Spider-Man: Far From Home
Katselin tämän keskiviikkona viihdykkeeksi. Pari tuntia meni nopeasti, mutta kokemus itsessään oli aika meh. Tämä on ihan ok elokuva. Tuntui vaan jotenkin teolliselta tai että Feige on painanut toimistossa nappia, joka laittaa tietokoneen tekemään perus Spider-Man -elokuvan. Toimintaa on, huumoria on (muttei liian roisia), jokin sanoma on ja Peter Parker on sosiaalisesti kiusallinen. Elokuva täyttää tietyt vaatimukset, jotta se on aito Hämähäkkimiesleffa ja viihdyttävä kesäleffapläjäys, mutta mitään kovin ihmeellistä se ei tarjoa. Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin pisteet Tom Hollandille, kun pystyy jo niin nuorena kannattelemaan elokuvaa. Starkin manttelinperijän pohtiminen oli ihan kiinnostavaa ja kiva, että Happy sai jotain tekemistä sitten Iron Man kakkosen. Joidenkin vanhojen täysin unohdettujen asioiden tuominen takaisin oli ihan yllättävää.
Tämä tuntui jotenkin todella rutiininomaiselta suoritukselta ja siinä toistettiin vanhoja juttuja. Jälleen joku Starkin kehittämä asia joutuu vääriin käsiin ja kylvää tuhoa, jälleen vihollinen on joku Starkin suututtama tyyppi ja jälleen otettiin jonkun omituisemman vihulaisen konsepti ja tehtiin siitä nykyaikaistettu versio. Leffa tuntui todella arvattavalta tai siltä, että sen olisi jo nähnyt aiemmin. Juoni tallustelee vaiheesta toiseen yllätyksettömästi. Ihan kuin olisi otettu joku "näin teet perus juonen" kehikon ja syöttänyt siihen Spider-Man -elokuvan ideat ja homma oli valmis. En myöskään syttynyt Gyllenhaalille tai Mysteriolle, mikä on yllättävää, koska yleensä pidän Gyllenhaalista. Ei mitenkään uhkaava vihu ja hahmo jäi ohueksi niin kuin monet muutkin Marvelin vihut. No varmaan nähdään vielä jatkossakin häntä, joten hahmon ohuus on vielä korjattavissa, joskin tämä esiintyminen ei jättänyt oloa, että odottaisin hahmon uudelleen näkemistä innolla.
Itseäni myös kyllästytti, kun koko ajan piti olla jotain vitsiä kohtauksessa kuin kohtauksessa. Kesäleffa kyseessä, mutta jatkuva vitsailu näissä Marvel -leffoissa vaan vie sitä terää pois. Ei kaiken tarvitse olla hauskaa, varsinkin kun Spider-Man on monesti itsessään jo hauska, niin ei tarvitse olla 353 sivuhahmoa, jotka ovat hauskoja, mutta eivät tuo muuten mitään. Siellä on jo se yksi sidekick, jonka tehtävä on olla hauska. Olen vaan alkanut näissä Marvelin leffoissa kyllästymään tähän. Ei tule missään vaiheessa minkäänlaista vaaran tuntua tai että pelottaisi hahmojen puolesta, kun uhkaavassa tilanteessakin voi heittää läppää. Jos hahmot eivät ota tilannetta tosissaan, niin miksi katsojakaan ottaisi?
Tämä elokuva on ihan ok. Siinä ei sinänsä ole isoja vikoja, mutta kokonaisuutena se tuntuu todella turvallisesti tehdyltä, yllätyksettömältä liukuhihnatuotteelta. Huumori on aika väsyttävää ja sitä on liikaa, niin kuin jo sanoin. Itselläni tämä menee Marvel -elokuvien osalta samaan boksiin kuin jotku Antman ja Thor 2, vaikkei se välttämättä ole yhtä huono, mutta jotenkin todella merkityksetön ja en näe syytä katsoa uudestaan.
Katselin tämän keskiviikkona viihdykkeeksi. Pari tuntia meni nopeasti, mutta kokemus itsessään oli aika meh. Tämä on ihan ok elokuva. Tuntui vaan jotenkin teolliselta tai että Feige on painanut toimistossa nappia, joka laittaa tietokoneen tekemään perus Spider-Man -elokuvan. Toimintaa on, huumoria on (muttei liian roisia), jokin sanoma on ja Peter Parker on sosiaalisesti kiusallinen. Elokuva täyttää tietyt vaatimukset, jotta se on aito Hämähäkkimiesleffa ja viihdyttävä kesäleffapläjäys, mutta mitään kovin ihmeellistä se ei tarjoa. Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin pisteet Tom Hollandille, kun pystyy jo niin nuorena kannattelemaan elokuvaa. Starkin manttelinperijän pohtiminen oli ihan kiinnostavaa ja kiva, että Happy sai jotain tekemistä sitten Iron Man kakkosen. Joidenkin vanhojen täysin unohdettujen asioiden tuominen takaisin oli ihan yllättävää.
Tämä tuntui jotenkin todella rutiininomaiselta suoritukselta ja siinä toistettiin vanhoja juttuja. Jälleen joku Starkin kehittämä asia joutuu vääriin käsiin ja kylvää tuhoa, jälleen vihollinen on joku Starkin suututtama tyyppi ja jälleen otettiin jonkun omituisemman vihulaisen konsepti ja tehtiin siitä nykyaikaistettu versio. Leffa tuntui todella arvattavalta tai siltä, että sen olisi jo nähnyt aiemmin. Juoni tallustelee vaiheesta toiseen yllätyksettömästi. Ihan kuin olisi otettu joku "näin teet perus juonen" kehikon ja syöttänyt siihen Spider-Man -elokuvan ideat ja homma oli valmis. En myöskään syttynyt Gyllenhaalille tai Mysteriolle, mikä on yllättävää, koska yleensä pidän Gyllenhaalista. Ei mitenkään uhkaava vihu ja hahmo jäi ohueksi niin kuin monet muutkin Marvelin vihut. No varmaan nähdään vielä jatkossakin häntä, joten hahmon ohuus on vielä korjattavissa, joskin tämä esiintyminen ei jättänyt oloa, että odottaisin hahmon uudelleen näkemistä innolla.
Itseäni myös kyllästytti, kun koko ajan piti olla jotain vitsiä kohtauksessa kuin kohtauksessa. Kesäleffa kyseessä, mutta jatkuva vitsailu näissä Marvel -leffoissa vaan vie sitä terää pois. Ei kaiken tarvitse olla hauskaa, varsinkin kun Spider-Man on monesti itsessään jo hauska, niin ei tarvitse olla 353 sivuhahmoa, jotka ovat hauskoja, mutta eivät tuo muuten mitään. Siellä on jo se yksi sidekick, jonka tehtävä on olla hauska. Olen vaan alkanut näissä Marvelin leffoissa kyllästymään tähän. Ei tule missään vaiheessa minkäänlaista vaaran tuntua tai että pelottaisi hahmojen puolesta, kun uhkaavassa tilanteessakin voi heittää läppää. Jos hahmot eivät ota tilannetta tosissaan, niin miksi katsojakaan ottaisi?
Tämä elokuva on ihan ok. Siinä ei sinänsä ole isoja vikoja, mutta kokonaisuutena se tuntuu todella turvallisesti tehdyltä, yllätyksettömältä liukuhihnatuotteelta. Huumori on aika väsyttävää ja sitä on liikaa, niin kuin jo sanoin. Itselläni tämä menee Marvel -elokuvien osalta samaan boksiin kuin jotku Antman ja Thor 2, vaikkei se välttämättä ole yhtä huono, mutta jotenkin todella merkityksetön ja en näe syytä katsoa uudestaan.
