Viimeiset reilut kaksi vuorokautta olen muuttanut. Yöunet ovat jääneet johonkin kuuteen tuntiin per yö, ja ruokailutkin ovat olleet ties mitä. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että uskaltaa korkata.
Ja onpa muuten kiva korkata uudessa kodissa. Muuttaminen on ihan saatanallista hommaa, mutta päällimmäinen tunne on suuri onnellisuus.
Onnea uuteen kotiin! Muuttaminen on aivan järkyttävää touhua ja onneks olen joutunut tekemään isompaa muuttoa vain kolme kertaa elämässäni, avustamassa olen ollut useamminkin. Sen olen oppinut omista sekä kavereiden muutosta, että muuttamisessa ei kannata hirveästi nuukailla, jos homman haluaa hoituvan ripeästi ja sujuvasti.
Rohkeasti vaan tarjouspyyntöjä lähiseudun muuttofirmoille, joista valkkaa sen sopivimman. Hyvä firma tuo kunnollisia muuttolaatikoita tarpeen mukaan hyvissä ajoin ennen muuttopäivää kohtuullisella korvauksella, eikä tarvii turvautua lähi-Salen banaanilaatikoihin, joiden pohja pettää jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin. Toisekseen, jollei kyseessä ole mikään erityisen iso muutto, niin pari hommiin palkattua ammattimiestä pakkaa siihen muutenkin jo helvetin isoon muuttoautoon uskomattoman paljon tavaraa järkevällä asettelulla ja homma hoituu yhdellä kuormalla. Vaihtoehtona on sitten kuskata tavaroita vaimon veljen firman Hiacella 10-15 kertaa vanhasta asunnosta uuteen.
Uuteen kotiin muuttaminen voi tietty olla ahdistavakin kokemus, varsinkin jos muutto ei ole tapahtunut omasta halusta, mutta mun vähäiset muutot ovat olleet muuttostressistä huolimatta iloisia juttuja. Kun viimisetkin laatikot ovat saapuneet uuteen päämääräänsä, on kiva hetki huokaista ja korkata joku juoma uudelle kodille, mutta onhan siinä vielä aikamoinen homma saada tavarat paikoilleen säädyllisessä ajassa.