Koira – ihmisen paras ystävä

[diavolo]

Hieman yli vuosi kulunut edellisen koiran kuolemasta ja nyt päätimme hankkia uuden. Vielä kolme viikkoa pitäisi odotella ja sitten meille muuttaa Suomenlapinkoiran pentu. Tällä kertaa päädyimme narttuun edellisen koiran ollessa uros. Innolla odotellaan, että miten yhteiselo sujuu tytön kanssa.
Onko täällä palstalaisilla kokemusta sellaisesta, että kasvattaja kyseli alustavasti kiinnostustamme koiran "leasingkäyttöön" parin vuoden ikäisenä.
Eli hän "liisaisi" koiran meiltä pentujen tekemistä varten jos hänen oma narttukoira ei jostain syystä olisi sopiva pentujen tekoa varten. Me saisimme osuuden jokaisesta syntyneestä pennusta. Hän ilmeisesti hoitaisi suurimman osan aiheutuneista kuluista.
Emme olleet ikinä kuulleetkaan tällaisesta vaihtoehdosta ja lupasimme miettiä asiaa. Onko tällainen kuinka yleistä?

Ei ihan se tyypillisin toimintatapa. Aika tarkkana kannattaa olla ja vahvasti suosittelen laittamaan ihan mustaa valkoiselle, että mitä tehdään ja kuka tekee ja kuka kantaa vastuun taloudellisesti. Jäisikö esimerkiksi pentuarjen pyörittäminen teille, vai muuttaisiko koira kasvattajan luo? Miettisin myös tarkkaan hyötyjä ja haittoja siinä että teidän omistama koira jätetään steriloimatta sen takia että ehkä kasvattaja haluaa teettää pentuja. Teidän päätös toki ja joka tapauksessa onnea perheenlisäyksestä!

 

[skode]

Joo, kuulostaa vähän erikoiselta kuviolta että oma koira halutaan yhtäkkiä ottaa tuolla tavalla
"vuokralle". Tuo malli mikä mulla oli taitaa olla se kaikista yleisin käytäntö.

Juu sijoitus on ihan normaalia ja noihin tehdään aina normi sopparitkin. Pakko sanoa että hienoa että mäyräkoirissakin vielä käyttöominaisuuksia arvostetaan Suomen muotovalion tittelissä vaikka taitaa suurin osa näyttelyissä käyvistä koirista hakea tittelit muista maista. Samaa näkee kyllä muissa roduissakin, että haetaan se joku Viron tai Latvian muotovalion titteli vain jotta päästään valioluokkaan ja jätetään kaikki käyttöominaisuudet kokonaan sivuseikoiksi.

 

[Meiken]

En tiedä onko tuo kovin yleistä. Normaalisti nuo kasvatuskuviot menee vähän eri tavalla, mutta lopputulema on sama.

Meidän Samojedilla kasvattaja teetti pennut tänä syksynä ja meille tuli "korvauksena" puolikas koiran hinnasta, mikä oli ikään kuin panttina. En tosin tiedä mitä tapahtuisi jos toiset pennut teettäisi.

Tässä tapauksessa kasvattaja jättää saman pentueen toisen nartun itselleen. Tuon pennun kanssa kasvattaja aikoo tehdä pentuja tulevaisuudessa. Tällä meille ehdotetulla järjestelyllä, hän ilmeisesti haluaisi varmistaa, että hän saisi tulevaisuudessa pentuja jos tuo hänelle jäävä narttupentu jostain syystä ei olisikaan sopiva/kelvollinen pentujen tekemiseen.
Tästä leasingistä tehtäisiin siinä tapauksessa erillinen kirjallinen sopimus, mihin kirjataan kaikki tiedot tarkasti.

 

[Purkan Jauhaja]

Tässä tapauksessa kasvattaja jättää saman pentueen toisen nartun itselleen. Tuon pennun kanssa kasvattaja aikoo tehdä pentuja tulevaisuudessa. Tällä meille ehdotetulla järjestelyllä, hän ilmeisesti haluaisi varmistaa, että hän saisi tulevaisuudessa pentuja jos tuo hänelle jäävä narttupentu jostain syystä ei olisikaan sopiva/kelvollinen pentujen tekemiseen.
Tästä leasingistä tehtäisiin siinä tapauksessa erillinen kirjallinen sopimus, mihin kirjataan kaikki tiedot tarkasti.

Voihan sitä toki Kennellittoon soittaa ja kysyä sieltä konsultaatiota. Varmasti auttavat mielellään ja kertovat mielipiteensä.

 

[Meiken]

Voihan sitä toki Kennellittoon soittaa ja kysyä sieltä konsultaatiota. Varmasti auttavat mielellään ja kertovat mielipiteensä.

Kiitos vinkistä. Pitääpä kysellä.

 

[Alamummo]

Mun mäyrisnarttuni oli aikanaan ns. sijoitusnarttu ja diili oli, että kasvattaja saisi teettää sillä pennut (omalla kustannuksellaan luonnollisesti) ja sen jälkeen koira olisi ollut minun. Sopimukseen kuului myös muutama näyttelykäynti (en muista enää montako, mutta 2-3 oli kyseessä). Kävi sitten sillä tavalla, että koiralle tuli sen kasvettua pentuiästä yläpurenta ja se oli purentavian vuoksi kelvoton jalostukseen.

Kasvattaja lähetti tilanteen todettuaan koiran rekisteritodistuksen minulle ja sanoi, että voin pitää hyväni. Sain siis hienon koirakaverin maksamatta penniäkään. Tähän varmasti vaikutti se, että minun vanhempi mäyrikseni oli myös häneltä hommattu. Toki tuntui vähän pahalta, että mulle rakas koira oli hänelle arvoton ja ei-toivottu. Vein nartun steriloitavaksi heti, kun oli mahdollista ja sen jälkeen minä ja koirat elelimme mukavasti yli 10 vuotta - kunnes tästä typykästä aika jätti.

Edit: tuohon @Meiken in kysymykseen vielä, että jos tuollaiseen lähdet, niin sovi ehdottomasti takaraja, mihin asti kasvattaja voi olettaa voivansa käyttää narttuasi.

 

[Patikkohakkuri]

Aikalailla 9v ensimmäisen koiran kuolemasta ja nyt on uusi pentu tulossa taloon. Torstaina käydään collien pentu hakemassa ja intoa koko perhe täynnä,ehkä itse odotan sitä eniten. Edellinen koira oli kultainen noutaja ja mahtavia muistoja kaikista niistä 13 vuodesta minkä sen kanssa viettää sai,en päivääkään vaihtaisi pois,en edes niitä ripulien ja oksennuksen siivouksia. Vähän jännittää että miten se arki uuden tulokkaan kanssa lähtee pyörimään mutta onhan tää aika siistiä. Ehkä eniten odotan sitä riemua kun saa sille ekat käskyt opetettua.

 

[Ann Arbor]

Nala-koira kylvi kauhua Tampereella – Nyt omistaja tuomittiin koiran kovakouraisesta kohtelusta

Kauhua kylväneen Nala-koiran omistaja tuomittiin eläinsuojelurikoksesta sakkorangaistukseen.

www.iltalehti.fi

Todistajat kertoivat oikeudessa, miten Nala-koira oli vikissyt ja ulvonut, kun Lopez raahasi sitä karvoista kiskoen.

Lopez kertoi käyneensä koiransa päälle ”näyttääkseen, kuka on johtaja ja jotta tämä ymmärtäisi tehneensä väärin purtuaan toista koiraa”. Lopezin mukaan Nala-koiraa ei sattunut tilanteessa.

Oikeus katsoi, että Lopez on kohdellut Nala-koiraa ylimitoitetun kovakouraisesti. Oikeuden mukaan Lopezin menettely ei ollut ”missään olosuhteissa hyväksyttävää” eikä ”varsinkaan asiallista koulutusta”.

Päinvastoin oikeus katsoi, että koiralle on mitä suurimmalla todennäköisyydellä aiheutunut kipua ja tarpeetonta kärsimystä.

Melkoinen tapaus tämä David. Eläintepitokielto ei olisi mielestäni ylimitoitettu rangaistus.

 

[Timbit]

Muutama päivä enää, ja sitten meille muuttaa australian kelpie asumaan. Fiilis on mahtava jo nyt! Mistään hätiköidystä päätöksestä ei ole todellakaan kyse, vaan tätä on pohdittu sellaiset viitisen vuotta. Kasvattaja on ahkerasti laittanut pikkukaverista kuvia, ja pari kertaa ollaan käyty jo katsomassakin. Nyt on kotona vuori tarvikkeita ja leluja odottamassa. Ahkerasti ollaan luettu koirankasvatusoppaita ja kysytty läjäpäin kysymyksiä kasvattajalta ja muilta kelpien omistajilta. Sunnuntaina elämä muuttuu.

Ja kyllä se elämä muuttuikin. Perheeseen tuli iloinen, touhukas, aktiivinen ja yltiösosiaalinen jäsen, joka otti paikkansa laumassa ja lauman vartijana. Minkäs paimenkoira vietilleen voi. Harrastimme hakua, jälkeä, agilityä ja paimennusta. Erittäin ihmisrakas heppu, joka rakasti myös kaikkia tyttökoiria ja aika montaa poikakoiraa. Ennen kaikkea se rakasti elämää.

Kesäkuussa olisi ollut 11-vuotissyntymäpäivä. Ei ole, koska huomenna sen elämä päättyy. Reilu vuosi sitten ollut munuaistulehdus jätti jälkensä, ja nyt on selkäongelmat aiheuttaneet niin pahoja vaikeuksia takajalkojen hallintaan, että tämä on ainoa oikea ratkaisu.

Kiitos kaikesta, kaveri. Emme unohda ikinä.

 

[alwahla]

Amerikkalaisnainen ei ollut uskoa dna-testinsä tulosta

Amerikkalaistoimittaja testasi, voiko kuluttajille markkinoitaviin koirien dna-testeihin luottaa.

www.iltalehti.fi

Hieman ketjun aihetta sivuten postaan tämän uutisen. Aikamoista.

 

[Dev]

Täysin käsittämätön tuska tällä hetkellä päällä ja tuntuu että ei yhtään helpota. Meidän 5v uroskoira lopetettiin maanantai iltana/yönä munuaisen kasvaimen takia.

Kaksi kuukautta sitten alkoi tulemaan verta virtsassa ja vähän sen jälkee löydettiin tuo kasvain. Ei lähdetty leikkaamaan, kun imusolmukkeessakin näkyi pientä muutosta. Nyt maanantaina ihan yhtäkkiä koko asunto oksennettu täyteen, ei jaksanut enää kävellä ja yritti vaan nukkua, eläinlääkärissä tuli ilmoitus että kasvain on kasvanut hetkessä hirveästi ja sisäistä verenvuotoa myös. Yhtäkkiä piti sanoa parhaalle kaverille kiitos näistä kaikista vuosista. Tuntuu elämä aivan saatanan epäreilulta kun sillä piti olla vielä kaikki parhaat vuodet edessä.

Ja kaikista pahin on tuo vajaa 3-vuotias tyttö joka ei voi yhtään käsittää missä kaveri on. Tyttö on jotenkin alusta asti turvautunut koiraan todella vahvasti ja ne on ollut kuin paita ja peppu ja koirakin otti tytön ihan täysin itselleen alusta alkaen.

Huhhuh, tuntui äskön ihan hirveältä mennä tytön kanssa terassille vilkuttamaan hyvät yöt taivaalle ennen unille lähtöä.

 

[Alamummo]

@Dev Ihan hirveää, kun noin nuori koira sairastuu ja lähtee. Vanhasta koirastakin luopuminen on kauheaa, vaikka hetken tietää tulevan ennemmin tai myöhemmin. Paljon lämpimiä ajatuksia ja jaksamista sinulle ja perheellesi. Toivotavasti saatte asian selitettyä nätisti pikkuiselle tytöllenne.

 

[WildCore]

Täysin käsittämätön tuska tällä hetkellä päällä ja tuntuu että ei yhtään helpota. Meidän 5v uroskoira lopetettiin maanantai iltana/yönä munuaisen kasvaimen takia.

Olen tosi pahoillani puolestanne, niin kuin sanoit koiralla olisi ollut parhaita vuosia vielä paljon edessä.

Alla olevan kirjoitin 30.8 viime vuonna.

Nyt on uusi tulokas ollut kohta vuoden talossa, mutta siitä huolimatta en pysty tätä ekaa ajattelemaan pidempään ilman kyyneleitä. Ne jää ikuisesti sydämmeen

No nyt on selvinnyt, että koiran molemmissa polvissa löysyyttä (toinen jo leikattu ennen kuin selvisi nämä muut ongelmat), lonkat löysät ja kipeät, etutassuissa myös vikaa. Kipulääkkeillä loppuelämä, puhutaanko viikoista vai kuukausista, ei voi tietää. Seurataan elämänlaatua ja kun tulee aika päästää irti niin sitten päästetään irti. Koira ei edes kahta vuotta tällä hetkellä.

Vittu mitä paskaa!

 

[Arnold]

Meidän nuorempi 9-vuotias isompi koira kuoli 2016 sairauteen. Vanhempi pienempi koira kuoli vanhuuden vaivoihin, mutta kotona lähes 15-vuotiaana.

Tästä jälkimmäisestä on nyt aikaa hieman yli 4 vuotta. Toissapäivänä vaimo väläytti, että syksymmällä voitaisiin harkita nallepoikaa taas.

Rankat noi aiemmat menetykset, eikä vaimo ole halunnut uutta juuri sen takia. Itse olen ollut valmis jo aiemmin, mutta raastavia olivat perheenjäsenten poistumiset.

 

[Nelfor]

No nyt on selvinnyt, että koiran molemmissa polvissa löysyyttä (toinen jo leikattu ennen kuin selvisi nämä muut ongelmat), lonkat löysät ja kipeät, etutassuissa myös vikaa. Kipulääkkeillä loppuelämä, puhutaanko viikoista vai kuukausista, ei voi tietää. Seurataan elämänlaatua ja kun tulee aika päästää irti niin sitten päästetään irti. Koira ei edes kahta vuotta tällä hetkellä.

Vittu mitä paskaa!

Ihan kauhea tilanne kyllä. En voi muuta kuin toivottaa hirvittävästi voimia.

 

[Timbit]

Täysin käsittämätön tuska tällä hetkellä päällä ja tuntuu että ei yhtään helpota. Meidän 5v uroskoira lopetettiin maanantai iltana/yönä munuaisen kasvaimen takia.

Lämmin osanotto koko perheelle. Ajan kanssa suru helpottaa, mutta sitä aikaa tarvitaan paljon. Meillä auttoi, kun perheenä teimme niitä samoja asioita kuin mitä teimme koiran vielä ollessa kanssamme, esimerkiksi patikoimme samoja reittejä ja muistelimme yhdessä niitä lukuisia yhteisiä hetkiä.

@WildCore tsemppiä. Ei ole helppoja asioita nuo.

 

[Timbit]

Omaa surutyötä on tässä tullut tehtyä reilu kuukausi, ja on tämä jo helpottanut. Ensimmäiset viikot oli raskaita, kun ajatukset pyöri koko ajan koirassa ja kaikessa siinä, mitä yhdessä tehtiin. Vähän väliä oli silmät kosteana. Koirakaverien perheiltä tuli hienosti myötätuntoa, samoin naapureilta ja työkavereilta. Nyt on lelut, remmit ja tarvikkeet siivottu laatikkoon. Niitä ei ensimmäisinä päivinä pystynyt siirtämään mihinkään. Viimeinen palvelus tulee tehtyä sitten reilun parin viikon päästä, kun lasken tuhkat kesämökillä maahan. Muistot ei häviä koskaan.

 

[WildCore]

No nyt on selvinnyt, että koiran molemmissa polvissa löysyyttä (toinen jo leikattu ennen kuin selvisi nämä muut ongelmat), lonkat löysät ja kipeät, etutassuissa myös vikaa. Kipulääkkeillä loppuelämä, puhutaanko viikoista vai kuukausista, ei voi tietää. Seurataan elämänlaatua ja kun tulee aika päästää irti niin sitten päästetään irti. Koira ei edes kahta vuotta tällä hetkellä.

Vittu mitä paskaa!

Ei tätä tuskallista päätöstä kauan tarvinnut odottaa. Illalla koira vielä käveli normaalisti, mutta nyt aamulla ei suostunut enää toisella takajalalla ottamaan askeltatakaan vaan meni kolmella. Ei edes suostunut pissaamaan vasta kun kolmannella ulkoilukerralla. Vetäytyi omiin oloihinsa. Mentiin lääkäriin ja lääkäri oli sitä mieltä, että ainut mitä voi tehdä, on nostaa särkylääkettä, mutta kun kysymyksessä on niin moniongelmainen koira, myös eutanasia ei ole väärin. Ei haluttu katsoa kotona kituvaa koiraa, joka elää vaan siksi, että saa hirveän määrän särkylääkettä.

Ollaan siis viimeinen vuosi tehty jo etukäteen surutyötä, kun silloin selvisi, että molemmat polvet ovat löysät. Tällä viikolla kuultiin, että myös lonkat ovat vialliset. Ehkä siksi oli helpompi tehdä tämä päätös, nyt on surullinen, mutta samalla huojentunut olo, kun tietää että toinen ei kärsi enää kivuista. Kun otettiin hänet, niin toivoin että jos saataisiin edes 5-6 vuotta kivaa yhteistä elämää, mutta nyt ei saatu edes vuotta kun selvisi, että millaisia ongelmia on tulossa.

Manu, olit maailman kiltein poika, vaikka todella omapäinen olitkin. Kuljet aina sydämmissämme!

 

[alwahla]

Koirien kuri on liian lepsua – Siksi häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt, väittää Evidensia

Evidensia katsoo, että syy on liian lepsu kuri.

www.iltalehti.fi

Naapuristossani elelee ainakin kymmeniä koiria, joita näkee päivittäin. Useammat niistä on hyvin koulutettuja eikä niiden kanssa ole minkäänlaisia ongelmia. Sitten on olemassa koiria, joille on annettu artikkelin tapaan aivan liian pitkää siimaa, jonka johdosta nuo kyseiset koirat ovat helvetin äänekkäitä, eivät tottele omistajiaan ja ovat muutenkin rauhattomia.

Seinänaapurissa olevalla pariskunnalla on kaksi sellaista koiraa ja vaikkei ne enää minulle ärhentelekään, kun pääsivät muutaman kerran nuuhkaisemaan minua, riittää niille edelleenkin energiaa räksyttää ja uhitella oikeastaan kaikille muille. Noiden koirien saama koulutus on jäänyt pahasti puolitiehen ja siksi ne eivät tottele omistajiensa käskyjä kuin silloin tällöin. Onneksi ne eivät sentään pure tai hyökkäile päälle, vaan haukkuvat niin maan saatanasti.

 

[1313]

Kaksi koiraa on joutunut lopettamaan.
Molempien kohdalla oli niin, että eutanasiapäätös tuli tehtyä vasta siinä lääkärin vastaanotolla, kun ajatus oli käydä tutkimassa, että vieläkö jotain on tehtävissä.

Kyllähän se veti mielen todella synkäksi monen päivän ajaksi. Suru oli niin voimakas, että se oireili fyysisenä huonona olona pahimmillaan.
Ja edelleen, kun tapahtumista on kulunut 3,5 ja 1,5 vuotta, niin silmät meinaa kostua asiaa muistellessa.

Lojaalimpaa olentoa ei maailmasta löydy.

 

[finnjewel]

Onneksi ne eivät sentään pure tai hyökkäile päälle, vaan haukkuvat niin maan saatanasti.

Rivitalonaapurin räksyttäjän takia tuli aikoinaan hankittua "haukkuhälytin", joka reagoi haukkumiseen vain koiran korvilla kuultavissa olevalla ultra(?)äänellä (samalla syttyy punainen valo).
No, ei tehonnut naapurin koiraan, vaan sai sen haukkumisen raivon partaalle, entistä pahemmaksi.
Meidän omiin koiriin laite on toiminut; uusin tulokas on opetellut urisemaan juuri niin lievästi, ettei ikävä ääni aktivoidu.

 

[WildCore]

Ja edelleen, kun tapahtumista on kulunut 3,5 ja 1,5 vuotta, niin silmät meinaa kostua asiaa muistellessa.

On aika erikoiset tuntemukset olleet itsellä viimeiset 1,5 viikkoa. Ekat kaksi päivää olin tosi vihainen ja katkera, että kaveria ei enää ole ja sen jälkeen kaksi päivää hirveää surua, kun kerättiin kaikki kaverin kamat pois kotoa. Osa meni roskiin, osa Tesyyn ja osa meni vanhemmille. Nyt on vaan taas hirveä epäusko ja pettymys päällä, kun eihän alle 2-vuotiaan koiran kuuluisi olla tuhkattuna(oli kova paikka avata se pieni pahvilaatikko ja katsoa sitä pientä purkkia).

Hirveä hinku olisi ottaa uusi samantien, koska kaikki jäi niin kesken kaverin kanssa. Eihän meille voi toista noin sairasta koiraa tulla heti perään, sitä olen aika paljon itselleni uskotellut.

 

[1313]

On aika erikoiset tuntemukset olleet itsellä viimeiset 1,5 viikkoa. Ekat kaksi päivää olin tosi vihainen ja katkera, että kaveria ei enää ole ja sen jälkeen kaksi päivää hirveää surua, kun kerättiin kaikki kaverin kamat pois kotoa. Osa meni roskiin, osa Tesyyn ja osa meni vanhemmille. Nyt on vaan taas hirveä epäusko ja pettymys päällä, kun eihän alle 2-vuotiaan koiran kuuluisi olla tuhkattuna(oli kova paikka avata se pieni pahvilaatikko ja katsoa sitä pientä purkkia).

Hirveä hinku olisi ottaa uusi samantien, koska kaikki jäi niin kesken kaverin kanssa. Eihän meille voi toista noin sairasta koiraa tulla heti perään, sitä olen aika paljon itselleni uskotellut.

On kyllä ollut huono tuuri matkassa.
Eipä kai tässä voi kuin toivottaa parempaa onnea, jos uuden koiran päätätte hankkia.

Kaikki koirat, joiden hankkimisessa olin lähinnä myötäilevänä yhtiömiehenä mukana, tulivat Romaniasta. Toiset parhaassa iässä ja toiset jo 10 ikävuotta täyttäneitä. Sikäli ei jäänyt juurikaan sellaista kaiherrusta. Tiesi, että oli tarjonnut niille paremmat olot ja varmastikin enemmän elonpäiviä kuin mitä olisivat saaneet Romanian kaduilla tai tarhoilla.

Sen sijaan jälkikäteen kyllä kaihersi oma käytös niissä hetkissä, kun pahantuulisena patisti ulkona liikkumaan nopeammin. Varsinkin uroskoiran kanssa tuli sellaisia tahtojen taisteluita.

 

[Jyyd]

Perkele kun pukkaa kummallista ongelmaa.

Kaksi keskikokoista / isoa tyttökoiraa. Toinen 10v ja toinen 5v. Kultainennoutaja/lapukka & maremmanosekoitus. Koirat lopettaneet nappulan syömisen muutama päivä sitten, käyvät vain nuuhkimassa ruokaa, mutteivat syö. Ruokana käytössä ollut vatsaystävällinen lammasnappula, sitä ennen jotain vehnättömiä kanariisi -nappuloita. Näiden lisäksi saavat kylkeen yleensä raejuustoa, jauhelihaa, kananmunaa, maitorahkaa, mitä milloinkin. Ei aina, mutta yleensä.

Nyt perkele kumpikaan ei syö nappuloita liki yhtään, jauheliha kyllä nappuloiden päältä ja muutoin maistuu. Vaihdettiin tuo vatsaystävällinen lammasruoka juuri sitä ennen syötettyyn kanariisi -nappulaan, mutta sekään ei maistunut. Närästys, nirsous, ym, noista lukenut palstoilta, mutta en tiiä. Metalliset isot ruokakupit pesty ja hinkattu varmuuden vuoksi. Mikäköhän avuksi..

 

[disco-stu]

@Jyyd Meillä on ollut kesäisin aika usein vähän samanlaista kahden rescue-rakin kanssa. Joskus ei vaan safka maistu, vaikka yleensä ahmivat kuin, noh, kadulla olisivat puolen ikäänsä asuneet. Eli voisko olla vaan johonkin kuumuuteen, kosteuteen, ilmanpaineeseen tai tähtien asentoon liittyvää? Jos nyt kuitenkin jotain safkaa menee koneeseen eikä muita oireita ole, niin eiköhän se oo vaan ohimenevä ilmiö. Toki jos jatkuu niin kannattanee käyttää eliölääkärillä.

Meillä toi toinen ei nyt oo syönyt muutamaan päivään kuin iltaisin, vaikka normisti syödään kahdesti päivässä. Varmaan laihiksella, kesäkuntoon nääs!