Koira – ihmisen paras ystävä

[Rod Weary]

Minusta tuollaisen kirjallisen valituksen ensimmäinen ehto on, että meteli on todistettu jonkun muunkin kuin mielensäpahoittajan toimesta. Minä ainakin ottaisin yhteyttä isännöitsijään ja antaisin todistustaakan takaisin isännöitsijälle. Tuo Alamummo ehdotus asiattomista ilmoituksista on myös hyvä.

 

[HalfMoonRider#0]

Tänään sitten päättyi yhteinen taival rakkaan koiramme kanssa. Yli 11-vuotta sitä kuljimmekin. Sen verran ikää koiralla jo oli, että useasti sitä mietti et mitenkähän sitä kestää, kun aika koirasta jättää. En minä kuitenkaan uskonut, että se näin yhtäkkiä olisi iskenyt vaan olin jotenkin odottanut, että koira alkaisi pikkuhiljaa menemään huonompaan suuntaan ja että lopulta täytyisi tehdä se ikävä päätös. Mitään merkkejä koira ei näyttänyt hiipumiselle, ja vielä tänä aamunakin virtaa oli uroksessa normaalisti, ennenkuin sydänkohtaus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Lepää rauhassa Masa: 21.6.2003-11.4.2014. Ei ole ihan helpoimmista päivistä ollut tämä...

 

[Tombe76]

Ikäviä juttuja.

Toisaalta, tuollainen pumppuslaagi on ehkä paras ja reiluin tapa koiralle itselleen lähteä. Eläimet kun ovat aika taitavia fuskaamaan. Olo sattaa jo olla aika paska ennen kuin näyttävät merkkejä.

Mieleen tulee oma edesmennyt sakemannimme joka muksujen ollessa vauvoina lähti kärryjä valvoen aina "pirteänä" lenkille, mutta joka sitten lösähti aina petiinsä. Sitten ei ruoka enää maittanutkaan ja maksan ollessa täynnä kasvaimia oli piikin aika.

11v lapsuuden Leonbergimme taas lähti lenkillä saatuan slaagin. Ikävä juttu silloin mutta ikävämpi jos jalat olisivat pettäneet ennen sitä ja järki olisi leikannut. Onneksi ei mennyt niin.

Sitten on niitä, jotka tekevät kaikkensa että se oma lemmikki saisi elää. Vailla järjen hiventä. Joskus kuitenkin on aika luopua. Itse luotan näissä asioissa aina tutun eläinlääkärin sanaan. "Mitä itse tekisit" on hyvä kysymys varsinkin kun tietää ettei lääkäri ole mallia rahastaja.

 

[HalfMoonRider#0]

Sitten on niitä, jotka tekevät kaikkensa että se oma lemmikki saisi elää. Vailla järjen hiventä. Joskus kuitenkin on aika luopua.

Näitä en ymmärrä itsekään tipan vertaa. Meilläkin oli jo sovittu, että jos koira alkaa sairastelemaan tai näyttämään hiipumisen merkkejä, niin piikillehän tuo olisi viety. Nyt asiat meni näin, ja niinkuin sanoit, paras tapahan tuo koiralle oli. Ei se kyllä tätä olotilaa silti paljoa helpota.

 

[Knox]

Näitä en ymmärrä itsekään tipan vertaa. Meilläkin oli jo sovittu, että jos koira alkaa sairastelemaan tai näyttämään hiipumisen merkkejä, niin piikillehän tuo olisi viety. Nyt asiat meni näin, ja niinkuin sanoit, paras tapahan tuo koiralle oli. Ei se kyllä tätä olotilaa silti paljoa helpota.

Meillä on onneksi vielä nuori koira, mutta sama sopimus olla avovaimon kanssa tehty. Sehän on maailman itsekkäintä antaa eläimen kärsiä, jotta ei itellä tule paha mieli. Viimeinen ja tavallaan hienoin teko on päästää lemmikki tuskistaan, niin vaikeaa kuin se onkin. Jaksamisia sinne!

Meillä on ruvettu hiljalleen miettimään toista koiraa. Nykyinen kaveri kun on vihdoin ja viimein aikuistunut, niin ensi kesä olisi melko otollinen aika. Mutta millainen koira, siinäpä vasta onkelma. Hienoja rotuja on niin paljon, että hankala löytää se oma sieltä isosta joukosta. Noh, onneksi on aikaa.

Ja vielä joskus saan avovaimon puhuttua ympäri, ja otan joko mastiffin tai bullmastiffin. Mua on aina kiehtonut ko. rodut, ja noihin on tullutkin perehdyttyä melko helvetin paljon. Uskomattoman upeita koiria. Mutta tuo on sitten joskus..

 

[1stApril]

Meillä on ruvettu hiljalleen miettimään toista koiraa. Nykyinen kaveri kun on vihdoin ja viimein aikuistunut, niin ensi kesä olisi melko otollinen aika. Mutta millainen koira, siinäpä vasta onkelma. Hienoja rotuja on niin paljon, että hankala löytää se oma sieltä isosta joukosta. Noh, onneksi on aikaa.

Ja vielä joskus saan avovaimon puhuttua ympäri, ja otan joko mastiffin tai bullmastiffin. Mua on aina kiehtonut ko. rodut, ja noihin on tullutkin perehdyttyä melko helvetin paljon. Uskomattoman upeita koiria. Mutta tuo on sitten joskus..

Ei tuohon nyt niin hirveästi ole aikaa. Kannattaa varmaan jo pikku hiljaa olla yhteydessä kenneleihin, jos ei ole jo tiedossa mistä pentu tulee.

 

[grace]

"Mitä itse tekisit" on hyvä kysymys varsinkin kun tietää ettei lääkäri ole mallia rahastaja.

Oma koirani kärsi aikanaan nivelrikosta ja sen mukanaan tuomista vaivoista. Jossain vaiheessa oli pakko alkaa miettiä, että "Mitäs sitten, kun tilanne pahenee"? Kun se aika tuli, niin muistaakseni kaksi viikkoa päivittäisillä kipulääkkeeillä temppuilun jälkeen oli aika varata aika piikille. Oli kaikkinensa synkkä reissu, mutta jälkikäteen mietittynä olen ylpeä siitä, että päätös tuli tehtyä suhteellisen nopeasti, kuten myös siitä, että lääkkeillä ei pitkitetty koiran eloa itsensä vuoksi. Toki tuohon oli ollut myös aikaa varautua. Ikää koiralla oli yhdeksän ja puoli vuotta tuossa vaiheessa.

 

[FASlapsi]

Tänään ei ollut kaikista kivoin päivä. Meidän koira, joka toki oli maailman hienoin, jouduttiin nukuttamaan. Koiralla todettiin pari vuotta sitten pahaksi äitynyt nivelrikko, koira oli tuolloin huonona, mutta lääkekuurilla saatiin koira piristymään normaaliksi itsekseen. Kuurin ansiosta saatiin pari vuotta jatkoaikaa, oikein elämän arvoisia hetkiä kaikki, kunnes eilen sitten toinen etujalka petti eikä kävelystä tullut enää mitään. Kuuria olisi voitu vahvistaa, mutta se ei välttämättä olisi enää auttanut ja olisi todennäköisesti vetänyt koiran zombieksi. Piikki oli siksi melko selvä päätös, mutta perkele kun oli vaikea sanoa sitä ääneen lääkärille. 10-vuotias chow chow oli meikäläisen eka lemmikki, ikävä on tällä hetkellä melkoinen. Mutta kai tää tästä. Viimeistään varmaan sitten kun saadaan uusi - vaikka just nyt tuntuu että Kodan tasolle ei kukaan koira voi koskaan yltää.

 

[Palstalegenda]

Tänään ei ollut kaikista kivoin päivä. Meidän koira, joka toki oli maailman hienoin, jouduttiin nukuttamaan.

Voi ei. :( Koirat ovat mukavia otuksia, siis ne, jotka ovat. Tunnen minäkin kolme koiraa, joiden elottomuus johtaisi surulliseen olotilaan, joten voin tuntea tuskaisan tilanteesi.

Silti: Queen - 'The Show Must Go On' (Music Video) - YouTube

T. Kellopeliappelsiinin elokuvan loppupuolen Alex

 

[Anonyymi]

Tänään ei ollut kaikista kivoin päivä. Meidän koira, joka toki oli maailman hienoin, jouduttiin nukuttamaan. Koiralla todettiin pari vuotta sitten pahaksi äitynyt nivelrikko, koira oli tuolloin huonona, mutta lääkekuurilla saatiin koira piristymään normaaliksi itsekseen. Kuurin ansiosta saatiin pari vuotta jatkoaikaa, oikein elämän arvoisia hetkiä kaikki, kunnes eilen sitten toinen etujalka petti eikä kävelystä tullut enää mitään. Kuuria olisi voitu vahvistaa, mutta se ei välttämättä olisi enää auttanut ja olisi todennäköisesti vetänyt koiran zombieksi. Piikki oli siksi melko selvä päätös, mutta perkele kun oli vaikea sanoa sitä ääneen lääkärille. 10-vuotias chow chow oli meikäläisen eka lemmikki, ikävä on tällä hetkellä melkoinen. Mutta kai tää tästä. Viimeistään varmaan sitten kun saadaan uusi - vaikka just nyt tuntuu että Kodan tasolle ei kukaan koira voi koskaan yltää.

Olen kokenut montakin läheisen poismenoa, mutta silti raskainta oli parinvuoden takainen koiramme poismeno. Olin armeijan harmaissa ja tiesin, että 14 vuotias koira on jo vanha, mutta kyllä se silti otti koville. Varsinkin se, että äitini (jonka luona vielä asuin), kertoi, että koira oli pakko viedö piikille, kun oli kasvanut yön aikana valtava patti rintaan ja ei liikkunut mihinkään.

En muista milloin olisin viimeksi kyyneleitä vuodattanut, mutta kun koiranraadon tuhkattavaksi vein, ei enää orastava miehisyys kestänyt. Helvetti. Käytännössä koko ikäni tuon rakkaan otuksen tunsin.

Eli siis voimia sinne! Pahalta se tuntuu varmasti :(


Edit. Osasin myös siis odottaa koiran poismenoa, kun n. vuoden koira oli lähes sokea ollut. Joka päivä, kun kotona olin, kannoin koiran ne muutaman rappusen verran ulos ja sisälle, kun ne portaat eivät enää silmissä oikein hahmottuneet.

Toinen helvetti... On se perkele kumma juttu, että yksi koira saa ison miehen näin nöyräksi. Suoraan sanottuna paras ystävä 20 vuotisen elämäni aikana, jonka kanssa olen kasvanut... Perkele. Pitikin tämä ketju aukaista ja ruveta herkistelemään...

 

[Oijennus]

@FASlapsi
uskon tietäväni tuon tunteen. Toisten vihollinen, toisten kumppani.

 

[jake styles]

Tänään ei ollut kaikista kivoin päivä. Meidän koira, joka toki oli maailman hienoin, jouduttiin nukuttamaan. Koiralla todettiin pari vuotta sitten pahaksi äitynyt nivelrikko, koira oli tuolloin huonona, mutta lääkekuurilla saatiin koira piristymään normaaliksi itsekseen. Kuurin ansiosta saatiin pari vuotta jatkoaikaa, oikein elämän arvoisia hetkiä kaikki, kunnes eilen sitten toinen etujalka petti eikä kävelystä tullut enää mitään. Kuuria olisi voitu vahvistaa, mutta se ei välttämättä olisi enää auttanut ja olisi todennäköisesti vetänyt koiran zombieksi. Piikki oli siksi melko selvä päätös, mutta perkele kun oli vaikea sanoa sitä ääneen lääkärille. 10-vuotias chow chow oli meikäläisen eka lemmikki, ikävä on tällä hetkellä melkoinen. Mutta kai tää tästä. Viimeistään varmaan sitten kun saadaan uusi - vaikka just nyt tuntuu että Kodan tasolle ei kukaan koira voi koskaan yltää.

Osanotot. Koen myötätuntoa eritoten siitä syystä, että meidänkin kohta 11-vuotias koiramme kärsii samasta vaivasta eli nivelrikosta. Pahin paikka on toinen etutassu. Meillä tilanne on jokseenkin vielä hallussa lääkkeiden avulla mutta huonojakin päiviä on säännöllisesti. Henkisesti tässä alkaa valmistautumaan siihen että jonakin päivänä parin seuraavan vuoden sisällä voi olla sama päätös meilläkin edessä.

 

[Timbit]

Tsemppiä FASlapselle ja perheelle. Kaksi "omaa" eli siis vanhempieni koiraa olen joutunut menettämään, ja kolmas on aivan elämänsä loppupäässä. Tuo oma koira ei ole täyttänyt vielä kahtakaan, joten se on todennäköisesti luonamme vielä pitkään. Ikävä on varmasti vielä pitkään.

 

[FASlapsi]

Kiitoksia myötätunnosta ja mukavista sanoista. Ikävä on juu, mutta sinänsä tuntuu että oli oikea päätös tässä vaiheessa ja kaiken kaikkiaan tuntuu että annettiin koiralle hyvä elämä, ei jäänyt kaduttamaan mikään.

@Anonyymi veikkaan että tästä jää samanlainen jälki meikäläiseen kun tuo mitä kuvasit. On ne yksiä otuksia nuo koirat, saavat tommosta aikaan.

@Jake78 Kuulostaa todella paljon samanlaiselta tilanteelta kuin mikä meillä oli. Välillä oli vähän huonompia päiviä, mutta harvoin, useimmiten oli ensimmäisen lääkekuurin aloittamisen jälkeen pirteä oma itsensä. Yhtäkkiä ei sitten yöllä pystynyt enää kävelemään kun ei etutassu ottanut yhtään painoa, vaikka tuota edeltävänä iltana oli leikkinyt normaalisti ja ollut ulkona tomerana. Tuo vointi kuulemma usein nivelrikkokoirilla menee nopeasti normaalista huonoksi, toisaalta hyvä että sai koira olla loppuun asti hyvävointinen oma itsensä, mutta toisaalta vaikeutti päätöstä piikistä kun ei ollut mitään pitkäkestoista huonoa oloa takana. Kannattaa siis sitäkin ehkä jo valmiiksi ajatella, että se lähtö voi olla hyvinkin äkkinäinen, Ja ennen sitä antaa koiralle niin paljon huomiota ettei jää mikään harmittamaan.

 

[Jakke76]

Hohhoijaa, meillä on edessa rankka päätös. N. 7-vuotiaalla Corgilla todennäköisesti selässä taas jotain vikaa. Hieman historiaa:

1,5 vuotta sitten löytyi välilevytyrä joka leikattiin. Koira toipui siitä ihan hyvin, paitsi toinen takatassu jäi hieman vajaatoimivaiseksi, ehkä n. 70 %. Ei oikein toimi ja ei pysty sille täysin painoa laittamaan, kun on hieman voimaton... Mutta ei ole mitenkään haitannut elämää ja vauhtia.

Nyt tosiaan samoja oireita kuin aiemmin ja tiistaina pitäisi käydä kuvattavana ja pelolla odotan mitä sieltä löytyy. Koira on todellinen ADHD-tapaus ja kaikessa rasittavuudessaan kuitenkin todella ihana. Ymmärtää ihmisen tunteita todella hyvin ja jos on mieli maassa, tulee lohduttamaan.

Vaikka aiemmin olen miettinyt että jos tyrä uusiutuu, niin ehkä on parempi päästää irti. Nyt kun tilanne on käsillä, niin tunteet ja mielialat heittelevät todella paljon. Toisaalta ajattelen että olisiko yhteinen aikamme lopussa, mutta vahvasti ajattelen myös sitä että pitäisikö uudelleen vielä leikata ja kuntouttaa. Koira on kyllä varsinainen ongelmatapaus, mutta kuitenkin samalla myös niin ihana ja todella rakas..

En todellakaan tiedä mitä teen, jos kuvissa uusi tyrä löytyy. Ja vaimokin on hieman samoilla linjoilla. Eli lieneekö viisasta vielä leikata ja kuntouttaa? Mitä jos ei kuntoudukaan? Tuolle koiralle ei rauhallinen elämä sovi ja jos ei saa enää pihalla juoksennella, mistä pitää, niin onko sekään sitten oikeaa elämää...

MIKSI TÄN ON PAKKO OLLA NIIN VAIKEAA........

 

[Jakke76]

Ja tänään sitten jouduin tekemään elämäni tähän saakka vaikeimman päätöksen. Koiralla peräpää halvaantui eilen ja tänään tomografiakuvissa näkyi uusi välilevytyrä ja useita kalkkeutuneita välilevyjä, jotka suurella todennäköisyydellä olisivat muodostuneet uusiksi tyriksi. Noilla tiedoilla ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa rakas koira. Todella tyhjältä tuntuu tällä hetkellä ja vaikeaa oli nähdä koira elottomana vaan makaamassa paikallaan. Siinä murtuu isokin mies........

 

[Squit]

Voimia Jakkelle ja FASlapselle! On noi otukset niin helvetin rakkaita elukoita. Kevin Smith sen hyvin sanoi, etta tuosta pyytettomasta ja ehdottomasta rakkaudesta joudumme maksamaan kovan hinnan, kun koirien elinika on niin lyhyt ja ne vievat palan sydamestamme mukanaan.

 

[Karhunkulta]

Oma karvaturri täyttää tässä vasta kolme vuotta ja jos kaikki nappiin menee, niin 13-15v. on vielä yhteistä taivalta edessä.

En ole mikään tihrustaja tai herkkä ihminen, mutta kun noita kahden yllä olevan tarinan kaltaista kokemusta lukee, niin en melkein pysty lukemaan. Aina tulee se oma koira mieleen ja mielikuva siitä, että joskus tuo sama on itselläkin edessä. Todella, todella surullinen mieli lukea noita tarinoita, vaikka näin se elämä vain kulkee.

Paljon tsemppiä kummallekin jatkoon ja yrittäkää muistaa ne kaikki hyvät hetket, joita oman karvanaaman kanssa saitte viettää! Koira itse sai teiltä myös varmasti parhaan mahdollisen elämän ja uskollisen ystävän.

 

[Vili#16]

Noin puoli vuotta sitten jouduimme lopettamaan toisen koiramme. Se oli vasta 6-vuotias. Juuri tuo hetki, kun se vaan makaa elottomana siinä edessä, vaikka vain hetki sitten häntä vielä heilui iloisesti... Siinä murtuu kyllä mieskin totaalisesti.

Voimia Jakkelle. Tässäkin surussa auttaa vain se kuuluisa aika.

 

[Beagle Boy]

Nyt on joukosta yksi poissa. Vanhempi koira lähti tänään parempaan paikkaan.

Viimeinen puolivuotta oli pojalle aika rankka. Oli eturauhasvaivaa, kastrointia ja nyt viimeksi sitten lonkkien tai selän pettäminen. Pääsiäisenä meni koira huonoon kuntoon, käveleminen ja kakkaaminen oli tuskaista. Viikon verran jaksoi kipulääkkeillä mennä. Tänään sitten meni koiran tila niin huonoksi, että päätimme päästää sen rauhaan. Sen elämä ei ollut enää elämisen arvoista. Kiitos yliopistolliselle pieneläinsairaalalle hyvästä hoidosta.

Rauhaisat levot Fidelille, tulemme ikävävöimään sinua.

 

[attendo]

Tupu, Wilma, Jane ja Fado. Mitä kuuluu? Tuli vaan mieleen että mitä siellä koirien taivaassa tehdään? Voiko siellä kieriä vastaleikatulla nurmikolla? Mikähän muuten siinäkin niin kivaa on, kysyn vaan....Pääseekö siellä uimaan ja saako kalvaa luita? Hyvin teillä siellä varmasti asiat on ja levätkää rauhassa rakkaat ja uskolliset ystäväni. Ikävä on kova edelleen.

 

[Vino]

Niin se tuli meilläkin eteen se päivä, jota on pelätty. Tiistaina päästettiin äidin koiruus koirien taivaaseen. Jonni oli 17-vuotias sekarotunen (Pystykorva, tiibetinspanieli ja laikakoiran sekotus). Tämä rakas vanha herra oli 5-vuotias kun tuli äidille Tallinnan koiratarhalta Pelastetaan koirat ry:n kautta. Oli ollut jollain aikasemmin, koska osas antaa tassua ja oli sisäsiisti. Jos ois ollu kulkukoirana alkuelämänsä, ei varmaan ois tassua antanu, saatika ollu sisälle pissimättä. Jonni eli hyvän elämän meijän kanssa, vanhuuden vaivoja oli että kuulo meni, eikä näkökään ollut enää hyvä. Hampaitakin poistettiin, mutta ruoka sitten muussattiin ja hienonnettiin niin että Jonni pysty syömään. Hyvin kuitenkin pärjäs :) Keväällä Jonni kävi lääkärissä toisessa takajalassa olevan ulokkeen takia ja lääkäri totes sen olevan pahanlaatuinen kasvain. Ei suositellut leikkausta, koska ei tiedetty kuinka syvällä kasvain on (oli luitten välissä) ja kun Jonni oli niin vanhakin, ei ois välttämättä heränny enää siitä. Nyt kun viimestä kertaa vietiin Jonni lääkäriin, niin lääkärikin totes, että kasvain on kasvanut ihan silmissä. Jonni sitä aikasemmin nuoli ja siitä oli lääkäri keväällä jo sanonutkin, että on sen merkki että on kipee. Jos tuota kasvainta ei olis ollu, en tiiä kuinka pitkään Jonni ois vielä ollu meijän seurana, kun ei tosiaan ollu muuten mitenkään kipee (Sydämessäkään ei ollu mitään vikaa). Söi ja joi normaalisti (lenkkimakkaraa se rakasti yli kaiken ja jos ois ite saanu päättää, ei ois muuta syönytkään!) ja kävi kävelyllä. Toisina päivinä hitaammin ja toisina vähän kovempaa. Aina mentiin sen mukaan mitä Jonni tahto.
Nyt tuntuu jotenkin tyhjältä, vaikka Jonni ei minun koira ollukaan. Jonni meni tuhkattavaks (niin kun meijän aikasemmatkin koirat) ja tulee sitten uurnassa kotiin muitten seuraks. Jonni-rakas, meillä kaikilla on niin kova ikävä!!

 

[Oijennus]

Otan tänään yhden tai useamman Jonnille. Toisille rakkaat, toisille paskatykit.

 

[TF-79]

Meidän Cavalier rouva sai tänään piikin, vatsaan alkoi kertyä nestettä ja kasvaimiahan siellä oli.
Lepää rauhassa Ronja (25.8.2005 - 16.8.2015)

 

[Jykke1978]

Meidän Cavalier rouva sai tänään piikin, vatsaan alkoi kertyä nestettä ja kasvaimiahan siellä oli.
Lepää rauhassa Ronja (25.8.2005 - 16.8.2015)

Voi ei. :(
Otan osaa karvakamuni kanssa.