Tämän takia hankitaan lapsia. 4-vuotiaalla pojallani on kolme kauko-ohjattavaa autoa ja niillä on pirun hauska ajella. No yhden olen vain itse ostanut ja kaksi tuli lahjaksi.Ujostuttaa, mutta tekisi mieli aloittaa ketju: Mitä leluja kaipaat lapsuudestasi? Lelut olisi heittomerkeissä, koska on aika venyvä käsite, mutta asioita tai esineitä joiden kanssa viihdyit loputtomiin, joiden muisteleminen saa vieläkin hymyn suupieliin ja mietit, "Voiko näin aikuisena/vanhana/muuten vaan kalkkeutuneena enää kaipailla niitä, saati kokeilla?"
Edit pienen miettimisen jälkeen, kerrotaan nyt sitten mitä itselläni oli mielessä.
1. Stiga rattikelkka. Joku lähetti videon Iltapuluun Stigasta kolmannessa polvessa, josta tämä aihe tuli mieleeni. Oli ihan mahtava laite, omani oli musta Stiga GT, jonka myin sadalla markalla naapurin pikkupojalle. ( Hänen vanhemmat sen maksoivat, ei ollut mitään hämärää tässä kaupassa). Kehtaisiko sitä lähteä tänä päivänä laskemaan Stigalla, mieli kyllä tekisi.? Kestäisikö se tätä ruhoa?
2. Minisukset, "minarit". Ei löytynyt niin jyrkkää mäkeä tai isoa hyppyriä mistä ei niillä olisi uskaltanut laskea. Aivotärähdyksiä ja erilaisia ruhjeita muistan paljon minarikavereiden kanssa nähneeni, mutta ei koskaan mitään vakavampaa, murtumia tms. Meillä päin minareita lämmitettiin puhalluslampulla ja muotoiltiin perästä käyräksi ylöspäin. Näytti coolilta ja sai muutaman sentin nipistettyä mäkiennätyksestä.
3. Stiga jääkiekkopeli. Omani oli alkupään tuotantoa missä "ränni" kääntyi sisään maalin sivustoista, oma taktiikka pelaamiseen silläkin piti luoda. Kaveri sai joululahjaksi jossain vaiheessa sen oikean Stigan, jossa pääsi maalin taakse ja "jää" oli irroitettava ja helposti hajoava muovikerros. Häviön tunnkuohuksissa se "jää" sai pahoja kolhuja, kun vitutuksissa heitetty kiekko irroitti siitä palasia. Pelin omistaja ei ollut tyytyväinen, vaikka toimi itse samalla tavalla.
4. Radio ohjattava auto. Olin 5-7v. en tarkkaan muista, kun sain todella makean Lancia Stratos radio ohjattavan auton joululahjaksi. Kauko ohjaimesta sitä pystyi kuitenkin kääntämään vain yhteen suuntaan, joskus olen lukenut mistä tämä johtui, joku tekninen juttu. Auto oli todella siisti, mutta olihan se tylsää kääntyä vain yhteen suuntaan.
Kunniamaininta: Legot, ne aluperäiset joiden kanssa piti käyttää mielikuvitusta. Nämä nykyaikaiset on niin monimutkaisia ja valmiiksi pureskeltuja/muotoiltuja, että se alkuperäinen idea on mielestäni kuopattu. Silloin aikanaan piti löytää siitä miljoonalaatikosta se oikeanvärinen ja muotoinen palikka että sai rakennettua mitä halusi. Tosin jos olisin rikas, ostaisin Lego Millenium Falconin nyt ja heti.
Niin ja siis ujostuttaa aloittaa uusi ketju, ei muistella näitä asioita.
Se on justiinsa näin. Jännä juttu miten joulupukki osaa tuoda omalle lapselle kaikkia niitä mahtavia leluja, joita ei itse lapsena pukilta saanut. Ja menepäs leikkipuistossa itseksesi jotain apinarataa pitkin, niin hullun leiman saat otsaasi, mutta kun siinä on oma lapsi vieressä katsomassa, niin isin kelpaa näyttää useampikin mallisuoritus.Tämän takia hankitaan lapsia. 4-vuotiaalla pojallani on kolme kauko-ohjattavaa autoa ja niillä on pirun hauska ajella. No yhden olen vain itse ostanut ja kaksi tuli lahjaksi.
Vähän aiheeseen liittyen, niin kylpylöiden vesiliukumäet saavat minulle yhä hymyn huulille ja jaksaisin laskea niistä yhä uudelleen ja uudelleen, mutta jotenkin nolottaa jonottaa siellä kymmenvuotiaiden mukana. Onneksi oma lapsi on kohta siinä iässä, että voi jonottaa hänen kanssaan.
Tai hyödynnetään sisarusten ja ystävien lapsia. Varsinkin monia mukavia lautapelejä on tullut lasten kanssa pelattua (ei tulisi aikuisten kesken niitä pelattua), puhumattakaan mäenlaskusta mitä erinäisimmillä välineillä. Ja minulla on usein niin että leikin mieluummin lasten kanssa kun yritän seurustella puolituttujen aikuisten kanssa. Enkä minä edes erityisesti pidä lapsista (en kyllä vihaakkaan niitä).Tämän takia hankitaan lapsia.
BINGO! Kaikki mainitsemasi löytyi, tuo nimenomainen Stratos myös, en muista kääntyikö kumpaankin suuntaan.Ujostuttaa, mutta tekisi mieli aloittaa ketju: Mitä leluja kaipaat lapsuudestasi? Lelut olisi heittomerkeissä, koska on aika venyvä käsite, mutta asioita tai esineitä joiden kanssa viihdyit loputtomiin, joiden muisteleminen saa vieläkin hymyn suupieliin ja mietit, "Voiko näin aikuisena/vanhana/muuten vaan kalkkeutuneena enää kaipailla niitä, saati kokeilla?"
Edit pienen miettimisen jälkeen, kerrotaan nyt sitten mitä itselläni oli mielessä.
1. Stiga rattikelkka. Joku lähetti videon Iltapuluun Stigasta kolmannessa polvessa, josta tämä aihe tuli mieleeni. Oli ihan mahtava laite, omani oli musta Stiga GT, jonka myin sadalla markalla naapurin pikkupojalle. ( Hänen vanhemmat sen maksoivat, ei ollut mitään hämärää tässä kaupassa). Kehtaisiko sitä lähteä tänä päivänä laskemaan Stigalla, mieli kyllä tekisi.? Kestäisikö se tätä ruhoa?
2. Minisukset, "minarit". Ei löytynyt niin jyrkkää mäkeä tai isoa hyppyriä mistä ei niillä olisi uskaltanut laskea. Aivotärähdyksiä ja erilaisia ruhjeita muistan paljon minarikavereiden kanssa nähneeni, mutta ei koskaan mitään vakavampaa, murtumia tms. Meillä päin minareita lämmitettiin puhalluslampulla ja muotoiltiin perästä käyräksi ylöspäin. Näytti coolilta ja sai muutaman sentin nipistettyä mäkiennätyksestä.
3. Stiga jääkiekkopeli. Omani oli alkupään tuotantoa missä "ränni" kääntyi sisään maalin sivustoista, oma taktiikka pelaamiseen silläkin piti luoda. Kaveri sai joululahjaksi jossain vaiheessa sen oikean Stigan, jossa pääsi maalin taakse ja "jää" oli irroitettava ja helposti hajoava muovikerros. Häviön tunnkuohuksissa se "jää" sai pahoja kolhuja, kun vitutuksissa heitetty kiekko irroitti siitä palasia. Pelin omistaja ei ollut tyytyväinen, vaikka toimi itse samalla tavalla.
4. Radio ohjattava auto. Olin 5-7v. en tarkkaan muista, kun sain todella makean Lancia Stratos radio ohjattavan auton joululahjaksi. Kauko ohjaimesta sitä pystyi kuitenkin kääntämään vain yhteen suuntaan, joskus olen lukenut mistä tämä johtui, joku tekninen juttu. Auto oli todella siisti, mutta olihan se tylsää kääntyä vain yhteen suuntaan.
Kunniamaininta: Legot, ne aluperäiset joiden kanssa piti käyttää mielikuvitusta. Nämä nykyaikaiset on niin monimutkaisia ja valmiiksi pureskeltuja/muotoiltuja, että se alkuperäinen idea on mielestäni kuopattu. Silloin aikanaan piti löytää siitä miljoonalaatikosta se oikeanvärinen ja muotoinen palikka että sai rakennettua mitä halusi. Tosin jos olisin rikas, ostaisin Lego Millenium Falconin nyt ja heti.
Niin ja siis ujostuttaa aloittaa uusi ketju, ei muistella näitä asioita.
Ei. Kohta pitää hommata käsilaukku, että voi ottaa puhelimen mukaan.Onko enää mitään järkeä.
Ja näissäkin, mitä pienempi oli puhelin sitä parempi. Ja ne simpukkamallin luurit. Ai että ne oli hienoja.Oi niitä aikoja, kun kaikilla oli käytössä joku alkuperäinen Nokia, jota pystyi tarvittaessa käyttämään vasarana. Ennen vanhaan osattiin tehdä kestäviä kännyköitä. Toki tekniikkakin oli ihan aataminaikaista, mutta ne hoitivat ihan riittävän hyvin sen tärkeimmän tehtävänsä eli puhelut ja tekstarit.
Nuoremmalta lapselta hajosi taas puhelin. Kolmas vuoden sisään. Kaksi viimeisintä käytössä ollutta hänellä olikin minun vanhoja työpuhelimia, mutta enempää ei sellaisia löytynyt, joten oli pakko hakea Myyrmannista uusi (Telian pisteeltä muuten, tuli tuosta ylemmästä viestistä mieleen). Halvin satasen Samsung, kun ei viitsi enempää noin nopeasti hajoavaan (mutta käytännössä pakolliseen) tavaraan sijoittaa. No ei siinä mitään, mutta kun oma hieman yli 6kk vanha 5x kalliimpi Samppa tuntuu minusta jo ihan liian isolta kun peukalo ei riitä koko ruutuun niin tuo halpissamppa on vieläkin isompi. Onko enää mitään järkeä.
Ostin viime syksynä Yhden plussan ja voi ristus, kun onkin paska luuri. Itsestään mykistää, laittaa pitoon, katkaisee puhelun. Välillä näyttö taas menee ihan jumiin, ei edes suljettua saa. Onneksi on vanha luuri, joka toimii välillä, jos toimii, niin saan laitettua Mesen kautta jollekin viestiä, että soittaa mun luuriin, siihen se yleensä reagoi sitten. Ostan seuraavaksi lankapuhelimen ja vitun pitkän johdon.Varmaan aiheesta puhuttu muissa ketjuissa, mutta sain duunista OnePlussan. On sitten niin paska vehje mitä tiedän, mikään ei toimi. Samppa oli ykkönen, olisi pitänyt vaan inttää että sellainen takaisin. Ottanut sampan takaisin käyttöön, niin hyvä vehje aloittelevalle keski-ikäiselle.
Saatanahan löyty mies joka tietöö mistä puhutaa. Moon aina sanonu että vanplus on yks ristuksen perkele!Ostin viime syksynä Yhden plussan ja voi ristus, kun onkin paska luuri. Itsestään mykistää, laittaa pitoon, katkaisee puhelun. Välillä näyttö taas menee ihan jumiin, ei edes suljettua saa. Onneksi on vanha luuri, joka toimii välillä, jos toimii, niin saan laitettua Mesen kautta jollekin viestiä, että soittaa mun luuriin, siihen se yleensä reagoi sitten. Ostan seuraavaksi lankapuhelimen ja vitun pitkän johdon.
Varmaan aiheesta puhuttu muissa ketjuissa, mutta sain duunista OnePlussan. On sitten niin paska vehje mitä tiedän, mikään ei toimi.
onkin paska luuri. Itsestään mykistää, laittaa pitoon, katkaisee puhelun
Olikohan tämä ripuli One Plus 9.Antakaas kun arvaan. Joku halpamalli on ollut teillä käytössä?