Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[Leon]

Autorata. Ehkä joku päivä vielä ostan itselleni.

 

[CuJo#31]

@ace
Yksi ainakin lähelle liippaava ketju löytyi haulla. Voisi itsekin miettiä näitä ja kirjailla jossain välissä omia suosikkeja.

Lapsuuden ja nuoruuden kadonneet lelut ja tavarat

Itselläni on nyt ikää 39 vuotta. On vaimo, 2-vuotias tyttö ja iso omakotitalo. Lapsuus ja nuoruus on jossain kaukana takana. Viime aikoina on alkanut mietityttämään että missä ihmeessä on kaikki ne lapsuuden ja nuoruuden pelit ja vehkeet? Vanhemmat sekä pikkusisko ja pikkuveli ovat käsi...

keskustelu.jatkoaika.com

 

[Milles Mortenson]

Ujostuttaa, mutta tekisi mieli aloittaa ketju: Mitä leluja kaipaat lapsuudestasi? Lelut olisi heittomerkeissä, koska on aika venyvä käsite, mutta asioita tai esineitä joiden kanssa viihdyit loputtomiin, joiden muisteleminen saa vieläkin hymyn suupieliin ja mietit, "Voiko näin aikuisena/vanhana/muuten vaan kalkkeutuneena enää kaipailla niitä, saati kokeilla?"

Edit pienen miettimisen jälkeen, kerrotaan nyt sitten mitä itselläni oli mielessä.

1. Stiga rattikelkka. Joku lähetti videon Iltapuluun Stigasta kolmannessa polvessa, josta tämä aihe tuli mieleeni. Oli ihan mahtava laite, omani oli musta Stiga GT, jonka myin sadalla markalla naapurin pikkupojalle. ( Hänen vanhemmat sen maksoivat, ei ollut mitään hämärää tässä kaupassa). Kehtaisiko sitä lähteä tänä päivänä laskemaan Stigalla, mieli kyllä tekisi.? Kestäisikö se tätä ruhoa?

2. Minisukset, "minarit". Ei löytynyt niin jyrkkää mäkeä tai isoa hyppyriä mistä ei niillä olisi uskaltanut laskea. Aivotärähdyksiä ja erilaisia ruhjeita muistan paljon minarikavereiden kanssa nähneeni, mutta ei koskaan mitään vakavampaa, murtumia tms. Meillä päin minareita lämmitettiin puhalluslampulla ja muotoiltiin perästä käyräksi ylöspäin. Näytti coolilta ja sai muutaman sentin nipistettyä mäkiennätyksestä.

3. Stiga jääkiekkopeli. Omani oli alkupään tuotantoa missä "ränni" kääntyi sisään maalin sivustoista, oma taktiikka pelaamiseen silläkin piti luoda. Kaveri sai joululahjaksi jossain vaiheessa sen oikean Stigan, jossa pääsi maalin taakse ja "jää" oli irroitettava ja helposti hajoava muovikerros. Häviön tunnkuohuksissa se "jää" sai pahoja kolhuja, kun vitutuksissa heitetty kiekko irroitti siitä palasia. Pelin omistaja ei ollut tyytyväinen, vaikka toimi itse samalla tavalla.

4. Radio ohjattava auto. Olin 5-7v. en tarkkaan muista, kun sain todella makean Lancia Stratos radio ohjattavan auton joululahjaksi. Kauko ohjaimesta sitä pystyi kuitenkin kääntämään vain yhteen suuntaan, joskus olen lukenut mistä tämä johtui, joku tekninen juttu. Auto oli todella siisti, mutta olihan se tylsää kääntyä vain yhteen suuntaan.

Kunniamaininta: Legot, ne aluperäiset joiden kanssa piti käyttää mielikuvitusta. Nämä nykyaikaiset on niin monimutkaisia ja valmiiksi pureskeltuja/muotoiltuja, että se alkuperäinen idea on mielestäni kuopattu. Silloin aikanaan piti löytää siitä miljoonalaatikosta se oikeanvärinen ja muotoinen palikka että sai rakennettua mitä halusi. Tosin jos olisin rikas, ostaisin Lego Millenium Falconin nyt ja heti.

Niin ja siis ujostuttaa aloittaa uusi ketju, ei muistella näitä asioita.

Tämän takia hankitaan lapsia. 4-vuotiaalla pojallani on kolme kauko-ohjattavaa autoa ja niillä on pirun hauska ajella. No yhden olen vain itse ostanut ja kaksi tuli lahjaksi.

Vähän aiheeseen liittyen, niin kylpylöiden vesiliukumäet saavat minulle yhä hymyn huulille ja jaksaisin laskea niistä yhä uudelleen ja uudelleen, mutta jotenkin nolottaa jonottaa siellä kymmenvuotiaiden mukana. Onneksi oma lapsi on kohta siinä iässä, että voi jonottaa hänen kanssaan.

 

[Malkkinen]

Tämän takia hankitaan lapsia. 4-vuotiaalla pojallani on kolme kauko-ohjattavaa autoa ja niillä on pirun hauska ajella. No yhden olen vain itse ostanut ja kaksi tuli lahjaksi.

Vähän aiheeseen liittyen, niin kylpylöiden vesiliukumäet saavat minulle yhä hymyn huulille ja jaksaisin laskea niistä yhä uudelleen ja uudelleen, mutta jotenkin nolottaa jonottaa siellä kymmenvuotiaiden mukana. Onneksi oma lapsi on kohta siinä iässä, että voi jonottaa hänen kanssaan.

Se on justiinsa näin. Jännä juttu miten joulupukki osaa tuoda omalle lapselle kaikkia niitä mahtavia leluja, joita ei itse lapsena pukilta saanut. Ja menepäs leikkipuistossa itseksesi jotain apinarataa pitkin, niin hullun leiman saat otsaasi, mutta kun siinä on oma lapsi vieressä katsomassa, niin isin kelpaa näyttää useampikin mallisuoritus.

 

[Saipamies]

Taisi se korona iskeä itsellekin. Töissä altistunut jo pidempää. Hoitanut korona potilaita ja työkavereista altistunut moneen kertaan. Pojalla todettiin eilen ja itekkin kävin tänään testissä. Kauhee päänsärky jo toista päivää putkeen ja nenä vuotaa hitosti ja nyt tuli myöskin kuume.

 

[vilperi]

Minä kaipaan lapsuudestani ainakin sellaisia muovisia minilätkämailoja joissa luki jotain muistaakseni HPK- Matkalla huipulle. Siihen aikaan tuollaisia minimailojakin kai myytiin Kerhon fanituotevalikoimissa, nykyhetkestä en tiedä.

Tuollaisilla minimailoilla oli sitten kiva lapsena pelata neljä vuotta vanhemman veljen kanssa sisällä "lätkää". Se oli hauskaa. Hauskaa toki oli myös pihapallopelit. Perheen kanssa ja etenkin veljeni kanssa usein pelattiin pihapalloa jollain jääpallomailoilla.

Olihan nämä palloilut niin sisällä kuin ulkosalla sellaisia hetkiä että niitä kaipaa. Vähitellen tuo veljen kanssa vääntäminen eteni sitten iän karttuessa siihen että NHL-peleissä väännettiin yhteisiä kausia. Veljeä vastaan oli mukava ottaa matseja.

Tämä nyt ei edelleenkään ole kyllä lelu mutta kaipaan lapsuudestani myös pelikortteja ja kortin peluuta. Sekä lautapelien peluuta. Lapsena kun oli vielä hyvin tovereita keiden kanssa lätkiä korttia tai pelata lautapelejä. Ja näitä peliaikoja kaipaan.

Yhdessä vaiheessa meillä oli minä, veljeni, siskoni, äiti, mummo ja eno joiden kanssa pelattiin sellaista korttipeliä kuin Maraton ja sitten loppuun kevennykseksi Mustaa-Maijaa. Ikävöin sitä aikaa kun pystyi hyvin pistämään pelihetket pystyyn jo lähisukulaisten kanssa. Meitä oli riittävästi jo niihin peleihin.

Itse leluista kaipaan turtles-hahmoja ja muita muovifiguureita. Mutta etenkin Turtleshahnot olivat suuressa suosiossani junnuna. Sitten kaipaan pikkuautoja, autotaloa ja sellaista liikennemattoa. Näillä oli aina kiva leikkiä. Ja kova juttu oli kun kummien pojalla oli He-Man linna ja figuureita siihen.

Ja lautapelejstä ehdottomia suosikkejani olivat Turtles-lautaoeli, Kummituslinna ja Kullankaivaja

 

[Iisoppi]

Tämän takia hankitaan lapsia.

Tai hyödynnetään sisarusten ja ystävien lapsia. Varsinkin monia mukavia lautapelejä on tullut lasten kanssa pelattua (ei tulisi aikuisten kesken niitä pelattua), puhumattakaan mäenlaskusta mitä erinäisimmillä välineillä. Ja minulla on usein niin että leikin mieluummin lasten kanssa kun yritän seurustella puolituttujen aikuisten kanssa. Enkä minä edes erityisesti pidä lapsista (en kyllä vihaakkaan niitä).

 

[Ilmari Ahde]

Ujostuttaa, mutta tekisi mieli aloittaa ketju: Mitä leluja kaipaat lapsuudestasi? Lelut olisi heittomerkeissä, koska on aika venyvä käsite, mutta asioita tai esineitä joiden kanssa viihdyit loputtomiin, joiden muisteleminen saa vieläkin hymyn suupieliin ja mietit, "Voiko näin aikuisena/vanhana/muuten vaan kalkkeutuneena enää kaipailla niitä, saati kokeilla?"

Edit pienen miettimisen jälkeen, kerrotaan nyt sitten mitä itselläni oli mielessä.

1. Stiga rattikelkka. Joku lähetti videon Iltapuluun Stigasta kolmannessa polvessa, josta tämä aihe tuli mieleeni. Oli ihan mahtava laite, omani oli musta Stiga GT, jonka myin sadalla markalla naapurin pikkupojalle. ( Hänen vanhemmat sen maksoivat, ei ollut mitään hämärää tässä kaupassa). Kehtaisiko sitä lähteä tänä päivänä laskemaan Stigalla, mieli kyllä tekisi.? Kestäisikö se tätä ruhoa?

2. Minisukset, "minarit". Ei löytynyt niin jyrkkää mäkeä tai isoa hyppyriä mistä ei niillä olisi uskaltanut laskea. Aivotärähdyksiä ja erilaisia ruhjeita muistan paljon minarikavereiden kanssa nähneeni, mutta ei koskaan mitään vakavampaa, murtumia tms. Meillä päin minareita lämmitettiin puhalluslampulla ja muotoiltiin perästä käyräksi ylöspäin. Näytti coolilta ja sai muutaman sentin nipistettyä mäkiennätyksestä.

3. Stiga jääkiekkopeli. Omani oli alkupään tuotantoa missä "ränni" kääntyi sisään maalin sivustoista, oma taktiikka pelaamiseen silläkin piti luoda. Kaveri sai joululahjaksi jossain vaiheessa sen oikean Stigan, jossa pääsi maalin taakse ja "jää" oli irroitettava ja helposti hajoava muovikerros. Häviön tunnkuohuksissa se "jää" sai pahoja kolhuja, kun vitutuksissa heitetty kiekko irroitti siitä palasia. Pelin omistaja ei ollut tyytyväinen, vaikka toimi itse samalla tavalla.

4. Radio ohjattava auto. Olin 5-7v. en tarkkaan muista, kun sain todella makean Lancia Stratos radio ohjattavan auton joululahjaksi. Kauko ohjaimesta sitä pystyi kuitenkin kääntämään vain yhteen suuntaan, joskus olen lukenut mistä tämä johtui, joku tekninen juttu. Auto oli todella siisti, mutta olihan se tylsää kääntyä vain yhteen suuntaan.

Kunniamaininta: Legot, ne aluperäiset joiden kanssa piti käyttää mielikuvitusta. Nämä nykyaikaiset on niin monimutkaisia ja valmiiksi pureskeltuja/muotoiltuja, että se alkuperäinen idea on mielestäni kuopattu. Silloin aikanaan piti löytää siitä miljoonalaatikosta se oikeanvärinen ja muotoinen palikka että sai rakennettua mitä halusi. Tosin jos olisin rikas, ostaisin Lego Millenium Falconin nyt ja heti.

Niin ja siis ujostuttaa aloittaa uusi ketju, ei muistella näitä asioita.

BINGO! Kaikki mainitsemasi löytyi, tuo nimenomainen Stratos myös, en muista kääntyikö kumpaankin suuntaan.

Stigalla olen näin vanhemmallakin iällä laskenut, putkirunko kestää kyllä potrankin pojan, olisiko se vähän kutistunut, tuntui ettei oikein saanut itseään taitelluksi ratin taakse eikä kaksi päällä olisi voinut haaveillakaan. Mutta sama Stiga se oli millä nuorempana laskettiin, semmoinen klassikkomalli, harmaa runko ja penkki kuin kalannahkaa, siniharmaa ja liukas.

Jääkiekkopeli oli kova juttu, isoveljelle en juurikaan pärjännyt kuin satunnaisesti tuurilla. Se ei oikein hänen pirtaansa sopinut, kilpailuhenkisempi oli kuin minä, niin revanssihan piti ottaa heti ja sitten tulikin pelissä selkäsauna. Kaverin kotona oli kiekko hukkunut, käytettiin sitten noppaa peleissä, sillä pelaaminen oli totisesti arvan heittoa kun tuli yllättäviä pomppuja.

 

[kamik]

Tällaista se on näillä bensan hinnoilla:

 

[Sue]

Leikin lapsena eniten nukkekodilla. Askartelin sinne kaikkea miniatyyrirompetta ja vaivuin tunneiksi mielikuvitusmaailmaan. Muistan, miten lauantaiaamuna ihan kouraisi vatsanpohjaa kun tiesi, että saa ihan rauhassa järjestää nukkekodin ja leikkiä lounaaseen asti.

Äitini oli viisas ja säilytti kaiken tähän liittyvän sälän, pieniä sämpylöitä ja lusikoita myöten. Omien lasteni kanssa sitten olen leikkinyt niillä paljon. Muovailumassat olivat parissakymmenessä vuodessa kehittyneet hirveästi, ja tuttu kiilto silmässä väkersin kerrostäytekakkuja ja piiraita... Nyt, kun lapset ovat varttuneet ja laittaneet lelunsa kiertoon, talletin jälleen ehjänä pysyneet kalusteet ja kamppeet. Ehkä joskus lastenlapsille kerron, miten mummu pienenä leikki. Ja väkerrän minikakkuja jostain vielä jalostuneemmasta massasta.

 

[Breeze Harbour]

Jaa että lapsuuden muisteluita. Itsellä ihan ykkösenä tulee gogot, nuo muoviset pikku-ukkelit joita tuli siskon kanssa kerättyä valehtelematta varmaan yli tuhat kappaletta (ovat edelleen tallella kaapin perällä). Noilla tuli leikittyä siskon kanssa muunmuassa gogo-kimbleä, eli gogot pelasivat kimbleä kilpaa tiimissä sekä gogojen linnan juhlat yhtenä itsenäisyyspäivänä.

Toinen maininta menee sitten Pokemon-keräilykorteille jotka olivat niin ikään varsin monikäyttöisiä. Tuli kisattua jopa Pokemonien formulakisoja noilla. Voi veljet minulla oli vilkas mielikuvitus lapsena.

Kolmas maininta vielä Sm-liigan keräilykorteille joita tuli keräiltyä eskari-ikäisestä asti kokonaisen kansiollisen verran ja vertailtua kokoelmia eskari-kaverin kanssa.

Tulipa lämmin olo muistellessa lapsuuden juttuja.

 

[ace]

Unohtui mainita Star Wars figuuriukot. Niitä omistettiin kavereiden kanssa kymmenittäin ja pahvilaatikoista teippailtiin ja liimailtiin niille aluksia, kun oikeat alukset olivat liian kalliita eikä vanhemmat suostuneet niitä ostamaan.

 

[Hollanti]

Eilen kello 10 soitti Telialta joku tyyppi ja päivitettiin määräaikaista liittymää. Sanoi lähettävänsä uuden digiboksin sun muuta tilpehööriä sanoi että varmaan ensi viikolla olisi paketti noudettavissa. Tänään kello 14 kuitenkin tuli jo tekstari että voin noutaa pakettini lähimmältä Ärrältä.

28h tuntia tilauksesta oli paketti noudettavissa. Haen sen toki vasta sunnuntaina, kun tulee muutenkin sinne päin menoo.

 

[Czescku]

Nuoremmalta lapselta hajosi taas puhelin. Kolmas vuoden sisään. Kaksi viimeisintä käytössä ollutta hänellä olikin minun vanhoja työpuhelimia, mutta enempää ei sellaisia löytynyt, joten oli pakko hakea Myyrmannista uusi (Telian pisteeltä muuten, tuli tuosta ylemmästä viestistä mieleen). Halvin satasen Samsung, kun ei viitsi enempää noin nopeasti hajoavaan (mutta käytännössä pakolliseen) tavaraan sijoittaa. No ei siinä mitään, mutta kun oma hieman yli 6kk vanha 5x kalliimpi Samppa tuntuu minusta jo ihan liian isolta kun peukalo ei riitä koko ruutuun niin tuo halpissamppa on vieläkin isompi. Onko enää mitään järkeä.

 

[Glove]

Onko enää mitään järkeä.

Ei. Kohta pitää hommata käsilaukku, että voi ottaa puhelimen mukaan.

 

[alwahla]

Oi niitä aikoja, kun kaikilla oli käytössä joku alkuperäinen Nokia, jota pystyi tarvittaessa käyttämään vasarana. Ennen vanhaan osattiin tehdä kestäviä kännyköitä. Toki tekniikkakin oli ihan aataminaikaista, mutta ne hoitivat ihan riittävän hyvin sen tärkeimmän tehtävänsä eli puhelut ja tekstarit.

 

[Rautapohkeet]

Oi niitä aikoja, kun kaikilla oli käytössä joku alkuperäinen Nokia, jota pystyi tarvittaessa käyttämään vasarana. Ennen vanhaan osattiin tehdä kestäviä kännyköitä. Toki tekniikkakin oli ihan aataminaikaista, mutta ne hoitivat ihan riittävän hyvin sen tärkeimmän tehtävänsä eli puhelut ja tekstarit.

Ja näissäkin, mitä pienempi oli puhelin sitä parempi. Ja ne simpukkamallin luurit. Ai että ne oli hienoja.

 

[Czescku]

Paras nokialaiseni oli kyllä E75, joka oli jo sinänsä älypuhelin, mutta ilman kosketusnäyttöä. Mutta siinä oli täysikokoinen näppäimistö. Tekisipä joku joskus nykytrendistä poiketen paksumman mutta pienemmän puhelimen, josta saisi liutettua esiin fyysisen näppäimistön. Vihaan kosketusnäytöllä kirjoittamista. Siksi käytän meseä ja whatsuppia pääsääntöisesti aina tietokoneella (jos olen kotona).

 

[Gennadi]

Piti alkaa lattialistoja lyömään olohuoneeseen. Duunikaveri lainasi pienen kompuran ja naulapistoolin. Itse ostin jiirisahan Bauhausissta (Einhell Sieg Heil). No niin vaan kompura kirjoitti itsensä ulos kesken homman, mä niin tiesin tämän... No ainakin jiirisaha toimi moitteettomasti mitä ensimmäisen kerran käytin elämässäni. No kohti uusia pettymyksiä. Täytyy akkukäyttöinen naulain vuokrata.

 

[heavy]

Lapsena keräilin Kuuden miljoonan dollarin miehen keräilykortteja. Yhdessä purkkapaketissa oli sekä peli-että keräilykortteja. Ainakin koko 52 kortin pakka tuli kerättyä. Harmi kun ovat kadonneet...

 

[Gennadi]

Nuoremmalta lapselta hajosi taas puhelin. Kolmas vuoden sisään. Kaksi viimeisintä käytössä ollutta hänellä olikin minun vanhoja työpuhelimia, mutta enempää ei sellaisia löytynyt, joten oli pakko hakea Myyrmannista uusi (Telian pisteeltä muuten, tuli tuosta ylemmästä viestistä mieleen). Halvin satasen Samsung, kun ei viitsi enempää noin nopeasti hajoavaan (mutta käytännössä pakolliseen) tavaraan sijoittaa. No ei siinä mitään, mutta kun oma hieman yli 6kk vanha 5x kalliimpi Samppa tuntuu minusta jo ihan liian isolta kun peukalo ei riitä koko ruutuun niin tuo halpissamppa on vieläkin isompi. Onko enää mitään järkeä.

Varmaan aiheesta puhuttu muissa ketjuissa, mutta sain duunista OnePlussan. On sitten niin paska vehje mitä tiedän, mikään ei toimi. Samppa oli ykkönen, olisi pitänyt vaan inttää että sellainen takaisin. Ottanut sampan takaisin käyttöön, niin hyvä vehje aloittelevalle keski-ikäiselle.

 

[banaaninviljelijä]

Varmaan aiheesta puhuttu muissa ketjuissa, mutta sain duunista OnePlussan. On sitten niin paska vehje mitä tiedän, mikään ei toimi. Samppa oli ykkönen, olisi pitänyt vaan inttää että sellainen takaisin. Ottanut sampan takaisin käyttöön, niin hyvä vehje aloittelevalle keski-ikäiselle.

Ostin viime syksynä Yhden plussan ja voi ristus, kun onkin paska luuri. Itsestään mykistää, laittaa pitoon, katkaisee puhelun. Välillä näyttö taas menee ihan jumiin, ei edes suljettua saa. Onneksi on vanha luuri, joka toimii välillä, jos toimii, niin saan laitettua Mesen kautta jollekin viestiä, että soittaa mun luuriin, siihen se yleensä reagoi sitten. Ostan seuraavaksi lankapuhelimen ja vitun pitkän johdon.

 

[Gennadi]

Ostin viime syksynä Yhden plussan ja voi ristus, kun onkin paska luuri. Itsestään mykistää, laittaa pitoon, katkaisee puhelun. Välillä näyttö taas menee ihan jumiin, ei edes suljettua saa. Onneksi on vanha luuri, joka toimii välillä, jos toimii, niin saan laitettua Mesen kautta jollekin viestiä, että soittaa mun luuriin, siihen se yleensä reagoi sitten. Ostan seuraavaksi lankapuhelimen ja vitun pitkän johdon.

Saatanahan löyty mies joka tietöö mistä puhutaa. Moon aina sanonu että vanplus on yks ristuksen perkele!

 

[heavy]

Varmaan aiheesta puhuttu muissa ketjuissa, mutta sain duunista OnePlussan. On sitten niin paska vehje mitä tiedän, mikään ei toimi.

onkin paska luuri. Itsestään mykistää, laittaa pitoon, katkaisee puhelun

Antakaas kun arvaan. Joku halpamalli on ollut teillä käytössä?

 

[Gennadi]

Antakaas kun arvaan. Joku halpamalli on ollut teillä käytössä?

Olikohan tämä ripuli One Plus 9.