Avaatko vähän tätä? Eivätkö nimenomaan sääntelemättömyys ja sen vähäisenkin sääntelyn valvonnan puute aiheuttaneet lähes koko markkinatalousjärjestelmän romahtamisen? Siitähän yllä kuvattu keskuspankkien toimintakin johtuu, samoin julkisen sektorin ennätysmäinen velkaantuminen viimeisen vuosikymmenen aikana.
Eurooppalainen säätely on mennyt niin pitkälle, että se maksaa pankeille kuten Nordea miljardeja euroja. Ei pienet pankit kykene sellaiseen byrokratiaan, ei niillä ole siihen varaa. Niinpä edessä on yritysjärjestelyjä eli isot ostavat pieniä. Kumpikaan ääripää ei toimi. Miljardin euron kysymys on että estävätkö nämä säätelyt sen ettei pankit enää voi kaatua.
Joku voisi myös esittää näkemyksen, että riittäisikö pelkästään se että kilpailuviranomaiset estäisi minkään pankin markkinaosuuden nousta yli pariin prosentin.
@dana77 ehtikin jo vastata. Avaan vielä kuitenkin sen veran näkemystäni, että varmasti voidaan järkevästi pitää Glass-Steagall-lain kumoamista yhtenä merkittävänä finanssikriisin alullepanijana. Ja nimimerkille
@mjr huomiona että FEDillä oli huomattava rooli kriisin pohjustamisessa kiitos Alan Greenspanin.
Kuitenkin monimutkaisen ja kaikenkattavan sääntelyn puuttumista keskeisempi syy oli epäsymmetria riskinotossa. Yhtäältä systeemisesti tärkeät finanssitalot luottivat siihen että ne tarvittaessa pelastetaan. Henkilötasolla johtajat kuittasivat hyvistä vuosista mehevät tilipussit mutta näitä ei peritty heiltä takaisin paskan osuessa tuulettimeen. Tästä seuraa täysin selvät insentiivit riskien piilottamiseen. Ajatellaan että sinulla on kaksi vaihtoehtoa: tasapainoilla 50cm korkeuteen viritetyllä nuoralla tienaten 100€ joka minuutista jonka onnistut pysymään tolpillasi, tai vastaavasti 10m korkeudessa mutta tienaten minuutista 1000€. Harva valitsee kymmenessä metrissä keikkumisen ellei tiedä että tappion hetkellä turvaverkko pelastaa hänet mutta tasapainotellessa kerätyt voitot jäävät silti taskuun. Vertaus on sikäli huono, että tässä putoaminen satuttaa vain putoajaa ja verkon paikallaan ollessa ei ketään. Finanssimaailmassa turvaverkko jakoi putoamisen hyötyjä tasapainoilusta keräämättömille veronmaksajille. Syntyi tilanne jossa yksi porukka ottaa riskiä toisten kustannuksella. Täysin vastenmielistä ja kestämätöntä ja myös kapitalismin henkeä vastaan. Vähän niinkuin minun nuoralla huimapäisesti keikkuessani ja sieltä mätkähtäessäni sinä olisitkin se jota sattuu.
Toisaalta olemassaoleva sääntely kannusti vastuun ottamisen (riskienhallintaa olemassaolon turvaamiseksi) sijaan toimintaan jossa sääntelijän antamia puutteellisia mittareita käytettiin tyyliin "ollaan noudatettu teidän sääntöjä, jos menee pieleen, pelastakaa". Sääntelyn ongelma on että se johtaa keskittymiseen ja toimijoiden koon kasvamiseen sääntelytaakan kasvaessa (pienillä pankeilla ei ole varaa lakimiesarmeijaan joka sääntelyn kahlaamiseen ja valvomiseen tarvitaan) mutta se myös ajaa kaikki käyttämään samoja mittareita. Kun näissä mittareissa tunnetusti on valuvikoja, syntyy tilanne jossa samat valuviat riskimittareissa on kaikilla, ja kun tästä seuraa tulipalo, palaa yhtäaikaa joka talo.
Tämä selitys on jo vähän ohi aiemman kommenttin johon tartuit. Siinä viittasin lähinnä siihen että finanssikriisin jälkeen esim. pankkien sääntely on lisääntynyt aivan huimasti ja niin on myös pankkien keskittyminen ja isoimpien toimijoiden koko. Ollaan siis jossain määrin päädytty systeemiriskin osalta vielä pahempaan tilanteeseen enkä yhtään ihmettelisi jos meitä odottaisi vielä karu herätys.
Ohessa vielä lähteitä pankkijärjestelmän keskittymiselle kriisin jälkeen niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.
