Ihan samoin tuon tekstin voi laajentaa (omassa päässään) todistamaan sen, että homoperheessä (siis kahden miehen kasvattamana) lapsesta tulee parempi kuin heteroperheessä, onhan siellä kaksinverroin miehen malleja.
No eipä kyllä voi, ellei sitten halua kieltää äidin roolia lapsen kehitykselle. Vapaaehtoisia? Tuskin tarvitsee edes kaivella esiin mitään tutkimusta biologisen äidin kanssa samassa kodissa kasvamisen merkityksestä lapsen kehitykselle ja "menestymiselle elämässä", tästä varmaan vallitsee aika laaja konsensus että merkitys on kiistattomasti lapselle edullinen, poislukien ääripään vaihtoehdot (kuten esimerkiksi kaksi lasta hakkaavaa lesboäitiä). En ymmärrä miten kukaan tosimielellä edes heittelisi ilmoille tämmöisiä vaihtoehtoja, mutta näytti jo muutama ehtineen tähänkin junaan.
Tutustupa noihin Maglorin linkkaamiin tutkimuksiin, etenkin tuo Solantauksen tutkimus on helppolukuista ja yksinkertaista. Molemmat artikkelit muuten päätyvät ihan samaan lopputulokseen - jos lasta rakastetaan, on lopputulos parempi kuin rakkaudettomassa perheessä. Kasvattajien sukupuolesta riippumatta.
No joo. Kysytään nyt, että luuletko Setan markkinointimateriaalin olevan sen objektiivisempaa kuin vastaavasti Westoboron Baptistikirkon julkaisema ei-homomyönteinen tutkimusmateriaali? Kyllä järkevä keskustelu aiheen ympäriltä vaatii sitä että kaikki asenteellinen materiaali tunnistetaan.
Olen kuitenkin käynyt läpi mm. tuota osoittamaasi matskua. Hienoa asenteellista kevythömppää pyrkiä ohjailemaan lukijaa jatkuvasti "omalle puolelle" toteamalla mm. että heteroperheiden tulokset näyttävät paremmilta koska varmaankin heteroperheet joilla on vaikeuksia, jättäytyivät pois tutkimuksista. Heh, hyvinkin luotettavalta kuulostaa. Jäi tosin epäselväksi mihin tämä olettamus perustui; kerättyyn dataan, vaaleanpunaisiin yksisarvisiin vai yöllä menninkäisen korvaan kuiskaamaan valaistukseen? Entä miksei yhtälailla pohjalla olevat sateenkaariperheet jättäytyneet tutkimuksesta ulkopuolelle? Yhtäkkiä ovatkin yhteisön edessä rehellisempää porukkaa kuin muu otanta? Epäilen, että yhtä ja samaa sakkaa ovat kuin kaikki muutkin, ihan siinä samoissa keskiarvoissa kuin kaikki muutkin, heterot, bi:t ja sukupuolettomat! Yhtäkaikki, silti tämäkin tutkimus kaikesta asioiden esittämistavan itselle edulliseksi kääntämisestä huolimatta korostaa nimenomaan heterogeenisen perheyksikön paremmuutta. Kuitenkin artikkeli itsessään pitäisi suppeutensa ja keveytensä vuoksi sivuuttaa kokonaan, nimenomaan aiemmin viestissäni jo mainitsemani piirteen vuoksi; kevyttä ja pintapuolista "tutkimusta", selkeää asenteellisuutta; tutkimus jossa halutaan päästä johonkin tiettyyn loppulausuntoon, vaikka sitten hämärtämällä todellisia tuloksia erinäisillä tulosten ulkopuolelta heitetyillä omilla olettamuksilla jotka eivät perustu mihinkään tietoon sekä esittämällä asioita tavalla joka vaikuttaisi halutun tuloksen kannalta edullisemmalta. Tai sitten vain lynkkausjoukolla perinteisesti sytytellä noitarovioita sanavalinnan vuoksi. Palakoon, herjaaja! Ettei olisi pirun kätyri, jos ei kellu!
Niin, kuten varmaan itsekin toteat niin hyvin, hyvin vaikeaa on löytää aiheesta nimenomaan tutkimustuloksia joita ei värittäisi asenteellisuus. Mark Regneruksen tekemä tutkimus aiheen ympäriltä lienee tällä hetkellä puutteistaan (joka sekin on kärjistys sanamuodosta, jota voidaan sekä perustella oikeaksi valinnaksi, että kyseenalaistaa halutessaan) huolimatta kattavimpana ja vakavastiotettavimpana tutkimuksena aiheesta. Valitettavasti sen lopputulema vain on nykytrendin vastainen, joten kovin mielellään tuota halutaan arvostella tai kaivella esille jotain höppöisempää materiaalia.
Lisäksi pitää antaa pieni virtuaalinen tukistus jälleen tuosta rakkaudettomuuden esiinnostamisesta. En tiedä miksi tuollaista toisteltaisiin, sillä mikään ei viittaa siihen että homopari rakastaisi lastaan enemmän kuin heteropari, pikemminkin biologia voi viitata päinvastaiseen suuntaan sillä vähintään 50% vanhemmista
ei ole lapsen biologinen vanhempi ja näinollen ei evoluution näkökulmasta välttämättä synnytä vastaavanlaista suojelu- ja rakkaussuhdetta lapseen kuin biologinen vanhempi on ohjelmoitu tekemään. Lienee sekin aika kiistaton tosiasia, että evoluutio on suosinut "äidinrakkauden" (vai korvattaisiinko sanalla "vanhemmanrakkauden") kehitystä kun me tällaisiksi olemme vuosituhansien saatossa kasvaneet. Tuskin kukaan tässä nyt vapaaehtoisesti haluaa alkaa biologiaa ja evoluution merkitystäkään perheiden muodostumisen taustoille alkaa kumoamaan? Vai oliko tähänkin vapaaehtoisia?
No, siitä voidaan hyvinkin olla samaa mieltä että rakkaudettomassa ympäristössä kasvaminen on ilman muuta lapselle ikävä vaihtoehto. Kuitenkaan rakkaus itsessään ei merkitse kaikkea tai ole ratkaisevassa roolissa elämässä menestymisen ja myöhemmän iän onnellisuuden kannalta, joskin roolissa kuitenkin. Näinollen voitaneen myöskin hyvällä omallatunnolla todeta, että sinällään "mutta homoparin rakkaus..." -argumentilla ei ole mitään arvoa. Tai rakkaudella ylipäänsä tässä aihepiirissä (vaikka se tämän keskustelukontekstin ulkopuolella onkin toki mielestäni yksi maailmaa pyörittävistä ilmiöistä ja erittäin tärkeä asia ihmisen elämässä) sillä rakkauden mittaaminen, tunnistaminen, määritteleminen, suorat ja epäsuorat vaikutukset ja ilmenemismuotojen dokumentointikin on vielä toistaiseksi määrittelemättä joten termin esiinnostaminen käytännössä vain vääristää keskustelun joka kerta jokaiselle osapuolelle erilaiseksi - kuten tuolla pedofiili-vertauksellani pyrin osoittamaan todeksi. "Rakkaus" sai aikamoisen inhoreaktion syntymään aika monessa. Pieni kärjistys, jotta pointti nousee vähän paremmin esille.