Huhut kertovat, että tällainen jury olisi jossain päin Turenkia olemassa ja heitä on vuosisatojen aikana yritetty paikantaa huonolla menestyksellä. Yrittäneistä osa on seonnut matkan aikana ja toiset kadonneet punaisissa speedoissaan jäljettömiin.
Minun kohdallani matka alkoi, kun kiinnostuin kanadalaisesta juniorijääkiekosta ja päädyin lukemaan HCH:n kirjoituksia aiheesta. Viikkoja luettuani huomasin, että kirjoitukset noudattivat samaa kaavaa:
Ainavihanta
Syttyy liekki sisäinen
Puolin molemmin.
Tieni vei Turenkiin.
Turenkiin saavuttuani minulla syntyi polttava halu päästä ulkojäille. Tapasin kentän laidalla mystisen Yksisilmäisen kotkan, joka totesi minun etsivän vastauksia. Hän lupasi kertovansa ne minulle, kunhan voittaisin hänet ja joukkueensa ulkoilmaottelussa. Hänen tiiminsä koostui legendoista ja omani puolestaan HPK:n muutamasta D-junnusta, jotka laukoivat kiekkoja viereiseen maaliin. Päätimme pelata paras kymmenestä ja olimme jo 9-0 häviöllä. Yksisilmäisen kotkan allstars oli tehnyt jokaisen maalin joko ilmaveivillä tai perseen kautta lerpulla viivasta. Viimein vastustaja iski 10-0 maalin ja matkani oli päättymässä. Maali oli kuitenkin epäselvä ja päätin viimeisenä oljenkortenani soittaa Pasilan tilannehuoneelle ja tarkastuttaa maalin. Maalia tarkastaessa huomasin, että joukkueemme ei ollut noudattanut lainkaan Tamin teesejä. Päädyimme maalin tarkastuksen yhteydessä laittaa ohjauspelimme kuntoon ja hyökätä neljällä syötöllä heidän puolustusta vastaan. Odotimme maalin tarkastuksen lopputulosta, hetket olivat piinaavia mutta maali lopulta hylättiin ja saimme mahdollisuutemme. Peliä jatkettiin ja momentum kääntyi meille. 9-1, 9-2, 9-3…9-9. Peli oli tasan. Pelin ratkaisevassa aloituksessa ykköspakkini Sami vapautti Pyryn läpiajoon. Backhand. Forehand. BOOM BOOM BOOM! Olimme voittaneet. Yksisilmäinen kotka heitti klubitakkinsa jäälle pettymyksestä. Lehdistötilaisuudessa Turengin Sanomien päätoimittaja erehtyi kommentoimaan, että sarjan aikana Kotkan mukaan vikaa on ollut mediassa, systeemissä ja vastustajan päävalmentajansa mutta eikö Kotkassa ole ollut lainkaan vikaa? Yksilmäinen Kotka neuvoi minun löytäväni vastaukset paikallisesta kuppilasta Ritari nimiseltä henkilöltä ja jäi puolestaan itse ripittämään vielä lehdistöä. Tätä en enää jäänyt kuuntelemaan vaan lähdin paikalliseen.
Odotin Ritaria viikkoja. Kuppilan olut muuttui päivä päivältä yhä vaahtoisammaksi ja vaahtoisammaksi. Lopulta olut oli pelkkää vaahtoa ja mietin kuppilan kiertävän veroja kuin Porin Ässät konsanaan. Olin jo luovuttamassa ja kävelin kohti ulko-ovea. Tieni oli kuitenkin tukossa. Edessäni seisoi Ritari kiiltävässä haarniskassaan ja Billebeinon lippiksessä. Hän totesi, että jos etsin vastauksia minun tulisi astua sisään staff only -ovesta mutta varoitti, että mikäli astun tuosta ovesta kiekkojumalat kääntyvät lopullisesti minua vastaan. Astuin kuitenkin sisään.
Ovesta astuttuani sisällä odotti huone täynnä jääkiekon suurimpia pettymyksiä. Finaalitappioiden kyyneleistä oli tehty keskelle huonetta valtava uima-allas. Seinällä komeili Saku Koivun katkennut maila. Yksi huone oli omistettu kokonaan raumalaisten lähes 60 vuoden tuskalle. Porilaisena minua tietenkin huvitti tämä ja suuntasin kyseiseen huoneeseen. Ritari seurasi perästä ja sanoi, että valitsin siis tuskan huoneen. Selviydy tässä huoneessa kevään playoffit ja saat vastauksia.
Jäin huoneeseen ja aloin seurata playoffeja. Lukko pärjäsi yllättävän hyvin ja matkasi suht vakuuttavasti kohti finaaleja. IFK oli puolestaan kuin kirottuna sairastunut koronaan. Kiekkojumalat alkoivat kääntyä minua vastaan. Lopulta finaaleissa pelasivat Lukko ja TPS. Lukko oli ylivoimainen. Ratkaisevassa ottelussa en enää kestänyt vaan minun oli päästävä pois. Otin huutaen Turengin taksitolpalta taksin kohti Poria. Pahin oli kuitenkin ehtinyt jo tapahtua ja Lukko oli voittanut mestaruuden. Tämä kaikki oli minun syytäni.
Nykyään elän Luvian rauhaisassa merenrantamiljöössä ja ladon päivittäin klapeja saunan kiukaan päälle. Näen usein unta tuskan huoneesta mutta nykyään siellä komeilee Ari-Pekka Selinin kuva ja sloganina pitkäjänteisyys. Tiedän olevani kirottu.
