Koira – ihmisen paras ystävä

[Mäyräkoira]

Miksi pitää ylipäätään mennä hankkimaan koira, jos heti parin vuoden sisällä koiran hankkimisesta alkaa kaduttaa hankinta? Luulisi, että kun hankitaan lemmikki, ollaan perehdytty lemmikkien mukanaan tuomiin ongelmiin ja haasteisiin kunnolla ja ajan kanssa, mutta näköjään näin ei todellakaan ole asia. Selitys "kun se oli niin söpö pienenä ja siitä tuli tollainen aikuisena" on yksi paskimmista tekosyistä, mitä ihminen voi sanoa lemmikistään siitä luopuessaan.

Tällainen syljettää minuakin todella rankasti, jos hankkii koiran niin sitä rakastetaan, ja siitä
huolehditaan koko sen elämän ajan, se on oltava se lähtökohta jos hankkii koiran. Jos siihen ei
pysty sitoutumaan, niin on syytä unohtaa aikeet hankkia ylipäätään koiraa.

Me olemme "koirauusioperhe", kun löimme yhteen kaksi koirataloutta, nyt meillä on
3 mäyristä joita emme vaihtaisi mihinkään.

Kerran rupattelin erään arvonsa tuntevan oloisen terriereitä kasvattavan vanhan rouvan
kanssa, hän kertoi häntä kontaktoineesta isästä joka oli sanonut että hän haluaisi ostaa 3-vuotislahjaksi
koiranpennun, tämä kasvattaja oli vastannut hänelle " Suosittelen että menet Stockan leluosastolle".

 

[Tinke-80]

Meidän 13-vuotias tiibetinspanieli wanha rouva nykyään enimmäkseen lepäilee että jaksaa nukkua öisin. Mutta kun lenkille mennään niin ei ole vielä tullut vastaan kertaa jolloin hän olisi alkanut väsähtämään.

 

[alwahla]

Taas näitä uutisia. Vihaksi pistää joidenkin ihmisten turhamaisuus ja suoranainen julmuus.

Lemmikit | Korona-ajan lemmikkejä hylätään nyt Helsingissä

Etenkin koirista halutaan luopua entistä useammin, Helsingin eläinsuojeluyhdistys Hesy ry kertoo.

www.hs.fi

Hesyn mukaan lemmikkejä hankittiin korona-aikana osin sen takia, että kotiin kaivattiin piristystä, mutta ei muistettu ajatella lemmikin hankkimisen seurauksia pitkällä aikavälillä.

Lemmikkien omistajien ja erityisesti sellaiseksi haluavien pitäisi suorittaa jonkinlainen "ajokortin" tapainen koulu, jossa käytäisiin läpi yksityiskohtaisesti, mitä lemmikin hankkiminen ja varsinkin omistaminen edellyttää, koska tällainen perseily on sekä julmaa lemmikille että myöskin täysin turhaa. Koira, kissa, käärme, lisko, hämähäkki tai kala. Aivan sama, mikä lemmikki on kyseessä, se on elävä olento eikä sitä tule kohdella samalla tavalla kuin jotain Ikean lipastoa, jonka voi heivata helvettiin sen jälkeen, kun on kyllästynyt siihen tai kun kyseinen lemmikki kasvaa isoksi.

 

[Jonisti]

Onko kenelläkään kokemusta verkkokoulutuksista kuono.fi palvelun kautta? Tuo tulokas on sen verran päältään umpiluuta, että pitänee kokeilla jotain tuollaista tukemaan omaa erheetöntä kouluttamista.. :D

Koiria ollut useampia, mutta tämä on kyllä selvästi haastavin. Kiltti ja mahdottomaman vilpitön innostuja, mutta kuvittelee olevansa oikein superalfa. Ikää toki alle vuosi, mutta koirapuistoon ei ole ainakaan enää ennen pallien poistoa asiaa. Kaikki pitää ensin selättää, jotta leikit voi jatkua. Pallien poisto toki myös terveydellisistä syistä, kun toinen löytyy nivustaipeesta.

 

[skode]

Onko kenelläkään kokemusta verkkokoulutuksista kuono.fi palvelun kautta? Tuo tulokas on sen verran päältään umpiluuta, että pitänee kokeilla jotain tuollaista tukemaan omaa erheetöntä kouluttamista.. :D

Koiria ollut useampia, mutta tämä on kyllä selvästi haastavin. Kiltti ja mahdottomaman vilpitön innostuja, mutta kuvittelee olevansa oikein superalfa. Ikää toki alle vuosi, mutta koirapuistoon ei ole ainakaan enää ennen pallien poistoa asiaa. Kaikki pitää ensin selättää, jotta leikit voi jatkua. Pallien poisto toki myös terveydellisistä syistä, kun toinen löytyy nivustaipeesta.

Ei ole kokemusta, mutta itse olen hieman skeptinen käytöksen korjaamiseen lukemisen tai videoiden katsomisen avulla. Sulla on kuitenkin aiemmin ollut koiria, niin varmasti tiedät perusteet ja saat varmasti samat vinkit ihan mistä vaan koirankoulutuskirjasta kuin maksamalla kolmekymppiä nettikurssista.

Jos oikeasti tarvitset apua, niin mene ihan livenä käymään jossain koulutuksessa. Voin sanoa, että lukeminen ja videoiden katsominen on ihan eri asia kuin saa ihan ulkopuolisen mielipiteen. Voihan yksinkertaisesti olla että itse käsität koiran käyttäytymisen väärin? Alle vuoden ikäiset esimerkiksi eivät ihan hirveästi "oikeasti" äijäile, vaan ovat oikeasti ihan täysiä pentuja. Meilläkin vasta lähemmäs kaks vuotisena tuli sellainen käytös esiin, että oikeasti ei voi laskea tuntemattomien urosten lähelle.

 

[Jonisti]

Kiitos @skode näkemyksestä! Livekin on toki vakaasti mietinnässä, mutta vuorotyö sotkee jokseenkin säännöllistä harrastusta. Toki privoja voi ottaa oman aikataulun mukaan.

Niin, koiria on ollut ja koulutus ei yhdenkään kohdalla ole toki ollut täysin ongelmatonta. Mutkatonta positiivista vahvistamista suosinut, ja sitä on toki yritetty tän uuden kans myös. Ongelma on siinä, että innostuu kehuista niin valtavan paljon, että esim. juuri harjoiteltu rauhoittuminen menee pieleen. Äänenpainolla on toki merkitystä, mutta kehut tuntuu tunnistavan poikkeuksetta aina. Nameilla sitten se onnistuu jo toki paremmin.

Terrieri kun on, osasin odottaa itsepäistä koiraa, mutta onhan tuo nyt kaikessa mahtavuudessaan oikeasti päältään umpiluuta ajoittain. Toivottavasti vielä osa menee pentuhölmöilyn piikkiin. Tuhonnut ei ole kotona kengännauhoja kummempaa, joka on toki saavutus. Myös vireystila vaikuttaa kovasti, yksikin päivä välissä ettei ihan niin pitkästi pysty lenkittämään, käy kyllä kierroksilla. Aivojumppaa sitten toki sellaisina päivinä enemmän.

On tässä toki hurjasti edistyttykin, vielä hihnakäytöksessä on petraamista, etenkin ohitustilanteissa ja vetämisen kitkemisessä. Myös vieraat saavat osansa innostuksesta ja jos uusi ihminen ei painokkaasti anna käskyä, on se tulkintani mukaan tälle koiralle signaali, että nyt kokeillaan kaikki kielletty :D Eli hypitään vasten, kiipeillään yli, ängetään syliin väkisin. Onneksi noinkin sinänsä positiivisia puolia, eikä esim. näykkimistä.

 

[Jonisti]

Kävipä tänään. Tuntematon, mutta valitettavan tunnettu, naapurustossa asuva vanhemman henkilön isokokoinen koira kävi meidän russelin päälle. Omistaja löysäsi irti hihnasta. Vammat lähinnä henkisiä, annoin kyllä kuulua ja ei pysähtynyt asiaa selvittämään tämä henkilö. Selvittelin kyllä oletetun osoitteen.

Teenkö rikosilmoituksen? Kerta ei ollut ensimmäinen. Naapuri näki tilanteen. Ärsyttää ihan uskomattoman paljon.

 

[karvatursas]

Kävipä tänään. Tuntematon, mutta valitettavan tunnettu, naapurustossa asuva vanhemman henkilön isokokoinen koira kävi meidän russelin päälle. Omistaja löysäsi irti hihnasta. Vammat lähinnä henkisiä, annoin kyllä kuulua ja ei pysähtynyt asiaa selvittämään tämä henkilö. Selvittelin kyllä oletetun osoitteen.

Teenkö rikosilmoituksen? Kerta ei ollut ensimmäinen. Naapuri näki tilanteen. Ärsyttää ihan uskomattoman paljon.

Ilman muuta ilmoitusta täyttämään. Kirjoituksesi perusteella voi ainakin olettaa, ettei naapurisi ole sieltä helpoimmasta päästä. Yleensä tuon tyyppisten ihmisten kanssa - joita on joukossamme valitettavan paljon - asioiminen hoituu parhaiten välikäden kautta. Ei tosin välttämättä johda erityisen pitkälle koska käsitteekseni nämä koirahyökkäystapaukset ovat juridisesti vähän monimutkaisia. On se kuitenkin sen arvoista jos viesti menisikin perille ja sen myötä yksikin lemmikki, että omistaja säästyisi vastaavalta naapurustossasi. Valitettavan yleistä tällainen.

 

[Domi28]

Meikäläisen hotellia vastapäätä asustelee Zolo- tai Jolo-niminen sekarotuinen koira.
Hänellä on kyllä omistajat, mutta viettää päivät maleksimalla kadulla. Vain yöksi menee kotiinsa.
Joka päivä Zolo tulee rapsutettavaksi, kun lähden ulos ja puolustaa minua naapurin rasistikoiralta, joka vihaa valkoihoisia.
Tänään olin hotellin viereisellä kioskilla iltakaljalla ja syömässä kanaa, kun Zolo tuli taas moikkaamaan.
Annoin palasen kanaa, mutta hän ei ollut nälkäinen, vaan pudotti kanan jalkakäytävälle. Sitten näki päällepäinkin, kun päässä alkoi raksuttamaan, että kananpalanen ei kauaa säily siinä kadulla, vaan joku muu syö sen.
Niinpä Zolo kävi viemässä kanan kotiinsa ruokakuppiin ja tuli takaisin rapsutettavaksi.
Fiksu poika!

 

[Surukuku]

Meikäläisen hotellia vastapäätä asustelee Zolo- tai Jolo-niminen sekarotuinen koira.
...

Mulla oli samanlainen "suhde" erääseen sekarotuiseen koiraan aikoinani Venäjällä työskennellessäni. Sen nimi oli Jaques ja silläkin oli perhe, mutta se vietti paljon aikaa pihan lasten ja esim. minun kanssani, kun olin paikalla. Tuli tavaksi, kun minulta jäi koiralle syömäkelpoista jätettä, muita roskia viedessäni syötin niitä vaivihkaa Jaquesille, joka tietysti oppi nopeasti tietämään, milloin oli jotakin tarjolla.
Kun aamuisin lähdin lenkille, jos Jaques oli pihalla, se saattoi minut korttelin nurkalle ja palatessani se kävi usein moikkaamassa, kun menin kämppääni, mutta koskaan se ei pyytänyt tai yrittänyt tulla sisälle.

 

[Poro24]

Tulipa tuossa koettua hieman tunteita, kun 9v ja 7kk vanhat koiramme katosivat melko suurelle metsäalueelle säikähtäessään päälle vapaana juossutta paimenkoiraa. Koirat olivat meilläkin vapaana, joten ehdottomasti tästä virhe meidän omistajien piikkiin, ja omaa tyhmyyttä tämän suhteen on tullut päiviteltyä rankasti.

9 vuotias löytyi vinkkien perusteella noin 10 kilometrin päästä Joutsenon keskustasta ja täysin ehjänä. Siellä oli puikkelehtinut autoteiden yli ja kauppojen pihoilla.

Nuorempi sen sijaan 18 tunnin karkumatkan jälkeen vasta seuraavana aamuna. Yö tuli päivystettyä siinä karkaamisalueen lähellä eikä pennusta ollut mitään havaintoa enää puolen yön jälkeen. Tuli haettua kotoa peti, leluja sekä omistajien vaatteita paikalle. Lisäksi tuli grillailtua kertakäyttögrillillä makkaraa ja vedettyä metsästä pari ruokavanaa autolle.

Oli siinä aamulla aika synkät fiilikset ja ajatteli ettei näe tuota koiraa enää koskaan, ja koko elämä olisi hänellä ollut vielä edessä.

Aamukahdeksalta täysin yllättäen kun käänsin selkääni koira oli ilmestynyt noin 10 metrin päähän minusta automme luokse. Ryömi hieman säikkynä auton eturenkaan viereen johon olin hieronut ruokaa ja siitä jatkoi auton alle. Oli varmaan elämän parhaita hetkiä kun koira saatiin sieltä auton alta houkuteltua syliin. Onneksi oli ilmeisesti koko ajan pysytellyt lähistöllä, eikä lähtenyt huitelemaan.

Opetuksena tästä, että ei koiria vapaana ikinä tuollaisessa julkisessa maastossa vaikka reitti vaikuttaisi miten selvältä.

 

[K.A.H]

On tullut opetettua meidän pikku chihu-jack russell sekoitus nyt huonoille tavoille. Omalta lautaseltaan ei tahdo syödä, vaikka tarjolla olisi mitä gourmeeta, mutta meikäläisen sapuskat kelpaa kyllä aina vaikka söisimme samaa tavaraa. Nyt alkaa tapakoulutus ja herkkupalojen määrän puolitus. Koiralla ruoka esillä tasan 15 min ja jos ei maistu niin illalla seuraavaksi. Kai se alkaa syödä ennenkuin nälkään kuolee.

 

[peksa]

On tullut opetettua meidän pikku chihu-jack russell sekoitus nyt huonoille tavoille. Omalta lautaseltaan ei tahdo syödä, vaikka tarjolla olisi mitä gourmeeta, mutta meikäläisen sapuskat kelpaa kyllä aina vaikka söisimme samaa tavaraa. Nyt alkaa tapakoulutus ja herkkupalojen määrän puolitus. Koiralla ruoka esillä tasan 15 min ja jos ei maistu niin illalla seuraavaksi. Kai se alkaa syödä ennenkuin nälkään kuolee.

Hahah. Siellä on näköjään valtataistelu että kumpi määrää.

 

[Surukuku]

Tulipa tuossa koettua hieman tunteita, kun 9v ja 7kk vanhat koiramme katosivat melko suurelle metsäalueelle säikähtäessään päälle vapaana juossutta paimenkoiraa. ...

Tyttäreni Japanin akita oli karkuteillä tuossa muuan vuosi sitten Turun seudulla lauantaiaamupäivästä keskiviikkoiltaan asti - pääsi sienireissulla irti hihnastaan. Tyttäreni oli saanut tämän 3-vuotiaan koiran vasta kuukausi aiemmin ja se oli viettänyt siihenastisen elämänsä täysin tarha- ja häkkikoirana Serbiassa, joten vahva kulttuurishokki taisi vaikuttaa tuossa tapauksessa.
Koira tuli lopulta takaisin lähtöpaikkaansa ja antoi kiinni tyttärelleni, joka oli siellä juuri silloin päivystämässä ruuan kanssa. Korvaamatonta apua ja ohjeita tyttäreni sai paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä ja sen välityksellä koiran liikkumista voitiin ilmoitusten kautta seurata, kun se veteli toistakymmenen kilsan siivuja hatkareissullaan.

Opetus: Näissä tapauksissa kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä ihmisiin, jotka toimivat eläinten parissa ja ovat hoitaneet monta samanlaista tapausta aiemminkin. Jos tyttäreni koiras ei olisi muutoin löydetty/saatu kiinni, olisi sen perään lähtenyt asiaan vihkiytynyt koirapartio.

 

[Vesuri]

Tyttäreni Japanin akita oli karkuteillä tuossa muuan vuosi sitten Turun seudulla lauantaiaamupäivästä keskiviikkoiltaan asti - pääsi sienireissulla irti hihnastaan.

Tänä päivänä löytyy varsin edullisia gps-paikantimia, joita voi vain suositella vähänkään karkaamisherkille koirille. Pieniä ja kevyitä vehkeitä joita pienikin koira jaksaa kantaa mukanaan.

 

[Surukuku]

Tänä päivänä löytyy varsin edullisia gps-paikantimia, joita voi vain suositella vähänkään karkaamisherkille koirille. Pieniä ja kevyitä vehkeitä joita pienikin koira jaksaa kantaa mukanaan.

Näin on - tyttäreni koiralla onkin nyt sellainen, jolloin sen liikkumista vapaana on helppo seurata vaikka omalla puhelimella. Tosin, aika vähän sitä uskaltaa pitää vapaana "ihmisten ilmoilla" ja täytyykin todeta, että tuo akita on kyllä harvinaisen introvertti ja itsenäinen koiraksi, muistuttaa kissaa jopa liikkumiseltaankin, ja vain tyttärelläni näkyy olevan selkeä johtajuus sen maailmaan ja mieleen. Itse en ole saanut luotua siihen oikein minkäänlaista suhdetta, kun näemmekin niin harvoin.

Nää meidän "tytöt", lansu ja pystiffi, eivät moista vempainta kaipaa, kun vanhempi ei vahingossakaan astu oman pihapiirin ulkopuolelle ja nuorempikin käy lähinnä vain rajanaapuria morjestamassa "Mää vaan ihan vähä"-hengessä.

 

[Jakke76]

Hohhoijaa. Huomenna on edessä se päivä, jonka olen tiennyt koittavan jo jonkin aikaa, mutta silti sattuu todella paljon. Hieman alle 16v. Corgi-rouvalle on varattu viimeinen aika. Vaivoja alkaa jo olemaan, enkä tiedä onko mitään järkeä niitä lähteä enää hoitamaan.
- Hampaissa ongelmia, eli ei syö enää mitään kovaa. Nappulatkin vaan hotkii ilman puremista. Ja tämä koira on aina rakastunut puruluita yms. Eli nukutus ja hampaiden poisto olisi pakollinen.
- Kun mahaan koskee, niin selkeästi nostaa selkäänsä ja jännittää tilannetta ja pyrkii siitä pois. Eli jotain todennäköisesti siellä on. N. 6 vuotta kohdunpoistossa havaittiin nisissä pieniä "kasvaimia" ja nyt kun niitä kokeilee ovat kasvaneet.
- Ylösnouseminen makuulta on selvästi vaikeaa välillä ja takapää on jonkin aikaa heräämisestä aika levoton, jotenkin veltto.
- Lisäksi aivan höppänä ja dementikko jo ja virtsan karkailuakin on.

Tuon listan kun nyt lukee ja järjellä asiaa ajattelee, niin ainoa oikeahan tuo mun ratkaisu on. Koira on elänyt todella pitkän ja hyvän ja ennen kaikkea terveellisen elämän. Kohtutulehdus on ainoa, mikä tuolla on ollut, muuten ollut täysin terve. Pari viime vuotta nyt syönyt kipulääkettä, kun on ollut pientä vaivaa.

Silti karmeaa kamppailua tää on mun pään sisällä ja pohdin usein, että teenkö nyt varmasti oikean päätöksen, vaikka järjellä ajateltuna on ainoa oikea päätös päästää jo irti. Vaimoni sen hyvin sanoin, että rakkautta on myös päästää irti, kun koiralla alkaa selkeästi jo ikä painamaan ja vaivat näkymään.

Meille jää vielä 3,5 vuotias harjakoira ja 2 vuotias seropi-narttu, joten vauhtia kyllä riittää. Silti tuosta Corgista luopuminen sattuu aivan hemmetisti. Olen sen aikoinaan jo ennen nykyisen vaimoni tapaamista ottanut ja on mun koira. Aina sen tietää, kun koira ottaa, että se luopuminen on jossain vaiheessa edessä. Siitä huolimatta on aina yhtä vaikeaa.

 

[Surukuku]

...
Silti karmeaa kamppailua tää on mun pään sisällä ja pohdin usein, että teenkö nyt varmasti oikean päätöksen, vaikka järjellä ajateltuna on ainoa oikea päätös päästää jo irti. Vaimoni sen hyvin sanoin, että rakkautta on myös päästää irti, kun koiralla alkaa selkeästi jo ikä painamaan ja vaivat näkymään.
...

Jaksamisia teille!

PS. Sulla on viisas vaimo.

 

[Kauko Viisas]

Silti karmeaa kamppailua tää on mun pään sisällä ja pohdin usein, että teenkö nyt varmasti oikean päätöksen, vaikka järjellä ajateltuna on ainoa oikea päätös päästää jo irti. Vaimoni sen hyvin sanoin, että rakkautta on myös päästää irti, kun koiralla alkaa selkeästi jo ikä painamaan ja vaivat näkymään.

Joskus pitää olla epäitsekäs. Ei se helppoa ole, mutta kuuluu eläinrakkaan ihmisen elämään - luopuminen.

 

[Jakke76]

Joskus pitää olla epäitsekäs. Ei se helppoa ole, mutta kuuluu eläinrakkaan ihmisen elämään - luopuminen.

Näinhän se menee ja tiedän, että se on ainoa oikea ratkaisu tässä vaiheessa.

 

[BOL]

@Jakke76 , kaikkein suurinta rakkautta on päästää rakas ystävä ikuiseen vapauteen. Sattuu se silti, vaikka tietääkin tekevänsä oikein. Mutta kun tietää, että valinta on se ainoa oikea, pystyy katsomaan itseäänkin peilistä. Ja silloin, se rakas ystävä kurkistaa myös sieltä peilistä olan takaa sinua, sellaisena kuin hän parhaimpina päivänään oli. Onnellisena ja elinvoimaisena. Ja silloin sinäkin voit hymyillä hänelle takaisin. Koska tiedät, että hän on ikuisesti luonasi. Voimia!

 

[Jakke76]

Nyt on rakas Velma päästetty vapaaksi ja kyllä on tyhjä olo! Mutta nyt saa juosta vapaana ikuisesti. Ikävä on kyllä suuri!

 

[Alamummo]

Nyt on rakas Velma päästetty vapaaksi ja kyllä on tyhjä olo! Mutta nyt saa juosta vapaana ikuisesti. Ikävä on kyllä suuri!

Jaksamista! Oma koira lähti tasan kolme vuotta sitten ja ikävöin sitä vieläkin.

 

[Triplaexpresso]

Nyt on rakas Velma päästetty vapaaksi ja kyllä on tyhjä olo! Mutta nyt saa juosta vapaana ikuisesti. Ikävä on kyllä suuri!

Osanotto ja jaksamista sinne. Kuusi vuotta tuli viime kuussa oman koiran lopetuksesta. En ole vieläkään uutta pystynyt ottamaan, oli se luopuminen niin paha paikka vaikka tiesi että sen aika oli. On ne rakkaita kavereita.

 

[Escapist]

Eilen päättyi 11 vuotta kestänyt ystävyys kun rakas ystävä jouduttiin päästämään pois jopa yllättäen. Kun eläinlääkäri kertoi että häviävän pieni mahdollisuus olisi leikkauksella saada jatkoa ehkä kuukausia, ehkä vuosi, murruin aika totaalisesti. Oltiin vaimon kanssa päätetty jo pari vuotta sitten kun koiramme Riki selvisi kuin selvisikin kivessyövästä johon upposi liki kaikki säästöt että enää ei vastaavanlaisiin toimenpiteisiin ryhdyttäisi koiran iän, toimenpiteestä selviämisen pienen mahdollisuuden sekä rahan menon vuoksi, tajusin että tämä olisi nyt sitten tässä. Vaimo halusi tulla myös vielä hyvästelemään joten odoteltiin Rikin kanssa häntä lähes tunti ja sitten oli aika hoitaa väistämätön toimenpide. Siitä olen iloinen että sain olla vierellä ja silittää Häntä loppuun asti. Nyt kun olemme siivoilleet hihnoja, ruokakuppeja jne. pois niin joka nurkasta tulee mieleen hyviä muistoja, kyllä tämä vaan on surullista miten äkkiä niitä ei sitten enää tulekkaan lisää. Riki tuli meille ennen lapsia ja hieman harmittaa se miten vähälle huomiolle se sitten jäi viime vuosina mutta niin se vaan taitaa kaikilla mennä kun lapset touhuineen kuitenkin vievät töiden jälkeen lähes kaiken ajan. Mutta silti voin ajatella että Riki sai kanssamme elää hyvän elämän, paljon liikuntaa ja hyvän ruuan sekä rakastavan perheen seuran. Ajan kanssa helpottaa mutta juuri nyt sattuu, onneksi on perhe jonka kanssa jakaa suru.

Lepää rauhassa, rakas Riki