Nämä kristuksen sotajoukkojen eturivin miinanpolkijat tuohtuvat kun toisuskoiset tai uskonnottomat haluavat osallistua koulujen (ja muidenkin yhteisten tilojen) joulujuhlien sisältöön. Heidän mielestään joulu on kristitty juhla ja muut vaietkoon keittiössä.
Tässä hieman listaa jouluperinteistä ja niiden alkuperästä.
Joulukynttilät - ikiaikainen tapa juhlistaa tilaisuuksia (roomalaiset, Intia, juutalaiset, kekri)
Joulupuuro (alunperin ohrasta) - muinaissuomalainen tapa, johon liittyy usko maahisiin ja tonttuihin joita tuli kiittää/lepyttää heille annetulla puuroastialla.
Lyhde - metsän eläinten muistaminen, muinaissuomalaista luonnonuskoa.
Joulusauna - muinaissuomalainen perinne, johon liittyy vainajien kunnioittaminen. Myös kuolleet tulivat saunaan jouluna. Joulusaunaan vietiin mukana kestitystä, joka jätettiin sinne vainajille hyödynnettäväksi yön aikana. Myös tuvat puhdistettiin ja asuinoljet vaihdettiin. Joulusauna lienee kaikkein tärkein yleissuomalainen jouluperinne.
Joulun aikaan liittyi muinaisskandinaavisissa perinteissä rauhallisuus, sovinnollisuus ja siksi silloin oli hyvä pitää pitoja, joissa sovittiin yhteisiä asioita. Rettelöimistä ei suvaittu.
Joulukuusi - koristeltu puu seemiläisten Asherah-jumalan kunniaksi, hedelmällisyyden symboli. Muinaissuomalainen karsikkopuu-perinne. Myös nimipäiväksi oli tapana pystyttää puita. Juhannuksena pystytetään koivut porstuan molemmin puolin. Alkujaan suomalaiseen joulutupaan ei tuotu kokonaista puuta, vaan oksia ja hakoja, jotka lämmössä alkoivat kukkia ja tuottaa tuoksua. Tämä on myös joulukukkaperinteen taustalla.
Joulupukki - muinaissuomalainen pakanallinen nuuttipukki-perinne. Pukilla on nurinpäin käännetty turkki, joillain alueilla jopa sarvet. Nuuttipukki kierteli talosta toiseen juomassa siellä tarjoiltua viinaa (ei siis kauheasti eroa kuohitusta nykyversiosta) ja pelottelemassa lapsia (tuhma lapsi saattoi saada risusta). Alkuperäinen pukki oli paha henki. Edelleen nuuttipukki esiintyy joulukoristeissa olkipukkina. Pukit ja vuohet liittyvät myös Thor-jumalan reen/vaunujen vetäjinä. Nykyjoulupukin punavalkoinen muotivaatetus on peräisin Coca Cola-yhtiön luomuksesta.
Joulutontut - tonttuihin eli maahisiin, menninkäisiin tuli suhtautua hyvin varoen ja joista ei oikeastaan olisi saanut edes puhua. Suotavaa oli, kun heistä oli kysymys, vain viitata peukalolla maahan päin. Tonttuja pelättiin.
Joululahjat - Antiikin Rooman Saturnalia-juhla. Meillä todennäköisepää viikinkien perinne, jolla pyrittiin pimeimmän vuodenajan nujertamiseen juhlan avulla. Lahjaan piti liittää arvoitus, mikä saajan piti ratkaista.
Joululaulut - pakanallinen perinne (Wassailing). Vanhimmat joululaulut ovat pakanallisia lauluja, jotka on uudelleen sanoitettu kristilliseen muotoon.
Piparkakku- muinaisessa Egyptissä tunnettu leivonnainen. Niiden antamiseen on liitetty onnentoivoituksia ja viestejä. Ovat saattaneet liittyä uhraamisperinteeseen Rooman aikaan, mikä selittää piparkakkuihin liitettävät ihmis- ja eläinhahmot.
Joulukinkku tai sianpää - muinaisskandinaavinen keskitalven uhriruoka, sika uhrattiin sadonkorjuun ja hedelmällisyyden jumalalle Freijalle perinteisesti 26.joulukuuta.
Lanttu- ja naurislaatikot ovat ajalta, jolloin kaikilla oli lanttu- ja nauriskaskensa mutta ei perunapeltoa, siis savolaisekspansion ajalta.
Jouluolut - pakanallinen kekriin liittyvä tapa, pikkujoulunvietto, jolla pyrittiin varmistamaan tulevan vuoden sato. Jouluolut oli aina vahvaa ja humala taattu. Varsinaisen jouluna pidättäydyttiin kuitenkin humaltumisesta, sillä sen tiedettiin olevan vaarallista henkien aikaa.
Joulumässäily - maatyöläisperinnettä ja taikauskoa aikojen alusta, jouluyönä piti yhdeksän kertaa syödä ettei tulevana vuonna olisi nälkää.
Misteli (ei ole kotiutunut Suomeen mutta kuuluu Euroopassa "jouluperinteisiin") - kelttiläinen tapa. Misteli oli heille pyhä rauhan kasvi.
Haudoilla vierailu ja vainajien muistaminen - yleisinhimillinen tapa muistaa vainajia, kuolleiden henkiä, jotka varsinkin muinaissuomalaisissa uskomuksissa liikkuivat pimeän aikaan ihmisten ja eläinten joukossa.
Se, joka väittää edelleen joulun olevan kristittyjen oma juhla Jeesuksen syntymäpäiväksi, ei voisi olla enempää pielessä. Jos historiallista Jeesusta ylipäätään oli olemassa, ei hän ole kertomusten valossa voinut syntyä talvella, vaan joskus loppukesästä. Mitkä tavoistamme siis ovat oikeasti kristillisiä? Eikös jäljelle jää vain kaupallinen kilvoittelu lahjakrääsällä, keittiössä ahertavien äitien uuvuttaminen stressiin ja valtiollinen jumalanpalvelus jota valtiollinen YLE vielä tuputtaa joka kotiin?