Ja vaikka parempaa järjestelmää ei ole kehitetty, niin kai me voidaan yhdessä sanoa ettei kapitalismi ole tehnyt tästä maapallosta parempaa paikkaa elää?
Minusta kulutus-, elämys- ja virikekulttuuriin ikävin puoli on passivoivuus. Suurin osa ihmisistä on nykyään passiivisesti ärsykeriippuvaisia, erityisesti nettiriippuvaisia, koska netti on usein väline, josta saa kaikkein nopeimman ja helpoimman tyydytyksen.
Minäkin elän valitettavan usein elämää, jossa en enää pysty kunnolla asettumaan asioiden äärelle, vaan jossa olen koko ajan henkisesti siirtymässä tilanteesta tai virikkeestä toiseen.
Nuorena luin hurjat määrät kaunokirjallisuutta, koska vaihtoehtojakaan ei ollut. Lukeminen oli suunnattoman tyydyttävää. Se opetti, rauhoitti ja ennen kaikkea viihdytti. Nykyään sen sijaan elokuvakin saattaa tuntua niin tylsältä, että sen ohessa on näpläiltävä kännykkää. Ärsykkeiden arvo pienenee ja sen sijaan elämänsisällöksi muuttuu siirtyminen ärsykkeestä toiseen. Usein tuntuu, että koskaan en ole paikalla vaan aina matkalla.
Lueskelin Redditistä ihmisten valitusta pornon muuttumisesta yhä ronskimmaksi. Kuitenkin ihmiset kiihottuivat pornosta 80-luvulla aivan samalla tavalla kuin nytkin, jos eivät vielä enemmän. Nykykuluttajalle 80-luvun porno on kuitenkin liian kesyä, koska hän on turtunut pornon tarjoamiin ärsykkeisiin. Jotta klikkauksia tulisi ja kauppa kävisi, on tarjottava koko ajan enemmän ja enemmän.
Jos olisin käyttänyt kaiken ärsykeriippuvuudessa vietetyn ajan asioiden opetteluun, mikä on viime kädessä erittäin tyydyttävää ja elämään sisältöä tuovaa, olisin oppinut kaikenlaista aivan hirveästi. Minusta tuntuu, että kaikki eivät uskalla edes ajatella, kuinka paljon käyttävät aikaa turhanpäiväiseen, joka on näennäisesti vapaaehtoista, mutta joka on kuitenkin henkisesti pakottavaa.
Ärsykekapitalismi johtaakin henkiseen tehottomuuteen, koska se vie ihmisiltä keskittymis- ja paneutumiskyvyn. Keskittymällä pystyisi tekemään paljon enemmän paljon vähemmässä ajassa, mutta jatkuvassa ärsyketulvassa kuormittuneet aivot eivät enää kykene asettumaan asioiden äärelle.
Kielen oppikirja ja pänttäämistä vaativa
Anki tuntuvat kotiympäristössä työläiltä vaihtoehdoilta, jotka eivät houkuttele. Mutta kun on kännykkäverkon ulottumattomissa, niistä tulee tyydyttävää viihdettä. Yhtäkkiä opiskelu ei olekaan enää tylsää vaan mukavaa ajanvietettä, josta saa
pysyvää tyydytystä, jotain kestävää.
Kaupallinen maailma vie tyydytyksestä pysyvyyden ja tekee ihmisistä pakkomielteisiä ärsykkeissä roikkujia. Sen sijaan että ihmiset opettelisivat porukalla veistämään puuveneitä, rauhoittuisivat ja kokisivat syvää mielihyvää opitusta ja yhdessä tekemisestä, he roikkuvat netissä, riitelevät ja kiihtyvät.
Jos ei ole koskaan käynyt oikeassa erämaassa kaamosaikaan, ei tiedä, mitä on hiljaisuus. Siitä on kokemusta vain harvoila. Nykyään hyvin monilta puuttuu kokemus myös siitä, mitä tarkoittaa hiljainen ja levollinen mieli. Ihmiset suorastaan pelkäävät aivojen pysähtymistä. Siitähän saattaisi alkaa ajattelu ja oppiminen, jotka ovat loppujen lopuksi psyyken tasapainoa uhkaavia ilmiöitä, jos niihin ei ole tottunut. Helpompaa on paeta ärsykkeisiin, joita kaupallinen maailma tulvii.