Joukoissamme lymyävät sienestäjät?

  • 53 118
  • 469

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
Nostetaan "hieman" vanhempaa ketjua framille. Elämäni ensimmäinen korvasienimetsästys takana. Metsä näyttää tarjoavan tätä satoa enemmän kuin mihin minun muistini piisaa.

En itse uskalla korvasieniä käsitellä - myrkytän vain itseni - joten työkaverille menevät. Sen verran mukavaa touhua tuo metsähaahuilu, ettei haittaa vaikkeivat sienet omiin suihin päädykään. Löytyykö muita sienitolloja kuin allekirjoittanut?
 

U2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara & anyone against russia...
Nostetaan "hieman" vanhempaa ketjua framille. Elämäni ensimmäinen korvasienimetsästys takana. Metsä näyttää tarjoavan tätä satoa enemmän kuin mihin minun muistini piisaa.

En itse uskalla korvasieniä käsitellä - myrkytän vain itseni - joten työkaverille menevät. Sen verran mukavaa touhua tuo metsähaahuilu, ettei haittaa vaikkeivat sienet omiin suihin päädykään. Löytyykö muita sienitolloja kuin allekirjoittanut?

Toki.

Korvasienimetsällä tosin ei ole muutamaan vuoteen tullut käytyä, mutta ensi viikonloppuna olisi tarkoitus käydä katsomassa josko mökin läheltä 1,5v sitten parturoidusta metsästä olisi tullut korvasieniä. Yleensä tulee poimittua tatteja, (kangas)rouskuja, kanttarelleja ja etenkin suppilovahveroita.

Mitä ei tuoreena syödä, säilötään. Rouskut ryöpättynä pakkaseen, muut sienet kuivataan. Tosin suppiksista tehdään aina syksyisin aimo satsi suppishilloa, joka on mainio liharuokien lisuke.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Tässä kanssa yksi metsäpohjan innokas möyrijä ilmoittautuu. Korvasieniä on tullut noukittua hieman tänä keväänä (pariin otteeseen sen verran että syöty tuoreeltaan) ja kesällä tulee sitten kerättyä erilaisia tatteja sekä helttasieniä ja kant(t)arelleja. Syksyllä sitten suppiksia ja kuusilahokkaa kuivattavaksi.
 

Mälkiä

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, juridiset esteet
Tällainenkin ketju!

Sen nyt on ainakin huomannut, että välillä ei kannata lähteä edes kotipihaa kauemmas sieneen. Joskus on tullut ajettua kymmeniä kilometrejä tyhjään metsään ja myöhemmin tajunnut, että omalla pihalla kasvaa mm. voi- ja lehmäntatteja, kantarellejä, korvasieniä ja kuusenherkkusieniä. Herkkutatteja on myös lähdetty hakemaan vaikka kuinka kaukaa, mutta parhaat apajat ovat silti oman omakotitaloalueen metsissä. Hitto sitä tunnetta, kun löytää sellaisen napakan, symmetrisen tatin ja halkaistessa paljastuu pelkästään valkoista.

Hieman tätä hommaa muuttaa lievä värisokeus, kun joutuu välillä skannaamaan maastoa aika kauan. Sitä on oppinut kuitenkin tavallista tallaajaa tarkemmaksi, joten en pidä sitä enää häiritsevänä.

Olispa jo heinäkuu.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Tykkään ihan helvetisti sienistä ja sienestämisestä. Sienimietsällä liikkuminen on mukavaa, kun olen pienestä pitäen tottunut kulkemaan maastossa. Parasta sienestäminen on tietysti silloin kun ämpäri täyttyy sienistä nopeasti.

Tosin näin keväisin en ole lainkaan sienestysmoodissa, ja korvasieniä en ole koskaan lähtenyt varta vasten poimimaan. Kesälläkin on vähän niin ja näin, mutta jos on epäilys edes kohtuullisesta kantarellivuodesta, niin hyviksi tiedetyissä maastoissa pitää poiketa. Kaikki kantarellit menevät omaan kulutukseen, eikä sienten myytäväksi poimimista ole perheessämme muutenkaan harrastettu.

Syksymmällä kiinnostavat tatit. Lähiseudultani löytyy myös jonkin verran lampaankääpää, joka ei jostakin syystä oikein kiinnosta paikallisia poimijoita. Niinpä saan siivota hyvät lampaankääpämestat yleensä kaikessa rauhassa. Poimimisella on kiire, sillä lampaankääpä maistuu myös madoille ja etanoille harmillisen hyvin. Ja toki tatitkin menettävät teränsä tuskallisen nopeasti.

Loppusyksyllä pitää vielä hamstrata suppilovahveroita. Tässäpä on kiitollinen sieni poimittavaksi, sillä pienet yöpakkaset eivät mädännytä suppilovahveroita. Vielä talven tulon kynnyksellä kannattaa vielä vilkaista, olisiko johonkin lupaavaan vanhaan kuusikkoon säästynyt tätä herkkua muilta poimijoilta.

Sieniharrastukseni on ollut tähän saakka melko pienimuotoista ja epäammattimaista. Sen verran olen kaavaillut vakavoituvani harrastuksessa, että sienikuivurin hankkiminen saattaa tulla jossakin vaiheessa eteen.
 

Vesuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vyborg Jesters
Sieniharrastukseni on ollut tähän saakka melko pienimuotoista ja epäammattimaista. Sen verran olen kaavaillut vakavoituvani harrastuksessa, että sienikuivurin hankkiminen saattaa tulla jossakin vaiheessa eteen.
Kuivuria ei kannata ostaa. Pienellä nikkaroinnilla saa omin kätösin huomattavasti edullisemman ja paremman lopputuloksen aikaiseksi. Kaupan kuivureissa tuppaa lämmöt nousemaan liiaksi ja sienet alkavat kypsyä kuivumisen sijaan. Hyvä ilmankierto on kaiken a ja o sienten kuivauksessa.
 
Olen aina ollut innokas metsämarjojen poimija. Hillaa, mustikkaa ja puolukkaa tulee poimittua joka syksy kymmeniä litroja. Painotus riippuu aina vähän kunkin marjan sadon onnistumisesta. Mikä sen parempaa, kun saa kesäisin hyvän syyn paeta kotioloja metsään harrastamaan hyötyliikuntaa. Palkinnoksi siitä saa rentoutuneen mielen lisäksi myös pakkasen täydeltä mitä maistuvampia marjamehuja, hilloja ja lisäksi vielä talven aikana jatkojalostettuja marjoja piirakoiden, rahkojen, hyytelökakkujen yms. muodossa.

Sienestäminen on sen sijaan minulle aivan vierasta. En ole koskaan sienestänyt, ja sieniä tulee syötyäkin aniharvoin. Jotenkin se ei kuulunut meillä kotipuolessa oikein valtakulttuuriin, sillä etenkin hillanpoiminta vei selekosilla kaiken kansan huomion. Sienestäminen on kyllä alkanut kiinnostamaan, lähinnä sen vuoksi että saisi taas yhden hyötysyyn lähteä luontoon vaikka arki-iltaisin. Ehkä jo tänä kesänä otan tuon ohjelmaani, kun tiedossa on muutaman viikon kesäleskeys.

Hieman tätä hommaa muuttaa lievä värisokeus, kun joutuu välillä skannaamaan maastoa aika kauan. Sitä on oppinut kuitenkin tavallista tallaajaa tarkemmaksi, joten en pidä sitä enää häiritsevänä.
Tämä on kyllä jokseenkin rasittava seikka. Huonosta värinäöstä johtuen marjastankin mieluiten yksin. Joskus nuorempana koin nöyryyttäväksi sen, kun marjakaveri poimi ämpärillisen marjoja minun perässäni kävellen. On muuten mystinen seikka, miten tämä värinäkö vaikuttaa. Vaikka mustikka on minullekin sininen ja puolukka punainen, ei silmä erota niitä aluskasvillisuudesta samalla tehokkuudella kuin normaalinäköisellä.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Itse tykkään sienestämisestä senkin takia marjastusta enemmän, kun sienivasu täyttyy kuitenkin hyvällä apajalla todella nopeasti ja melko vähin kykkimisin. Toki mustikanpoiminta jossain rämeessä olisi liikuntana tehokkaampaa.

Sienet ovat myös ruokana marjoja monipuolisempia (etenkin kun en ole oikein koskaan oppinut jälkiruokia syömään ja etenkään tekemään) ja niiden tunnistaminen on oma harrastuksensa. Yhdessä vaiheessa pyrin opettelemaan uuden ruokasienen joka syksy, nyt alkaa olla repertuaari sen verran laaja ettei yleisissä ruokasienissä (perinteinen kauppasienilista) ole enää uusia opeteltavia. Tryffeleitä tai tuoksuvalmuskoja olisi toki kiva löytää, mutta en ole niin innokas että jaksaisi noiden perässä lähteä reissaamaan (etenkin kun tryffeleiden löytäminen Suomessa muualta kuin Juvan viljelmältä on aikamoista lottoamista).

@U2 itsekin kerään kangasrouskuja, mutta aika monesta suuntaa kuulen ihmettelyä siitä miten sellaisia roskasieniä viitsin edes poimia. Ilmeisesti niiden voimakkaampi maku ei ole kovin laajalti arvostettu (ja lueskelin että joskus pidetty myrkyllisenäkin, johtuen todella töpäkästä aromista ennen keittämistä, polttelee kunnolla kielenpäätä jos leikkuukohtaa koskee kielellä). Onhan ne toki pieninä rouskuina hieman esim haapa- ja karvarouskuja työläämpiä siinä mielessä että saman suolasienipurnukan täyttämiseen pitää noukkia reilusti enemmän sieniä. Toisaalta kangasrouskuja tulee huonoinakin sienivuosina melko hyvin (varmimpia kasvajia makrosienistä karsinogeenisen pulkkosienen ja potentiaalisesti karsinogeenisen valevahveron lisäksi).
 

Melko Huono

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Täällä myös yksi hurahtanut.
Aivan loistava rauhallinen harrastus muuten monesti kiireiseen elämään. En monia lajeja keräile, mutta ne mitä kerään teen itse ruuaksi. Jonkun verran sitten toimitan myös iäkkäämmille lahjaksi, jotka sieniä rakastavat, mutta eivät enään itse keräämään pysty. Sienistä saa aivan loistavaa ruokaa helposti. Itse keräilen korvasienet, kanttarellit, tatit ja haaparouskut. Korvasienissä on suurin homma sitten keräämisen jälkeen, mutta kyllä se kannattaa. Samoin haaparouskujen kanssa kuluu aina oma aikansa, mutta kyllähän se sienisalaatti sitten palkitsee mukavasti. Nyt on ollut korvasieniä aivan valtavat määrät. Toivottavasti enteilee samanlaista satoa myös sitten syksymmälle.
 
Suppilovahveroiden suuri ystävä ilmottautuu. Toki muitakin sieniä tulee satunnaisesti keräiltyä, varsinkin kun mökiltä sienimetsään on se 10 metrin matka, mutta jostain syystä olen ihastunut suppiksiin, sekä maun että löytämisen ilon vuoksi. Toki harrastus integroituu mukavasti esim. metsästyksen kanssa, kun ajokoiran hakiessa jänistä on aina mukava käveleskellä metsiä ja etsiä uusia paikkoja. Kerrassaan palkitseva harrastus.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Suppiksissa myös se hyvä puoli, että jopa muutoin parturoiduista pk-seudun lähimetsistä löytyy niitä melkein mistä vaan. Ihmiset tunnistavat keltavahveron ja tatit ja keräävät ne, mutta suppilovahveroiden kerääjiä on paljon vähemmän, lähes lenkkipolkujen varsillakin. Toki Nuuksiossa, sen lännen jatkeilla ja Sipoonkorvessa riittää kaikenlaisia sieniä kerääjilleen, kun jaksaa mennä vähän syvemmälle metsään.
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
Suppilovahverot eivät ole helpoimpia bongattavia, tottumaton (ja allekirjoittanutkin huonona päivänä) saattaa kävellä suppisesiintymän päältä ja ihmetellä missä ne vahverot lymyävät. Näkö vaatii joka syksy pienen "kalibroinnin", että osaa bongata ryppäät kasvillisuuden ja risujen seasta. Toinen suppisten hyvä puoli - on kuten on mainittu - pitkä satokausi. Hätäisempi laittaa korit varastoon, vaikka satoa olisi vielä tarjolla. Keski-Suomessa poimintaa on voinut jatkaa marraskuun loppuun asti. Jos maa ei ole jäässä, rajoittaa keräilyä pahiten aikaisin saapuva hämäryys.

Harmi, ettei evoluutio ole antanut keväälle korvasienten lisäksi muita yleisiä ruokasieniä poimittaviksi. Valoa piisaa, maasto on puhdas lehdistä ja ötökät ovat (vielä hetken) poissa ilmatilasta. Pitäisikin laittaa nettiadressi pystyyn...
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Toinen suppisten hyvä puoli - on kuten on mainittu - pitkä satokausi. Hätäisempi laittaa korit varastoon, vaikka satoa olisi vielä tarjolla. Keski-Suomessa poimintaa on voinut jatkaa marraskuun loppuun asti. Jos maa ei ole jäässä, rajoittaa keräilyä pahiten aikaisin saapuva hämäryys...

Jep. Joulun pyhinäkin olen joskus lumettomana vuonna kerännyt suppiksia. Samoilta paikoilta kerää helposti 4-5 satoa pitkin syksyä.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
En silleen hirveän innokas sienestäjä ole, isä kyllä tykkää sienestää ja hänen kanssaan käyn ehkä kerran pari vuodessa sienestämässä, joko karvarouskuja tai sitten suppiksia/kantarelleja. Korvasieniä keräilemään en ole lähtenyt, enkä niitä ole syönytkään kuin kerran. Ei viitsi riskeerata, vaikka sinänsä toimintani onkin aika lapsellista.

Itselleni mielenkiintoisin osuus on sienten löytäminen, ja minulle uusien sienien tunnistaminen (ei näkeminen, koska tulee noita varmasti passiivisesti havainnoitua aika paljon).
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
Ilta-Sanomat kirjoitti:
– Ruotsissa niitä ei saa muualta kuin metsästä. Kuka nyt metsään menee tänä päivänä pyörimään? Ei kukaan.
Kyse tietenkin korvasienestä, tuosta Pohjolan fugusta (pallokala). Ruotsissa moisen haitakkeen torikauppa on kielletty. Jahka ensimmäinen suomalainen uusavuton luulee ostaneensa tryffeleitä ja tappaa itsensä, siirtyy korvasienikauppa meilläkin sivukaduille!

Iltasanomien kautta lisää "sienirallista":
Ruotsalaiset hamstraavat korvasieniä Suomesta - Matkat - Ilta-Sanomat
 

low prospect

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, support KooKoo & Jokerit
Kyse tietenkin korvasienestä, tuosta Pohjolan fugusta (pallokala). Ruotsissa moisen haitakkeen torikauppa on kielletty. Jahka ensimmäinen suomalainen uusavuton luulee ostaneensa tryffeleitä ja tappaa itsensä, siirtyy korvasienikauppa meilläkin sivukaduille!

Iltasanomien kautta lisää "sienirallista":
Ruotsalaiset hamstraavat korvasieniä Suomesta - Matkat - Ilta-Sanomat

Tämä oli kyllä erityisen huvittava uutinen kommenttiosioineen. Joku ehdotti vaihtokauppaa rajalle missä vaihtaisimme korvasieniä nuuskaan..

Sienestys kiinnostaa koska pidän sienistä älyttömästi, mutta eipä ole koskaan tullut opeteltua. Kuinka vaikeaa niitä on löytää kaupungin laitamien pikkumetsistä?
 

Huerzo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valittajien luvattu maa
Sienestys kiinnostaa koska pidän sienistä älyttömästi, mutta eipä ole koskaan tullut opeteltua. Kuinka vaikeaa niitä on löytää kaupungin laitamien pikkumetsistä?
Tähänkin oikea vastaus on "se riippuu". Riippuu asuinalueesta ja mistä sienistä erityisesti pitää. ☺ Osa alueista on kuin eivät sieniä näkisi ollenkaan ja toisilla paikoilla mummoleegio kilpailee "verisesti" sienistä.

Rouskuja löytyy säistä riippumatta runsaasti ja voimakasmakuisina ne monesti jäävät sienestäjiltä rauhaan. Kantarellit tunnetaan parhaiten ja ne katoavat koreihin usein jo "alamittaisina", ettei esimerkiksi naapuri vaan kerää sitä koriinsa. Mustatorvisieni (oma herkku) taasen jää monilta herkästi keräämättä, koska se näyttää pilaantuneelta. Lampaankääpä ja vaaleaorakas taasen ovat valkoisia ja moni jättää ne rauhaan, jotta eivät vahingossakaan poimisi erittäin myrkyllistä valkokärpässientä.

Jos suvusta/tuttavapiiristä löytyy vanhempaa väkeä, löytyy sieltä lisävinkkejä hyvistä sienipaikoista. Voivat jopa pyytää keruureissuille mukaan, koska eivät ehkä enää itse uskalla lähteä yksin metsään ja omien sienipaikkojen jakaminen tuo heillekin iloa. Samalla säästyy aikaa, koska oman perusmaastotuntemuksen keräämisessä kuluu vuosi jos toinenkin. Siksi ensimmäiset sienireissut voivat olla turhauttavia, jos kori ei notkukaan itiöemistä.
 

Rainer Zufall

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Viime vuonna hankittu mökki sai minut innostumaan sienestyksestä, ja juuri palasin reissusta mukanani korillinen kantarelleja. Hienoa ja virkistävää tällaiselle entiselle maalaispojalle seikkailla metsässä ja etsiskellä saalista, mutta lajitietämys on vielä aika vähäistä, mikä on harmi, koska sieniä oli todella paljon.

Ihan nurkilla kasvaa myös paljon ja isosti lampaankääpää, joka on kuulemma erinomainen, pihvimäinen sieni. Eilen sitä paistettiin (siis vaimo paistoi ja minä – suuri valkoinen metsästäjä – hörpin olutta) ja syötiin, ja ihan jännä kokemus. Onko jollakulla enemmän tietoa siitä, miten lampaankääpää kannattaisi laittaa? Toinen kysymys kuuluu, että minne niitä voisi Pirkanmaalla myydä, jos ei kiinnosta käkkiä Tammelantorilla kaupustelemassa? Lampaankääpää nimittäin olisi kaksi kasillista puolen tunnin työn takana.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Minun suosikkisieneni on kehnäsieni.

Kehnäsieni - Google-haku

Kanttarellit ja herkkutatit joutuvat usein jo varhain liikkeellä olevien saaliiksi, mutta näitä ei moni osaa tai uskalla kerätä. Kehnäsieni on satoisa ja täysin myrkytön "kolmen tähden" sieni.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Ihan nurkilla kasvaa myös paljon ja isosti lampaankääpää, joka on kuulemma erinomainen, pihvimäinen sieni. Eilen sitä paistettiin (siis vaimo paistoi ja minä – suuri valkoinen metsästäjä – hörpin olutta) ja syötiin, ja ihan jännä kokemus. Onko jollakulla enemmän tietoa siitä, miten lampaankääpää kannattaisi laittaa? Toinen kysymys kuuluu, että minne niitä voisi Pirkanmaalla myydä, jos ei kiinnosta käkkiä Tammelantorilla kaupustelemassa? Lampaankääpää nimittäin olisi kaksi kasillista puolen tunnin työn takana.
Mainitsit jo avainsanan, eli pihvin. Olen tehnyt monesti kotona lampaankääpäpihvejä korppujauho-juustokuorrutuksella, oikein hyvää tulee. Googlaamalla löydät useita reseptivariaatioita. Tämä siis koskien tuoreita ja pilkkomattomia lampaankääpiä. Paloiteltua lampaankääpää voi hyödyntää vaikka jauhelihavuokaan, ja olen käyttänyt lampaankääpää myös pizzan täytteenä.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Viikonloppuna tuli vierailtua parin kaverin kesäpaikalla Sysmässä ja osallistuin sunnuntaina metsäjahdisteluihin kun ei mitään pahempia vapinoita ollut jäänyt lauantain savusaunoista. Mustikanpoiminta ei edelleenkään ole minun juttu, mutta sienestys luonnistui sen sijaan roimasti paremmin. Kuivattavaksi pari uunipellillistä torvisieniä, sienisalaattitarpeiksi muutama litra rouskuja (yllättävän puhtaita toukista joten sai reilusti myös sitä salaattia, sekaan sipulihaketta ja smetanaa, maustoksi suola, mustapippuri, sokeri ja sitruunamehu) sekä tuoreeltaan syötäväksi roima keko kanttarellia ja kehnäsieniä sekä muutama pienenpuoleinen vaaleaorakas ja yksi madoton leppärouskukin (nuo ovat yleensä kaikki valmiiksi syötyjä vaikka miten pienenä löytää). Tämän viikon ruokalista on luonnollisesti ollut melko sienipainotteinen, on ollut sienipastaa ja -kastiketta sekä leivänpäällysenä lähinnä sienisalaattia. Etenkin kun eilen tarttui vielä frisbeegolfkierroksen yhteydessä pykälään herkkutatti ja kourallinen kanttarelleja lisää (olisi ollut kerättävää enemmänkin mutta mukana ei ollut minkäänlaista kantovälinettä keräilytuotteille niin kiekkojenpyyhintäliinasta piti askarrella pieni pussi muutamaa sientä varten).

edit. Olenko muistanut kehua limanuljaskaa? Hieman vaatii työtä metsässä (limakalvo on nyljettävä sienen lakilta koska on todella tahmaista liimaa hieman kuivuttuaan) mutta maun puolesta todella herkullinen (ja erikoinen, ensimmäistä kertaa testasin noita perinteiseen tapaan munakkaassa ja kokonaisuus maistui lihamakaronilaatikolta). Koostumus hieman epäilyttävä, kun sellaista melko niljakkaa etenkin helttakohdista, toki voi silputa niin pieneksi ettei koostumusta havaitse, jos se sattuu häiritsemään.
 
Viimeksi muokattu:
En tunnustaudu kovinkaan innokkaaksi sienestäjäksi, mutta kylläkin sienisalaatin valmistajaksi. Onneksi pian koittaa taas se aika, kun mustarouskuja alkaa saada maaseudulta ja pääsee suolauksen kautta väsäämään kunnon herkkuja! Itse tehtyä sienisalaattia ja hyvää luomuruikkaria ei yhdistelmänä kovin moni kotimainen ainakaan laudalta lyö. Kantarellitkin on ihan okei, mutta samoin ko tatit, niin vähän mauttomia omaan ruokapöytääni. Suolasienet parasta.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Lampaankääpä on hyvä yleissieni, joka käy niiden lakkipihvien lisäksi vaikka mihin. Muhennoksiin, pizzoihin, salaatteihin, piirakoihin, kastikkeeseen. Voi käytännössä käyttää minkä vaan sienireseptin sienenä. Yleensä noin muutenkin perusruokasieniä (tatit, vahverot, lampaankäävät) voi aivan hyvin käyttää ristiin eikä tarvitse miettiä, onko juuri sen reseptin sieniä.
 

U2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara & anyone against russia...
Lampaankääpä on hyvä yleissieni, joka käy niiden lakkipihvien lisäksi vaikka mihin. Muhennoksiin, pizzoihin, salaatteihin, piirakoihin, kastikkeeseen. Voi käytännössä käyttää minkä vaan sienireseptin sienenä. Yleensä noin muutenkin perusruokasieniä (tatit, vahverot, lampaankäävät) voi aivan hyvin käyttää ristiin eikä tarvitse miettiä, onko juuri sen reseptin sieniä.

Juuri näin. Mutta onkos muilla sienestäjillä kokemuksia siitä, että vanhempi lampaankääpä olisi aika lailla kitkerän makuinen? Eli suht' nuorena nuo soisi poimivan?

Sillä kyselen, kun omat lampaankääpälöytöni ovat varsin satunnaisia hajaosumia, varsinaisten etsittyjen sienten ollessa suppilovahveroita (niitäkin alkaa olla jo!), tatteja, rouskuja (sikurirousku on muuten hyvä, mutta pienen kokonsa vuoksi työläs kerättävä) ja kantarelleja. Haperoitakin olisi kiva poimia, mutta kun tuppaavat olemaan jo heti pienestä asti toukansyömiä. Orakkaitakin tulee napsittua kohdatessa mukaan. Ja tosiaan, limanuljaska on oikein käypä sieni, kunhan nylkee sen jo metsässä.
 

ufon_kaakao

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Sebastian Aho
Minun suosikkisieneni on kehnäsieni.

Kehnäsieni - Google-haku

Kanttarellit ja herkkutatit joutuvat usein jo varhain liikkeellä olevien saaliiksi, mutta näitä ei moni osaa tai uskalla kerätä. Kehnäsieni on satoisa ja täysin myrkytön "kolmen tähden" sieni.

Tähän pieni vastalause, omasta mielestä taas kehnis ei ole ihan tähtiensä veroinen. Menee muiden sienten joukossa, mutta ei yksinään _niin_hyvä. Harmi sinänsä koska niitä löytyy paljon (johtuuko sitten juuri tuosta ettei sitä ymmärretä poimia). Näillä näkymin me johtavat sienestäjät, eli minä, Petteri Sihvonen ja Tami tullaan laskemaan kehnäsienen pisteitä yhdellä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös