Vuosikymmenet tai ehkä oikeammin vuosisadat homoseksuaalit ovat taistelleet sen puolesta, että heidän identiteettinsä tunnustettaisiin ja että se koettaisiin tasavertaisena suuntautumisena heterouden kanssa. Suomessa homoseksuaalisuus poistui sairausluokituksesta vasta vuonna 1981.
Sitten tulivat feministit ja muut vakiintunutta rikkovat, joille ihminen ei ole biologiaa vaan kulttuuria. Alkoi syntyä käsityksiä, että ihminen voi olla joustavasti vähän mitä tahansa, koska hän on ensisijaisesti kulttuurinsa eikä biologiansa jatke.
Nyt tämäkin harha rupeaa purkautumaan, kun lesbofeministit ovat alkaneet pitää aiheesta ääntä. Monia heitä loukkaa käsitys, ettei heidän seksuaalisuutensa ole pysyvää vaan perustuu ainoastaan kunnon parrukokemuksen puutteeseen.
Melkein kaikille 30 vuotta täyttäneille on selvää, ovatko he suuntautumiseltaan heteroita, homoja vai bi-seksuaaleja. Joitakin heteroita voi kiehtoa ajatus seksistä saman sukupuolen kanssa eräänlaisena fetissinä, mutta silti hekin tietävät, ettei maailmaa kaatavaa seksuaalisesti latautunutta ihastusjysäystä aiheuta sama vaan vastakkainen sukupuoli.
Joukossa on tietenkin poikkeuksia, mutta onhan se kokonaisuutta ajatellen taas kerran vain yksi järjettömyyden riemuvoitto, että joustava seksuaalisuus (sexual fluidity) yritetään esittää jonkinlaisena normina. Että emme me mitään homoja tai heteroita tai bi-seksuaaleja olekaan vaan ihan vain tällaisia joustavia.
Redditissä suosittu termi näyttää olevan bifobia. Kun lesbot eivät tahdo muodostaa parisuhdetta bi-seksuaalien kanssa, koska eivät koe heitä identiteetillisesti turvalliksi, niin sen jälkeen heitä haukutaan bifobisiksi.
fi.wikipedia.org