Tänään kävin koiran kanssa järven jäällä. No, ei varmaankaan kuulosta erikoiselta, mutta sitä se lopulta oli. Kyseessä keskellä metsää oleva Raision Haunisten allas. Ensin ajattelin kiertää järveä ympäröivän lenkkipolun, mutta päädyinkin menemään jäälle kun hohti kovettunut muutaman sentin lumikerros valkoisenaan auringonpaisteessa.
Viime vuosina tullut tosi vähän liikuttua järven ja meren jäillä(lapsuudessa senkin edestä aikanaan) ja lisäksi kun näistä hukkumistapauksista aina uutisoidaan, niin pistäähän se miettimään, että kun kaksistaan koiran kanssa liikkeellä ja "erämaajärvi" keskellä metsää ilman ristinsielua näköpiirissä ja viime viikkoina lauhat vesisateet olleet, että kuinka paksu on jää ja löytyykö virtauspaikkoja, yms. No, rohkaisin mieleni kun tuntui jää kestävän ja lähdin kävelemään rannasta kauemmas, niin mitä tapahtuikaan. Rämäpäämäisesti jyrkillä kallioilla loikkiva koirani ei uskaltanut tulla jäälle(joka ei siis ollut liukas, vaan helposti käveltävän lumen peittemä).
Koira(6v) ollut minulla nyt vuoden verran ja sitä ennen siskoni hurtta ja taitaa olla niin, ettei ole koskaan jäällä ollut, mutta tunsi paikan kyllä kesältä. Huvittavaa oli kun oikasin jään poikki erään poukaman, niin koira kiertää maita pitkin pidemmän reitin ja testaa jaloillaan että tullako jäälle vaiko ei, selkä kyyryssä.
Sain lopulta koiran houkuteltua jäälle ja eihän siinä mennyt lopulta kuin muutama minuutti kun oli onnesta soikeana tuosta avarasta tilasta, jossa kelpasi juoksuhepulikohtauksen ottaa.
Mutta hyi helvetti sitä hajua siellä järven keskellä olevassa kallioluodossa, joka kesäisin täynnä lintuja(miten voi haistakin talvellakin). Se taisi ollakin se tekijä, joka koiran jäälle sai.