Voisiko siis sanoa, että tällainen taidekriittinen kirjoittaminen ei sovi jääkiekon kontekstiin? Siitäkö tässä on kyse?
Mikä ja montako kontekstia jääkiekossa on? Varmaan yhtä monta kuin seuraajaa, mutta sitä on vaikea kiistää että peli on maskuliininen, jopa alkukantaiseksi voisi joku sanoa. Ja tätähän täällä Jatkoajan kirjoituksissa nykyään usein kritisoidaan. Toivotaan että jääkiekko lajina "sivistyisi" ja pelaajat kohtelisivat toisiaan kaukalossa pelkästään ihmisinä eikä lainkaan vastustajina.
Mutta niin kauan kuin pelin luonne on olla erittäin nopea kontaktilaji, niin ei tule onnistumaan. Sellainen asia kuin nuori mies, huippukunto, voima ja korkea testosteronitaso ovat yhdistelmä jossa välillä läikkyä yli. Pelin nopeutta ja kiihkeyttä huipputasolla ei tavallinen tv-katsoja pysty käsittämään. Se on nopeampaa ja rajumpaa miltä telkkarista näyttää.
Ja ilman tuntematta henkilökohtaisesti huippu-urheilijaa (tai mihin tahansa lajiin tai ammattiin 100%:sti omistautuvaa ihmistä) on vaikea pystyä tiedostamaan sitä mielentilaa ja kaikkensa likoon laittamista, mitä kyseinen ihminen on valmis uhraamaan. Kun kilpailuvietti on tasoa hurja ja keskittyminen tavoitteen saavuttamiseen ainoa asia mielessä, niin silloin ikävä kyllä rationaalinen ns. normaali toiminta saattaa ainakin hetkellisesti on olla ajatusjonossa sijalla kaksi, kolme tai kolmetoista.
Ja tätä tämä Jatkoajan kirjoittaja ei tunnu sisäistävän. Tunnetta ja vaikeutta kontrolloida sitä kesken kamppailun.
