Minun henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin se, että vaikka Räsäsen ja Kokoomuksen saama kritiikki on tässä kontekstissa erittäin ymmärrettävää.
Ymmärrettävää ihmisen toimintaa, mutta minusta silti tyhmää sen suhteen, mitä sanotaan tavoitteeksi. Siis jos tavoitteena on se, että seksuaalivähemmistöt ovat hyväksytty osa valtaväestöä - jonka siis oletan olevan tavoitteena.
Mutta kuten monissa muissakin asioissa, niin eihän tämä asia näin mene, kun on kyse ihmisistä. Se on surkeaa, koska aika monessa jutussa juuri aktivismi itse on se tekijä, joka hidastaa aktivismin kohteena olevan asian etenemistä yhteisössä. Se on nurinkurista, kyllä, mutta olen esimerkiksi Vihreistä, Elokapinasta ja luonnonsuojelujärjestöistä sanonut varmaan jo 30 vuotta jos en kauemmin, että ne tekevät asioiden muuttamisesta pelkästään vaikeampia. Aktivismi tahtoo vieraannuttaa ajamansa asian tekemällä siitä vastakkainasettelun.
Olen useammassakin ketjussa esittänyt tälle omasta mielestäni parempia vaihtoehtoja. Ihmisten yhteisöjen liima on luottamus. Sitä kasvattamalla yhteisöt hyväksyvät asioita. Tästä on olemassa paljon esimerkkejä, ja linkkaan aiheesta yhden melko tuoreen uutisen:
Ukrainalaisten HLBT-sotilaiden kumppaneilla ei ole oikeutta haavoittuneita koskeviin lääketieteellisiin päätöksiin tai ruumiiden hautaamiseen.
www.iltalehti.fi
HLBT-jäsenten roolin armeijassa on nähty muuttavan asenteita yleisesti myös konservatiivisessa Ukrainassa. Suuri kiitos kuuluu Viktor Pylypenkolle, joka ilmoitti ensimmäisenä ukrainalaisena sotilaana vuonna 2018 olevansa homoseksuaali.
Tämä asia tullee muuttamaan lähtökohdiltaan aika konservatiivisten ukrainalaisten suhtautumisen seksuaalivähemmistöihin melko rajusti ajan kanssa.
Linkkasin tuohon jo Jade Nyströmin mielipiteen. Linkkasin sen siksi, kun henkilökohtaisessa elämässä tiedän seksuaalivähemmistöön kuuluvia, joiden mielestä esimerkiksi vaikkapa homouden karnevalisointi ei aja asiaa millään tavalla. On useampikin taho, jonka mielestä ainakin yksityisissä keskusteluissa Pekka Haavisto on tehnyt homojen asemalle Suomessa enemmän kuin mikään SETA:n kampanja.
Tämä ei koske pelkästään seksuaalivähemmistöjä, vaan monia muitakin ilmiöitä. Yhdysvalloissa puhutaan paljon mustiin kohdistuvasta rasismista. Kun sitä puretaan, niin huomataan esimerkiksi se, että mustan väestönosan koulutustaso on alhaisempi kuin valkoisilla tai aasialaislähtöisillä ihmisillä. Miksi? Luottamuspulan takia. Musta väestönosa ei luota esimerkiksi koulutukseen, josta syystä he jäävät alikoulutetuiksi. Heillä on olemassa koulutetulle tummaihoiselle oma terminsäkin,
"oreo" eli päältä tumma, sisältä valkoinen. Moni varmaan sanoo, että epäluottamus on ansaittua, mutta minä sanon, että eikö tästä epäluottamuksesta pitäisi päästä eroon?
Mutta koska ihmisten asenne on kuitenkin sen kaltainen, että toista ryhmää edustavan mielipiteet "ei kiinnosta vittuakaan", niin minä sanon, että olkoot. Tällainen "me vs ne" on sen verran tyypillistä ihmiselle, ettei siitä varmaan koskaan päästä eroon, vaikka tosiaan noin yleisesti se helpottaisi montaa juttua.