäen erilaisten johtamisongelmien kanssa, isoimpana ehkä ihan talouden asioiden perusymmärrys.
Näitä laitoksia on niin tuhoton määrä, että näihin lopulta uppoaa aivan tuhoton määrä rahaa ja iso osa ihan vain laiskaa tai osaamatonta johtamista. Valitettavasti tämä poliittinen juustohöylä on ollut yleensä se johtamistyökalu joilla näitä järjestöjä ja niiden kustannusrakennetta haastetaan. Pakko on varsin hyvä motivaattori ja joissain tapauksissa tämä onkin johtanut varsin hyviin tuloksiin joissain laitoksissa. Poliittinen paine näihin säästötoimenpiteisiin lienee vähän pienempi kun säästöleikkuri on tällainen juustohöylän mallinen, joskin lopputuloksen kannalta se ei liene paras mahdollinen.
Olen muistaakseni tällä palstalla ehdottanut tähän ratkaisuksi ns. "talousnyrkkiä". Eli valtion omaa asiantuntijaorganisaatiota joka perkaisi näiden laitoksien kulurakenteet oikeasti juurta jaksaen läpi, tekisi säästöehdotelmat ja myös toimisi laitoksien yhteistyökumppanina talouden puolesta esimerkiksi vuokrasopimuksia neuvoteltaessa kiinalaisen investointipankin kanssa. Toki tämänkaltaisen organisaation kustannukset olisivat joitain kymmeniä miljoonia vuodessa ja työsarka olisi loputon. Suomessa vaan se julkisen rahoituksen piirissä oleva toiminta on räjähtänyt niin laajaksi, että oikeat säästötoimenpiteet vaatisi hyvin massiivisia toimia. Lopulta kuitenkin tällä tavalla olisi mahdollista leikata turhia kustannuksia, investoida rahat arvoa tuottaviin aktiviteetteihin ja myös tehdä vielä säästöjä siihen päälle.