Koira – ihmisen paras ystävä

  • 433 109
  • 2 211
Suosikkijoukkue
Ässät
Elämäni ensimmäinen koiran lopetus sitten koettu. Aika syvältä annelistahan tämä on jos suoraan sanotaan. Yli 9 vuotta yhteistä aikaa kesti eli vähän varmaan kestää totutella uuteen arkeen.

Osanotto. Se on aina todella kova paikka.

Osanotot kaikille menetyksen kokeneille.

Onko yksikään koira koskaan kuollut ns. luonnollisesti? Nukkunut siis pois ilman piikkiä tai luotia.
Lapsuudenkodissa meidän yli 14-vuotias estrelanvuoristokoira kuoli yöllä, koitti hypätä vielä vanhempien sänkyyn ja siihen kaatui, sydän petti. Olisi lopetus ollut seuraavana päivänä.. saavutti kyllä hienon iän, nuo isot koirat kun ei yleensä noin kauan elä. Oli muutenkin hieno koira. On ne niin rakkaita kavereita. Juurikin ihmisen parhaita ystäviä, todellakin!
 

Jonisti

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers, Kalpa, Україна
Elämäni ensimmäinen koiran lopetus sitten koettu. Aika syvältä annelistahan tämä on jos suoraan sanotaan. Yli 9 vuotta yhteistä aikaa kesti eli vähän varmaan kestää totutella uuteen arkeen.
Lämpimät ja syvimmät osanottoni. Kova, todella kova paikka. Koin vastaavan tilanteen vuosi sitten kesällä täysin yllättäen. Onneksi muistot säilyy ja muuttuu ajan kuluessa lämpimiksi ajatuksiksi sekä kiitollisuudeksi. Aika parantaa, onneksi. Voimia!
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Osanotot kaikille menetyksen kokeneille.

Onko yksikään koira koskaan kuollut ns. luonnollisesti? Nukkunut siis pois ilman piikkiä tai luotia.
Meidän ensimmäinen koiramme kuoli luonnollisesti. Oli veljeni kanssa pissalenkillä ja kotiin tullessa vain lyyhistyi pihaan ja henki oli poissa. 13 vuotta ehti olla kaverina.

Sen jälkeen olen joutunut viemään viisi muuta eutanasiaan ja se on ollut joka kerta ihan yhtä kova paikka. Jokaisella kerralla hoitotie on käyty loppuun ja muuta vaihtoehtoa ei ole enää ollut, koska koira on ollut niin sairas.

Ei siihen totu koskaan.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Osanotot kaikille menetyksen kokeneille.

Onko yksikään koira koskaan kuollut ns. luonnollisesti? Nukkunut siis pois ilman piikkiä tai luotia.
Onhan noita sattunut itselle ja lähipiirilleni.
Meidän 13-vuotias kultsu-uros nukahti rauhallisesti eteisen matolle, vakiopaikalleen, aamulenkin ja -ruuan jälkeen. Oli jotenkin yhtäaikaa hyvä ja paha mieli; hyvä rauhallisen lähdön ja paha ystävän poismenon takia.

Poikani schäfer-uros nukkui niinkään rauhallisesti kotipihalleen omalle vakiomakuupaikalleen. Kesti tovin huomata koko tapaus, kun koira näytti vain nukkuvan päiväuniaan ikiunen sijaan. Koira oli jo huonokuuloinen, joten sen käytös, reagoimattomuus, ei kiinnittänyt varsinaisesti huomiota, kun se ei noteerannut mm. leikkiviä lapsia.

... että tämmöistä... pitäkäähän huolta lemmikeistänne...
 

Dev

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kertokaa että mitä helvettiä mä teen… Meillä koira pelkää kuollakseen raketteja. Nyt ennen uutta vuotta kahtena päivänä putkeen iltalenkillä räjähti raketti kohtuu lähellä ja nyt ollaan tilanteessa jossa iltalenkille ei päästä edes lähtemään. Ei kuse eikä pasko, kiskoo elämänsä edestä vaan sisälle. Iltapäivällä töiden jälkeen päästään tohon talon taakse, siitä ei suostu poistumaan. Ja aamulla kun ei ole mitään ääniä missään päin niin menee ihan mihin vaan.

Koiralle tulee ihan hävyttömän pitkä väli kusen ja paskan kanssa kun se käy illalla klo 17 aikaan ja aamulla klo 6 aikaan. Eipä se kyllä toistaiseksi ole mitään yöllä heränyt inisemäänkään, mutta silti…

Niin ja ulos houkuttelut ei auta edes parhaimilla herkuilla.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kertokaa että mitä helvettiä mä teen… Meillä koira pelkää kuollakseen raketteja. Nyt ennen uutta vuotta kahtena päivänä putkeen iltalenkillä räjähti raketti kohtuu lähellä ja nyt ollaan tilanteessa jossa iltalenkille ei päästä edes lähtemään. Ei kuse eikä pasko, kiskoo elämänsä edestä vaan sisälle. Iltapäivällä töiden jälkeen päästään tohon talon taakse, siitä ei suostu poistumaan. Ja aamulla kun ei ole mitään ääniä missään päin niin menee ihan mihin vaan.

Koiralle tulee ihan hävyttömän pitkä väli kusen ja paskan kanssa kun se käy illalla klo 17 aikaan ja aamulla klo 6 aikaan. Eipä se kyllä toistaiseksi ole mitään yöllä heränyt inisemäänkään, mutta silti…

Niin ja ulos houkuttelut ei auta edes parhaimilla herkuilla.

Kannattaa ehkä käydä eläinlääkärissä. Pidän ihan mahdollisena, että koira on nyt niin lukossa, että se tarvitsee jonkinlaista lääkitystä, jotta tilanne laukeaa. Jos se ei ole vaihtoehto, suosittelen kokeilemaan tätä. Tai vaikka muutenkin:

Meillä on käytetty Adaptil-kaulapantaa uutena vuotena, mutta siitä ei ollut muuta kuin haittaa, koska koiraa vitutti se ja masentui siitä ennen kuin ensimmäistäkään rakettia oli ammuttu. Olemme myös kokeilleet tuota haihdutinta ja varmaan toimi. En tosin havainnut samaa kuin edesmenneen kissani kohdalla. Kissoille on myös olemassa vastaava haihdutin, joka siis tuupataan pistorasiaan ja se alkaa erittää mielihyvähormoonia ilmaan. Meillä se toimi aikoinaan niin hyvin, että kun laitoin käden sen härvelin eteen ja siirsin käteni kissan luokse, kissa alkoi kehrätä välittömästi niin kovaa, että luulin sen oikeasti räjähtävän. Eli, toimi :). Muutama kuukausi käytettiin ja kissa lakkasi syömästä omia karvojaan. Sillä oli siis vakava ongelma, joka johtui toisen kissan hankinnasta. Käytännössä sillä oli takajalat ihan karvattomat, kun oli niin stressaavaa.

Tulevia uusia vuosia varten olen kuullut tästä valmisteesta hyviä kokemuksia:

Varmaan joku pidempiaikainen koulutus voisi olla myös hyvä asia, jos alkaa oikeasti haitata elämää liikaa.

Meillä oli poikkeuksellinen uusi vuosi koiran kanssa. Ollaan nykyisin keski-ikäisesti kotona vain, koska koira pelkää niin paljon, että olisi edesvastuutonta jättää se yksin kotiin. Koira käy omalla pihalla remmissä pikapissalla klo 16 alkaen, mahdollisimman harvoin, mutta riittävästi. Verhot laitetaan kiinni ja telkkari vähän normaalia kovemmalla jo hyvissä ajoin päivällä ja ihmiset käyttäytyvät korostetun normaalisti. Ekat raketit kuuluivat meille n. klo 20. Koira havahtui, mutta mieheni ei kiinnittänyt yhtään mitään huomiota koiraan tai raketteihin. Koira katseli ympärilleen ja huokaisi syvään ja muurautui mieheeni kiinni. Kaikki sujui erinomaisesti ja koira oli yllättävänkin normaali aina klo 23.53 asti, jolloin alkoikin sitten suurempi pommitus, kuten oli odotettavissakin. Katsoin makkarissa tv:tä ja koira nukkui mun kanssa sängyssä, kun pauke alkoi. Havahtui raketteihin ja alkoi läähättää. Puristin koiran itseeni kiinni ja sanoin, että katsotaan nyt tätä, ei mitään hätää. Laitoin vähän peittoa koiran päälle ja olin muuten normaalisti. Täriseminen loppui. Parin minuutin päästä sama homma uudestaan. Puristin vähän kovempaa ja kiristin peittoa vähän lisää. Koira jatkoi tärinäänsä, mutta hyvin lievästi. That´s it, siinä kaikki. Verrattuna aikaisempiin vuosiin, jolloin koira on läähättänyt maanisesti pitkin päivää ja ollut ihan oikeasti todella peloissaan ja stressaantunut, ero oli aivan huikea. Luulen, että suurin muutos tapahtui lopulta meissä ihmisissä. Olimme omasta mielestäni varmempia kuin aiemmin ja onnistuimme oikeasti olemaan coolisti ja uskottavasti normaaleja. Täytyy toki myös myöntää, että tänä vuonna paukkui aiempaa vähemmän, mutta silti koiran koko käytös oli paljon normaalimpaa kuin aiempina vuosina. Kokeillaan ensi vuonna samaa, josko tämä olisi koiralle toimiva konsepti.
 

Fordél

Jäsen
Koiralla meni takajalasta eturistiside, joten kinkkaa nyt kolmella jalalla. Hyvin harmillinen homma, mutta onneksi saa nyt kipuun lääkettä ja leikkauksen pitäisi olla rutiini juttu. Se vaan harmittaa, että leikkaus olisi vasta kahden viikon päästä. Tuntuu aika hiton pitkälle ajalle, kun tässä välillä koira ei voi muuta kun maata pötköttää ja käydä pari kertaa ulkona lyhyesti tekemässä tarpeensa.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Kyllä tää kevättalvi on tämmöisten isojen, perusväriltään vaaleiden/valkoisten, pitkäkarvaisten koirien omistajalle parasta aikaa. Karvanlähdöt ovat onnellisesti edessä ja takana, kämppä suht' karvaton ja koirat pysyvät puhtaina, kun lunta on joka paikassa. Lisäksi karvan laatu on hyvää, turkki on kauneimmillaan näin aurinkoisilla keleillä... vai kiinnittääkö siihen juuri siksi enemmän huomiota?
Pikkuisen kauhulla odotan jo kelirikkoaikoja, kun rapaa on joka paikassa lenkkeilyreiteillä eikä järveen pääse vielä pesulle lenkin jälkeen... ja sitten kun pääsee, turkki on puoli päivää märkä...
 

Liitteet

  • laavu.jpg
    laavu.jpg
    512,4 KB · kertaa luettu: 206
Kyllä tää kevättalvi on tämmöisten isojen, perusväriltään vaaleiden/valkoisten, pitkäkarvaisten koirien omistajalle parasta aikaa. Karvanlähdöt ovat onnellisesti edessä ja takana, kämppä suht' karvaton ja koirat pysyvät puhtaina, kun lunta on joka paikassa. Lisäksi karvan laatu on hyvää, turkki on kauneimmillaan näin aurinkoisilla keleillä... vai kiinnittääkö siihen juuri siksi enemmän huomiota?
Pikkuisen kauhulla odotan jo kelirikkoaikoja, kun rapaa on joka paikassa lenkkeilyreiteillä eikä järveen pääse vielä pesulle lenkin jälkeen... ja sitten kun pääsee, turkki on puoli päivää märkä...
Komeita elikoita!
 
Suosikkijoukkue
HPK
Kyllä tää kevättalvi on tämmöisten isojen, perusväriltään vaaleiden/valkoisten, pitkäkarvaisten koirien omistajalle parasta aikaa. Karvanlähdöt ovat onnellisesti edessä ja takana, kämppä suht' karvaton ja koirat pysyvät puhtaina, kun lunta on joka paikassa. Lisäksi karvan laatu on hyvää, turkki on kauneimmillaan näin aurinkoisilla keleillä... vai kiinnittääkö siihen juuri siksi enemmän huomiota?
Pikkuisen kauhulla odotan jo kelirikkoaikoja, kun rapaa on joka paikassa lenkkeilyreiteillä eikä järveen pääse vielä pesulle lenkin jälkeen... ja sitten kun pääsee, turkki on puoli päivää märkä...

Ainakin täällä etelässä on nuo kurakelit jo alkaneet.

Juuri eilen tuli pestyä tuo meidän samojedi ja onhan siinä hommaa. Toivottavasti menisi tämä kuraisin aika nopeasti ohi.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Ainakin täällä etelässä on nuo kurakelit jo alkaneet.

Juuri eilen tuli pestyä tuo meidän samojedi ja onhan siinä hommaa. Toivottavasti menisi tämä kuraisin aika nopeasti ohi.
Meillä on vielä ihan talviset kelit aamupakkasineen, kuten kuvastakin näkyy.
 

Liitteet

  • 20220315_094651.jpg
    20220315_094651.jpg
    358,7 KB · kertaa luettu: 166

Lämpö

Jäsen
Onko täällä porukkaa, joka olisi nauttinut pentuarjesta? Ai jösses, kun tuntuu rankalta. Ainakin nämä ensimmäiset neljä viikkoa. Tuntuu, että parhaat hetket on, kun koira nukahtaa. Toistaiseksi ei ole ollut kovin mukavaa aikaa, mutta ehkä tämä tästä.

Kyseessä itselle nyt ensimmäinen pentu. Edellinen koira kuoli syksyllä. Tämän koiran elämään liityin kuitenkin koiran ollessa jo viisi vuotias. Melkein kymmenen vuotta kuitenkin ehdittiin tutustua toisiimme. Koiran kuolema oli rankka, vaikka siihen pystyi henkisesti valmistautumaan muutaman kuukauden. En ole koskaan aiemmin tuntenut sellaista surua mitä tämän vanhuksen kuolema aiheutti. Ja nyt tämä pentu on tuonut ne tunteet jälleen takaisin ja pentua tulee hölmösti ”syytettyä” siitä ettei ole niin ”hyvä tyyppi”, kuin tämä edellinen, vaikka samalla tiedostaa, että tässä on vasta neljä viikkoa mennyt.

Tää oli ny vaan tämmöinen purkaus enkä tiedä oliko tässä mitään järkeä. Toivotaan, että tunteet vaihtuvat, arki alkaisi rullaamaan paremmin ja positiivisia tunteitakin ilmenisi.
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Onko täällä porukkaa, joka olisi nauttinut pentuarjesta? Ai jösses, kun tuntuu rankalta. Ainakin nämä ensimmäiset neljä viikkoa. Tuntuu, että parhaat hetket on, kun koira nukahtaa. Toistaiseksi ei ole ollut kovin mukavaa aikaa, mutta ehkä tämä tästä.

Kyseessä itselle nyt ensimmäinen pentu. Edellinen koira kuoli syksyllä. Tämän koiran elämään liityin kuitenkin koiran ollessa jo viisi vuotias. Melkein kymmenen vuotta kuitenkin ehdittiin tutustua toisiimme. Koiran kuolema oli rankka, vaikka siihen pystyi henkisesti valmistautumaan muutaman kuukauden. En ole koskaan aiemmin tuntenut sellaista surua mitä tämän vanhuksen kuolema aiheutti. Ja nyt tämä pentu on tuonut ne tunteet jälleen takaisin ja pentua tulee hölmösti ”syytettyä” siitä ettei ole niin ”hyvä tyyppi”, kuin tämä edellinen, vaikka samalla tiedostaa, että tässä on vasta neljä viikkoa mennyt.

Tää oli ny vaan tämmöinen purkaus enkä tiedä oliko tässä mitään järkeä. Toivotaan, että tunteet vaihtuvat, arki alkaisi rullaamaan paremmin ja positiivisia tunteitakin ilmenisi.
Pentuarki voi olla rankkaa, mutta yleensä se on lopulta myös erittäin palkitsevaa. Kannattaa pitää mielessä, että tuo aika on erittäin tärkeää hoitaa hyvin, koska siinä luodaan pohjaa koiran koko tulevaisuudelle. On palkitsevaa huomata, että hiljalleen pentu alkaa oppimaan tavoille ja käyttäytymään toivotulla tavalla, kunhan sitä hoitaa ja kasvattaa oikein.

Pentu on kuitenkin pentu, eikä se voi heti syntyessään osata oikeita toimintamalleja eri tilanteissa. Koirat ovat yleensä kuitenkin suhteellisen nopeita oppimaan, kunhan niitä jaksaa kärsivällisesti kasvattaa.

Kannattaa myös rohkeasti pyytää apua ja vinkkejä kokeneemmilta koiraihmisiltä tai jopa ammattilaisilta, koska virheitäkin on helppo tehdä, vaikka parhaansa yrittäisikin.

Tsemppiä pentuarkeen, kyllä se siitä helpottaa jossain välissä. Ehkä yllättävänkin nopeasti.
 

Lämpö

Jäsen
Pentuarki voi olla rankkaa, mutta yleensä se on lopulta myös erittäin palkitsevaa. Kannattaa pitää mielessä, että tuo aika on erittäin tärkeää hoitaa hyvin, koska siinä luodaan pohjaa koiran koko tulevaisuudelle. On palkitsevaa huomata, että hiljalleen pentu alkaa oppimaan tavoille ja käyttäytymään toivotulla tavalla, kunhan sitä hoitaa ja kasvattaa oikein.

Pentu on kuitenkin pentu, eikä se voi heti syntyessään osata oikeita toimintamalleja eri tilanteissa. Koirat ovat yleensä kuitenkin suhteellisen nopeita oppimaan, kunhan niitä jaksaa kärsivällisesti kasvattaa.

Kannattaa myös rohkeasti pyytää apua ja vinkkejä kokeneemmilta koiraihmisiltä tai jopa ammattilaisilta, koska virheitäkin on helppo tehdä, vaikka parhaansa yrittäisikin.

Tsemppiä pentuarkeen, kyllä se siitä helpottaa jossain välissä. Ehkä yllättävänkin nopeasti.

Joo, tulee tiedostettua, että pentu ei voi vielä asioita osata, paljon toki tässä ajassa jo oppinutkin. Pentukurssillakin ollaan, aika hyvin hoitaa asiansa ulos (kuhan itse ollaan tarkkoina). Avopuoliso on selkeästi itseäni kokeneempi ja hänellä on myös ”tukihenkilöitä” keltä neuvoa voi kysyä. Mutta paljon on pentu kehittynyt jo tässä ajassa ja ehkä vähän jopa rauhoittunut. Päällimäiset tavoitteet tällä hetkellä, että oppisi olemaan yksin ja laajemmassa kuvassa yritetään kaikin puolin yhteiskuntakelvollista kasvattaa.

Itselle pahiten pään sisälle on varmaan päässyt se, että neljään viikkoon ei ole ollut kokonaisia yöunia, joitain menoja pitänyt rajoittaa ja pleikkarilla yksi änärimatsi saattaa kestää neljä tuntia, kun toinen alkaa riiviöimään :D varmaan pitää kotona tehdä vapaailta hakemus, että pääsee katsomaan Batmanin, alkaa olemaan leffalla jo sen verran pituutta, ettei ihan tuota aikaa viitsi pentua yksin jättää. Ja toki vaikuttaa myös se, että edellisestä koirasta on tunteet enemmän pinnalla, kuin moneen kuukauteen…

Kiitos tsempeistä!
 

kharon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tps
Töissä jokunen aika sitten sain korvilleni kun totesin, että koiriin ei voi ikinä 100 prosenttisesti luottaa, edes omiin.
Näinhän se on, tosin en luottaisi 100% edes omaan äitiini. Mikä tahansa elävä olento voi käyttäytyä arvaamattomasti. Pahaa jälkeä toki tehnyt, mutta ei tietysti kovin yleistä, että noin käy.
 

Dustwallow

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Skellefteå AIK, PoPa und Red Wings
Näinhän se on, tosin en luottaisi 100% edes omaan äitiini. Mikä tahansa elävä olento voi käyttäytyä arvaamattomasti. Pahaa jälkeä toki tehnyt, mutta ei tietysti kovin yleistä, että noin käy.
Toki näinkin. Se vain särähtää omaan korvaan kun puhutaan, "että oma Puppe ei ikinä tekisi mitään pahaa ihmiselle". Voi tehdä. Mikä tahansa koira.
 

Kauko Viisas

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Tänään hieno kokemus, kun koirat saivat lajityypillisesti kisailla keskenään - toki vain koira-aitauksessa, mutta kuitenkin. Mikään ulkoilutus ei tätä korvaa fyysisesti tai henkisesti.

Koiriin ei voi luottaa 100% - onneksi tänään kaikkien keskinäinen luottamus osoittautui oikeaksi.

Bonarina hyvin rauhallinen ilta.
 

Mäyräkoira

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK En gång-alltid-aina
Meillä on tänään jännät paikat, mäyräkoiralaumamme vanhin menee tänään kasvaimen poistoleikkaukseen. Se huomattiin viime viikolla lonkkakuvauksen yhteydessä, onneksi saatiin nopeasti aika.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Hyvä, että kasvain saatiin pois. Nukutus on aina vähän pelottava asia, varsinkin kun on ilmeisesti sinullakin vanhemmasta koirasta kyse. Peukkua täältä, että kaikki sujuu hyvin!
 

Mäyräkoira

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK En gång-alltid-aina
Hyvä, että kasvain saatiin pois. Nukutus on aina vähän pelottava asia, varsinkin kun on ilmeisesti sinullakin vanhemmasta koirasta kyse. Peukkua täältä, että kaikki sujuu hyvin!
Juu, se on jo 12, 5 vuotias. Mutta nyt toipilas on tuotu kotiin, ja se käveleekin jo omin jaloin. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa, nyt vaan lepoa vanhalle miehelle. Kiitos peukutuksista sinulle !
 

Olkku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen mestarit 20-21
Mäyräkoirani, jonka @Alamummo ja @Leon tuntevat, menehtyi tänään 13 vuoden ja 1 kuukauden ikäisenä. Nk. mäyräkoirahalvaus ja tervepäinen koira oli pakko saattaa eutanasialla isoisänsä viereen. Jäin pois töistä, nyt on rankkaa ja kokemuksesta tiedän, että vielä kauan on rankkaa. Odotan, että huomenna pääsen huutoitkut itkemään saunaan.
 

Vino

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Mäyräkoirani, jonka @Alamummo ja @Leon tuntevat, menehtyi tänään 13 vuoden ja 1 kuukauden ikäisenä. Nk. mäyräkoirahalvaus ja tervepäinen koira oli pakko saattaa eutanasialla isoisänsä viereen. Jäin pois töistä, nyt on rankkaa ja kokemuksesta tiedän, että vielä kauan on rankkaa. Odotan, että huomenna pääsen huutoitkut itkemään saunaan.
Lämmin osanottoni ja voimia suureen suruun. Äitin 13-vuotias kiinanpalatsikoira lähetettiin tasan viikko sit koirien taivaaseen ja kyllä on ollu hankalaa itelläkin. Vaikka 5 kertaa olen ollut mukana viemässä koiraa piikille, niin ei näihin ikinä totu. AinA on yhtä kova paikka.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös