Odotin kyllä viime vuodenkin perusteella pahempaa tyhjiön tunnetta elämään jääkiekon MM-kisojen loppumisen takia kuin mitä on nyt tullut. Viime vuonna tuo tyhjiön tunne mitä seurasi kisojen loppumisesta oli mielestäni pahemman tuntuinen. Ehkä siihen vaikutti pettymyksenkin tunne finaalitappion myötä.
Olihan tuo noin kaksi viikkoa mitkä MM-kisat kesti niin melko tuntuva repäisy ja urakka omankin elämän kannalta. Oli mukavaa seurata kisoja ja katsella pelejä, tottua siihen rytmiin että kello 16 viimeistään alkoi iltapäivällä pelit, viikonloppuisin aiemminkin. Siitä seurasi paljon mielenkiintoista tekemistä omaankin elämään. Ja se jännitys mitä kisojen seuraamisesta seurasi oli aika mukava tunne. Etenkin kun kisat sujui Leijonilta näin hienosti.
Tuleehan tällaisien kisojen päättymisestä kuitenkin jonkin verran tyhjiön tunnetta väliaikaisesti elämään. Kun on tottunut jo siihen että elämästä iso osa meni kisojen seuraamiseen. Mutta viime vuonna tosiaan tuo tyhjiön tunne oli mielestäni vieläkin isompi, nyt on riittänyt vielä ohjelmaa kuitenkin juhlimisessa ja fiilistelyssä. Viime vuonna puri vain hampaita ja yritti pidätellä itkua ja nuolla pettymystä ja totutella ajatukseen että nyt ne on ohi. Tietenkin on parempi että tuo tyhjiön tunne on vähäisempi, pääsee helpommalla.
Minun mielestäni urheilun seuraaminen nyt kesäksi aika paljonkin vähenee ja rauhoittuu. Viime kesänä oli kuitenkin toki heti lätkäkisojen jälkeen alkamassa futiskisat ja se lievitti sitä urheilutyhjiötä toisaalta. Mutta on tässä nyt jotain seurattavaa urheilunkin saralla kesällä. Rallia tykkään jonkin verran katsella ja sitä tulee Cmorelta. Mielenkiintoisia ja kovatasoisiakin futispelejä tulee nyt lähiviikkoina Cmorelta. Että on tässä nyt kyllä jotain seurattavaa edessäkin myös kesällä.
Yleisurheilu nyt ei itseäni ole oikein koskaan kiinnostanut. Ja NHL-kauden huipennusta en kai näe muuta kuin tulosseurannan avulla kun Viaplayta minulla ei nyt ole enkä sitä hommaa kesän aikana ainakaan.
Mutta lätkän MM-kisat, se reilu kaksi viikkoa oli hienoa aikaa. En turhaan odottanut kisoja niin paljon ja kyllähän se luonnollisesti vaikutti paljon että ne meni suomalaisilta niin mahtavasti. Tämä koko kaksi viikkoa ja huipennuksenaan parkkiskansanjuhlat oli kyllä mielenkiintoista ja ihan mahtavaakin aikaa myös minun elämässä vaikka kotona finaalia lukuunottamatta seurasin kisat ihan vain kotinojatuolissa.
Onhan tässä nyt tietenkin vähän mietittävä että mitäs nyt taas sitten. Mutta toistaiseksi olen kyllä täyttänyt tuota tyhjiötä katselemalla Salattuja elämiä kesäuusintana Subilta, itse valitsemastani kohdasta Cmoren suoratoistopalvelusta ja uusiakin jaksoja aina kun niitä tulee lisää. Voisihan tässä toki muutakin tehdä ja katsella muitakin ohjelmia. Tulee kohta muuten Salkkarit jo toisesta korvasta ulos.
Pari edellistä päivää olen lähinnä vain lepäillytkin. Tiistaina oli taas vaihteeksi pahuksen kipeät jalat maanantain runsahkon kävelyn ja parkkiksella seisomisen seurauksena. Jalkakivut nyt helpotti levonkin avulla. Eihän ne jalat ole kokonaan parantuneet niiden pitkien viime syksyn sairauslomien jälkeenkään ja kovassa rasituksessa ne tulee entistä kipeämmäksi mutta nyt niiden kanssa tulee taas paremmin toimeen. Tiistaina oli myös levättävä kun pari edellistä yötä olin nukkunut lyhyehköt yöunet.
Tänään on myös päivä mennyt lähinnä levätessä kun on pientä nuhanpoikasta taas ollut. Toivon tosiaan että tuo nuhanpoikanen menee yön aikana parilla buranalla ja hyvin nukkumalla ohi. Mutta tämäkin viikko jo puolivälissä, kesäkuu alkanut ja toivottavasti huomenna jaksan jo vähän hoidella omiakin asioita. Kyllä niitä jonkin verran tuossa tehtävänä ja huolehdittavana on.