En tahdo loukata tunteita enkä sortua henkilökohtaisuuksiin, mutta mielestäni Yläpesän raportti on hyvin kummallista käytöstä ainakin iän puolesta aikuisilta ihmisiltä. Miten ikinä pärjäävät esim. hautajaisissa? Onko sielläkin edessä ulosmarssi kiroillen? Tietysti on äärimmäisen toivottavaa joka tapauksessa, että noita tilanteita ei tule usein. Silti kuolema on osa elämää vakaumuksista riippumatta.
Sekoitat suloisesti asioita keskenään.
Hautajaiset ovat melko lailla eri tilaisuus: ensinnäkin ne ovat yhden henkilön ja hänen uskomusmaailmansa kunnioitusta varten järjestetty. Tällöin on aivan reilua käyttäytyä niiden odotusten mukaisesti. Istun kiltisti kirkonpenkillä; nousen seisomaan muiden mukana; en tosin osallistu laulamiseen. Toisekseen, niiden tapahtumaympäristö on yleensä jo lähtökohtaisesti kirkon aluetta. Mielestäni olisi erikoista vaatia kirkossa ei-uskonnollisuutta. Eri asia on sitten koko ajan kasvava uskonnottomien hautajaistilaisuudet. Niissä puolestaan käyttäydytään neutraalisti, ei veisata, ei päästetä pappia paikalle, ei soiteta kirkonkelloja.
Koulu, kuten muutkin yhteiset julkiset tilat, ovat luonteeltaan ei-uskonnollisia. Samoin niissä pidettävien tilaisuuksien on lähtökohtaisesti kaikki katsomuksia samanarvoisesti kohtelevia - neutraaleja. Tällä hetkellä tämä ei toteudu, näennäisesti perinteisiin vedoten, mutta tosiasiassa yhden kirkkokunnan saavutettuja etuja suojellen.
Kun joka tapauksessa on täysi vapaus valita, mihin uskoo tai on uskomatta, niin onko näille joulujuhlien uhreille milloinkaan tullut mieleen kunnioittaa toisten tilaisuutta...
Koulun syys- ja kevätkauden päättävien yhteisten juhlien tulee olla sellaisia, että siellä voivat pahoinpitelemättä olla mukana koko tilaisuuden keston ajan kaikki. Yhteisen osuuden jälkeen kaikki ovat vapaita jatkamaan omien menojensa mukaisesti, mutta tällöin yhteinen osuus on jo päättynyt. Yhteisöllisyys ja me-henki syntyy vain ja ainoastaan ehdoitta ja siten että kaikki ovat mukana. Isoimman ja vahvimman päätöksillä sitä ei synny.