Ei minulla tässä ole agendaa kirkon puolesta tai vastaan, tarkastelen tapahtumaketjua sivusta ja mielestäni aika objektiivisesti. Maailmanhistoria on täynnään merkityksellisiä verilöylyjä, jotka ovat muuttaneet historian suuntaa. Gettysburgissa käytiin 1.7-3.7.1863 yksi USA:n sisällissodan karmeimmista taisteluista ja verilöylyistä. Voimme kauhistella verilöylyä, mutta samalla todeta, että taistelu käänsi historian kulun (lopullisesti) etelävaltioiden asiaa vastaan.
Totta kai ymmärrän mitä ajat takaa. Ei tässä omastakaan mielestäni se ole niinkään oleellista, että mitä mieltä on kirkosta ylipäänsä. Ei kai kukaan voi sitä kiistää, etteikö kristinuskon leviäminen esimerkiksi nyt vaikka Pohjoismaihin olisi tuonut mukanaan paljon hyvää ja onhan tuo ollut monella tapaa perusteena sille, että Suomi kuuluu maailman sivistyneiden valtioiden kärkeen melkein millä mittarilla tahansa. Mutta olisiko yhtä hyvään tilanteeseen ilman kristinuskoa johtanut vaihtoehtoinen kehityskulku ollut mahdoton skenaario?
Oma mielipiteeni on kuitenkin se, että kun 2010-luvulla henkilö X havainnoi yhteiskuntaansa oman lyhyen elinkaarensa aikana, niin on melko selvää, että esim. tuhansien vuosien tarkastelujaksoon suhtautettuna nykyinen tilanne on kaikkinensa totta kai ihan okei ja siitä on helppo todeta menneiden kulttuurillisten vallankumousten ja konfliktien olleen ihan looginen ja neutraali osa kehityskulkua.
Tästä vaan seuraa se, että mikäli nyt sitten vaikkapa ensi vuonna tilanne noiden kulttuurillisten vallankumousten ja konfliktien suhteen iskisi omalla kohdallamme esim. idästä päälle, niin nähdäkseni meidän pitäisi edelleen nähdä tämä väistämättömänä kehityskulkuna ja alistua uuteen, toisenlaisia arvoja korostavaan yhteiskuntaan, koska viimeistään 3010-luvulla jälkeläisemme pystyvät jo katsomaan tätä teurastusta objektiivisesti "ulkopuolelta".
Mikäli taas koemme jonkinlaisen "entä jos" - tunteen nykyisen yhteiskuntamme ja kulttuurillisen (ja uskonnollisen) perintömme säilyttämisen suhteen, pitää mielestäni ehdottomasti suhtautua "entä jos" - tunteella myös aikaisempiin murroksiin. Omasta mielestäni näihin liittyy aina negatiivista arvolatausta. Meillä on nyt asiat ihan hyvin (omasta perspektiivistämme ja ajastamme tarkasteltuna), mutta se ei missään nimessä tarkoita, että kehityskulku on kaikkine tienristeyksineen vienyt meidän parhaaseen potentiaaliseen tilanteeseen. Olemme kuitenkin aikoinaan antaneet omien perinteidemme ja kulttuurimme joiltain osin tuhottavaksi ja korvattavaksi jollain muulla.
Ja noiden kristillisten juhlapäivien siirtäminen vanhojen olemassa olleiden päälle. Eikös tuo nyt ole ihan loogista. Tapakristittyjä on osattu tehdä tuolloinkin. Käytetään samaa päivää ja lisätään jotain kivaa ruokaa, viiniä tai musiikkia päälle. Kukapa ei pikkuviineissä olisi valmis vaihtamaan pyhäpäivän nimeä, jollei sillä sen kummempaa merkitystä ole.