Kapitalismi on ihmiskunnan pahin syöpä.
Täydellinen kapitalismihan on maailman kaunein aate: kaikilla vapaus tehdä mitä haluavat, jokainen elättää itsensä vapaaehtoisesti valitsemallaan tavalla ja käyttää varansa haluamallaan tavalla. Veroja ja tulonsiirtoja ei tarvita, yhteiskunnan kuluerät hoidetaan vapaaehtoisuuteen perustuvilla lahjoituksilla ja hyväntekeväisyydellä...
Onhan se utopiaa, koska valitettavasti iso osa yhteiskunnan jäsenistä ei ylläolevaan pysty, mutta noinhan se puhdas 100% kapitalismi menisi.
Usein kuulee väitettävän sosialismista, tai jopa kommunismista, että kaunis ajatus, muttei toimi käytännössä.
On sitten ihmisestä kiinni, onko tasapäistäminen ja holhous ,vai täydellinen vapaus ja yksilön oikeus itsensä toteuttamiseen, se kauniimpi aate.
Joka tapauksessa kapitalismi on kehittynyt ja on itseään korjaava ja hienosäätävä järjestelmä.
Täydellisessä sosialismissa taas liike pysähtyy kokonaan, koska kaikki ovat heille osoitetuilla paikoilla tekemässä sitä, mitä järjestelmä vaatii.
Kapitalismi on meritokratia, jossa ihmistä palkitaan saavutusten, tai riskienottamisten perusteella. Sosialismi taas perustuu lojaaliuteen johtajaa tai puoluetta kohtaan, jolloin järjestelmä ei tue sitä, että älykkäimmät,kyvykkäimmät ja innovatiivisimmat olisivat yhteiskunnassa tärkeissä asemissa.
Teknologisten,humanististen ja sosiaalisten mittareiden mukaan kehitys on siis nopeinta mihin ihmiskunta kykenee, kun järjestelmä on markkinatalouteen perustuva, nopeaksi ja joustavaksi todettu kapitalistinen markkinatalousmalli, jossa kilpailu toimii evoluution kiihdyttäjänä.
Jos sosialismi ei olisi kaatunut 1990 kestämättömiin sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin, olisi se kaatunut joka tapauksessa pian sen jälkeen. Markkinatalousmallin ja kilpailun siivittämä teknologinen kehitys olisi vain kasvattanut sitä kuilua, sitä tuottavuuden eroa, mikä järjestelmien välillä on.
Uussosialistit haaveilevat paluusta suunnitelmatalouden aikoihin, mutta senkin aikaa kun sosialismi Euroopassa sinnitteli, käytti se kasvuaineenaan kapitalistisen systeemin luoma pohjaa. Ja kun se pohja oli syöty loppuun, oli järjestelmä kyvytön tai erittäin huono luomaan minkäänlaista hyvinvointia kansalaisilleen. Sen sijaan resurssit käytettiin kansan eristämiseen, valvomiseen ja propagandaan, jolla yritettiin peittää ongelmat.
Kapitalistisessa järjestelmässä on kuitenkin mahdollista kritisoida järjestelmää, löytää parannuskohteita, vaihtaa painotuksia, ja jopa arvottaa kokonaan uudelleen asioita, kuten ympäristöä. Ja nämä muutokset, joihin yksilöt voivat vaikuttaa sekä poliittisin valinnoin, että koulutus-ja käyttäytymistottumuksin, ovat jopa varsin nopeita verrattuna suunnitelmatalousmalliin, jossa isot suunnanmuutokset, vaikkakin päätösten runnominen läpi olisi helppoa, ovat käytännössä resurssien ja teknologioiden puuttuessa mahdottomia.
Vielä: omavaraistalous? Hunger Games?Enpä voi sanoa kannattavani, sillä ainoa tapa, jolla voisin perheeni elättää olisi perinteinen maantierosvous ehkä satunnaisen metsästyksen ohella. Eikä sitäkään kovin kauaa ilman nykyaikaista lääketiedettä, kun ikääkin on.