Huh, huh. Olipas työpäivä. Meni jopa ylityön puolelle 20 minuutin verran. Omat työni ehdin kyllä tekemään aikataulun mukaisesti mutta sitten aloin auttamaan tiskaajaa joka itse asiassa jostain syystä vaihtoi lennosta tiskaushommat lattian pesuun. Minulle jäi sitten tiskaaminen. Niitä sitten hoidin siihen asti että tämän tiskaajan on suht hyvä jatkaa iltavuoroaan. Kello näytti jotain 14.20 kun lähdin kotiin.
Työpäivä alkoi aika rauhallisesti ja oli mukavan kiireetön tunnelma. Mutta vaikka aamulla heti olisi tehnyt töitä entistä vauhdikkaammin niin ei se olisi mitään auttanut ja vaikuttanut sitten kuitenkaan noin kello 10 alkavaan härdelliin.
Olen puhunut ennenkin että perjantai on se minun työpaikkani lähes poikkeuksetta jokaisen viikon kiireisin ja työntäytteisin päivä. Tämä muun muassa että niiden tuttujen töiden ja ruokien teon lisäksi asiakkaille lähtee silloin koteihin kylminä annoksina koko viikonlopun kaksi ateriaa eli lauantain ja sunnuntain ruoat. Tähän vielä lisäksi salityöskentely, päivällisruoan esivalmistelut ja vieläpä myös viikkosiivoukset niin kyllä siinä kiirettä pitää. Vielä kun kaksi vakituista työntekijää ja yksi kesälomasijainenkin olivat tänään poissa lomien ja vapaapäivien takia.
Vaikea se on selittää enempää miksi tänään oli kyllä työntäytteinen ja kiireinen päivä. Olin tänään taas salaattivuorossa ja alku näytti ihan lupaavalta vaikka en edes torstain oman vapaapäivän vuoksi ollut tehnyt mitään valmiiksi. Jakosalaatit ainakin olivat kuitenkin hyvissä ajoin valmiina.
No, siinä noin kymmenen aikaan se kiire ja tohina sitten alkoi. Niin kuin sanoin on sitä vaikea selittää mutta ensiksikin se joka vastasi niiden kylmien ruokien jakamisesta asiakkaiden kasseihin otti minut, salaattivuorolaisen avukseen sinne. Minulla oli kyllä omat työt tuossa vaiheessa jo poikkeuksellisen hyvällä mallilla joten kyllä se onnistui. Mutta yleensä kyllä salaattipisteellä on perjantaisin niin kiire että ei sieltä kyllä liikenisi apuvoimaa tuohon tehtävään normaalisti. Nyt jostain syystä olin kuitenkin hoitanut omat hommani suht nopeasti vaikka monta eri salaattia valmistinkin alusta lähtien. Eikä ketään muuta siihen ruokajakoon auttajaksi ollut tarjolla niin minun oli pakko mennä.
No, ei siinä olisi ollut niin mitään että sinne ruoan jakopisteeseen menin auttamaan mutta sillä aikaa oli taas sitten tiskiin kertynyt aivan uskomaton määrä tiskiä. Ei ollut minun vastuullani yksin ainakaan tuo tiskaaminen kyllä. Vaan nyt puuttui noiden lomien ja vapaapäivienkin takia yksi ekstralisäkäsi joka olisi tiskannut. Minähän ne tiskit siitä sitten hoidin vaikka siinä meni kyllä mukavasti myös koko ruokataukokin.
Loppupäivästä sitten päivällisruoan valmistelut, viikkosiivoukset salaattinurkkauksessa ja lopuksi tiskaamista. Kyllä siinä kuulkaa hommaa riitti. Vaikea näitä selittää on paperilla jos ei ole käryä mistään mutta uskokaa minua, olin aika lujilla tänään. Lyhyen ruokatauon kyllä itselleni sain puhuttua koska korotin hieman ääntäkin jo ja sanoin että alkaa olemaan niin heikko olo että nyt on pakko saada ruokaa. Meni vaikka sitten sen ylityön puolelle. Koska ei se olisi enää hyödyttänyt oikein tehdä töitä niin heikkokuntoisenakaan. Minuun ainakin vaikuttaa tuo nälkä, heikko energiataso, syöminen melko paljon.
Juu, no hyvä se on että on töitä. Mutta tuota kiirettähän se on usein ainakin meillä keittiöalalla. Kun hommia on paljon mutta työväki yritetään pitää mahdollisimman pienenä määränä. Sitten joutuu huhkimaan monen ihmisen työt. Sitten jostain sellaisesta kokeilusta ja jostain missä on kerran tarvittaessa auttanut hiipii salakavalasti uusi työ muiden töiden joukkoon.
Esimerkiksi joskus olen salaattinurkkausta pestessäni auttanut tyhjentämään sitä tiskikoneen puhdasta päätä tiskeistä. Nämä työpisteet kun on kivan lähekkäin toisiaan. Nyt saan sitten tehdä tuota jatkuvasti. Tuohon kyllä koitin nyt tänään sanoa että nyt oli poikkeus ja hommat oli tehtynä hyvissä ajoin melkein valmiiksi asti niin salaattipisteellä liikeni apuri tänne ruokajakoon mutta rutiiniksi tätä ei voi ottaa. Koska tiedän että yleensä siellä salaattinurkkauksessa on kyllä vielä kymmenen aikoihin melkoinen tohina, perjantaisin ja jos siellä varsinkin yksin on.
Tuossa tiskauksessa voin olla apuna silloinkin kun salaattinurkkausta pesen samalla mutta tuosta pitää pitää kyllä huoli että tuota ei oteta tuolla tavaksi että se on jatkossa salaattinurkkauksen työntekijä joka auttaa tuossa ruokajaossa. Tulee aikataulu hieman kiireiseksi taas. Kyllähän tällaisia työpäiviä ja näin työntäytteisiä sekä huonosti tauotettujakin voi olla välillä mutta jos näistä tapa tulee niin jossain alkaa kyllä mättään ja siitä on mielestäni sanottava sitten. Mutta kiva kun sain purkaa tuntojani täällä. Tai en tiedä olisinko saanut, mutta tein näin kuitenkin. En kehtaa näistä Facessa kirjoitella ainakaan mitään kun itse vapaaehtoisesti jäinkin vielä ylitöihin. Ja kun kukaan ei ajanut pois niin olin siihen asti että sain puhtaan pään tyhjäksi tiskeistä.