Koira – ihmisen paras ystävä

[Leon]

Muutama juttu pitää mainita, vaikka tuntuu hieman hassulta neuvoa koiranomistajia ennenkuin on itse omaa koiraansa kotiin hakenut...

Ja meikäläinen on niin vihreä koirien kanssa, että en tiedä, kannattaako minun muita edes yrittää neuvoa. Todella hyviä kommentteja täällä kyllä on kokeneemmilta, kannattaa ottaa vakavasti. Varsinkin tuo, että koira osaa tulkita ihmisen ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja, muttei yhdistää niitä menneisyyteen. Siksi tuleekin välillä harhakäsitys, että "kyllä tuo Murre tajuaa, että torun sitä juuri tästä asiasta".

Alamummo mainitsi tuosta, että koiraa pitää välillä muistuttaa hierarkiasta.

Mulla on sellainen tapa, että ruokkiessani koiria annan niille yksinkertaisen käskyn "odota". Ja ruoka tulee eteen vasta sitten, kun vuorossa oleva koira seisoo kärsivällisesti paikoillaan. Kyse ei siis ole odottamaan opettamisesta, vaan käskyn noudattamisesta. Jos tämä on hölmö idea, niin kertokaa pliis minulle perusteluiden kera, miksi se on hölmö idea.

Samoin muita käskyjä, jotka koiramme jo hyvin osaavat noudattaa, pitää minusta noudattaa täysin ehdottomasti. Ei taida olla mikään hyvä tilanne, että isäntä kieltää/käskee, mutta antaa koiran kuitenkin tehdä juuri sitä, mistä kiellettiin, tai koira ei tee sitä, mitä käskettiin.

Pienten alkuhaparointieni jälkeen olen ainakin itse sisäistänyt sen, että koira on suhteellisen tyytyväinen, kun tietää oman paikkansa hierarkiassa. Vaihtuvat tilanteet hierarkiassa ovat koirille stressin paikka ja saattavat laukaista häiriökäyttäytymisen.

 

[Knox]

Yksinoloon meille annettiin sellainen neuvo, että koiralla on muutama aktivointilelu, jotka annetaan sille vain silloin kun koira jää yksin. Niistä on sille puuhaa ja niiden avulla se oppii nopeasti, että nyt jään yksin, mutta pian nuo muut tulee taas takaisin. Ne lelut otetaan heti pois, kun tullaan takaisin sieltä, missä ollaan oltu. Näin niiden kiinnostavuus säilyy ja koira saa merkin siitä, että yksinolo päättyy.

Tuo on hyvä neuvo. Ja mitä noihin aktivointileluihin tulee, niin suosittelen esim. kongin laittamista yöksi pakkaseen. Koiralla menee helposti se 40-60 min lipittäessään jäätynyttä maksalaatikkoa.

Alamummo mainitsi tuosta, että koiraa pitää välillä muistuttaa hierarkiasta. Siihen saimme neuvon, että välillä koiralta voi ottaa jonkun kivan lelun pois ilman mitään sen kummempia seremonioita. Se vaan otetaan pois, ollaan niinkuin ennenkin, ja jossain välissä se lelu annetaan takaisin jälleen ilman seremonioita. Koiralle näytetään, että ihmiset päättää, milloin lelu on käytettävissä ja milloin ei, koska ihmiset on hierarkiassa yläpuolella.

Kyllä vain.

Ja kannattaa heti pennusta asti opetta siihen että voitte kaivaa koiran suusta ruokaa pois. Ihan jo koiran terveyden kannalta. Kun on noita runkkareita jotka jättävät myrkytettyjä makkaroita jne, niin on paljon helpompaa kun sen makkaran palasen saa kaivettua koiran suusta ilman että menettää omia sormiaan. Tietysti "jätä" käsky on hyvä, mutta se tahtoo unohtua kun tarpeeksi hyvää herkkua on.

Samoin totuta koira heti pennusta asti IHAN kaikkeen. Kynsien leikkuuseen, suihkuun, harjaamiseen jne. Pääset myöhemmin huomattavasti helpommalla.

Sormi pystyssä neuvominen päättyy tähän. Seuraavaksi olen varmaankin täällä kyselemässä, että mitäs meidän kannattaisi tehdä kun pentu syö kengät ja hyppii sohvalla ja syö meidän ruoat ja käyttää sänkyä vessana ja...

Heh, ei koirat onneksi mitään rakettitiedettä ole. Maalaisjärjellä ja johdonmukasuudella pärjää pitkälle.

 

[Karhunkulta]

Yhteiselonne laatu kuitenkin paranisi aivan varmasti sekä sinun että varsinkin koirasi näkökulmasta, jos hakisit kirjastosta vaikka 5 koira-aiheista kirjaa (Tuire Kaimion kirjoille vahva suositus!) ja selaisit läpi.

Tähän täytyy vielä vastata, että en ymmärrä kaltaisiasi ihmisiä koira-asioissa. Jos koira saa tarpeeksi liikuntaa, ruokaa, sen kanssa ollaan ja leikitään, se ei käyttäydy ketään kohtaan uhkaavasti tai ole liian pelokas ja koira on selvästi iloinen ja ymmärtää paikkansa täällä, niin minkä hemmekon takia kaikkien koiranomistajien pitäisi opiskella 5 opusta koirasta ja käydä sen kanssa seuraavat 7-10 vuotta koulutuksissa ja kursseilla ja agilityssä? Entä jos haluaa kotikoiran? Siis sellaisen mitä tämäkin piski on. Perheenjäsen joka pitää seuraa ja jolle pidetään seuraa sekä sen kanssa puuhaillaan välillä niitä koirajuttuja.

En sano tätä paheksuen, mutta en vain ymmärrä. Koiran harrastajat on erikseen sekä sellaiset koirat tai koirarodut joilla on taipumusta käytöshäiriöihin, jollei koulutus ole pennusta asti oikeanlaista.

Koirankouluttajakin todennut "normaaliksi" piskiksi joten miksi pitäisi alkaa muuttaa toimivaa kaavaa ja tehdä niinkuin kirjat sanoo?

 

[Alamummo]

Tässä nyt joristu periaatteessa sen verran, että pitää noita erilaisia leluja yrittää sille hankkia (toivon mukaan kestäviä) ja katsoa viihtyisikö niiden kanssa paremmin, kuin kenkien.

Oletteko kokeilleet kong-nimistä lelua? Sen sisälle voi sivellä vaikka maksamakkaraa tai sulatejuustoa ja koiralla kuluu hyvä tovi sen nuoleskelussa. Kong on niin järeää kumia, ettei sitä isokaan koira saa purtua rikki ja motivoi koiraa duuniin juuri ruoan avulla. Eläinkaupassa osaavat varmaan kertoa, mikä lelu voisi olla kiva sun koirallesi.

Äläkä ymmärrä väärin, sä olet ihan hyvä koiranomistaja eikä sun koiraasi kukaan väitä häiriökäyttäytyjäksi. Ollaan vaan yritetty antaa vinkkejä siihen, miten saat hyvän kontaktin nuoreen koiraasi ja miten se ymmärtäisi, että puolisoasikin olisi syytä totella mutinoitta ja pääsisitte sopuun siitä, mitä saa jyrsiä ja mitä ei. Ja kirjoista on moni kokenutkin koiranomistaja saanut ahaa-elämyksen siihen, miten koiran "järki" oikein pelaa.

 

[kahden suunnan sentteri]

Tähän täytyy vielä vastata, että en ymmärrä kaltaisiasi ihmisiä koira-asioissa. Jos koira saa tarpeeksi liikuntaa, ruokaa, sen kanssa ollaan ja leikitään, se ei käyttäydy ketään kohtaan uhkaavasti tai ole liian pelokas ja koira on selvästi iloinen ja ymmärtää paikkansa täällä, niin minkä hemmekon takia kaikkien koiranomistajien pitäisi opiskella 5 opusta koirasta ja käydä sen kanssa seuraavat 7-10 vuotta koulutuksissa ja kursseilla ja agilityssä? Entä jos haluaa kotikoiran? Siis sellaisen mitä tämäkin piski on. Perheenjäsen joka pitää seuraa ja jolle pidetään seuraa sekä sen kanssa puuhaillaan välillä niitä koirajuttuja.

En sano tätä paheksuen, mutta en vain ymmärrä. Koiran harrastajat on erikseen sekä sellaiset koirat tai koirarodut joilla on taipumusta käytöshäiriöihin, jollei koulutus ole pennusta asti oikeanlaista.

Koirankouluttajakin todennut "normaaliksi" piskiksi joten miksi pitäisi alkaa muuttaa toimivaa kaavaa ja tehdä niinkuin kirjat sanoo?

No itse katson asiaa siitä kulmasta, että tahdon omien mahdollisuuksieni rajoissa maksimoida perheenjäsenieni onnellisuuden. Vasta ne koirakirjat luettuani (ennen koiran hankintaa) ymmärsin kuinka koirat elävät onnellisesti ja mitä minun käytökseltäni edellytetään. Tietenkin tekisin saman myös lasten kanssa, ja vähintäänkin kymmenen kertaa intensiivisemmin, vaikka lapsiahan meidän on paljon helpompi ymmärtää niiden ollessa kanssamme samaa eläinlajia.

Sinun puheistasi (kenkien syönti, syyllinen katse, lenkillä riehuminen, protestipissat, jalalla avitus, yms) paistoi läpi ettet selvästikään koiran sielunelämää kovin hyvin tunne, joten yritin olla avuksi. En minäkään halua paheksua tai itsekkäistä syistä moralisoida, vaikka tiedänkin että tekstini varmaan helposti kuulostaa karkealta.

 

[Karhunkulta]

Hyviä vinkkejä olette kyllä antaneet ja kiitos näistä! Aina pitää osata kehittää itseään näissä ja pikku hiljaa sitä oppii miten toi koira toimii. Avovaimolla on aiemmin ollutkin koira nuorena, mutta nyt hän ei oikein ole ehtinyt tämän kanssa tarpeeksi viettämään aikaa, kun on opiskellut ja käynyt töissä samaan aikaan.

Minäkin olen saanut monta ahaa- elämystä koiran kanssa, kun olen itse oppinut tuntemaan koiraa, enkä antanut vieraiden sanoa miten minun tulee asiat tehdä. Jos homma toimii, ei korjata. Jos ei toimi, niin mietitään jotain muuta. Kaikkien koirien kanssa tää ei toimi, sen kyllä tiedän. Sattui vain sopiva yksilö tänne rantautumaan.

Tuota Kongia voisi kokeilla. Lelu liittyy ruokaan eli sopii täydellisesti varmaan mun piskille. Yleensäkin kaikki minkä voi syödä sopii. Eipä tosin taida olla koiralle mikään kovinkaan erikoinen piirre.

 

[Wawesaka]

Tähän täytyy vielä vastata, että en ymmärrä kaltaisiasi ihmisiä koira-asioissa. Jos koira saa tarpeeksi liikuntaa, ruokaa, sen kanssa ollaan ja leikitään, se ei käyttäydy ketään kohtaan uhkaavasti tai ole liian pelokas ja koira on selvästi iloinen ja ymmärtää paikkansa täällä, niin minkä hemmekon takia kaikkien koiranomistajien pitäisi opiskella 5 opusta koirasta ja käydä sen kanssa seuraavat 7-10 vuotta koulutuksissa ja kursseilla ja agilityssä? Entä jos haluaa kotikoiran? Siis sellaisen mitä tämäkin piski on. Perheenjäsen joka pitää seuraa ja jolle pidetään seuraa sekä sen kanssa puuhaillaan välillä niitä koirajuttuja.

En sano tätä paheksuen, mutta en vain ymmärrä. Koiran harrastajat on erikseen sekä sellaiset koirat tai koirarodut joilla on taipumusta käytöshäiriöihin, jollei koulutus ole pennusta asti oikeanlaista.

Koirankouluttajakin todennut "normaaliksi" piskiksi joten miksi pitäisi alkaa muuttaa toimivaa kaavaa ja tehdä niinkuin kirjat sanoo?

Itse olen vahvasti harton kanssa samaa mieltä siitä, että kannattaa oikeasti tutustua johonkin kirjaan, esimerkiksi juurikin Tuire Kaimion kirjat ovat asiallisia ja helppolukuisia. Myös joku pentukurssi kannattaa käydä aivan muutaman perusjutun takia.

Koirakirjoista oppii juurikin tuon harton jo perusteleman asian, eli oppii ymmärtämään koiran ajatuksenjuoksua. Se kun tuppaa olemaan melko lailla erilainen kuin ihmisellä. Kun tämän ymmärtää, niin silloin on mahdollista havaita hyvissä ajoin mahdollisia ongelmakohtia. Vaikka haluaisikin vain sen kotikoiran ja koira on tällä hetkellä "normaali", voi jokin huomiotta jätetty asia johtaa toiseen ja kohta "normaalius" onkin muuttunut johonkin poikkeavaan käytökseen. joka vaatii huomiota. Myös oman koiran "lukeminen" helpottuu merkittävästi ihan arkielämässä, kun koettaa ymmärtää sen ajatusmaailmaa ja osaa ennakoida tilanteen mukaan koiran toimintaa.

Oikein kaukaa haettu esimerkki: Kun hankit auton, niin varmaan (ainakin ajokortin hankkimisen yhteydessä) käyt läpi tiettyjä asioita, esimerkiksi kojelaudan eri valot. Sitten kun öljynpaineen merkkivalo palaa, osaat reagoida, etkä ohita sitä sillä, että "no se on vain tuollainen käyttöauto." Tämä siis todella kaukaa haettu esimerkki.

Kursseista sen sijaan haluan sanoa sen, että ainakin pentukurssi kannattaa käydä joka ikisen koiranomistajan. Jos tämä aika on mennyt ohi, niin myös jokin tottelevaisuuskurssi käy. Varsinkaan pentukurssilla harvoin tähdätään yltiötottelevaiseen koiraan, vaan luodaan juuri sitä isäntä/koira -suhdetta. Kuten varmaan koiranomistajat tietävät, niin yhdessä tekeminen vahvistaa ja lähentää koiraa ja ihmistä, joilloin myös kunnioitus ja tottelevaisuus paranee. Toinen asia varsinkin pentukursseissa on se, että koira oppii olemaan samassa tilassa muiden koirien kanssa, eikä ongelmia tule niin helposti koiran varttuessa ja vaistojen vahvistuessa.

En tiedä mitä tarkoitat "toimivalla" kaavalla, mutta toisinaan koiran omistajilla ei oikeasti ole kovin paljon hajua siitä, miten koiran kanssa kannattaa toimia. Liian usein näkee sitä, että omistaja kyllä yrittää (tai pahemmassa tapauksessa jättää kokonaan yrittämättä) toimia koiran kanssa oikein ja hyvin, mutta tekeekin kaiken niin päin hanuria kuin voi tehdä. Yleensä näissä koiran koulutusasioissa vika on siellä hihnan toisessa päässä ja kannattaakin miettiä mitä itse tekee väärin. Nyt en tarkoita, että yksin Väijy mahdollisesti olisi väärässä, vaan tämä on tarkoitettu kaikille koiranomistajille, jotka tämän mahtavat lukea.

 

[Kayaker]

Itse olen vahvasti harton kanssa samaa mieltä siitä, että kannattaa oikeasti tutustua johonkin kirjaan, esimerkiksi juurikin Tuire Kaimion kirjat ovat asiallisia ja helppolukuisia. Myös joku pentukurssi kannattaa käydä aivan muutaman perusjutun takia.

Koirakirjoista oppii juurikin tuon harton jo perusteleman asian, eli oppii ymmärtämään koiran ajatuksenjuoksua. Se kun tuppaa olemaan melko lailla erilainen kuin ihmisellä. Kun tämän ymmärtää, niin silloin on mahdollista havaita hyvissä ajoin mahdollisia ongelmakohtia. Vaikka haluaisikin vain sen kotikoiran ja koira on tällä hetkellä "normaali", voi jokin huomiotta jätetty asia johtaa toiseen ja kohta "normaalius" onkin muuttunut johonkin poikkeavaan käytökseen. joka vaatii huomiota. Myös oman koiran "lukeminen" helpottuu merkittävästi ihan arkielämässä, kun koettaa ymmärtää sen ajatusmaailmaa ja osaa ennakoida tilanteen mukaan koiran toimintaa.

En tiedä mitä tarkoitat "toimivalla" kaavalla, mutta toisinaan koiran omistajilla ei oikeasti ole kovin paljon hajua siitä, miten koiran kanssa kannattaa toimia. Liian usein näkee sitä, että omistaja kyllä yrittää (tai pahemmassa tapauksessa jättää kokonaan yrittämättä) toimia koiran kanssa oikein ja hyvin, mutta tekeekin kaiken niin päin hanuria kuin voi tehdä. Yleensä näissä koiran koulutusasioissa vika on siellä hihnan toisessa päässä ja kannattaakin miettiä mitä itse tekee väärin. Nyt en tarkoita, että yksin Väijy mahdollisesti olisi väärässä, vaan tämä on tarkoitettu kaikille koiranomistajille, jotka tämän mahtavat lukea.

Mä suosittelen lämpimästi Kaimion kirjoja, huomasin heti että etukäteen opiskelusta oli todella paljon hyötyä. Äsken käytiin mäyristytön kanssa työpaikalla esittäytymässä näin isyysloman lopuksi, se onnistui hurmaamaan kaikki, se tosin merkkasi työhuoneeni reviirikseen ;)

 

[Oijennus]

Pentukurssia suosittelen minäkin koiranomistajalle ja varsinkin ensikertalaisille. 1-2 vuoden iässä mielestäni olisi myös hyvä käydä läpi arkitottelevaisuus kurssi. Niissä käydään läpi perusasioita, kuten toisen koiran ohitusta lenkillä.

Itselläni ollut koiria läpi elämän, mutta jouduin myös tukeutumaan kouluttajan apuun uuden tulokkaan (Glen of Imaalinterrieri) kanssa. Ei ole ihan kaikkein helpoin kaveri... Vielä.

 

[Noitarumpu]

Nyt se on sitten todellakin havaittu, että Suomen pystykorva ei ole mikään "puudelitapaus". Voimakkaan saalistajaviettinsä vuoksi siitä ei sylikoiraa tule tekemälläkään, en edes yritä saada sitä syliini,vaan rapsuttelen, kun se tulee viereen kylkeen kiehnäämään.

Lapsista se ei pidä. Sillä ei ole kokemusta huonosta käsittelystä, joten siitäkään ei ole asia kiinni. Mun oli aivan pakko viedä koira miesystävälleni siksi aikaa, kun kylässä oli porukkaa, joilla oli +10v lapsi. Tämä lapsi on erittäin eläinrakas, joten ihmettelen, että koira nousi aivan raivoon ja näytteli hampaitaan ja silmät seisoi päässään. Yritimme vaikka mitä, jotta homma olisi rauhoittunut, mutta ei. Kerran se pitkän suostuttelun jälkeen nuolaisi lapsen kättä, mutta se ei solmuja avannut. Hetkeäkään ei voi jättää lapsen kanssa kahden, ettei vain tule mitään katastrofia. Kysyin koiran lähtöpaikasta, jotta onko ollut emolla ongelmia saman asian kanssa, tai pennulla, joka jäi taloon. On kuulemma aivan samat ongelmat! Mitä neuvoisitte tekemään, sillä nuorin lapsenlapseni on vuoden vanha ja en halua, että koira jouduttaisiin aina viemään muualle vierailujen ajaksi?

 

[sampio]

Mitä neuvoisitte tekemään, sillä nuorin lapsenlapseni on vuoden vanha ja en halua, että koira jouduttaisiin aina viemään muualle vierailujen ajaksi?

Vie lapsi muualle vierailujen ajaksi.




Anteeksi, oli pakko.

 

[Oijennus]

Mitä neuvoisitte tekemään, sillä nuorin lapsenlapseni on vuoden vanha ja en halua, että koira jouduttaisiin aina viemään muualle vierailujen ajaksi?

En tiedä millaisessa asunnossa asutte, mutta olisiko mahdollista vain laittaa koira eri tilaan siksi aikaa?

Lähtökohtaisesti todella moni koira pitää lapsia itsensä kanssa samanarvoisina ja näin ollen kokee tietyllä tapaa lapset myös uhaksi.
Monet koirat myös osaavat olla lasten kanssa hienosti, mutta monesti se edellyttää sitä, että koira on tottunut lapsiin jo pennusta pitäen.

 

[Andji]

Vie lapsi muualle vierailujen ajaksi.

Anteeksi, oli pakko.

Tässä on kyllä yksi parhaista viesteistä pitkään aikaan. Laittoi vallan hymyilyttämään. Ilman tuota anteeksipyyntöä olisi ollut vielä parempi.

Surullistahan tässä on se, että jotkut koiraihmiset pitävät tuota oikeasti varteenotettavana vaihtoehtona.

 

[Myyrä]

Nyt ollaan opettamassa tätä noin vuoden ikäistä koiraa pihan rajoihin tuollaisen näkymättömän aidan avulla, eli tontin ympäri menee kaapeli ja jos koira menee tarpeeksi lähelle, panta antaa pienen sähköiskun. Ennen tätä aluetta panta piippaa varoitusääntä.

Koira tykkää karkailla, varsinkin jos tontin ulkopuolella on esim. lapsia, lintuja tai muuta kiinnostavaa. Olen aika skeptinen tämän aidan suhteen (vaikka usein toimivatkin), mutta nyt kyseessä on sen verran karkailuviettinen kaveri. Kuukauden verran kun on treenattu, niin osaa jotain jo sanoakin.

Näin kirjoitin toukokuun lopussa. Nyt reilu 2kk myöhemmin voi jotain sanoa tästä virityksestä.

Paras investointi, mitä koiraan on tehty. Toimii tällä hetkellä 99 % varmuudella, vaikka näkymättömän aidan takana olisi mikä tahansa houkutus. Alussa otti pari sähköiskua, niin nyt riittää jo pelkkä piippauksen kuuleminen, niin takaisin tullaan. Ja erittäin harvoin menee edes piippausetäisyydelle, rajat ovat kyllä erittäin hyvin tiedossa.

Miinuspuoli on se, että kun toiselle puolelle pitäisi päästä ja ei pääse, niin alkaa sellainen haukkukonsertti että ei paremmasta väliä. Mutta kyllä tuon kestää ja hiljeneehän se sitten, kun tarpeeksi on komentanut.

Toinen miinuspuoli on se, että koira on erittäin fiksu. Välillä ollut ilman tuota pantaakin pihalla, mutta jos joku pupu tai kissa on rajan toisella puolen, niin menee siihen rajalle haukkumaan ja pikkuhiljaa hiipii lähemmäs ja lähemmäs. Sitten kun rajalla huomaa, että ei piippaakaan, niin saman tien tuhatta ja sataa jahtaamaan. Pari kertaa näin on käynyt, joten tämä sähköpanta taytyy olla jatkuvasti kaulassa.

Koiran karkailuvietti on erittäin suuri, joten olen itse erittäin yllättynyt tämän aidan toimivuudesta. Suosittelen kaikille, vaikka vaatiikin aika intensiivistä koulutusta noin kuukauden ajan alkuun.

 

[Timbit]

Viikko koirallista elämää takana, ja enimmäkseen mukavasti on mennyt. Koira oli pari ensimmäistä päivää vähän hämillään ja onnetonkin, kun ei ollut enää muita pentuja leikkikavereina. On kuitenkin kotiutunut nyt hienosti ja pitää perhettämme laumanaan. Uskaltaa myös riehua jo melko estottomasti... Mitään luvatonta ei ole pureskellut, edes yksin ollessaan. Yksin oleminen on sujunut paremmin kuin odotimme. Tänään oli noin 1,5 tuntia yksin, ja oli kuulemma nukkumassa kun perhe palasi kotiin. Nosti päätään, katseli pari sekuntia, ja jatkoi uniaan. Tuskin siis on paniikissa ollut.

Hampailla tykkää ottaa kiinni kun innostuu, mutta ei sentään pure. Sohvalle haluaisi, mutta ei päästetä. Tarpeita ei juuri ole sisälle tehnyt, kun ollaan viety tarpeeksi usein ulos. Ruokahalu on alun vaisuuden jälkeen palannut vähintäänkin normaaliksi. Ja tunnistaa jo nimensä. Hyvin siis menee!

 

[Knox]

Lapsista se ei pidä. Sillä ei ole kokemusta huonosta käsittelystä, joten siitäkään ei ole asia kiinni. Mun oli aivan pakko viedä koira miesystävälleni siksi aikaa, kun kylässä oli porukkaa, joilla oli +10v lapsi. Tämä lapsi on erittäin eläinrakas, joten ihmettelen, että koira nousi aivan raivoon ja näytteli hampaitaan ja silmät seisoi päässään. Yritimme vaikka mitä, jotta homma olisi rauhoittunut, mutta ei. Kerran se pitkän suostuttelun jälkeen nuolaisi lapsen kättä, mutta se ei solmuja avannut. Hetkeäkään ei voi jättää lapsen kanssa kahden, ettei vain tule mitään katastrofia. Kysyin koiran lähtöpaikasta, jotta onko ollut emolla ongelmia saman asian kanssa, tai pennulla, joka jäi taloon. On kuulemma aivan samat ongelmat! Mitä neuvoisitte tekemään, sillä nuorin lapsenlapseni on vuoden vanha ja en halua, että koira jouduttaisiin aina viemään muualle vierailujen ajaksi?

Ensinnäkin, koiraa ei kannata missään tilanteessa pakottaa mihinkään. Varsinkaan tilanteessa jossa koira on näyttänyt jo hampaitaan. Hampaiden näyttäminen (ja murina yleensä päälle) on koiran ns. viimeinen varoitus, seuraava on sitten yleensä pureminen.

Taustoja sen enempää tuntematta veikkaisin pelkokäyttäytymistä. Eli koira ei "ymmärrä" lasta, joka taas pelottaa koira jne. Tuossa tilanteessa melkeinpä pahinta on yrittää pakottaa koiraa kontaktiin lapsen kanssa.

Minä ainakin pyrkisin ratkaisemaan tilanteen niin, että seuraavalla kerralla neuvotte lapsille (sen ikäisille jotka ymmärtävät) että koiraan ei kiinnitetä mitään huomiota. Toki pidätte koiran niin että vahinkoa ei pääse sattumaan. Homman pitäisi edetä niin että koira ottaa halutessaan kontaktia lapsiin. Jos se ei ota, niin that´s it, sitten annatte koiran loikoilla omissa oloissa. Todennäköisempää on se, että koiran todettua lapset "vaarattomiksi", tulee se itse haistelemaan jne. Tässä vaiheessa lapselle voi antaa vaikkapa jonkun herkun jonka koira voi käydä hakemassa. Tämän jälkeen taas koira ilman huomiota. Tietty pienien lasten kanssa on parempi että koira on eri tilassa, ainakin siihen asti että homma rauhoittuu.

Ja sitten tähän loppuun vielä se kaikista tärkein, eli se miten sinä reagoit tilanteeseen. Jos sinä olet jännittynyt, koira aistii sen nanosekunnissa ja reagoi tilanteeseen. Varsinkin jos teillä on jotain epäselvyyksiä johtajuuden kanssa niin ollaan niin sanotusti kusessa. Lähtökohtahan on se, että sinulle saa tulla vieraaksi vaikka alieni, eikä koira reagoi siihen mitenkään, koska sinä olet ko. vieraan sisälle päästänyt.

 

[Noitarumpu]

Ensinnäkin, koiraa ei kannata missään tilanteessa pakottaa mihinkään. Varsinkaan tilanteessa jossa koira on näyttänyt jo hampaitaan. Hampaiden näyttäminen (ja murina yleensä päälle) on koiran ns. viimeinen varoitus, seuraava on sitten yleensä pureminen.

Kovasti paljon kiitoksia neuvoistasi. Yritänpä toimia niiden mukaan ja toivon,että auttaisivat! Meillä tuo johtajuus on ehkä välillä hakusessa, kun koira on niin ihana ja suloinen, että tulee paapottua ja hellittyä sitä kovasti ja välillä se tuntee kai olevansa melkeinpä Euroopan omistaja. Miesystäväni pitää kovemman kurin ja jotenkin on alkanut näyttää siltä, että hän saa koiran paremmin tottelemaan kuin minä, vaikka toki saan itsekin, mutta enemmän työtä se on vaatinut. Mieskaverini ei tarvitse esim. talutettaessa kuin ynähtää, niin koira menee välittömästi oikealle puolelle tietä ja pysyy sitten siellä. Mun kohdalla voi välillä mennä siksakkiakin, vaikka siitä sille sanoo. On vain niin vaikeaa välillä kieltää siltä jotain, kun se katsoo ihanilla silmillään ja sulattaa sydämeni. Tiedän, että ei saa olla lepsu, etenkin kun kyseessä on metsästyskoira. Välillä vaan ote heltyy...

 

[Knower]

On vain niin vaikeaa välillä kieltää siltä jotain, kun se katsoo ihanilla silmillään ja sulattaa sydämeni. Tiedän, että ei saa olla lepsu, etenkin kun kyseessä on metsästyskoira. Välillä vaan ote heltyy...

Joo, Knoxilta tulikin tuossa hyvä ohje. Ja mitä tulee hellyttävyyteen niin onhan pennut sitä mutta pitää muistaa ettei inhimillistä sitä. Koira ei ajattele kuten ihminen ja sitä myöten sille ei tule "paha mieli" jos ei jatkuvasti ole sitä pitelemässä tai reagoimassa sen mielihaluihin. Varmastikin päinvastoin, kun johtajuusasiat on selkeitä, sillä on turvallinen olo ja se voi rauhassa keskittyä olemaan laumassa alempana - pienempi vastuu, rennompi olo.

 

[Alamummo]

Tiedän, että ei saa olla lepsu, etenkin kun kyseessä on metsästyskoira. Välillä vaan ote heltyy...

Ei saa olla lepsu oli kyseessä mikä tahansa koira. Lepsuudesta seuraa vain ei-toivottua käytöstä. Knower sanoi hyvin, että kun koira tietää paikkansa, on sillä parempi olla. Tämä on 100%:sti totta.

Nykyään näkee ihan liikaa (pikku)koiria, jotka lepsuuden seurauksena ovat ottaneet pomon roolin haltuunsa. Kamalia, irvihampaisia piruja, jotka on paras kiertää kaukaa.

 

[Knox]

Kovasti paljon kiitoksia neuvoistasi. Yritänpä toimia niiden mukaan ja toivon,että auttaisivat! Meillä tuo johtajuus on ehkä välillä hakusessa, kun koira on niin ihana ja suloinen, että tulee paapottua ja hellittyä sitä kovasti ja välillä se tuntee kai olevansa melkeinpä Euroopan omistaja. Miesystäväni pitää kovemman kurin ja jotenkin on alkanut näyttää siltä, että hän saa koiran paremmin tottelemaan kuin minä, vaikka toki saan itsekin, mutta enemmän työtä se on vaatinut. Mieskaverini ei tarvitse esim. talutettaessa kuin ynähtää, niin koira menee välittömästi oikealle puolelle tietä ja pysyy sitten siellä. Mun kohdalla voi välillä mennä siksakkiakin, vaikka siitä sille sanoo. On vain niin vaikeaa välillä kieltää siltä jotain, kun se katsoo ihanilla silmillään ja sulattaa sydämeni. Tiedän, että ei saa olla lepsu, etenkin kun kyseessä on metsästyskoira. Välillä vaan ote heltyy...

Juu, toivottavasti neuvoista on apua!

Ja tuosta johtajuudesta ei kuitenkaan kannata tehdä mitään ydinfysiikkaa, ihan perusasioista se lähtee. Kaverini avovaimo luki aikanaan jostain, että laumanjohtaja kävelee AINA ovesta ensimmäisenä. Noh, kyseinen neito kyttäsi kotonaan jatkuvasti koiraansa, ja aina kun koira oli vaihtamassa huoneesta toiseen, juoksi tämä einstein koiran edelle jotta kerkeää ovesta ensin :)

 

[Axbor Nocturne]

Kirjoittelin tuossa kevättalvella kahdesta meidän koirasta (Borderterrierejä), joilla oli "hiukan" käytöshäiriöitä. Noh, otettiin yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan ja siitä se sitten lähti. Koulutuskerrat olivat helkkarin hyviä, mutta kaikki on loppujen lopuksi ollut meistä kiinni. Johdonmukaisesti ollaan noudatettu ohjeita ja tulokset ovat olleet loistavia. Koulutuksella oli hintaa, mutta kyllä se on maksanut jo itsensä takaisin, kun koirien kanssa on ollut nyt paljon helpompaa. Lapsen syntymä kesällä oli myös yksi suuri syy, miksi hoidettiin asia tällä tavalla. Nyt ovat ne kaikki probleemat tipotiessään, jotka vallitsi vielä puoli vuotta sitten. Koirat ovat noin 100 %:a rauhallisempia sisällä kuin aikaisemmin ja ulkoilutukset menevä rauhallisissa merkeissä. Eivät vetele ja pyri tekemään tuttavuutta vastaan tulevien koirien kanssa. Räksyttäminen poistunut. Yleisesti, koirat ovat nyt meidän kontrollissa ja kieltosanoilla ja muilla käskyillä on oikeasti vaikutusta.

Vielä on kuitenkin ongelma lauman järjestyksessä, nuorempi koira on luonteeltaan vahvempi kuin vanhempi, mutta ei ole kuitenkaan riittävän, ottaakseen korkeamman aseman laumassa. Vanhemmalta koiralta todennäköisesti napsastaan pallit pois syksyllä?

 

[Oijennus]

Minun kokemukseni mukaan myös koiran alistaminen (varsinkin uroskoirille) tekee koiralle hyvää. Meillä oli pienimuotoista epäselvyyttä makuuhuoneessa nukkumapaikoista. Monen monta kertaa koira jaksoi mennä ensimmäisenä makuuhuoneeseen ja poikittain meidän tyynyjen päälle. Ja yhtä monta kertaa, kun koitin käskyttää pois sängystä, niin murisi protestina vastaan. Joka kerta laitoin koiran selälleen ja sen jälkeen käskytin pois sängystä. Homma toimi hienosti ja nykyään koira ei sänkyyn mene ilman lupaa ja nukkuu omassa pedissään.

Koira on pohjimmiltaan laumaeläin ja se koittaa myös ottaa sitä laumanjohtajan roolia. Siihen tosiaan auttaa tuo ovi asia, mutta myös ihan rehellinen alistaminen. Myös lenkillä ollessa on hyvä opettaa koira siihen, että se ei mene taluttajansa edelle ilman lupaa.

Itse annan leikin yhteydessä koirana käydä minua jopa käteen kiinni (ei siis voimalla, vaan pitää kättä suussa), mutta kenellekään muulle koira ei sitä tee. Ei edes vaimolle. Näissä leikkipaineissa on myös tervettä alistaa koiraa tarvittaessa, jotta se muistaa kuka on kuka.
Mielestäni koiraa saa ja pitääkin paapoa, mutta se pitää tehdä oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

 

[Axbor Nocturne]

Mielestäni koiraa saa ja pitääkin paapoa, mutta se pitää tehdä oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Niin ja paapominen tehdään nimenomaan omistajan ehdoilla, ei koiran. Esim. pyydät koiran luoksesi ja rapsuttelet. Jos koira tulee itse kiehnäämään, voi sen aivan hyvin murahtaa pois. Huomioitta jättäminen on myös yksi vaihtoehto, niin kuin Oijennus tuossa seuraavassa viestissä sanoi.

 

[Oijennus]

Niin ja paapominen tehdään nimenomaan omistajan ehdoilla, ei koiran. Esim. pyydät koiran luoksesti ja rapsuttelet. Jos koira tulee itse kiehnäämään, voi sen aivan hyvin murahtaa pois.

Tätä ajoin takaa.

Meillä toimiii parhaiten, kun ei huomioi koiraa lainkaan, jos se tulee kerjäämään jotain.

 

[Grainger]

14 vuoden ja kahdeksan kuukauden mittainen yhteinen taival tulee tänään päätökseen, kun ikinuori bichon frisé -uros saa viimeisen piikkinsä. Viimeiset vuodet viimeisimmän leikkauksen jälkeen olivat vaikeita, mutta kun ihminen on tyhmä ja itsekäs, niin tuota lopettamispäätöstä venytettiin ihan suotta mahdollisimman (ja liian) pitkään.

Tuntuuhan se omituiselta ajatella, että lähes 15 vuotta sitten taloon tullutta koiraa ei enää kohta ole. Kyseinen tapaus tuli meille, kun olin itse kymmenen vuotta vanha ja sisareni juuri sanoi, ettei hän muista aikaa ennen koiraa, sillä olihan hän vain viisivuotias, kun kaveri tuli taloon.

Olkoon "vain" eläin, mutta pirun pahalta tuntuu silti.