Mainos

Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

  • 5 637 915
  • 67 750

Glove

Jäsen
Tulipa tuossa korjattua pyörän etujarru. Nyt pitäisi vielä pumpata renkaaseen ilmaa ja rasvata vähän ketjua niin se olisi ajokunnossa.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Tulipa tuossa korjattua pyörän etujarru. Nyt pitäisi vielä pumpata renkaaseen ilmaa ja rasvata vähän ketjua niin se olisi ajokunnossa.

Minäkin ehkä vien polkupyöräni uudelleen isäni luo huollettavaksi tulevan viikon maanantaina. Ja jos kelit sallii niin vien pyörän tällä kertaa isäni luo huollettavaksi polkemalla. Toisaalta innoissani tuosta maanantaista, kivaa päästä isän luo kun ei olla nimittäin kovin paljoa viime kuukausina aikaa vietetty yhdessä ja onhan tuolla kotikunnassa Hattulassakin pitkän tauon jälkeen mukava käydä taas.

Kahvitellaan ja rupatellaan isän luona ja isä sitten samalla jotain ketjuja pyyhkii. Minulla on tuollainen vanha munamankeli niin helppo sitä on huoltaa, etenkin sellaisen joka hommat osaa. Minä itse en osaa eikä paljoa myöskään kiinnosta.

Hyvähän se on saada pyörä huoltoon. Ja justhan se pyörä oli isän luona huollossa kun isä vähän pumppasi renkaisiin ilmaa mutta isä unohti silloin nuo ketjut pyyhkiä ja pitää kuulemma tehdä reissu Parolaan ja silloin isä huoltaa pyörää lisää.

Mukavaahan se on tosiaan Parolassa käydä ja onhan tuo fillarireissu hyvää liikuntaa. En vain itse niin kovin kiinnostunut ole pyöräilystä liikuntamuotona niin vähän arveluttaa etukäteen toisaalta tuo edessä oleva matka kotikylään. Kymmenen kilometriähän sinne on suunnilleen matkaa mikä on ihan hyvä matka tuolla pyörällä. Jos sen nyt taas jaksaisi tehdä.

Tai mitä minä tässä selittelen. Kyllähän minä tykkään tuolla isäni luona kahvia käydä ryystämässä. Aina jotenkin erityinen fiilis mennä vanhoihin kotimaisemiin. Siellä tulee mieleen hyviä muistojakin aina. Ja hyvähän se on saada taas pyörää huollettua, niin on matkan teko taas parempaa.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Olen elämäni aikana osallistunut vain yksiin häihin (muistaakseni vuonna 1994) sekä ainakin kymmeneen hautajaiseen. Olin jossain kesälapsiperheessä kesällä 94 yhdessä siskoni kanssa, kun samaisen perheen vanhin lapsi eli tytär meni naimisiin pitkäikäisen poikaystävänsä kanssa. Sen jälkeen en ole hääkutsuja saanut, mikä ei ole mikään ihme.

Hautajaisissa on tullut istuttua sitäkin useammin, sillä sukuni (sekä isäni että varsinkin äitini puoleinen suku) on varsin iäkästä porukkaa. Ne ovatkin olleet oikeastaan se ainoa tapa, jolla olen päässyt viettämään aikaa sukulaisteni kanssa.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Onko sieltä @vilperi pitkä matka varuskunnalle, missä oot ennen asustellut? Viimeksi kertausharjoitusten yhteydessä ollut siellä suunnalla.

Parolannummi on nimeltään tämä varuskunta ja olen aikoinaan siellä itsekin armeijan käynyt. Kertausharjoituksiin tuskin kyllä minun tarvitsee kutsua odotella, enkä sitä kyllä odottelekaan.

Parolannummi on jonkun 2-3 kilometrin päässä Parolan keskustasta. Parolan keskusta on siis Hattulan isoin kylä ja se kunnan keskus. Isäni asuu siellä Parolassa.

Minä asun taas nykyään Hämeenlinnassa. Ja noin varmaan 7-8 kilometrin päässä Parolannummesta. Aika usein poljen Parolaan just Parolannummen ohi menevää tietä pitkin. Ei tuo Parolannummi nyt tosiaan kovin kaukana ole Parolan keskustasta.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Oletko muuten useinkin vieraillut Hattelmalan näköalatornilla, @vilperi ? Sieltä avautuu varsin kivat näköalat Hämptoniin ja lisäksi se tarjoaa mukavasti haastetta näin niin kuin kuntoilumielessä.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Oletko muuten useinkin vieraillut Hattelmalan näköalatornilla, @vilperi ? Sieltä avautuu varsin kivat näköalat Hämptoniin ja lisäksi se tarjoaa mukavasti haastetta näin niin kuin kuntoilumielessä.

Itse asiassa en koskaan. Olen vain jotain kuullut paikasta ja lukenut tietoja siitä. Onhan tuo kai kanssa aika kivalla paikalla kai ja olen siellä kyllä halunnut joskus käydä. Kun olen käynyt useasti Aulangollakin niin voisi kyllä varmasti käydä joskus tuollakin.

Tosin kaikki lukemani tiedot kyseisestä paikasta ei ole ollut ruusuista luettavaa vaan joskus keväällä luin tietoa että tuotakaan paikkaa ei ole pidetty kunnossa ja on mennyt huonompaan jamaan. Tosin, sitten tuli kuva jossa paikka oli jo kunnostettukin.

Tänä kesänä voisi kyllä tuolla käydä omin silminkin katsomassa miltä siellä näyttää. Olisi varmaan ihan kiva ja piristävä päivä tuollainen ulkoilupäiväkin.
 

Stevie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Parolannummi on nimeltään tämä varuskunta ja olen aikoinaan siellä itsekin armeijan käynyt. Kertausharjoituksiin tuskin kyllä minun tarvitsee kutsua odotella, enkä sitä kyllä odottelekaan.

Parolannummi on jonkun 2-3 kilometrin päässä Parolan keskustasta. Parolan keskusta on siis Hattulan isoin kylä ja se kunnan keskus. Isäni asuu siellä Parolassa.

Minä asun taas nykyään Hämeenlinnassa. Ja noin varmaan 7-8 kilometrin päässä Parolannummesta. Aika usein poljen Parolaan just Parolannummen ohi menevää tietä pitkin. Ei tuo Parolannummi nyt tosiaan kovin kaukana ole Parolan keskustasta.
Joo näinhän se oli. Hätilässä oli ampumarata-paikka ja ilveskalliolla myös harjoituspaikka. Korjaa vaan jos muistan väärin.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Joo näinhän se oli. Hätilässä oli ampumarata-paikka ja ilveskalliolla myös harjoituspaikka. Korjaa vaan jos muistan väärin.

Noin se taisi olla. Ainakin nuo mainitsemasi nimet on kyllä täällä päin varsin tuttuja ja liittyvät ainakin jollain tavalla armeijaan. Juurikin muistaakseni niin että Hätilässä on se ampumarata. Ilveskalliollakin on kyllä jotain. Itse olen vaan aika heikko näissä armeija-asioissa ja en ulkomuistista juuri näistä asioista mitään muista.

Ei ollut armeija minulle sellainen paikka nimittäin mitä lämmöllä muistelen. Poikkeutena se aika mitä sain sitten lopulta olla B-miehenä sotilaskodin leipomossa töissä neljän kuukauden ajan. Siitä ajasta on mukavat muistot, mielenkiintoisia työtehtäviä ja hyviä työkavereita oli siellä. Ja sain aina niitä pilalle menneitä leivonnaisia tuvalleni mukaani työpäivän jälkeen ilmaiseksi. Ne maistui kyllä kun eihän niissä ollut yleensä kuin sellaisia pieniä vikoja ettei vain myyntiin kelvannut. Se myyntiin kelpaaminen oli ainakin siihen aikaan tarkkaa hommaa kuitenkin ja nykyään kai vieläkin tarkempaa.
 

Rupture

Jäsen
Suosikkijoukkue
Läski-Bibeau, WPG
Jos nimimerkki viittaa syntymävuoteen niinkuin yleensä niin alkoihan tuo jo olla aikakin 42-vuotiaana. Onnittelut.
Joo kiitokset. :D Nimimerkin alkuperä on Pierre-Luc Duboisin nimi lyhennettynä pelinumeron kera.
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Tulin olutravintolaan ihan selvinpäin. Olen ottanut yhden oluen (2dl) ja alan olla jo pienessä hönössä. 13.5 volttinen imperial stout bottle aged kesämehu meni. Nyt lasissa vähän kepeämpi 9.3 volttinen joku IPA.
 

Glove

Jäsen
Olen elämäni aikana osallistunut vain yksiin häihin (muistaakseni vuonna 1994) sekä ainakin kymmeneen hautajaiseen. Olin jossain kesälapsiperheessä kesällä 94 yhdessä siskoni kanssa, kun samaisen perheen vanhin lapsi eli tytär meni naimisiin pitkäikäisen poikaystävänsä kanssa. Sen jälkeen en ole hääkutsuja saanut, mikä ei ole mikään ihme.

Hautajaisissa on tullut istuttua sitäkin useammin, sillä sukuni (sekä isäni että varsinkin äitini puoleinen suku) on varsin iäkästä porukkaa. Ne ovatkin olleet oikeastaan se ainoa tapa, jolla olen päässyt viettämään aikaa sukulaisteni kanssa.
Isän (2012) ja äidin (2020) hautajaiset on tässä viimeksi ollut. Serkkuni häät taitaa olla viimeiset missä olen ollut ja ne oli joskus viime vuosituhannen viimeisinä vuosina. Tuskin tarvii kovin moniin enää osallistua ennen omia hautajaisia. Isän suku asuu kaukana eikä juuri tule pidettyä yhteyttä. Tuossa lähellä asuu yksi pikkuserkku, mutta sitäkään en ole nähnyt varmaan kymmeneen vuoteen. Äidin puolelta ei sitten ole enää elossa kuin vissiin yksi eno ja liuta serkkuja, joista suurin osa on vieläkin kauempana eli Ruotsissa. No näillä mennään j eikö se suku ole se pahin?
 

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Stadin Keltamustat
Hääbuumi tuntui olevan kavereillani noin 30 vuotiaana eli noin 15v sitten. Silloin tuli kierrettyä useammatkin häät (myös omat). Edelliset missä kävin taisi olla 2011 kun serkkuni meni naimisiin. Edelliset hautajaiset puolestaan viime vuoden viimeisenä päivänä kun samaisen serkun äiti eli kummitätini siunattiin. Kyllä nämä kuoppabileet taitavat olla lähitulevaisuudessa ainoita paikkoja missä sukulaisia tapaa, kun varsinkin isäni sisarukset alkavat olemaan jo sen verran iäkkäitä.
 

ISH

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, HIFK, Arsenal
Itselläni ikää kohta 45 vuotta ja kaikki isovanhempani, molemmat vanhempani sekä vuodesta 1982 mukana olleen isäpuoleni joudun vielä hautaamaan, mikäli en itse lähde aiemmin. Jokaikinen serkku, täti yms. on myös elossa. Ukin veli kuoli tapaturmaisesti viime vuonna, siinä lähin viimeisen 20 vuoden aikana kuollut sukulainen.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Olen elämäni aikana osallistunut vain yksiin häihin (muistaakseni vuonna 1994) sekä ainakin kymmeneen hautajaiseen.
Mulla suurin piirtein sama juttu. Ja ne yhdetkin häät, missä kävin, niin matkalla tahallaan viivyttelin kun en ensimmäisenä siellä halunnut olla. Kyllähän jos jossain alkaa vaikka kotibileet neljältä niin osa porukasta tulee kuudelta ja osa seiskalta jne. Mutta hitto noissa häissä se joku seremonia oli jo alkanut ja jengi katseli että mikä tää yks jätkä on.
 

Haudankaivaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, NHL:n suomalaiset, Porin Ässät, Lion #79
Itselläni ikää kohta 45 vuotta ja kaikki isovanhempani, molemmat vanhempani sekä vuodesta 1982 mukana olleen isäpuoleni joudun vielä hautaamaan, mikäli en itse lähde aiemmin. Jokaikinen serkku, täti yms. on myös elossa. Ukin veli kuoli tapaturmaisesti viime vuonna, siinä lähin viimeisen 20 vuoden aikana kuollut sukulainen.
Todella hienoa, että noin moni lähisukulaisistasi on elossa. Jotenkin en itse pysty edes käsittämään, miltä se tuntuu. Isänisä kuoli yli 30 vuotta ennen syntymääni ja äidinisä kun olin pieni. Yksi isoäiti sentään on vielä elossa. Setiä tai enoja ei ole, mutta seitsemän tätiä, joista neljä on jo kuollut syntymäni ja täysikäistymiseni välillä. Välillä on jäänyt harmittamaan, että minulla ei ole ollut muita "miehen malleja" kuin isäni, mutta kaikilla ei ole toisaalta sitäkään. Mutta jos ei muuta, niin ainakin nimimerkin valinta on ollut meikäläisellä osuva. Vietä nyt ihmeessä aikaa erityisesti vanhempien sukulaistesi kanssa, jos suinkin voit.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös