Jokseenkin poikkeuksellisen raskas työviikko ollut toistaiseksi tämä työviikko ja se loppuhuipennus eli perjantai on vasta edessä.
Siihen on varmaan muutamia syitä että tämä työviikko on tuntunut raskaalta. Yksi on se että nyt on kelit todella helteiset ja se kyllä näkyy myös meillä keittiössä. Toinen syy on varmaan sitten ne lyhyiksi jääneet yöunet silloin tiistain vastaisena yönä ja vaikka viime yönä nukuin kyllä jo todella hyvin taas niin ehkä yhdet yöunet eivät vielä riitä paikkaamaan univajetta?
Kolmanneksi syyksi ajattelin sellaista vastuun kasvamista omalla kohdallani tuolla töissä. Jos verrataan vaikka alkuaikoihin niin kyllähän itse olen tietenkin oppinut parissa vuodessa entistä paremmin talon tavat ja mitä kuuluu aina tehdä sekä taas muu työväki on nyt ainakin tilapäisesti vaihtunut taas kokemattomampaan henkilöstöön osittain. Kesälomatkin kun pyörivät ja niitä paikkailee kaksi kyllä reipasta ja jo tuttua nuorta liikaa mutta ovathan he kokemattomia ylipäänsä työmaailmassa ja eikä heillä varsinaisesti ole alan koulutusta.
Saan itse nyt ainakin entistä enemmän ohjata, neuvoa, huomautellakin toisinaan ja muistutella asioista. Sekä tarvittaessa sitten tehdäkin jotain hommia omien töiden lisäksi vielä että hommat skulaavat. Esimerkiksi tiskauksesta joudun jonkin verran vastaamaan omien hommien lisäksi.
Melkein aina olen tuolla nykyisessä työpaikassa ollut sellainen suun aukoja, eli jaellut huomioitani, kysymyksiäni, muistutellut ja huomautellut. Vähän tällaista ja nyt tuntuu että tuo on vain viime kuukausina minulla lisääntynyt kun olen yhä paremmin oppinut hommat.
Enkä minä ole tuosta koskaan mitään negaa saanut vaan lähinnä päinvastoin. Se vaan on välillä sitten kyllä jo taakkakin kun emäntäkin aina jonkin asian kertoo minulle ensimmäisten joukossa kun minä muistan kuitenkin, minulla on hyvä muisti. Eihän yksi yksittäinen asia nyt niin vielä vaivaisi mutta sitten kun näitä alkaa kertymään ja kertymään... Joskus olen sitten puuttunut tähänkin jo ja neuvonut tekemään oikein jonkin muistilapun. Tarvitse kaikkea muistaa kenenkään.
Enkä minä tuota suutani auo noiden työasioiden vuoksi sen takia että omaa statusta nostaisin esille. Vaan siksi että välitän. Helpompaa se olisi olla jos ei tarvitsisi asioihin puuttua useinkaan mutta olen oppinutkin kaksi asiaa tässä myös viime aikoina. Toinen on se että joskus joihinkin pikkuasioihin ei kannata puuttua vaikka näkisi että nyt olisi aihetta. Kannattaa myös välillä säästää itseäänkin ja ajatella että jos eivät muut tajua niin olkoot.
Toinen on se että taas vastaavasti ja toisinpäin ajatellen se suunsa kannattaa useimmiten avata kuitenkin koska sitten on ollut näitä tapauksia monia kun jokin on mennyt pieleen, unohtunut tms. ja on kironnut itse sitä mielessään kun tietää huomanneensa mutta pitänyt kuitenkin turpansa kiinni. Harkintaa kannattaa käyttää niin muutenkin kuin tässäkin tapauksessa että milloin se oma suu on hyvä avata.
Sen tiedän että nuo tapani on kyllä pistetty merkille ja ne on huomattu. Mutta ei mielestäni huonossa valossa kuitenkaan. Just olen saanut kuulla tuota monesti että kerron sinulle kun sinun muistiin voi luottaa tai sinä muistat... Sinä se olet tarkka. Kysyn sinulta kun sinä tiedät kaiken, ja tämäkin sellain hyvällä tavalla sanottuna. Ja entinen eläkkeelle jäänyt emäntä jo aikoinaan sanoi minulle ettei sinusta uskoisi että olet kärsinyt sellaisista ongelmista kun sinulta tulee aina niin hyviä huomioitakin.
Mutta juu, kai se taas tästä ja vielä kaksi työpäivää tällä viikolla edessä. Perjantaihinhan tämäkin työviikko taas huipentuu. Perjantait tuolla on usein kiireellisiä koska valmistetaan ja pakataan sekä lähetetään asiakkaille koteihin niin monet ruoat, eli perjantain ja koko viikonlopun ruoat.