Missä taka-pajulassa ja millä vuosikymmenellä rukoukset ovat kuuluneet kouluruokailuun?
Helsingissä 70-luvulla meillä oli joka aamu aamunavaus jolloin luokassa laulettiin virsi, opettaja soitti ja lauloi, oppilaat lauloivat mukana. Kouluruokailussa oli ennen syömistä hetki, missä opettaja rukoili ja oppilaat joko rukoilivat mukana tai sitten vaan seisoivat rukouksen ajan. Istua sai vasta kun rukous loppui. Tämä opettajamme oli kaupunginosakirkomme kanttori-urkurin vaimo ja vahvasti hengessä mukana. Se myös näkyi ja oppilaat saivat osansa, rukoukset ujutettiin joka väliin mihin vain voi kuvitella. Joku voisi puhua jopa käännyttämisestä. Tuota kesti 4 vuotta ja lopussa oltiinkin jo 12 vuotiaita jolloin siirryttiin toiseen kouluun. Samaan aikaan rinnakkaisluokkalaisilla ei vastaavia palvontamenoja ollut, kyse ei ollut koulun vaan tämän opettajamme omasta missiosta. Minulle kävi paska tuuri että osui kohdalle.
Tuo on siis omakohtainen kokemus. Ja siksi olen sitä mieltä että säännöt vakaumuksettomasta opetuksesta tulee olla niin selkeät, ettei koulu tai yksittäinen opettaja pysty ujuttamaan mitään vakaumuksellista mukaan. Ei opetukseen eikä mihinkään muuhunkaan tapahtumaan mikä tapahtuu kouluaikana. Siksi minulta ehdoton kielto virsille koulun tapahtumissa. Jos haluaa laulaa virsiä niin sitä varten on kirkko, ja käsittääkseni koulut käyvät kirkossa ennen joulu- ja kesälomaa.
Ongelmaa ei tule jos opettaja on ns. tapakristitty joka ymmärtää olla paasaamatta koulussa. Mutta jos opettaja on kiihkomielinen tapaus kuten itselle osui eteen niin kaikenlainen siimananto tulee lopettaa. Ja sanotaan nyt että sama pätee myös kaikkiin muihinkin kiihkoilijoihin, myös siihen kiihkoateistihörhöön.