Itse arvostan suuresti näitä "työn sankareita", koska tiedostan varsin hyvin sen, että nämä kuitenkin ovat niitä ihmisiä, jotka tähän maahan loppuviimenään luovat tätä vaurautta. Tuhansille ja taas tuhansille ihmisiä työpaikkoja jne. Sen vuoksi en hyväksy sellaista asenneilmapiiriä, jossa ajatellaan vain, että näitä rikkaita pitäisi entisestään verottaa lisää. Kyllä niitä verotetaan ihan saatanasti jo nytkin ja silti kiitokset kansan syvistä riveistä ovat melko ohkaiset. Eli hyvä että heitä on, vaikka itse en voisi koskaan kuvitella eläväni tuollaista elämää, jossa olen noin voimakkaasti naimisissa työni kanssa ja se määrittää noin vahvasti identiteettini. Olisin todella surullinen ja onneton ihminen, jos tuommoiseen lähtisin. Mutta onneksi meitä on erilaisia.
Toisaalta sitten taas noista heidän asenteistaan en voi olla samaa mieltä. Itse olen alkoholistiperheestä lähtöisin, kuten
@macnevis tuossa sanoo. Se ei ole mikään uhriutumisen syy ja sieltäkin olen kampeutunut ihan hyvälle elämänpolulle itse, enkä muutenkaan asialla sen enempiä mitään selittele. Tiedostan toisaalta senkin tosiasian, että monella ihmisellä oli lapsena lähtökohdat vielä paljon huonommin, kuin itselläni. Mulla nyt kuitenkin sitten loppuviimenään on ollut ihan onnellinen lopputulema, mitä tuohon alkoholismiin tulee. Mutta se on vain ihan taivahan tosi, että ei ne lähtökohdat samat ole, kuin oikeastaan suurimmalla osalla vakaasta keskiluokkaisesta ja turvallisesta perheestä tulevalla lapsella. Ei tarvitse edes olla minkään rikkaan perheen lapsi. En osta sitä seikkaa, että olihan meilläkin joo kaikki perustarpeet tyydytettynä. Mutta varmaan lähes jokainen alkoholistiperheessä kasvanut tietää sen, mitä se henkiselle puolelle tekee, kun häpeää sitä juovaa vanhempaa eikä saa sellaista turvallista ja rakastavaa ohjausta tälle elämänpolulle. Se missä tuo konkreettisimmin näkyy myöhemmässä elämässä on minun näkemykseni mukaan ihmissuhteissa. Ei oikein osata muodostaa sellaisia läheisyyteen perustuvia terveitä ihmissuhteita, jotka nyt kuitenkin tälle elämälle ovat varmaankin loppujen lopuksi se kaikkein arvokkain asia. Toisaalta tuokaan tuskin on välttämättä mikään loppuelämää kestävä kirous, mutta tässä tullaan juuri siihen, että ei ne lähtökohdat samanlaiset ole. Ja tämä vaikka ihminen työelämässä menestyisikin oikein mallikkaasti.
Tuossa jutussa paistoi minusta ainakin alkupuolella tietynlainen asenteellisuus. Haluttiin nostaa mahdollisimman tunteita herättäviä kommentteja esiin ja jäi hyvin epäselväksi, että olivatko kaikki tutkimukseen osallistuneet tätä mieltä, vai oliko vain ns. poimittu rusinat pullasta. Tätähän hesarikin harrastaa nykyään klikkien toivossa ihan päivittäin. Vaikea esimerkiksi kuvitella, että rikkaat ihmiset kantaisivat jotenkin suurissa joukoissa isoa kaunaa julkisen sektorin työntekijöille. Eiköhän sielläkin nyt kuitenkin sivistyneinä ihmisinä ymmärretä se, miten tärkeitä opettajat, lastentarhanopettajat, sairaanhoitajat, lääkärit, sosiaalityöntekijät, poliisit, rajavartijat ja jopa me tullimiehetkin olemme tämän yhteiskunnan vakaudelle, hyvinvoinnille ja turvallisuudelle. Ja ainakin omien sisäpuolelta tulevien kokemusteni perusteella se resurssipula ei ole mitään laiskojen ihmisten tyhjää vinkumista, vaan ihan täysin olemassaoleva iso ongelma, joka koskettaa lähes kaikkia julkisen sektorin lohkoja.
Kokonaan toisen keskustelun aihe olisi ehkä sitten se, että kyllähän itselleni ainakin aina tämmöistä tekstiä lukiessa herää ajatuksia, jotka rupeavat kyseenalaistamaan tätä kuluttamiseen perustuvaa yhteiskuntaa. Tiedostan joo sen, että kapitalismi on osaltaan ollut auttamassa ihmisiä pois köyhyydestä ja tuo heille helpompaa elämää. Mutta toisaalta sitten taas näinä ilmastonmuutoksen aikoina, niin millä hinnalla tuo pitkällä aikavälillä tulee? Minä saan ainakin toistuvasti kiinni kysymästä itseltäni, että onkohan meitä täällä pallolla aika paljon liikaa? Ja toisaalta kun mä kattelen vaikka jossain Helsingin ydinkeskustassa käyvää ihmisvilinää, joka on niin kapitalismin ytimessä, kuin mihin Suomessa vain voi päästä, niin sieltä on helposti löydettävissä varjopuoliakin. Helsinki on samaan aikaan Suomen ilmastonmuutoksen torjumisen kärkipaikkakunta ainakin jos päätellään tätä sillä, miten ihmiset äänestävät. Mutta samaan aikaan millään toisella paikkakunnalla, ei tule törmänneeksi likipitäenkään samanlaiseen kavalkadiin tätä ilmastoa tuhoavan kapitalismin hedelmiä. Noh, mutta tämä rupesi nyt tosiaan menemään jo ihan toisille poluille.