Niin. Onkohan joku palstalainen ollut joskus esimerkiksi jääkiekkopelissä, jossa on kokenut tuomarin suosineen ei omaa suosikkijoukuetta? Sitten myöhemmin kuitenkin tunne on tasaantunut ja on pystynyt jo neutraalimmin katsomaan asiaa.
Jokaisen ihmisen täytyy purkaa itseensä kertyviä tunteita. Senpä takia esimerkiksi jääkiekkojoukkueen kannattaminen on oiva tapa toimia kuin lapsi mielensä kanssa ja antaa sen tuottaa ulos kaikki mahdolliset tunteet. On suorastaan erinomaista, että on urheilun kaltaisia maailman tärkeimpiä turhia asioita, joiden kautta purkaa itseensä kertyneitä tunteita ja kokemuksia - sekä positiisia, että negatiivisia. Urheilun seuraamisen lisäksi näitä itselläni on mm. oma liikkuminen, musiikki niin livenä kuin kuunneltuna, lukeminen ja luonnossa oleminen.
Joillekin nämä purkupaikat voi olla sitten vaikka keskustelupalsta, mutta siinä onkin jo enemmän muuttujia matkassa, koska osallisena on jo muitakin ihmisiä ja sääntöjä, jolloin omien tunteiden purkautumisella saattaa olla seurauksia.
Elämä on helpompi elää kun tutustuu itseensä, pohtii mihin omat tunteet pohjautuvat ja sitten hyväksyy sen lapsenomaisuuden itsessään, että ne täytyy myös päästää ulos. Näissä kohdissa tullaankin sitten valinnan eteen - osaanko etsiä sopivan kontekstin tunteiden purkamiselle, vai haukunko esim vaimon tai työkaverin, kirjoitanko omat fiilikseni keskustelupalstalle ja odotan kaikkien ottavan ne vastaan samanlaisessa tunnetilassa jossa itse olen?
Vai menenkö edelleen lapsenomaisessa optimistissa Ilveksen peliin ja käyn taas koko tunnekirjon läpi kun olen pettynyt 40 vuotta putkeen.
