Joukoissamme lymyävät sienestäjät?

[Prookie]

Ainakin Hämeenlinna-Hattula-Janakkala akselilla on jo pari-kolme viikkoa löytynyt erinomaisesti kantarellia. Herkkutatteja ei ole näkynyt yhtäkään.

Kannattaa sitten metsässä liikkuessa vilkuilla muutakin kuin sieniä. Maa-ampiaisen pesiä on tänä vuonna ainakin tällä seudulla harvinaisen paljon. Siihen kun erehtyy pesän lähelle härkkimään, niin voi käydä kipeää. Kaksi pesää jo bongattu sienireissuilla. Nämä onneksi huomattiin muutaman metrin päästä, niin ei tullut osumia. Juttuja on ollut että moni on joutunut ampiaishyökkäyksen uhriksi.

 

[Via Dolorosa]

Pari viikonloppua nyt käyty noukkimassa metsän aarteita ja ihan kivasti keltaista kultaa löytynyt.

Viikko sitten sunnuntaina 7 litraa kantarellia ja edellispäivänä +10 litraa kantarellia.

Kaikki meni myyntiin.

 

[Wiljami]

Tämä kesä on ollut niin työntäyteinen, ettei vielä ole kertaakaan ehtinyt vasun kanssa apajille. Nyt lupaa mukavan kosteaa keliä ja työkiireetkin saattavat helpottaa hieman (jopa niin paljon että voisi pitää ensimmäisen kokonaan vapaan päivän reiluun kuukauteen mahdollisesti jo tällä viikolla), niin mukavasti on kyllä poltetta sienijahtikauden aloitukseen. Viime vuonna tuli kartoitettua todella paljon torvisieni- ja kantarellipaikkoja Jyväskylän ympäristöstä, niin hauska nähdä josko niissä olisi minkälainen tilanne tänä kesänä.

 

[Iisoppi]

Pari pannullista kanttarelleja löytyi vakipaikasta...

 

[Snakster]

Hyvin löytyi kantarelleja Someron metsistä. Paljon oli myös vaaleaa orakasta ja oikeastaan tuollainen yhdistelmä maistuu vielä paremmalta kuin kumpikaan yksittäin. Myös pari haaparouskua tarttui mukaan, vaikka niiden aika varsinaisesti onkin vasta vähän myöhemmin.

 

[Sistis]

Sieneen en ole vielä ehtinyt, ja voi hyvin olla, että hetkeen en ehdikään. Muut menot ja tekemiset ajavat nyt edelle.

Iltalehdessä oli mielenkiintoinen sieniartikkeli, joss varoitellaan eri myrkkysienistä. Otsikointi on taas kiintoisa: varoitellaan, että nykykäsityksen mukaan aiemmin hyvänä pidettyä suolasientä ei saa enää syödä.

Ihan aiheellinen varoitus. Sieni oli kuitenkin pulkkosieni, joka jo lapsuudessani 80-luvulla käytössä olleiden ainakin yli 10 vuotta vanhojen sienikirjojen mukaan oli vaarallisen myrkyllinen. Suolasienenä tuota on kai käytetty joskus hyvin kauan sitten, ja silloinkin kai lähinnä paremman puutteessa.

Mutta ehdottomasti uutisen arvoinen, jos vaikka jollain sattuu olemaan vielä käytössä suvussa kulkenut Agricolan aikainen sienikirja.

Hyvän suolasienen maineessa ollutta sientä ei saa enää syödä

Suomessa tavataan useita eri sieniä, jotka ovat jopa tappavan myrkyllisiä.

www.iltalehti.fi

Edit: Oli pakko Googlettaa. Näemmä kuitenkin vielä 1970-luvulle asti pulkkosientä olisi pidetty ruokasienenä. Onkohan se sitten niin, että noissa lapsuuteni kirjoissa olisi vasta tuotu esiin tieto lajin myrkyllisyydestä? Muistan kyllä niissä mainitun, että lajia on muinoin syöty Suomessa, mutta olin siinä käsityksessä, että tuo olisi tapahtunut kauan sitten.

Älä luota vanhaan sienikirjaan – "Tieto sienten myrkyllisyydestä on muuttunut"

Metsään ei kannata suunnata mummolta perinnöksi saatu sienikirja kainalossa, sillä vanhassa kirjassa myrkkysieni saatetaan esitellä jopa ruokasienenä. Viisainta on valita tuore ja kotimaisen kirjailijan laatima opas.

yle.fi

 

[ISH]

Pari sienivitsiä.

- Kaikkia sieniä voi syödä. Joitakin vain kerran.
- Kerää vain sieniä jotka tunnet. Aa.. kärpässieni.

 

[Zen]

Muutaman vuoden olen sienestänyt, ja vaikka olen aika paska tässä, niin tämä on aivan mahtava harrastus.

Vähän olisin kysellyt taas vinkkejä ja teidän toimintatapoja.

Kuinka toimit metsässä, varsinkin jos olet sinulle vieraassa paikassa? Tutkitko karttoja ja mitä etsit sieltä? Käveletkö aivan metsässä vai polkuja pitkin vai peräti tietä pitkin katse metsässä? Eli kuinka yrität löytää sienipaikat?

Mielestäni tunnistan ruokasieniä enemmän mitä todellisuudessa uskallan kerätä. Tunnistan ja uskallan kerätä mustatorvisieniä ( olen löytänyt vain muutaman poluilta), suppiksia, kantarellejä, vaaleaorakkaita,lampaankääpää, sikurirouskua, tatteja ja kangashaperoa. Mitä uusia ruokasieniä voisi opetella? Siis ei tarvitsisi olla välttämättä edes helppo löytää vaan helppo ja "varma" tunnistaa?

 

[Alamummo]

Mielestäni tunnistan ruokasieniä enemmän mitä todellisuudessa uskallan kerätä. Tunnistan ja uskallan kerätä mustatorvisieniä ( olen löytänyt vain muutaman poluilta), suppiksia, kantarellejä, vaaleaorakkaita,lampaankääpää, sikurirouskua, tatteja ja kangashaperoa. Mitä uusia ruokasieniä voisi opetella? Siis ei tarvitsisi olla välttämättä edes helppo löytää vaan helppo ja "varma" tunnistaa?

Karvarousku eli karvalaukku on helppo tunnistaa vaaleanpunertavan värin ja karvaisen pintansa ansiosta.
Karvarousku, Lactarius torminosus - Sienet - LuontoPortti
Karvalaukku pitää kirpeytensä vuoksi muiden rouskujen tapaan ryöpätä, mutta muuten on erinomaisen hyvä ruokasieni.

 

[LiiAaa]

Muutaman vuoden olen sienestänyt, ja vaikka olen aika paska tässä, niin tämä on aivan mahtava harrastus.

Vähän olisin kysellyt taas vinkkejä ja teidän toimintatapoja.

Kuinka toimit metsässä, varsinkin jos olet sinulle vieraassa paikassa? Tutkitko karttoja ja mitä etsit sieltä? Käveletkö aivan metsässä vai polkuja pitkin vai peräti tietä pitkin katse metsässä? Eli kuinka yrität löytää sienipaikat?

Mielestäni tunnistan ruokasieniä enemmän mitä todellisuudessa uskallan kerätä. Tunnistan ja uskallan kerätä mustatorvisieniä ( olen löytänyt vain muutaman poluilta), suppiksia, kantarellejä, vaaleaorakkaita,lampaankääpää, sikurirouskua, tatteja ja kangashaperoa. Mitä uusia ruokasieniä voisi opetella? Siis ei tarvitsisi olla välttämättä edes helppo löytää vaan helppo ja "varma" tunnistaa?

Kartasta voi katsella mahdollisia sienimaastoja ja pois voi jättää kallioiset sekä kivikkoiset paikat. Kannattaa suosia esim. vanhempaa metsää tai luonnonsuojelualueita. Näin itse tein kun muutin uudelle paikkakunnalle. Toki itse olen sienestänyt penskasta asti ja aika hyvä haju on siitä, että millaisesta maastosta sieniä löytää, tai mitä sientä kannattaa hakea maastosta x. Sen jälkeen puhdas jalkatyö maastossa ja paikkoja alkoi löytymään. "Rahametsään" kannattaa mennä vasta sitten jos ei muuta mahdollisuutta ole, toki näissäkin on poikkeuksia, eli esim. Herkkutatti saattaa kovastikin kasvaa talousmetsissä. Alkuun jos polkuja pitkin kävelee niin siitäpä alkaa näkemään mitä sieniä maastossa on. Jos niitä on polkujen varsilla niin pomminvarmasti niitä on myös polkujen ulkopuolella.

En tiedä millaisista sienistä pidät, mutta haaparousku ja karvarousku on kohtuu helppoja tunnistettavia sekä ainakin suolasieninä parhaita mahdollisia. Kehnäsieni on helppo tunnistaa ja hyvää tavaraa. Mustavahakas on hankala kerättävä ja keräysaika sienellä on pieni siksi, koska madot myös tykkäävät siitä, mutta on aivan älyttömän hyvä sieni. Kannattaa opetella tämä herkku tunnistamaan, että ei tule ohi käveltyä. Kasvaa monesti samoissa paikoissa kuin suppilovahvero. Yksi hyvä keino uusien sienten pariin on se, että otat kaudelle yhden uuden sienen jonka opettelet tunnistamaan ja myös keräät sitä maistiaisiksi. Saattaa löytää aivan uusia makuja ja jostain saattaa tulla jopa uusi suosikki. Itselle kävi näin limanuljaskan kanssa. Ilman tällaista testiä tuskin olisi koskaan tullut ko. sieneen edes koskettua.

Yleisesti vinkki kaikille sienestäjille. Mikäli ajatuksena on tehdä sienistä muhennosta tai kastiketta, niin kannattaa sekoittaa kolmea-neljää sientä samaan soosiin. Tulee 100 kertaa maukkaampaa kuin yhdestä sienestä, vaikka toki yhdestä sienestä tehtykin on hyvää.

Edit. Itsellä käytössä karttaselain-appi jossa mielestäni on aika hyvät maastokartat. On myös ilmainen.

 

[Baldrick]

Vaikka parhaat apajat ovat tiukasti varjeltu salaisuus, niin onko vinkata Helsingissä paikkaa tai edes aluetta suuntaa-antavasti, josta voisi litran tai kaksi kantarellia luonnossaliikuskelumielessä käydä noukkimassa? Tarkoitus olisi julkisilla päästä perille.

 

[LiiAaa]

Vaikka parhaat apajat ovat tiukasti varjeltu salaisuus, niin onko vinkata Helsingissä paikkaa tai edes aluetta suuntaa-antavasti, josta voisi litran tai kaksi kantarellia luonnossaliikuskelumielessä käydä noukkimassa? Tarkoitus olisi julkisilla päästä perille.

Paikkaa en osaa Helsingistä sanoa, mutta ainakin mitä naapurikunnassa olen metsässä käynyt niin kantarelleja on erittäin runsaasti. Eli luulisi löytyvän melkein metsästä kuin metsästä.

 

[Virveliä kainaloon]

Kantarelleja on nyt kyllä niin vailla tolkkua, että auto vaan johonkin sellaisen metsän laitaan, johon aurinko paistaa ja siellä tunnin pööpöilee, niin varmasti on useampi pannullinen korissa. Ainakin siis eteläisellä maanpuoliskolla. Ja tuntuu olevan mustaa torveakin samoissa mitoissa.

Pitänee joku uusi sieni ottaa repertuaariin tänä vuonna, niin saisi vähän etsimisen ja löytämisen iloa.

E. Varmaan julkisilla Helsingin seudullakin jotain tällaisia paikkoja on.

 

[Zamboni]

No sen verran pitää metsän reunasta vilkaista, että siellä kasvaa myös koivuja siellä täällä. Joku viimeisen päälle hoidettu havumetsä ei niin tuottoisa ole.

 

[Alamummo]

Vaikka parhaat apajat ovat tiukasti varjeltu salaisuus, niin onko vinkata Helsingissä paikkaa tai edes aluetta suuntaa-antavasti, josta voisi litran tai kaksi kantarellia luonnossaliikuskelumielessä käydä noukkimassa? Tarkoitus olisi julkisilla päästä perille.

Pääseeköhän Sipoonkorpeen julkisilla? Siellä on iso metsäalue, josta luulisi kantarellejä löytyvän.

 

[Baldrick]

Pääseeköhän Sipoonkorpeen julkisilla? Siellä on iso metsäalue, josta luulisi kantarellejä löytyvän.

Kiitos ehdotuksesta. HSL:n sovelluksen mukaan vähän nahkeasti, kun 1,5h meni per suunta ja siitäkin 50min kävelyä. Ajatus olisi jälkikasvu jättää kaverille ja lähteä rouvan kanssa luontoon reippailemaan, sekä korjata kyytiin jokunen mustikka ja kantarelli.

 

[Huerzo]

Edit. Itsellä käytössä karttaselain-appi jossa mielestäni on aika hyvät maastokartat. On myös ilmainen.

Tämä on ehkä se uuden paikan etsijälle olennaisin apuväline. Ei kävele suolle tai kohti leveitä ojia. Samalla näkee korkeuskäyrät. Kaikki sienestäjäkaverit kun eivät ehkä ole (enää) ketteriä, jolloin jyrkät nousut/laskut voi karsia ennalta pois.

Vanhassa talousmetsässä kannattaa seurata vanhoja metsäkoneen tai traktorin jättämiä painaumia. Koneiden renkaat ovat rikkoneet aikanaan maata (yleensä harvennushakkuiden yhteydessä) ja sienihän tykkää tällaisista paikoista.

Toki urat helpottavat muutenkin kulkemista ja antavat kokemattomalle liikkujalle varmuutta tehdä pistoja syvemmälle metsään.

Mustatorvisientä on todella paljon. Luulin, että viime vuosi oli poikkeuksellisen runsas, mutta tämä vuosi nokittaa edellisen. Ikävä tunne, kun ei voikaan kerätä kaikkia "kuolemantrumpetteja" mukaansa!

 

[LiiAaa]

Mustatorvisientä on todella paljon. Luulin, että viime vuosi oli poikkeuksellisen runsas, mutta tämä vuosi nokittaa edellisen. Ikävä tunne, kun ei voikaan kerätä kaikkia "kuolemantrumpetteja" mukaansa!

Jep, viime vuonna oli käytännössä kaikkia sieniä aivan valtavasti. Itse jopa kuivasin mustatorvisientä kun ei malttanut olla keräämättä. Parhaat mustatorvisienet oli kooltaan tuollaisen aikuisen kämmenen kokoisia jopa hieman isompia. Viime vuonna oli myös suppilovahveroa niin paljon, että piti oikein tarkasti metsässä kävellä jottei tallannut niiden päälle. Muistan kun marraskuun ekalla viikolla kävin vielä lenkin yhteydessä hakemassa ruokaan tuoreet suppilovahverot ja tosiaan kyse oli hakemisesta ei etsimisestä. Suppilovahvero on siitä erilainen sieni, että se ei pientä pakkasta säikähdä vaan sitä voi kerätä vaikka jäisenä.

 

[Virveliä kainaloon]

Tämä on ehkä se uuden paikan etsijälle olennaisin apuväline. Ei kävele suolle tai kohti leveitä ojia. Samalla näkee korkeuskäyrät. Kaikki sienestäjäkaverit kun eivät ehkä ole (enää) ketteriä, jolloin jyrkät nousut/laskut voi karsia ennalta pois

Täällä myös karttaselain käytössä. Ilmakuva-aineisto myös suht tuoretta, joten yleensä näkee myös avohakkuut.

Ennakkoon tsekkailen joskus myös paikkatietoikkunasta historiallista ilmakuva-aineistoa sekä maanpeitetietoja eri puulajeista. Tällä periaatteella ihan pelkkää vesiperää ei yleensä tule uudessa paikassa (esim. tänä kesänä tuli kerran, kun maasto oli kuivempaa kangasta kuin luulin ja etsittiin heinäkuisia kantarelleja).