Tuli aikoinaan hankittua Nikon 5100 ja myös perustelezoomi 55-300 4,5-5,6 mutta liian vähän olen näppäillyt vehkeitäni. Kokemushorisonttini on hyvin pistemäinen. Lintuja olen jonkin verran yrittänyt kuvata mutta en lentotilassa. Nyt juolahti mieleeni että yrittäisinkö kuvata lentokoneita omaksi riemukseni, ei mitään julkaisutasoa tarvita eli auto-isosta voisin lähteä liikkeelle. Siitä sitten valotusajaksi pitäisi jokin valita ja aukko automaatiolla. Mutta sitten se tarkennushommakin vielä. Mielelläni jonkin automaattimenetelmän haluaisin valita, en tuollaisessa tilanteessa käsisäätöön usko kykeneväni. Ja pitäisikö vielä jokin haarukointikin valita vai hidastaako se purske/sarjatulitusta? Ja sitten tietysti vielä varmaan kaikkea muutakin.
Yrittäminen kannattaa aina ja erehdyksistä oppii, mutta arvostaisin mikäli joku voisi heittää omia lähtökohtiaan ja käytänteitään, helpottaa aloittelijaa. Liike tietysti on tärkeä, taitaisi lähteä jo lantiosta saakka.
Ja taas lisätään: perskuta kun sitä on vanha, kinofilmikameraa.. kaikki muut älyäisivät kuvata lentokoneita videona. Mutta kysymys pätee, siirrämme fokuksen lintujen kuvaukseen.
Itse kuvaan aktiivisesti lintuja, ja ns BIF eli birds in flight.
Eräs ammattikuvaaja kommentoi tuota harrastusta näin:
"Capturing BIF (Bird in flight) is considered one of the most masochist types of photography to try"'
Eli vaatii kuvaajalta paljon, vaatii kalustolta vielä enemmän.
Ongelma tulee seuraavista, automaattitarkennus on usein liian hidas/epävarma, objektiivissa pitää olla pituutta ja valovoimaa, kamerassa pitää olla riittävän hyvä automaattitarkennus sarjakuvaukseen (jotkut kamerat tarkentavat joillain nopeuksilla vain ensimmäisen kuvan jne...)
Iso auto on ok, jos rajoitat sen vaikka tyydyttävään tasoon johon kamerasi kykenee. ISO 4000-6000 voi olla ok, tuossa tulee jo kohinaa mutta tuskin liikaa jos et julkaise tai printtaa.
Tarkennuspisteen valinta lentävään kohteeseen. Useissa kameroissa voi valita esim 9 pisteen ryhmän keskelle, tai vaikka vain yhden oikein pienen.
Molemmissa etunsa. Ryhmä ottaa ehkä nopeammin kiinni lentävään, mutta sitten tarkennus voi olla esim siivessä ja takana olevassa pilvessä (eli huteja tulee melkoisesti), kun taas pieni piste on hitaampi, mutta paljon vähemmän huteja. (AF area mode valinta siis)
Linnuille ja miksei koneillekin, pitää valita melko nopea suljinaika. Itse pidän nyrkkisääntönä, isoille (hitaammille linnuille) 1/1250 min. Pienemmille (nopeammille) mielellään 1/1500 tai nopeampi. Yleensä sitten näin nopea aukko nostaa ISOa ja aukko on suuri = eli syvyysterävyys on pieni ja tarkennuksesta riippuen pitkällä putkella osa kohteesta saattaa olla epäterävä.
Liikkuviin kohteisiin valitsen jatkuvan autofocuksen, eli C tai Trackin. Nikonissa kai AF-C.
Sitten tuo 55-300 f4,5-5,6 on ok, mutta ei hyvä, eli melko lyhyt (saisi olla lähes 600mm) samoin valovoima tulee vastaan kun 300mm se on 5,6.
Kyllä tuolla on hyvä harjoitella ja koneiden kuvaaminen onnnistuu varmasti paljon helpommin kuin lintujen. Lintujen kanssa vaatii hyvät valoisat olosuhteet jotta onnistuu, mutta kyllä sitten saa ihan hienoja kuvia tuollakin. Kunhan asetukset ja rutiinit on kunnossa.
Haarukointi on melko turha, eli jos haarukoi valoitusta tms. Kuvaa RAW tai RAW+JPG (ja nopein mahdollinen kortti kameraan...)
RAW kuvat paremmin sitten editoimaan jälkikäteen.
