Koira – ihmisen paras ystävä

[Alamummo]

Vili#16, otan osaa suruusi. Kaverin lähtö on joka kerta yhtä kauhea paikka.

Toinen asia, josta halusin kirjoittaa on se, että 8 kk:n ikäinen pystistyttöni on tullut kiimaan. Asun vilkkaalla alueella ja kävelyreitit on kovassa suosiossa koirien ulkoiluttajilla, mitään koirapuistoa täällä ei ole. Nyt tulikin tenkkapoo sen kanssa,että minne voisin tuon pystykorvani viedä kävelylle, ettei tule "vahinkoa". Otanko jonkun kepin turvaksi vai auttaako kiroaminen ja melttoominen, jos ja kun joku uros lähestyy? Täällä on valitettavasti näitä irtokoiriakin liikenteessä, joiden omistajat eivät viitsi muulla tavoin niitä ulkoiluttaa.

Nartulla on juoksun aikana vain muutama todella kriittinen päivä, yleensä nämä päivät alkavat juoksun toisella viikolla ja kestävät noin viikon, puolitoista. Tuolloin on se otollinen aika ja narttu itsekin tarjoaa ahteriaan mieskoirille. Muina aikoina juoksuiset tytöt ovat yleensä aika äreitä kosijoilleen. Mutta luonnollisesti on parempi katsoa kuin katua. Ja suosittelen myös, että mikäli et aio koiraasi pennuttaa niin vie se steriloitavaksi parin juoksun jälkeen (nyt se on vielä vähän turhan nuori). Pääset paljon helpommalla.

Mulla oli aikoinaan mäyrisnarttu, jolla ehti olla muutama juoksu ennen kuin se sterkattiin. Pärjäsin ihan hyvin, kun kysyin jo matkan päästä saapuvasta koirasta sen sukupuolta ja ilmoitin narttuni olevan juoksussa. Uroksen omistajat pitivät koiransa kurissa. Irtokoirista meidän suunnalla ei ollut ongelmaa, mutta jos ne juoksevat ilman omistajaa niin keppi voi oikeasti olla ihan hyvä ratkaisu.

 

[lebak]

Uusi perheenjäsen tuli taloon vähän aikaa sitten ja tuo pian 10 viikkoinen mahtava labradorin noutajan pentu on kyllä tuonut tekemistä huusholliin.

Sisäsiisteyden kanssa vielä hieman hakemista, mutta sanomalehdelle tarpeet jo jotakuinkin osuu. Ulkoilurytmien opettelussa tietysti vielä paljon oppimisen varaa, kun vielä kerrostalossa asustellaan.

Koira on kyllä todella fiksu ja aktiivinen ja alkaa oppimaan peruskomennot (ilman suurempia häiriötekijöitä), mutta paljon menee aikaa EI sanan käyttöön ja naamavärkinohjaukseen muihin kohteisiin kun kasvit, pleikkariohjaimet ja melkein kaikki mikä irtoaa saa kyytiä sen innostuessaan. Myös ulkona syö melkein kaiken voikukista nurmikkoon.

Innostuessaan hän pyrkii myös ottamaan suuhunsa kaiken ja aika usein tiellä on ollut kädet, jalat ja muut ruuminosat (pennun hampaat on terävät!). Olen pyrkinyt aina tuollaisissa tilanteissa laittamaan pallon/lelun sen suuhun, mutta senkin suhteen on vielä opittavaa. Onko joku kokenut jonkin metodin toimivaksi tälläisessä tilanteessa?

Juhannuksena olisi tarkoitus käydä ensimmäiset uintikoulut vetämässä. Toivottavasti siitäkin tulee hauska kokemus kaikille.
Upea kamuhan tuo on ja tulee varmasti antamaan ikimuistoisia hetkiä... kunhan ensin opitaan ne käytöstavat! :)

 

[Knower]

Niin siinä kävi reilu kaksi viikkoa sitten, että toinen meidän vinttikoirista jouduttiin lähettämään viimeiselle matkalle. Sydän tuota poikaa vaivasi jo melkein pari vuotta, mutta sopivalla lääkityksellä pysyi upeassa kunnossa. Tila kuitenkin romahti, lopullinen syy oli varmaan jokin muu (imusolmukkeet lähti kaulassa käsistä ihan parissa päivässä), mutta sitä ei saada tietää koskaan. Meillä oli tarkoitus lähettää poika ruumiinavaukseen, mutta tämä ei olisi tuolloin perjantaina onnistunut emmekä halunneet pitkittää kärsimyksiä yli viikonlopun.

Mutta, nyt tuo meidän puolitoistavuotias saluki selvästi kaipaa koiraseuraa kun on siihen tottunut. Olemmekin tässä ryhtyneet katselemaan kaveria hänelle ja yhtenä vakavana vaihtoehtona on aikuisen koiran, lähtökohtaisesti greyhoundin adoptoiminen. Onko jollain palstan koiraihmisistä kokemusta tällaisesta? Nyt olisi oikein sopiva paikka koira ottaa kun kuuden viikon lomalle astelen.

 

[Rod Weary]

Innostuessaan hän pyrkii myös ottamaan suuhunsa kaiken ja aika usein tiellä on ollut kädet, jalat ja muut ruuminosat (pennun hampaat on terävät!). Olen pyrkinyt aina tuollaisissa tilanteissa laittamaan pallon/lelun sen suuhun, mutta senkin suhteen on vielä opittavaa. Onko joku kokenut jonkin metodin toimivaksi tälläisessä tilanteessa?

Ei ole omakohtaisia kokemuksia pennun opettamisesta, mutta yleensä kai pitäisi ilmaista pennulle, että pureminen sattuu. Siis voimakas AIII! ja käsi pois pennun suusta samalla. Tuo sinun metodisi voisi opettaa pennulle, että puremalla saa lelun. DISCLAIMER: olen kuullut myös tapauksesta, jossa tuo pureminen ja siitä tuleva reaktio on koiran mielestä ältsin kiva leikki.

 

[Myyrä]

Innostuessaan hän pyrkii myös ottamaan suuhunsa kaiken ja aika usein tiellä on ollut kädet, jalat ja muut ruuminosat (pennun hampaat on terävät!). Olen pyrkinyt aina tuollaisissa tilanteissa laittamaan pallon/lelun sen suuhun, mutta senkin suhteen on vielä opittavaa. Onko joku kokenut jonkin metodin toimivaksi tälläisessä tilanteessa?

Yksi metodi on ja se toimii varmasti. Aika. Kun se tuosta vähän kasvaa ja hampaat vaihtuvat, niin ei se enää intona pure.

Toki meidän koira ottaa ainakin vielä (1-vuotiaana) käden tai varpaan välillä suuhunsa, mutta ei pure. Pitää vain siitä kiinni. Joku läheisyysjuttu kai. Yleensä noin tapahtuu aamulla tai työpäivän jälkeen, kun ei ole vähän aikaan nähty.

 

[lebak]

Yksi metodi on ja se toimii varmasti. Aika. Kun se tuosta vähän kasvaa ja hampaat vaihtuvat, niin ei se enää intona pure.

Toki meidän koira ottaa ainakin vielä (1-vuotiaana) käden tai varpaan välillä suuhunsa, mutta ei pure. Pitää vain siitä kiinni. Joku läheisyysjuttu kai. Yleensä noin tapahtuu aamulla tai työpäivän jälkeen, kun ei ole vähän aikaan nähty.

Jep, eiköhän tuo tuosta tavasta pois opi. Ja ei meidän koira myöskään pure vaan juuri kuten mainitsit, innostuksissaan laittaa suuhun ja jos itse esim. kättä liikuttaa ja hampaat sattuvat osumaan ihoon niin tekevät vain pienen jäljen, koska nuo pennun hampaat ovat kuin hauella. Eiköhän narttu vielä opeteta tavoille! (hyvällä mielellä ;)

 

[Alamummo]

Niin siinä kävi reilu kaksi viikkoa sitten, että toinen meidän vinttikoirista jouduttiin lähettämään viimeiselle matkalle. Sydän tuota poikaa vaivasi jo melkein pari vuotta, mutta sopivalla lääkityksellä pysyi upeassa kunnossa. Tila kuitenkin romahti, lopullinen syy oli varmaan jokin muu (imusolmukkeet lähti kaulassa käsistä ihan parissa päivässä), mutta sitä ei saada tietää koskaan. Meillä oli tarkoitus lähettää poika ruumiinavaukseen, mutta tämä ei olisi tuolloin perjantaina onnistunut emmekä halunneet pitkittää kärsimyksiä yli viikonlopun.

Mutta, nyt tuo meidän puolitoistavuotias saluki selvästi kaipaa koiraseuraa kun on siihen tottunut. Olemmekin tässä ryhtyneet katselemaan kaveria hänelle ja yhtenä vakavana vaihtoehtona on aikuisen koiran, lähtökohtaisesti greyhoundin adoptoiminen. Onko jollain palstan koiraihmisistä kokemusta tällaisesta? Nyt olisi oikein sopiva paikka koira ottaa kun kuuden viikon lomalle astelen.

Muistelisin sulla olleen espanjanvinttikoiran? Oliko se tämä kaveri, joka nyt lähti? Lämmin osanottoni.

Kuten aikaisemmin olen kirjoittanut, meillä on kaksi Espanjasta tuotua galgoa (toinen taitaa olla puhdasverinen espanjanvinttikoira ja toinen on todennäköisesti galgo-greymix). Ovat olleet nyt kotona 3 ja 4 vuotta ja hyvin on mennyt. Heitä yksärillä, niin kerron mielelläni lisää ja annan vinkkejä, jos niin haluat.

 

[redlate]

Juhannuksena olisi tarkoitus käydä ensimmäiset uintikoulut vetämässä. Toivottavasti siitäkin tulee hauska kokemus kaikille.
Upea kamuhan tuo on ja tulee varmasti antamaan ikimuistoisia hetkiä... kunhan ensin opitaan ne käytöstavat! :)

Veteen menemistä ei kannata väkipakolla yrittää, jos ei luontaisesti mene. Mun nyt 6v novascotti ei ekana kesänä mennyt veteen juuri muuta kuin vähän kahlailemaan. On siis syntynyt marraskuussa. Nyt ei sitten pysy vedestä pois. Kaikki ojat ja lätäköt kelpaa.
Toisaalta taas juniori painoi vanhemman perässä veteen saman tien enempää ihmettelemättä. Kai se on ihan luonteesta tämäkin asia kiinni.

 

[tsajari]

Innostuessaan hän pyrkii myös ottamaan suuhunsa kaiken ja aika usein tiellä on ollut kädet, jalat ja muut ruuminosat (pennun hampaat on terävät!). Olen pyrkinyt aina tuollaisissa tilanteissa laittamaan pallon/lelun sen suuhun, mutta senkin suhteen on vielä opittavaa. Onko joku kokenut jonkin metodin toimivaksi tälläisessä tilanteessa?

Ainakin vanhempien nykyään likemmäs 10-vuotias Dobermanni oppi aikoinaan olemaan purematta kun tartuttiin aina alaleukaan kiinni. Jos pitää koiran alaleuasta kiinni ei se edes tahtoessaan pysty puremaan, mistä se tärkein oppi taitaa tullakin. Olen vanhemmiten aina ajoittain yrittänyt testata purisiko se edes leikillään nykyään, mutta ei se vain pure vaikka kuinka survoo kättä suuhun tai koittaa muutoin ärsyttää.

 

[Ektar]

Olen vanhemmiten aina ajoittain yrittänyt testata purisiko se edes leikillään nykyään, mutta ei se vain pure vaikka kuinka survoo kättä suuhun tai koittaa muutoin ärsyttää.

Tuotahan vois käyttää hyväksi siinä mielessä, että kun koira on innoissaan ja puree sormesta niin estää, toruu, "antaa puraisun" tai mitä ikinä itse kokee hyväksi ja sen jälkeen tuota lainaamani ärsytystä tekee ja aina korjaa käytöksen haluamallaan tavalla huonon käytöksen. Muutaman kerran jälkeen ymmärtää olla purematta ja ehkä jatkossakin muistaa.

 

[Maila]

Kuulimme tässä pari päivää sitten, että naapurille tulee koiranpentu parin kk:n päästä. Poika kun tuosta kuuli, niin itku meinas tulla. Tosin meidän vanhempien mielestä tosiaan tuo voi olla hyvä juttu. Siinä kun pääsisi hieman tutustumaan. Pennut tosin eivät ole yleensä niitä helmpoimpia, kun tahtovat olla niin innokkaita.

Kannattaa ennen tapaamista sopia pelisäännöt myös koiran omistajan kanssa on sitten kyseessä pentu tai aikuinen koira. Tutustumistilanteessa ei-sanan käyttöä tulisi välttää mahdollisimman paljon. Jos koira innostuu vaikkapa hyppimään, niin kannattaa iloisesti kertoa lapselle, kuinka se haluaa leikkiä ja tutustua ja pussata omalla koiratavallaan. Ja todeta yhdessä kuinka hassusti koira käyttäytyy. Koiran omistaja voi sitten ohjata koiralta kiellettyjä temppuja myös lempeästi "Noh, Murre, älä ole höpsö, tule tänne". Käyttää siis "tule" sanaa ym käytössä olevia ohjaussanoja. Tiukka "ei" koiralle voi säikäyttää lapsen - onko tapahtumassa jotain pelottavaa kun aikuinen reagoi noin?

Tuttavaperheen parivuotias oli aiemmin todella innokas koiriemme perään, mutta yksi ikävä koirakohtaaminen toisaalla aiheutti pelkoa. Sittemmin juurikin lempeydellä ja iloisuudella kokeilimme siedätystä. Olihan tuo vaikeaa kun nuorimmainen koiramme on aika vekkuli (riiviö) ja välillä on sanottava varsin tiukasti ennen kuin uskoo ja lopettaa töhöilynsä. Mutta niin vain koirapelko hävisi. Ei lapsi osaa niinkään koiria lukea, aikuisia kylläkin.

 

[ElManazer]

Police Shoot Dog in Hawthorne, California - YouTube En suosittele heikkohermoisille, en todellakaan. Muuhun kommentointiin en suurena koira rakkaana ihmisenä pysty. Aivan täysin käsittämätöntä, että poliisi käyttää tuollaista väkivaltaa ja ns. kidutusta.

 

[1stApril]

Police Shoot Dog in Hawthorne, California - YouTube En suosittele heikkohermoisille, en todellakaan. Muuhun kommentointiin en suurena koira rakkaana ihmisenä pysty. Aivan täysin käsittämätöntä, että poliisi käyttää tuollaista väkivaltaa ja ns. kidutusta.

Mitä poliisin olisi sitten pitänyt tehdä? Voi olla, että tästä tilanteesta poliisit olisivat selvinneet ilman koiran ampumista, mutta toisaalta päätös on tehtävä nopeasti.
Mitään kiduttamista tuo ei mielestäni ole. Eläin kuolee kuitenkin nopeasti. Raakaa toki teloittaa eläin tuohon keskelle katua ihmisten nähden, mutta kuten sanoin, päätös oli tehtävä nopeasti ja en ihmettele, jos tilanne on tuntunut uhkaavalta poliisin kannalta.

E: Asiasta on näköjään kannanottoja jo Veti surulliseksi / hiljaiseksi- ketjussakin.

 

[ElManazer]

Mitä poliisin olisi sitten pitänyt tehdä? Voi olla, että tästä tilanteesta poliisit olisivat selvinneet ilman koiran ampumista, mutta toisaalta päätös on tehtävä nopeasti.
Mitään kiduttamista tuo ei mielestäni ole. Eläin kuolee kuitenkin nopeasti. Raakaa toki teloittaa eläin tuohon keskelle katua ihmisten nähden, mutta kuten sanoin, päätös oli tehtävä nopeasti ja en ihmettele, jos tilanne on tuntunut uhkaavalta poliisin kannalta.

E: Asiasta on näköjään kannanottoja jo Veti surulliseksi / hiljaiseksi- ketjussakin.

Mielestäni poliisien olisi pitänyt antaa koiran omistajan yrittää saada koira aisoihin. Jos koira oli kuitenkin pakko ampua, niin olisi ampunut toisen kerran ettei koiran olisi tarvinnut kärsiä. Ilmeisesti kuitenkin kyseinen video on leikattu näyttämään poliisien pahaksi. Mutta miten vain, kyseinen tapahtuma on joka tapauksessa kauhea (koiran kannalta)

 

[Joe Plop]

Mielestäni poliisien olisi pitänyt antaa koiran omistajan yrittää saada koira aisoihin. Jos koira oli kuitenkin pakko ampua, niin olisi ampunut toisen kerran ettei koiran olisi tarvinnut kärsiä. Ilmeisesti kuitenkin kyseinen video on leikattu näyttämään poliisien pahaksi. Mutta miten vain, kyseinen tapahtuma on joka tapauksessa kauhea (koiran kannalta)

Helevetin iso koira jota poliisi ei tunne tullee kohti kun omistajaa pidätetään. En ihmettele yhtään että poliisi sen ampui. Harmi juttu mutta omistaja olisi voinut lähteä jo paljon aiemmin kävelemään siitä tilanteesta koiransa kanssa ja olisi nyt kotona rapsuttamassa sen päätä. Täysin omaa hölmöyttään ajatui tilanteeseen jossa poliisilla ei juuri ollut vaihtoehtoja. Pidempi video tilanteesta on tuolla "veti surulliseksi/hiljaiseksi"-ketjusa. Ikävä koiran kannalta mutta tuolle tyypille ikuinen eläimien pito kielto.

 

[Gagne]

Sitä ollaan nyt sitten mäyräkoirattomia. Tai on tossa jaloissa edelleen yksi, mutta se ei ole mun.

Perjantaina illansuussa rapia 17-vuotias sai pahan epileptisen kohtauksen. Nousi se siitä jaloilleen toki mutta oli sen näköistä touhua että sai riittää. Soitto eläkkeellä olevalle eläinlekurille, "taudin" kuvaus ja matkaan. Onneksi olin itse paikalla/maassa kun tämä sattui (koira oli vanhemmillani sijoituksessa tämän mun maailmalla remuamiseni vuoksi).

Rauhallinen toimitus ja sitten jätkä mökkipihlajan juurelle. Ilmakiväärillä kunnialaukaukset ja huikat pullonsuusta.

Surullistahan se oli, mutta ei tarvinnut tällä kertaa miettiä onko tämä oikein vai väärin. Hyvän ja pitkän elämän kerkisi herra elämään ollen täysillä mukana melkolailla kaikessa. Alkaen lukuisista OKL:n luennoista ja kolmannen todistajan viran hoitamisesta (ja tuomarin kaavun haistelemisesta) vihkiäisissäni Bulevardin maistraatissa.

Zico 21.3.1996-12.7.2013

 

[Kayaker]

Syvimmät osanottoni ! Tuntuu ikävältä lukea, kun odotan kahden viikon päästä saapuvaa pientä mäyristyttöäni Stinaa.

 

[SamSal]

Vanhempi koiruli lähti tänään viimeiselle matkalle, kunnioitettavan 14v. iän saavuttaneena. Koirarouva kävi sitten kaksi kertaa elämänsä aikana lääkärillä. Ensin pistettiin piuhat poikki ja 12v. myöhemmin viimeiselle piikille. Vähän hiljaiseksi vetää kun nuorempi lapsi etsii koiraa ja ihmettelee miksi se ei tulekkaan nukkumaan.

Nuorempi lähtenee huomenaamulla viimeiselle matkalleen 11v. silläkin jo mittarissa. Viikko sitten alkoi selkävaivat jotka kuitenkin helpottivat hetkeksi. Torstai-aamuna koira sitten ei enää päässytkään enään liikkelle ja eläinlääkärille mentiin lapio mukana. Nivelrikko siellä todettiin, mutta kun koira piristyi ja käveli normaalisti vastaanotolla, niin päätettiin että koitetaan lääkkeillä. Pari päivää menikin ihan ok, mutta tänään petti sitten toinen etujalka. Aika raskas päivä tulossa huomenna. Huh huh kummatkin koirat alta 2kk välein.

 

[ufon_kaakao]

Nuorempi lähtenee huomenaamulla viimeiselle matkalleen 11v. silläkin jo mittarissa. Viikko sitten alkoi selkävaivat jotka kuitenkin helpottivat hetkeksi. Torstai-aamuna koira sitten ei enää päässytkään enään liikkelle ja eläinlääkärille mentiin lapio mukana. Nivelrikko siellä todettiin, mutta kun koira piristyi ja käveli normaalisti vastaanotolla, niin päätettiin että koitetaan lääkkeillä. Pari päivää menikin ihan ok, mutta tänään petti sitten toinen etujalka. Aika raskas päivä tulossa huomenna. Huh huh kummatkin koirat alta 2kk välein.

Voimia. Pari viikkoa sitten lähti oma koira 13 vuoden iässä nivelrikkoon. Hyvää matkaa koirallesi. Enya - Caribbean Blue - YouTube

 

[Jussizip]

Joillekin ihmisille koira ei ole se paras ystävä. Aivan järkyttävää lukea näitä iltapäivälehtien juttuja miten ihmiset ovat koiria kohdelleet. Viikko sitten oli juttu, kun ~20v mies oli potkinut tyttöystävänsä koiran hengiltä niin, että ennen kuolemaa koira oli oksentanut verta yms.. Nyt oli juttu, että 15v pojat olivat kalareissullaan vetäneet uistimeen tarttuneen jätesäkin rantaan. Säkin sisältä paljastunut koiran ruumis, jonka jalkoihin oli sidottu tiiliskivet.

Ei helvetti ihmiset voi pahoin.. sairasta!!

 

[Kayaker]

Nyt on sitten neljäs päivä käynnissä yhteiselämästä mäyräkoiran kanssa. Hain sen sunnuntaina Lahdesta, ja olen ollut tämän viikon koti-isänä sen kanssa. Se on reipas, mutta pippurinen tyttö. Ei pelännyt automatkaa kotiin, ei ole itkenyt ollenkaan, ja tutustuu rohkeasti uusiin asioihin. Kaulapanta kiukuttaa vielä, ja isin sukkia on niin kiva repiä, ja välillä se näykkiminenkin on niin hauskaa, mutta ihan hyvin tämä on lähtenyt käyntiin. Ja välillä ollaan niin sylikoiraa kun olla ja voi ;)

Eilen käytiin jo vähän pidemmällä kun kotipihalla, mutta hauva matkusti sylikyydillä ja sai kävellä vaan turvallisissa paikoissa. Sisämaan kasvattina se katseli pitkään merta uteliaan näköisenä, ja antoi sakemannituristienkin silittää ja ottaa kuvia.

 

[Noitarumpu]

Onkos muiden koirat hullaantuneet vadelmiin? Mun melkein 10 kk ikäinen pystikseni syö pensaista niitä innoissaan. Ei kai se voi mitenkään vaarallistakaan olla? Se tykkää myös monenlaisista vihanneksista ja juureksista, toki liha on ykkösasia.

 

[Domi28]

Onkos muiden koirat hullaantuneet vadelmiin? Mun melkein 10 kk ikäinen pystikseni syö pensaista niitä innoissaan. Ei kai se voi mitenkään vaarallistakaan olla? Se tykkää myös monenlaisista vihanneksista ja juureksista, toki liha on ykkösasia.

Meidän terrieri syö kyllä vadelmiakin, mutta vihreät karviaiset ovat suurta herkkua. Vanhempien luona se syö niitä raakanakin. Punaiset sen sijaan eivät maistu.

 

[Seppochu]

Onkos muiden koirat hullaantuneet vadelmiin? Mun melkein 10 kk ikäinen pystikseni syö pensaista niitä innoissaan. Ei kai se voi mitenkään vaarallistakaan olla? Se tykkää myös monenlaisista vihanneksista ja juureksista, toki liha on ykkösasia.

Meidän koira tutustui vasta vadelmiin ja piti niitä ihanina leluina. Jahtasi niitä ensin, jonka jälkeen litisti johonkin (mm. seinään :D) ja söi. Lisäksi tykkää meidän pupun häkistä käydä hakemassa pupun porkkanat ja kurkut omaksi välipalakseen.

 

[Timbit]

Muutama päivä enää, ja sitten meille muuttaa australian kelpie asumaan. Fiilis on mahtava jo nyt! Mistään hätiköidystä päätöksestä ei ole todellakaan kyse, vaan tätä on pohdittu sellaiset viitisen vuotta. Kasvattaja on ahkerasti laittanut pikkukaverista kuvia, ja pari kertaa ollaan käyty jo katsomassakin. Nyt on kotona vuori tarvikkeita ja leluja odottamassa. Ahkerasti ollaan luettu koirankasvatusoppaita ja kysytty läjäpäin kysymyksiä kasvattajalta ja muilta kelpien omistajilta. Sunnuntaina elämä muuttuu.