Mainos

Koira – ihmisen paras ystävä

  • 453 901
  • 2 257

Karhunkulta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Skellefteå AIK
Mihin rikokseen taistelukoiran omistaja sitten on syyllistynyt?

Mikäli hesarin tapahtumakuvaus on eksakti, niin ei mihinkään. Ja eihän näin voi perkele olla. Muistaakseni Ruotsin lainsäädännössä vastaavaa epäkohtaa ei ole.

Lakihan edellyttää, että koirat on taajama-alueella pidettävä kytkettynä elikäs hihnassa kiinni. Eli tulkitakseni myös hihnan kanssa koiranomistajan pitää pystyä kaikissa tilanteissa myös fyysisesti pysäyttämään haukku, jos alkaa agressiiviseksi. Se, että koira on hihnan päässä ei poista omistajan vastuuta.

En siis sen tarkemmin ota juuri tähän juttuun kantaa, kun on vaikea tehdä mitään puolueetonta ja faktista tulkintaa mitä on tapahtunut. En ala kaivelemaan tuota lakia nyt esiin, mutta kyllä se sieltä finlexistä esimerkiksi löytyy, mutta siis lainkin mukaan omistaja on vastuussa, jos oma koira aiheuttaa fyysistä vahinkoa toiselle koiralle tai ihmiselle.
 

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kymmenisen vuotta sitten minulla oli alunperin sijoituskoira, Aurora. Typykkä oli novascotiannoutaja. Juoksin siihen aikaan ehkä naamattomia kilometriä, koiranderi halusi välillä enemmän ja sai sen.
Kun aloin väsymään, niin heitin keppiä. Keppi ei ollut keppi, vaan 4 x 4 parru. Koira ei koskaan ollut ollenkaan väsynyt.

Auroran kaunis piirre oli mustasukkaisuus, jota en olisi hyväksynyt naisystävissäni. Kaikki koirapuiston tyttelöiset olivat vastaan – hampaat esillä ja pahaa murisemista.
”Tämä on minun!” En saanut edes jutella vastaan tulevien naisten kanssa.
Hän oli tehnyt minusta isännän/emännän/tomppelin/tuntevan.
”Ainu” kuoli minun kainaloon Uutenavuotena 2010.
 
Lakihan edellyttää, että koirat on taajama-alueella pidettävä kytkettynä elikäs hihnassa kiinni. Eli tulkitakseni myös hihnan kanssa koiranomistajan pitää pystyä kaikissa tilanteissa myös fyysisesti pysäyttämään haukku, jos alkaa agressiiviseksi. Se, että koira on hihnan päässä ei poista omistajan vastuuta.
Ainakaan tässä ei todettu tapahtuneen rikosta: Koiranpentu sai surmansa järkyttävällä tavalla - "yritimme olla niin varovaisia" | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Jos joku, niin tämä asia sopii tähän ketjuun.

Perttu Häkkinen käsitteli tabua: Eläinrakkautta vai eläinrääkkäystä? | Perttu Häkkinen | Radio | Areena | yle.fi

"Millainen on suomalaisen zoofiilin sielunmaisema. "Jenna" on nuori nainen, joka harrastaa seksiä koiransa kanssa. "En voisi kuvitella seksiä eläimen kanssa, johon minulla ei ole syvää suhdetta." Hän sanoo rakastavansa koiraansa enemmän kuin mitään muuta, eikä missään nimessä halua sitä satuttaa. "Minulla on kyky lukea eläimen tunteita, eikä eläintä voi pakottaa mihinkään."

Ei tämä tietenkään yllätys ole, olen ihmetellyt koirien valtaisaa suosiota nuorten sinkkunaisten keskuudessa. En toki väitä, että aina olisi tästä kyse, ei läheskään, mutta saattaa olla suositumpaa kuin arvaisikaan.

Kuuntelin koko ohjelman. Aikamoista. Varsinkin "Jennan" haastattelu.
 

Keskiviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion KalPa
Tänään kävin koiran kanssa järven jäällä. No, ei varmaankaan kuulosta erikoiselta, mutta sitä se lopulta oli. Kyseessä keskellä metsää oleva Raision Haunisten allas. Ensin ajattelin kiertää järveä ympäröivän lenkkipolun, mutta päädyinkin menemään jäälle kun hohti kovettunut muutaman sentin lumikerros valkoisenaan auringonpaisteessa.

Viime vuosina tullut tosi vähän liikuttua järven ja meren jäillä(lapsuudessa senkin edestä aikanaan) ja lisäksi kun näistä hukkumistapauksista aina uutisoidaan, niin pistäähän se miettimään, että kun kaksistaan koiran kanssa liikkeellä ja "erämaajärvi" keskellä metsää ilman ristinsielua näköpiirissä ja viime viikkoina lauhat vesisateet olleet, että kuinka paksu on jää ja löytyykö virtauspaikkoja, yms. No, rohkaisin mieleni kun tuntui jää kestävän ja lähdin kävelemään rannasta kauemmas, niin mitä tapahtuikaan. Rämäpäämäisesti jyrkillä kallioilla loikkiva koirani ei uskaltanut tulla jäälle(joka ei siis ollut liukas, vaan helposti käveltävän lumen peittemä).
Koira(6v) ollut minulla nyt vuoden verran ja sitä ennen siskoni hurtta ja taitaa olla niin, ettei ole koskaan jäällä ollut, mutta tunsi paikan kyllä kesältä. Huvittavaa oli kun oikasin jään poikki erään poukaman, niin koira kiertää maita pitkin pidemmän reitin ja testaa jaloillaan että tullako jäälle vaiko ei, selkä kyyryssä.

Sain lopulta koiran houkuteltua jäälle ja eihän siinä mennyt lopulta kuin muutama minuutti kun oli onnesta soikeana tuosta avarasta tilasta, jossa kelpasi juoksuhepulikohtauksen ottaa.
Mutta hyi helvetti sitä hajua siellä järven keskellä olevassa kallioluodossa, joka kesäisin täynnä lintuja(miten voi haistakin talvellakin). Se taisi ollakin se tekijä, joka koiran jäälle sai.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Taitaa olla tuo käyttäytyminen vuosituhansien antamaa viisautta. Asumme järven rannalla ja tyttäreni koira, joka viettää meillä vanhuudenpäiviään, ei tule koskaan nk. kirkkaalle jäälle, vaikka se kestäisikin helposti sen painon. Toki ihan viisasta jo senkin takia, että isona painavana koirana mahdolliset pahat liukastumiset voivat olla aika fataaleja eturaajojen nivelille. Keväisin, kun rannat alkavat jo olla hieman vetisiä, jäälle tuleminen alkaa taas "pelottaa", kun alitajunnassa on tieto siitä, että jää voi olla petollista.

Mutta - hyvä niin, sillä eipähän tarvitse pelätä kaverin jäihinputoamista, joka sekin on noin isolle koiralle hengenvaarallista - ketterämmät ja pienemmät voisivat ylös päästäkin, mutta tuskin tuollainen iso koira.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Toki ihan viisasta jo senkin takia, että isona painavana koirana mahdolliset pahat liukastumiset voivat olla aika fataaleja eturaajojen nivelille.
Eivätkä ainoastaan eturaajoille vaan myös selälle. Vinttikoiramme liukastui pahasti reilu viikko sitten ihan iltapisukeikalla ja pari päivää tämän jälkeen se sai alkoi saada kovia kipukohtauksia, kun vartalo taipui vähän väärään asentoon. Nyt kahden lääkärikeikan jälkeen diagnoosina on kaularangan kiputila ja kolme viikkoa saikkua sekä kahta eri kipulääkettä ja lisäksi relaksanttia. Koira ei saa kävellä portaita, ei hyppiä mihinkään tai mistään. Kaulapanta vaihtui valjaisiin.

Olkaa siis varovaisia jäisen maaston kanssa ja harkitkaa, kannattaako koiran antaa juosta vapaana.
 

Delter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Harkimoista vapaa Jokerit
Meillä on 3-vuotta elokuussa täyttävä narttu-pomeranian (painoa 3kg), joka on viimeisen vuoden aikana laiskistunut aivan järkyttävästi. Ei innostu leikkimisestä, lenkkeily on melkoista matelua ja muutenkin vaikuttaa vaisulta. Syö, juo ja tekee tarpeensa kyllä ihan normaalisti, ja hakee esimerkiksi palloa jos on namia tarjolla. Mutta kovin nopeasti tuo väsähtää ja sitten lähinnä lönkytellään pallon perään.

Onkohan tässä missään muusta kyse kuin aikuistuneen koiran välinpitämättömyydestä? Pomeranianit ovat yleensä melko leikkisiä luonteeltaan, mutta tämä tyttö on kyllä todella aneemista sorttia. Liikuntaa saa mielestämme tarpeeksi (4 x päivässä) ja ruokailuakin olemme pitäneet suht monipuolisena, eli tarjolla on naksujen lisäksi aina raakaa jauhelihaa, porkkanaa, riisiä sekä satunnaisesti tähteitä esim. tonnikalaa, maksalaatikkoa, kinkkua jne. Virikettäkin on melko mukavasti tarjolla, kun kotona on melkein ympäri vuorokauden jompikumpi hoitajista paikalla ja kerran kuussa on yleensä jotain reissua anoppilaan, missä olisi tarjolla koiraseuraa.

Tuntuu, että minkään ei pitäisi olla huonosti, mutta hieman mietityttää tuo velttoilu päivästä toiseen. Onko kokemuksia koiran, etenkin pienen sellaisen, aikuisiän "masennuksesta" eli aktiivisen ajan vähentymisestä?
 

Vili#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Meillä on 3-vuotta elokuussa täyttävä narttu-pomeranian (painoa 3kg), joka on viimeisen vuoden aikana laiskistunut aivan järkyttävästi. Ei innostu leikkimisestä, lenkkeily on melkoista matelua ja muutenkin vaikuttaa vaisulta. Syö, juo ja tekee tarpeensa kyllä ihan normaalisti, ja hakee esimerkiksi palloa jos on namia tarjolla. Mutta kovin nopeasti tuo väsähtää ja sitten lähinnä lönkytellään pallon perään.

Onkohan tässä missään muusta kyse kuin aikuistuneen koiran välinpitämättömyydestä? Pomeranianit ovat yleensä melko leikkisiä luonteeltaan, mutta tämä tyttö on kyllä todella aneemista sorttia. Liikuntaa saa mielestämme tarpeeksi (4 x päivässä) ja ruokailuakin olemme pitäneet suht monipuolisena, eli tarjolla on naksujen lisäksi aina raakaa jauhelihaa, porkkanaa, riisiä sekä satunnaisesti tähteitä esim. tonnikalaa, maksalaatikkoa, kinkkua jne. Virikettäkin on melko mukavasti tarjolla, kun kotona on melkein ympäri vuorokauden jompikumpi hoitajista paikalla ja kerran kuussa on yleensä jotain reissua anoppilaan, missä olisi tarjolla koiraseuraa.

Tuntuu, että minkään ei pitäisi olla huonosti, mutta hieman mietityttää tuo velttoilu päivästä toiseen. Onko kokemuksia koiran, etenkin pienen sellaisen, aikuisiän "masennuksesta" eli aktiivisen ajan vähentymisestä?
Jos ette ole vielä käyttäneet koiraanne eläinlääkärillä,niin suosittelen viemään nopeasti. Yleensä mainitsemasi oireet kertovat aina jostain vakavammasta vaivasta.
En halua missään nimessä pelotella, mutta meillä vastaavista oireista "kärsivistä" koirista löytyi toisella kasvaimia ja toisella märkäkohtu.
Toki, JOS oireet ovat kestäneet jo kuukausia, niin sittenhän se voi olla (ja onkin tod.näk.) ihan luonteenpiirre.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Meillä on 3-vuotta elokuussa täyttävä narttu-pomeranian (painoa 3kg), joka on viimeisen vuoden aikana laiskistunut aivan järkyttävästi. Ei innostu leikkimisestä, lenkkeily on melkoista matelua ja muutenkin vaikuttaa vaisulta. Syö, juo ja tekee tarpeensa kyllä ihan normaalisti, ja hakee esimerkiksi palloa jos on namia tarjolla. Mutta kovin nopeasti tuo väsähtää ja sitten lähinnä lönkytellään pallon perään.
Moni koira rauhottii aikuisiässä ja suurin into leikkiä jää pentuaikaan. Urokset pysyvät keskimäärin narttuja pidempään leikkisinä ja voivat olla sitä vanhanakin (niinhän sanotaan, että pojat eivät aikuistu koskaan). Meillä narttu on jo mummoiässä käyttäytyen sen mukaan ja se innostuu vain satunnaisesti leikkimään, lähinnä silloin kun haluaa poikakoiramme alas sohvalta. Uroskin on pian kymmenen, mutta leikkii edelleen päivittäin ja käyttäytyy muutenkin kakaramaisesti.

Ehkä omaa mieltä rauhoittaakseni veisin koiran lekuriin ihan yleistarkastukseen ja verikokeeseen. En tunne rotua ollenkaan, joten en osaa sanoa, voisiko olla jostain rodulle tyypillisestä sairaudesta kyse (kuten joillain roduilla sydänongelmat, nivelongemat jne) Koirallasi voi olla jotain muuta häikkää, vaikka hammassärkyä. Minun kokemukseni mukaan koirat eivät lopeta syömistä, vaikka hammas olisi tohjona.
 

Delter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Harkimoista vapaa Jokerit
Kiitos kummallekin kommenteista. Kyllä tässä itsekin on melko luottavainen sen suhteen, että kyseessä on vain aikuisuuttaan laiskistunut yksilö. Kyselen asiaa vielä kuitenkin kasvattajalta, jolla on varmasti laajalti kokemusta pommien elämänvaiheista. Ja lopulta taidamme silti käväistä lekurilla, koska haluamme tietenkin elikolla olevan kaikki hyvin.
 

redlate

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ketterä
Uskollinen ystävä ja kisakaverini Tare tolleri nukkui syliini tänään 16.20. Matalia aitoja ja lyhyitä putkia paremmille kisakentille.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Kylläpä tippuu koiria kaveripiirissä. Torstaina työkaverin kuusivuotias afgaani kaatui portaissa ja selkäranka poikki, lauantaina vaimon serkun 13-vuotias russeli räksytti väärälle rottweilerille ja koki saman kohtalon. Tänään sitten viimeiselle piikille vietiin kaverin 16-vuotias kääpiöpinseri.

Luulin pitkään, että en ole ns. "koiraihminen", mutta kyllä nuo meidän bc ja nahka-collie, varsinkin jälkimmäinen, ihan ykkösiksi menee lemmikeissä, joita kuitenkin on koko elämän perheessä ollut.
 

jkm

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata ja Pool
Olisi tarkoitus suunnata huomenna ystävän luo viikonlopuksi yökylään, mutta hänelle olikin tullut tällä viikolla exältään hoitoon koira, jolla on ollut nyt reilun viikon ajan täikuuri päällä. Onko tuossa vielä jotain vaaraa, että siellä täit pomppivat pitkin koiraa (ja siivottua kämppää) ja kuljetan niitä omaan kotiin meidän koiralle vai voinko mennä suht levollisin mielin kyläilemään alkuperäisen suunnitelman mukaan?
 
Suosikkijoukkue
Ässät
18.5. lähti paras ja uskollisin ystävä yllättäen viimeiselle matkalle. Ikävä on jotain sanoinkuvaamatonta. Elämäni hirvein päivä tähän mennessä. Lepää rauhassa uskollinen ystävä.
 
Viimeksi muokattu:

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, BC Lions
Olin koiran kanssa neljä päivää paimentamassa lampaita. Viime vuonna oli ensimmäinen käynti, ja silloin olin aika skeptinen koko homman suhteen. Koirahan tietty olisi innoissaan, kun kerran lammaspaimen on, mutta itseäni ajatus vierastutti. Vaan silloinhan se homma vei mukanaan, ja tänä vuonna jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin. On aivan mahtavaa huomata, miten koiran vaistot ottaa vallan, ja miten koira jatkuvasti hakee ohjaajalta ohjeita että minne laumaa pitää lähteä viemään. Vaikeintahan tuossa on oppia antamaan ne ohjeet täsmällisesti ja selkeästi, koska koira lukee eleet ja liikkeet hämmästyttävän tarkasti. Jokainen eiku-liike kostautuu heti. Neljän päivän treenin jälkeen koira olikin sitten hyvin väsynyttä poikaa.
 

Delter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Harkimoista vapaa Jokerit
Piskillämme (3-vuotias pomeranian narttu) on pientä ihottumaa hännän tyvessä ja hieman takaselässä. Ei kuitenkaan peräaukon välittömässä läheisyydessä. Ihottumaa koira aina välistä koettaa hampaillaan raaputtaa, mutta ei tietenkään noille sijoille yllä.

Onko palstalaisen koirilla ollut vastaavia pieniä iho-oireita? Ihottuma on ilmaantunut kuukauden sisään ja sitä on hoidettu mm. hoitavalla shamppoolla ja ruokaan lisätyllä rasvahappoliuoksella. Saimme vinkin puhelimessa eläinlääkäriä jututtaessa. Ihan vastaanotolla asti ei ole vielä käytetty, sillä kutina näytti jo helpottavan, mutta tänään tuota alaselkää on taas vimmaisesti tehnyt mieli rapsuttaa.

Olen lähdössä kohta viikoksi reissuun koiran kanssa eikä siellä ole mahdollisuuksia käväistä eläinlääkärillä. Siksi ajattelin, että onko apteekeissa tarjolla mitään hyvää paikallisesti siveltävää rasvaa tällaisia iho-oireita varten? Koiralla ei ole tiedossa mitään allergioita, mutta nyt ollaan pyritty jättämään kaiken ylimääräisen (mm. marjat) pois, josko koira olisi iän karttuessa kehittänyt niihin jotain allergiaa.
 

Oijennus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
@Delter käytä bepanthenia. Kuulostaa hullulta, mutta on ainakin omalle koiralle auttanut. Kannattaa toki vähän katsoa laiton jälkeen, että ei heti nuole rasvaa pois.
 
Viimeksi muokattu:

SergeiK

Jäsen
Suosikkijoukkue
pelaajamarkkinoiden varteenotettava vaihtoehto
Tämä lienee paras ketju jakaa uutinen tästä incidentista

Jennan koiranpentu joutui lenkkeilijän hyökkäyksen uhriksi – ”Kun Leo oli kaatunut maahan, mies potkaisi uudelleen” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jenna Pohja,18, oli pienen Leonardo-koiransa kanssa torstai-iltana uimassa koirille tarkoitetulla uimarannalla Vantaan Silvolassa Vantaanjoen varrella. Kun Pohja oli lähdössä pois rannasta ja kiipesi ylös jyrkkää mäkeä, vapaana ollut pentu juoksi tervehtimään lenkkeilijää.

– Olin juuri ottamassa kiinni sitä, mutta tietenkin Leo meni lenkkeilijän luokse. Kerkesin sanoa sen nimen, kun lenkkeilijä potkaisi koiran maahan. Leo rupesi ulvomaan. Sanoin, että mitä helvettiä sinä teet, kun mies jo potkaisi sitä uudestaan ja lähti juoksemaan, Pohja kertaa
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
"vapaana ollut pentu juoksi tervehtimään lenkkeilijää"

Ja ottamatta kantaa linkin tapaukseen (koska kaikesta yksipuolisesta uutisoinnista huolimatta liikkeellä ollut joku todellinen kusipää), sanoisin että kyllä joillain koiran omistajillakin on peiliin katsomisen paikka.

Toki paljon juoksevana tiedän myös sen, että aika paljon pystyy omilla ratkaisuillaan vaikuttamaan kohtaustilanteissa. Mutta jos lähtökohtana on se, että flexi on 7m pitkällä ,eikä tee elettäkään kelatakseen sitä takaisin, vaikka näkee kävelytiellä vastaan juoksevan lenkkeilijän, niin kyllä siinä on juoksijallakin pelimerkit vähissä, jos koira päättää tulla vain "tervehtimään".

Ylläoleva 30v koirakokemuksella pikkuterrieristä Saksan paimenkoiraan. Tiedän myös että kun pieni koira haukkuu, se on leikkisä. Ja kun iso koira haukkuu, se on vihainen.

Ja päivän erityismaininta menee naapurilleni, joka ei ymmärrä ettei koira kuole, jos sitä vetää hihnalla. Heidän pikkusnautserinsa nimittäin aina kannetaan kotiin, jos laittaa stopin päälle jostain syystä.
 

Delter

Jäsen
Suosikkijoukkue
Harkimoista vapaa Jokerit
@Delter käytä bepanthenia. Kuulostaa hullulta, mutta on ainakin omalle koiralle auttanut. Kannattaa toki vähän katsoa laiton jälkeen, että ei heti nuole rasvaa pois.
Jeps, bepaa on laitettu muutamaan otteeseen. Ilmeisesti tuo ihottuma-alue tulisi kuitenkin pitää kuivana ja ilmavana, joten liikaa ei passaa rasvailla. Kasvattaja uumoili, että saattaa johtua karvanlähdöstä, joka koiralla on siis paraikaa meneillään. Karvanlähdön ohessa kuulemma myös iho uusiutuu, joten voi esiintyä pieniä iho-ongelmia. Nyt tuo hännäntyven on parantumaan päin, mutta vatsassa ja kaulassa on hieman uutta ihottumaa. Sekin toivottavasti rauhottuu, kun jaksaa harjailla ja pitää turkkia kunnossa tämän kiihkeimmän karvanlähdön ajan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös