Joukoissamme lymyävät sienestäjät?

[Rainer Zufall]

Juuri näin. Mutta onkos muilla sienestäjillä kokemuksia siitä, että vanhempi lampaankääpä olisi aika lailla kitkerän makuinen? Eli suht' nuorena nuo soisi poimivan?

Häippäisen kohta apajille kokeilemaan nuorta ja vanhaa. Siis lampaankääpää. Asia kiinnostaa itseänikin, kun kyseinen sieni on uusi tuttavuus.

 

[Wiljami]

Lampaankääpä muuttuu vanhemmiten kitkeräksi, peilaa siis näin ihmisluontoa. Toki yksilökohtaisia eroja mutta pääsääntönä sellainen upea yhden lounaan kokoinen sieni on maun puolesta todennäköisesti turhan kipakka. Täällä ei vielä kovin isoja lampaankääpiä ole näkynyt, mutta metsäpolun varrelta bongasin alkavaa mattoa, varmaan vlopun sateiden jälkeen on hyvinkin poimintakokoisia jo.

 

[Rainer Zufall]

Paistelin eilen kymmenkunta erikokoista lampaankääpää, ja kyllä niissä vähän eroa on. Jo sellaiset kämmenen kokoiset ovat vähän kitkeriä, mutta kyllä niitä vielä ihan mielellään söi – isompia en viitsinyt poimiakaan. Pienemmät taas olivat ihan käypää tavaraa, mutta omaa makua en niistä edelleenkään kovin paljon löytänyt. Lykkäsin loput lihaperunalaatikon jatkeeksi, missä ne menivät kaiken muun ohella. Pitäisi varmaan kehittää jokin maukas kastike tai muu konsti, joka paljastaisi kyseisen sienen arvostuksen syyt minullekin.

 

[Flameberg]

Tällainenkin jalo ketju jäänyt huomaamatta kuin torvisienimätäs puusilmältä. Hienoa! Tuli tänään iltahämärissä käytyä tuolla Bodomjärven nurkilla, kun ei mökille enää kerennyt mutta sieneen oli päästävä. Lisäjännitystä sai tietysti sijainnista ja lähestyvästä yöstä, mutta saaliin kannalta hämärässä oli etunsa: tähän aikaan vuodesta, kun keltaisia lehtiä ei vielä juurikaan ole maassa, noi kantarellit erottuu just iltahämärissä ihan älyttömän selvästi. Pari kertaa tuli aika koomisesti sännättyä sijoiltaan johonkin viidentoista metrin päähän, kun silmään osui joku keltainen tötterö. Ja sieltä sitten taas takaisin päin snadisti häpeillen ja ympärilleen silleen näkiköhän joku -tyyppisesti vilkuillen ja tietty pälyillen, että mitä kaikkea arvokasta oli tullut mahdollisesti tallottua intopäissään. (No joo, aika monta kertaa on tullut myös mökillä harottua iltapalaksi suppiksia fikkari suussa tai otsalla.)

Kantarelleja jäi tuomisiksi parin tunnin hortoilulla useampi litra ja seuraksi kehnäsieniä, viiruvalmuskaa ja yksi herkkutatti. Nyt edessä vanha ongelma, kun noi kantarellit ei oikein tykkää sitten minkäänlaisesta säilömisestä. Lähden liikkeelle leivistä: sienet, sipuli ja valkosipuli pannulla voissa, reilun maalaisleipäviipaleen päälle ja juustohupulla uuniin. Päälle vähän oliiviöljyä ja kahmalollinen rucolaa.

Vähän alkoi kyllä mietityttää noi viiruvalmuskat. Tuskin oon koskaan niitä löytänyt näin aikaisin. Mutta aika eriskummalliselta näyttää sato muutenkin tänä vuonna. Hillittömiä tollasia hyvin paikallisia ryppäitä, oli laji melkein mikä hyvänsä.

 

[Aurinkotuuli]

.......Kantarelleja jäi tuomisiksi parin tunnin hortoilulla useampi litra ja seuraksi kehnäsieniä, viiruvalmuskaa ja yksi herkkutatti. Nyt edessä vanha ongelma, kun noi kantarellit ei oikein tykkää sitten minkäänlaisesta säilömisestä. Lähden liikkeelle leivistä: sienet, sipuli ja valkosipuli pannulla voissa, reilun maalaisleipäviipaleen päälle ja juustohupulla uuniin. Päälle vähän oliiviöljyä ja kahmalollinen rucolaa......... Mutta aika eriskummalliselta näyttää sato muutenkin tänä vuonna. Hillittömiä tollasia hyvin paikallisia ryppäitä, oli laji melkein mikä hyvänsä.

Mahtava sienivuosi totta tosiaan. Sekä Nuuksiossa että lomamatkalla on eteen tullut keltavahveroita poluilla, teiden varsilla ja kaikkialla muuallakin. Nesteen poiston jälkeen kantarelli ei tarvitse kuin oliiviöljytujauksen, mustapippuria ja suolaa. Vaihtoehtoisesti nesteen poiston jälkeen voi kantarellit panna pakkaseen, mahdollisesti yhdessä suppilovahveroiden tai herkkutattien kanssa.

 

[Vesuri]

Paistelin eilen kymmenkunta erikokoista lampaankääpää, ja kyllä niissä vähän eroa on. Jo sellaiset kämmenen kokoiset ovat vähän kitkeriä, mutta kyllä niitä vielä ihan mielellään söi – isompia en viitsinyt poimiakaan. Pienemmät taas olivat ihan käypää tavaraa, mutta omaa makua en niistä edelleenkään kovin paljon löytänyt. Lykkäsin loput lihaperunalaatikon jatkeeksi, missä ne menivät kaiken muun ohella. Pitäisi varmaan kehittää jokin maukas kastike tai muu konsti, joka paljastaisi kyseisen sienen arvostuksen syyt minullekin.

Mulle lampaankääpä on toiminut parhaiten ihan sellaisenaan paistettuna lisukkeen. Loraus öljyä, nokare voita, suolaa, mustapippuria ja pikkutippa sitruunamehua hapoksi. Toimii erinomaisen hyvin varsinkin broiskun lisukkeena ja ihan sellaisenaan vaalean leivän päällä.

 

[Aurinkotuuli]

@Vesuri; itse pidän enemmän lampaankäävistä paneroituina ja paistettuina öljyssä. Onnistuit innostamaan minut vierailemaan vakiopaikassa. Linkki Rokuan sienimiehen sivuille.

Lampaankääpä pannulle ja asia on pihvi! | Rokuan Sienimies

 

[Sistis]

Edellisen kerran oli tullut sienestettyä vanhempien ja isovanhempien seurassa joskus 25-30 vuotta sitten, ja silloin pikkupoikana pidinkin hommasta kovasti. Sitten se vain jäi jostain syystä. Asiaan ehkä vaikutti se, että asustelin pitkään kaupungissa. Ja se, että olen vanhemmiltani saanut vuosittain kuivattuja suppilovahveroita. Tänä vuonna kuitenkin tuli itsellekin innostus, ja nyt kun avovaimon työn takia asustellaan väliaikaisesti kahta asuntoa, päästään hyvin fillarilla koluamaan kahden eri seudun metsiä. Täällä vakituisella asuinpaikallamme Tampereen läheisyys vaikuttaa siihen, että ainakin nuo hyvien kulkuyhteyksien päässä olevat metsät on melko hyvin tyhjennetty, mutta kyllä sieltä jotain löytyy. Tuolla kakkoskämpällä ei tuota rasitetta ole, ja sienikori täyttyy helposti hetkessä.

Sieniä tunnen jotenkin. Kerään vain niitä, joissa ei ole erehtymisen vaaraa. Tai jos on, niin lopputulemana on vain aterian meneminen "mielenkiintoiseksi", kuten kombinaatioilla herkkutatti/sappitatti ja lampaankääpä/typäskääpä.

Nyt alkaneen harrastuksen aikana koriin on kertynyt neljää eri lajia. Kantarelleja, herkkutatteja, lampaankääpiä ja vaaleaorakkaita. Sieniä olen paistanut pannulla sekä myös pakastanut. Lampaankäävistä tein pihvejä. Hyvää tuli.

Rouskuja ja haperoita tuntuu olevan metsissä paljon. Ne olen kuitenkin jättänyt väliin. Haperoiden osalta lajimääritys tuntuu vaikealta, ja rouskuja en ole jaksanut keräillä, sillä jotenkin minulla on se käsitys, että ne eivät oikein toimi kastikkeissa tai paistettuna (ryöppäyksen jälkeen toki). Voin olla väärässäkin.

Vahverot ovat hienoja sieniä. Suppilovahverokautta odotan jo innolla. Vielä kun löytäisi jostain mustaa torvisientä. Se oli lapsena ehdoton suosikkini. Sitä löytyi joinain vuosina kotiseudultani ämpäritolkulla, mutta sitten tuo metsä hakattiin...

Olen miettinyt sienikuivurin hankkimista. Tekeekö tuollaisilla muutaman kympin laitteilla mitään? Esim. Clas Ohlson myy kuivuria muistaakseni noin 40€:n hintaan.

 

[Wiljami]

...
kombinaatioilla herkkutatti/sappitatti
...

Nuo osaan erottaa melko hyvin mm. sappitatin hoikemmasta olemuksesta johtuen, mutta siitä huolimatta tulee aina (oletettu) herkkutatti kerättyään veistettyä sienestä pieni pala maistamista varten. Muutaman puraisun jälkeen tietää täysin varmasti kummasta sienestä oli kyse (näissä maisteluissa kannattaa muistaa sylkäistä sienenjämät pihalle vaikkei maistuisikaan pahalta, etenkin tatit aiheuttavat raakana vatsanväänteitä. Lisäksi täysin tuntemattomia ei luonnollisestikaan kannata lähteä maistelemaan).

...
Olen miettinyt sienikuivurin hankkimista. Tekeekö tuollaisilla muutaman kympin laitteilla mitään? Esim. Clas Ohlson myy kuivuria muistaakseni noin 40€:n hintaan.

Itsekin pähkäilin joskus kuivurin hankkimista mutta tähän mennessä olen pärjännyt hyvin ilmankin. Suppiskaudella sisäilma on jo sen verran kuivaa että sienet kuivuvat lattialämmitetyssä tilassa pellille leviteltynä ja torvisieniä kuivasin viime viikolla pari pellillistä kiertoilmauunissa (kierto ja minimilämpö päälle ja uunin luukku hieman raolleen). Googlaamalla löytyy kyllä hyvin tietoa kuivureista (markettien sekä kokousohjeita jos haluaa askarrella sellaisen itse).

 

[Aurinkotuuli]

........Rouskuja ja haperoita tuntuu olevan metsissä paljon. Ne olen kuitenkin jättänyt väliin. Haperoiden osalta lajimääritys tuntuu vaikealta, ja rouskuja en ole jaksanut keräillä, sillä jotenkin minulla on se käsitys, että ne eivät oikein toimi kastikkeissa tai paistettuna (ryöppäyksen jälkeen toki). Voin olla väärässäkin......Olen miettinyt sienikuivurin hankkimista. Tekeekö tuollaisilla muutaman kympin laitteilla mitään? Esim. Clas Ohlson myy kuivuria muistaakseni noin 40€:n hintaan.

@Sistis; lopusta aloittaen: sienikuivurin voi korvata esimerkiksi suppilovahveroiden ja mustatorvisienten kuivaamisessa aivan hyvin saunan lauteille laitetuilla sanomalehdillä, joiden päälle laittaa voipaperia ja antaa näiden vahveroiden kuivua kunnes ne ovat rutikuivia, minkä jälkeen ne voi varistaa suoraan lasipurkkeihin (esimerkiksi kirppareilta löytyviin Riihimäen lasin isompiin purkkeihin). Hätätapauksessa sienet voi kuivata keittiön pöydällä, mutta kuivauspaikaksi käy erinomaisesti myös tasaiselle pinnalle laitettujen vanhan ikkunan raamien väliin vedetty hyttysverkko.

Internetistä löytyy useita ohjeita syksyisten rouskuherkkujen säilöntään. Itse tekisin rouskuista sienisalaattia niiden keittämisen ja suolaamisen jälkeen. Ohessa on esimerkiksi yksi linkki Arktisten makujen maailmaan. Linkissä on ohjeet myös kuivaamiseen ja etikkaa käyttäen tapahtuvaan säilöntään.

Linkistä löytyvistä Arktisten makujen ohjeista minua kummastuttaa pakastaminen -osuus, koska ennen pakastamista sienet kannattaa vain puhdistaa, paloitella sopivankokoisiksi ja kiehauttaa (poistaa niistä vesi teflon-paistinpannulla) ilman mitään maustamista, antaa niiden jäähtyä ja panna sen jälkeen ne haluamiinsa pakastuspusseihin tai pakastusrasioihin sekä työntää ne pakastimeen.

Arktiset aromit - Säilöntä

Ed. Martat ehtivät ensin. Ohessa linkki heidän kuivausohjeisiinsa.

Sienten kuivaus

 

[Aurinkotuuli]

@Sistis; lopusta aloittaen: sienikuivurin voi korvata esimerkiksi suppilovahveroiden ja mustatorvisienten kuivaamisessa aivan hyvin saunan lauteille laitetuilla sanomalehdillä, joiden päälle laittaa voipaperia ja antaa näiden vahveroiden kuivua kunnes ne ovat rutikuivia, minkä jälkeen ne voi varistaa suoraan lasipurkkeihin (esimerkiksi kirppareilta löytyviin Riihimäen lasin isompiin purkkeihin). Hätätapauksessa sienet voi kuivata keittiön pöydällä, mutta kuivauspaikaksi käy erinomaisesti myös tasaiselle pinnalle laitettujen vanhan ikkunan raamien väliin vedetty hyttysverkko.....

@Sistis; edellä olevaan viestiini on eksynyt aikamoinen aivopieru (lihavoitu osa). Ei sanomalehtien tai muiden kostettu/vettä imevien papereiden päälle pidä tietenkään laittaa mitään voipaperia, joka toimii aivan toisella tavalla. Itse olen viime vuosina kuivannut myös entisten väliikkunoiden pokien ja hyttysverkkojen avulla suppilovahveroita ja mustatorvisieniä ja menetelmä on toiminut hyvin.

 

[Vesuri]

Olen miettinyt sienikuivurin hankkimista. Tekeekö tuollaisilla muutaman kympin laitteilla mitään? Esim. Clas Ohlson myy kuivuria muistaakseni noin 40€:n hintaan.

Noista sen verran kokemuksia, että en suosittele. Niissä ei ole yleensä termostaattia vaan lämpötilan säätö tyyliin I II III. Lämmöt nousee yleensä liian korkeaksi, jolloin sienet alkaa kypsymään kuivumisen sijaan. Menevät pikimustiksi ja kuivuttuaan eivät pysty imemään enää uudestaan nestettä itseensä. Jäävät siis ruuanlautossakin koviksi kippanoiksi. Lämpötilaa tärkeämpää kuivatessa on riittävä ilmanvaihto ja sekin tuppaa noissa olemaan riittämätön varsinkin jos lataa vähänkin täyteen. Ostin aikoinaan tällaisen halppiskuivurin ja aikani sen kanssa tuskailtuani rakensin siihen termostaatin pitämään lämmöt kurissa. Sinänsä helppo juttu, mutta säätämisessä oli omat hommansa ja siinä joutui tekemään tinauksia ja kytkentöjä verkkovirran puolelle mikä ei tietenkään ole joka räkänokalle laillista. Siksi en laita tähän sen tarkempaa selostusta millaisen termostaatin värkkäsin ja mistä hommasin sen rakennussarjan. Termostaatin ja lämpömittarin kanssa pelatessa havaitsin säätämisen olevan kovin hankalaa, koska lämpötilat vaihtelivat laitteen neljällä tasolla melkoisesti varsinkin kuivauksen alkuvaiheessa. Kypsyin koko laitteeseen ja siirryin suunnitelmaan B.

Rakensin filmivanerista kaapin, jossa kannakkeet joihin saa kuivaustasot. Kuivaustasot ovat rimakehikot, joiden pohja on muovista itikkaverkkoa. Kaappi on kasattu kulmaraudoilla ja poppareilla. Lämmönlähteenä toimii auton sisätilan lämppäri, joka on asennettu siten, että se ottaa ilmansa ulkoa, ei kaapin sisältä. Kansi on irtonainen ja sillä saa säädettyä ilmanvaihdon. Hökötys on minkä näköinen on, mutta kuivausnopeus ja laatu on aivan eri luokkaa kuin kaupan halppiskuivureissa. On toki edullisempikin, riippuen tietenkin siitä mitä sattuu talosta löytymään hyödynnettäväksi. Liittenä pari kuvaa. Kuvassa näkyvällä alimmalla kehikolla on verkon sijaan tangot, joihin on hyvä ripustaa tenavien hanskat sun muut kuraiset vermeet kuivumaan.

 

[Aurinkotuuli]

@Vesuri; mahtava kuivatuskaappi kerrassaan.

Ed. Kesän ensimmäiset suppilovahverot on saatu pakkaseen. Aamulla on taas satanut. Ihana kesä!

 

[Vesuri]

@Vesuri; mahtava kuivatuskaappi kerrassaan.

Ed. Kesän ensimmäiset suppilovahverot on saatu pakkaseen. Aamulla on taas satanut. Ihana kesä!

On kyllä ollut erinomaisen toimiva setti. Ulkonäköön olisi toki voinut panostaa enemmän. Noi ilmaiseksi saadut vanerit ei suoraan sanottuna silmiä hivele. On ollut varsin kovassa käytössä, koska kuivaan lähes kaikki sienet.

Täällä on myös ensimmäiset poimintakokoiset suppikset nousseet. En muista aivan heti, että olisi näin aikaisin niitä näkynyt.

 

[Flameberg]

Kauden ensimmäiset suppikset löysin minäkin Nuuksiosta. Ihan siinä keltaisten vahveroserkkujensa vieressä kasvoivat, ja minä urpo tietysti seisoin päällä. Ensihavainnon jälkeen oli aika homma ohjelmoida kantarellimetsälle viritetyt silmät uudelleen. Pimeähän siinä pääsi yllättämään.

Meillä on varmaan kolmattakymmenettä vuotta ollut tommonen luultavasti suht huokea puhallinkuivuri, oiskohan siinä kuusi pyöreää ritilää päällekkäin. Kelpo jälkeä tulee ja monesti vielä siinä sivussa vähän ensilämpöä hyiseen mummonmökkiin. Pitääkin seuraavalla visiitillä mulkaista, että mikä se on merkkejään.

 

[ISH]

Rouskuja ja haperoita tuntuu olevan metsissä paljon. Ne olen kuitenkin jättänyt väliin. Haperoiden osalta lajimääritys tuntuu vaikealta, ja rouskuja en ole jaksanut keräillä, sillä jotenkin minulla on se käsitys, että ne eivät oikein toimi kastikkeissa tai paistettuna (ryöppäyksen jälkeen toki). Voin olla väärässäkin.

Haperot ovat järjestään madonsyömiä ja lajimääritys monesti vaikeaa kun esim. tuntuvat haalistuvan sateessa. Mutta eipä niistä oikein ruokasieniksi olisikaan.

(Karva)rouskut ovat sen sijaan erinomaisia ruokasieniä! Ryöppäyksen jälkeen suolaan ja talvella niistä saa herkullista metsäsienikastiketta. Voittaa jopa kantarellikastikkeen! Parhaiten maistuu hiiligrillattujen jauhelihapihvien ja keitettyjen perunoiden kanssa.

Meillä 9-vuotias poika on jo täysinoppinut sieniguru. Saattaa koulumatkalla poimia herkkutatteja ja paistaa niistä itselleen välipalan. Kantarelleja ollaan tänä kesänä poimittu lähimetsistä jo n. 70 litraa ja kohta alkaa karvarouskukausi.

Tyttö on vasta 1 v ja 2 kk vanha mutta poimii jo kantarelleja kuin vanha tekijä. Voi sitä riemua kun löytää itse kantarellin. Haistaa vielä varmuuden vuoksi että kyseessä on varmasti kantarelli ja kiikuttaa sitten sienikoriin.

Viikonloppuna pidettiin rapujuhlat ja alkupalaksi tehtiin kantarellikeittoa. Huikean hyväähän siitä tuli.

Sienestys on mahtava harrastus!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kauden ensimmäiset suppikset löysin minäkin Nuuksiosta. Ihan siinä keltaisten vahveroserkkujensa vieressä kasvoivat, ja minä urpo tietysti seisoin päällä. Ensihavainnon jälkeen oli aika homma ohjelmoida kantarellimetsälle viritetyt silmät uudelleen. Pimeähän siinä pääsi yllättämään.

Esimerkiksi juuri suppilovahveroiden poimiminen edellyttää myös minulla tuota silmien virittymistä oikealle "taajuudelle". Joka syksy tapahtuu samaa, varsinkin ensimmäisellä suppilovahveroreissulla. Vaikka metsä suorastaan pullistelisi suppilovahveroita, ne pitää jotenkin osata nähdä. Minulla on käynyt myös hyvinä sienivuosina niin, että kun olen sienimetsään päästyäni löytänyt ekan pienen suppilovahveromättään, niin tarkemmin katsoessani huomaan sieniä olevan siellä täällä ympärilläni. Myös siinä suunnassa, josta olin saapunut.

 

[Stigu]

Esimerkiksi juuri suppilovahveroiden poimiminen edellyttää myös minulla tuota silmien virittymistä oikealle "taajuudelle". Joka syksy tapahtuu samaa, varsinkin ensimmäisellä suppilovahveroreissulla. Vaikka metsä suorastaan pullistelisi suppilovahveroita, ne pitää jotenkin osata nähdä.

Sama ongelma meikäläisellä. Sen ensimmäisen suppilon bongaamiseen saattaa mennä jopa tunti. Varsinkin kanttarelleja on niin paljon helpompi bongata, ne jotenkin hyppäävät heti silmään. Suppilot ovat kuitenkin mielestäni metsän herkullisimmat sienet, ja usein niitä tulee poimittua valmiiksi pakastettuina vielä joulukuussa.

Kuivaamisesta: Itse suosin sähkösaunaa (ja sen lauteita), jonka lämpötilaa on helppo säädellä.

Tänä vuonna on muuten tuolla Itäsuomessa ollut aivan tajuttomasti kanttarelleja, meikäläinen on tehnyt varmaan 5 piirakkaakin jo niistä. Paras resepti on :

- valmis taikinapohja
- kolme pakettia pekonia, jotka pilkotaan ja paistetaan kanttarellien kanssa
- sekaan chiliä, pippuria, sipulia, paprikaa, mustapekkaa
- koko yo. mössö paistetaan, levitetään taikinapohjalle, päälle mustaleimaemmentaaliraastetta ja uuniin about 200 asteeseen about 25 minuutiksi. Kyytipojaksi KOFFin sixpack, jonka mukana tulee IFK-cooleri, jota voi ihailla odottaen Liigakauden avausta, kun mussuttaa piirakkaa.

 

[ISH]

Kantarelleja ollaan tänä kesänä poimittu lähimetsistä jo n. 70 litraa.

Tänään lähdettiin vaimon ja tytön kanssa vähän syvemmälle metsään, tarkoituksena löytää suppilovahveropaikka. Suppiksia löytyi kourallinen ja isoja kantarelleja... pesuvadillinen. Mutta on tuossa metsässä varmasti valtavasti suppilovahveroita, sen kyllä pystyi aistimaan.

 

[Sistis]

Noista sen verran kokemuksia, että en suosittele. Niissä ei ole yleensä termostaattia vaan lämpötilan säätö tyyliin I II III. Lämmöt nousee yleensä liian korkeaksi, jolloin sienet alkaa kypsymään kuivumisen sijaan. Menevät pikimustiksi ja kuivuttuaan eivät pysty imemään enää uudestaan nestettä itseensä. Jäävät siis ruuanlautossakin koviksi kippanoiksi. Lämpötilaa tärkeämpää kuivatessa on riittävä ilmanvaihto ja sekin tuppaa noissa olemaan riittämätön varsinkin jos lataa vähänkin täyteen.

Kiitokset vinkistä. Tässä Clas Ohlsonin aparaatissa on ainakin kuvan mukaan jonkinlainen asteen mukaan heitetty lämpötilansäätö, mutta tiedä sitten siitä, että onko laitteessa oikeasti termostaattia, vai onko tuo säätö vain suuntaa-antava.

Sieni- ja hedelmäkuivuri | Clas Ohlson

Ostin aikoinaan tällaisen halppiskuivurin ja aikani sen kanssa tuskailtuani rakensin siihen termostaatin pitämään lämmöt kurissa. Sinänsä helppo juttu, mutta säätämisessä oli omat hommansa ja siinä joutui tekemään tinauksia ja kytkentöjä verkkovirran puolelle mikä ei tietenkään ole joka räkänokalle laillista. Siksi en laita tähän sen tarkempaa selostusta millaisen termostaatin värkkäsin ja mistä hommasin sen rakennussarjan. Termostaatin ja lämpömittarin kanssa pelatessa havaitsin säätämisen olevan kovin hankalaa, koska lämpötilat vaihtelivat laitteen neljällä tasolla melkoisesti varsinkin kuivauksen alkuvaiheessa. Kypsyin koko laitteeseen ja siirryin suunnitelmaan B.

Elektroniikkapuolen DI:nä saattaisin periaatteessa ymmärtääkin, miten nuo säädöt, tinaukset ja kytkennät tehdään, mutta jätän kuitenkin väliin. Ihan jo varmuuden vuoksi. Ei tarvitse sitten käydä vääntöä vakuutusyhtiön kanssa kuivurin räjähtäessä kylmäjuotoksen tai oikosulun takia... Ja varsinkin jos lämpötilojen säätäminen on oikeasti noin hankalaa. Tuo sama vika / ominaisuus voi hyvinkin olla totta tuon Clas Ohlsonin kuivurinkin kanssa. Vähän sellaisia kommentteja olin ymmärtävinäni tuolta laitearvioista. Niistä valitettavasti kaikki olivat på svenska, tai jollain vielä vaikeammalla kielellä.

Rakensin filmivanerista kaapin, jossa kannakkeet joihin saa kuivaustasot. Kuivaustasot ovat rimakehikot, joiden pohja on muovista itikkaverkkoa. Kaappi on kasattu kulmaraudoilla ja poppareilla. Lämmönlähteenä toimii auton sisätilan lämppäri, joka on asennettu siten, että se ottaa ilmansa ulkoa, ei kaapin sisältä. Kansi on irtonainen ja sillä saa säädettyä ilmanvaihdon. Hökötys on minkä näköinen on, mutta kuivausnopeus ja laatu on aivan eri luokkaa kuin kaupan halppiskuivureissa. On toki edullisempikin, riippuen tietenkin siitä mitä sattuu talosta löytymään hyödynnettäväksi. Liittenä pari kuvaa. Kuvassa näkyvällä alimmalla kehikolla on verkon sijaan tangot, joihin on hyvä ripustaa tenavien hanskat sun muut kuraiset vermeet kuivumaan.

Varsin toimivalta vaikuttava laite. Tuollaista en kuitenkaan taida alkaa rakennella ainakaan nykyiseen kämppään, jossa on jo valmiiksi krooninen pula säilytystiloista. Taidan siis mennä toistaiseksi pakastetuilla sienillä.

 

[Sistis]

(Karva)rouskut ovat sen sijaan erinomaisia ruokasieniä! Ryöppäyksen jälkeen suolaan ja talvella niistä saa herkullista metsäsienikastiketta. Voittaa jopa kantarellikastikkeen! Parhaiten maistuu hiiligrillattujen jauhelihapihvien ja keitettyjen perunoiden kanssa.

Täytyy pitää tuokin vaihtoehto mielessä. Rouskuja tuli poimittua paljonkin pikkupoikana vanhenpien kanssa. Karvarouskun tunnistan kyllä vieläkin. Haaparouskun ja kangasrouskun kohdalla on mielestäni pari sisarlajia, mitkä ovat vähän samannäköisiä, mutta vaaraa ei näissäkään pitäisi olla, kunhan vaan varoo laktritsirouskua, joka on lievästi myrkyllinen.

Joskus törmäsin nettikirjoitukseen, jossa joku onneton väitti syöneensä suippumyrkkyseitikkejä pari kappaletta kangasrouskujen seassa. Munuaiset olivat ottaneet aika kipeästi osumaa, mutta henki oli säilynyt, ja elinsiirtoakaan ei ilmeisesti jouduttu tekemään. Tiedä sitten tuon paikkaansapitävyydestä, mutta normaalilla huolellisuudella tuota vaaraa ei kyllä luulisi olevan. Kuitenkin sen verran erilaisia sieniä nuo ovat...

Jotenkin olen tuota suolausta pitänyt vaikeana ja työläänä touhuna, jossa tällainen rähmäkäpälä saattaa hyvinkin epäonnistua. Voi olla, että olen väärässäkin. Mutta kaipa ryöpätyt rouskut voisi pakastaakin?

 

[Sistis]

@Sistis; lopusta aloittaen: sienikuivurin voi korvata esimerkiksi suppilovahveroiden ja mustatorvisienten kuivaamisessa aivan hyvin saunan lauteille laitetuilla sanomalehdillä, joiden päälle laittaa voipaperia ja antaa näiden vahveroiden kuivua kunnes ne ovat rutikuivia, minkä jälkeen ne voi varistaa suoraan lasipurkkeihin (esimerkiksi kirppareilta löytyviin Riihimäen lasin isompiin purkkeihin). Hätätapauksessa sienet voi kuivata keittiön pöydällä, mutta kuivauspaikaksi käy erinomaisesti myös tasaiselle pinnalle laitettujen vanhan ikkunan raamien väliin vedetty hyttysverkko.

Kiitokset tästä ohjeesta, ja seuraavassa viestissä siihen tekemästäsi varsin validista korjauksesta. Kun tuota Marttojen ohjetta lueskelee, niin siinä puhutaan sopivan kuivauslämpötilan olevan n. 35 - 40 astetta. Saunassa minua arveluttaa se, että saunomisen jälkeen siellä on jokseenkin kostea ilma. Miten tämä vaikuttaa kuivauksen nopeuteen? Kiertoilmauuni voisi olla ihan hyvä ratkaisu. Minun uunillani pitäisi onnistua lämpötilan asetus jo noin 40 asteen paikkeille. Paistomittarillahan sen saisi varmistettua, joskin noin alhaisissa lämpötiloissa digitaalimittarin näyttämä ei välttämättä ole erityisen tarkka. Kuumemittari uuniin?

Ed. Martat ehtivät ensin. Ohessa linkki heidän kuivausohjeisiinsa.

Sienten kuivaus

Tämä on hyvä linkki. Kiitokset.

 

[Vesuri]

Kiitokset vinkistä. Tässä Clas Ohlsonin aparaatissa on ainakin kuvan mukaan jonkinlainen asteen mukaan heitetty lämpötilansäätö, mutta tiedä sitten siitä, että onko laitteessa oikeasti termostaattia, vai onko tuo säätö vain suuntaa-antava.

Monesti noissa toi säätää vain vastusta ja on jollain lailla kalibroitu. Voi toki olla termostaattikin joka virrat katkoo. Näyttää ainakin melko ahtaalta kamppeelta ja kovin täyteen en tuota lataisi. Kunnollinen ilmankierto on kuivauksessa se kaikkein tärkein asia.

Elektroniikkapuolen DI:nä saattaisin periaatteessa ymmärtääkin, miten nuo säädöt, tinaukset ja kytkennät tehdään, mutta jätän kuitenkin väliin. Ihan jo varmuuden vuoksi. Ei tarvitse sitten käydä vääntöä vakuutusyhtiön kanssa kuivurin räjähtäessä kylmäjuotoksen tai oikosulun takia... Ja varsinkin jos lämpötilojen säätäminen on oikeasti noin hankalaa. Tuo sama vika / ominaisuus voi hyvinkin olla totta tuon Clas Ohlsonin kuivurinkin kanssa. Vähän sellaisia kommentteja olin ymmärtävinäni tuolta laitearvioista. Niistä valitettavasti kaikki olivat på svenska, tai jollain vielä vaikeammalla kielellä.

Lämpötilan säätä on sen hankalampaa mitä heikommin ilma kiertää. Riippuu tietenkin niin paljon missä termostaatin anturi on ja miten laitteessa ilma kiertää. Ei noi tinailut kummoisia ollut. Tottakai omat riskinsä kun verkkovirran kanssa turataan. Suurin homma oli melkein purkaa omaa laitetta niin, että pääsi vastukselle menevään johtoon käsiksi. Ei voinut kytkeä termostaarria laitteen virtajohtoon kun puhalluksen täytyi jäädä päälle.

Varsin toimivalta vaikuttava laite. Tuollaista en kuitenkaan taida alkaa rakennella ainakaan nykyiseen kämppään, jossa on jo valmiiksi krooninen pula säilytystiloista. Taidan siis mennä toistaiseksi pakastetuilla sienillä.

On toi todella toimiva. On reilusti tilaa ja kuivuu melkoinen satsi suppiksia kerralla. Sienten lisäksi myös tilaa ilmalle kiertää. Sisäkäyttöön tuo ei sovellu laisinkaan, täyttää mullakin kuistin kun on niin julman kokoinen. Ei ole toki muutenkaan mikään sisustuselementti.

Vastaavia nähnyt toki pienempänäkin, milla väki kuivaa. Pienempi ja hiukan sisutuksellisempi loota ja kylkeen iso tietokoneen kotelotuuletin. Ei tarvitse mitään lämmönlähdettä laisinkaan kun laittaa lämpimään paikkaan kämpässä. Ilma ne sienet kuivattaa. Koskaan en päästä lämpöjä yli kolmen kymmenen kuivatessa. Lopputuloksessa on niin iso ero.

 

[Aurinkotuuli]

......Saunassa minua arveluttaa se, että saunomisen jälkeen siellä on jokseenkin kostea ilma. Miten tämä vaikuttaa kuivauksen nopeuteen? Kiertoilmauuni voisi olla ihan hyvä ratkaisu. Minun uunillani pitäisi onnistua lämpötilan asetus jo noin 40 asteen paikkeille. Paistomittarillahan sen saisi varmistettua, joskin noin alhaisissa lämpötiloissa digitaalimittarin näyttämä ei välttämättä ole erityisen tarkka. Kuumemittari uuniin?

@Sistis; ei saunan tarvitse olla päällä kuivauksen aikana. Olen lyönyt ikkunanpokat hyttysverkkoineen tai sanomalehdet ylimmäiselle lauteelle ja jättänyt sienet kuivumaan (saunan) huoneilmassa. Ellei sada todella runsaasti ja ulkoilman kosteus pääse sisätiloihin tuuletuksen tms myötä, sienet kuivuvat rutikuiviksi yhdessä-kahdessa päivässä. Lauteiden välistä virtaava ilma nopeuttaa ilmeisesti kuivumista. Mikäli keittiössä tai vastaavassa kuivaustilassa ei keitetä runsaasti, riittää näidenkin huoneiden sisäilma sienien kuivumiseen.

 

[Sistis]

@Sistis; ei saunan tarvitse olla päällä kuivauksen aikana. Olen lyönyt ikkunanpokat hyttysverkkoineen tai sanomalehdet ylimmäiselle lauteelle ja jättänyt sienet kuivumaan (saunan) huoneilmassa. Ellei sada todella runsaasti ja ulkoilman kosteus pääse sisätiloihin tuuletuksen tms myötä, sienet kuivuvat rutikuiviksi yhdessä-kahdessa päivässä. Lauteiden välistä virtaava ilma nopeuttaa ilmeisesti kuivumista. Mikäli keittiössä tai vastaavassa kuivaustilassa ei keitetä runsaasti, riittää näidenkin huoneiden sisäilma sienien kuivumiseen.

Kiitokset. Jossain kuivausohjeessa neuvottiin käyttämään saunan jälkilämpöä, mikä minua oudoksutti. Kostea ilma kun taitaa olla aika huono idea kuivauksen kannalta. Ja jälkilämmöissä keli on juurikin sellainen. Keittiön huoneilma voisi olla ihan hyvä ratkaisu, ainakin jos on itse parin päivän reissulla. Silloin ei kosteus nouse asunnossa minkään itse aiheutetun syyn (suihkussa käynti, pyykin pesu) takia.

Itse taidan kokeilla kuitenkin alkuun tuolla kiertoilmauunilla kuivausta, kun sopivia sieniä löytyy. Kanttarellit ja orakkaat eivät tähän oikein sovi, mutta suppilovahverot ovat ainakin oikein passeleita.