Jatkoajan leffakerho

[Buster]

Salaisuuksien illallinen: Perfect Strangers (2016) - IMDb

Tämä on varmaan mennyt monen osalta tutkan alla, joten nostan sen nyt esille. Kyseessä on nimittäin todella kiinnostava ja hieno elokuva. Pienimuotoinen, mutta kuitenkin monimutkainen ja tarpeeksi uskottava.

Juonessa on lyhykäisyydessään kyse siitä, että kolme ystäväpariskuntaa ja yksi sinkku kokoontuvat illalliselle. Jossain vaiheessa joku ehdottaa, että mitä jos vastattaisiin julkisesti kaikkiin puhelimeen tuleviin ilmoituksiin. Tästä se tarina sitten lähtee käyntiin, ja aika nopeasti paljastuu yhtä sun toista.

Pidin tässä etenkin siitä, että hahmot ovat luontevia ja huolella käsikirjoitettuja. Loppu saattaa jakaa mielipiteitä, mutta minusta se oli ihan kekseliäs.

Suosittelen isosti myös Genovesen The Place (2017) -elokuvaa.

Salaisuuksien illallinen oli tosiaan hitti siinäkin mielessä, että se tuotti ja tuottaa paljon remakeja, kun jokainen maa on halunnut tehdä oman versionsa. IMDB:stä laskin, että taisi olla 11 versiota virallisesti listattuna Genovesen omalla sivulla, mutta Guinnesin ennätysten kirja tietää sanoa, että kyseessä on kaikkien aikojen eniten remakeja tuottanut elokuva 18 versiolla (kesä 2019). Ja IMDB:n mukaan tuon ajan jälkeen niitä on ilmestynyt vielä 2-3 lisää, ja enemmänkin on suunniteilla. Esimerkiksi jenkkiversiota ei ole vielä tehty ja myöskin suomalaiset ovat olleet hitaita, kun kyseessä ei ollut norjalainen tai tanskalainen komedia. Hyväksi rahasammoksi paljastui tuo nerokas elokuvaidea varmasti Genoveselle.

 

[Wizzö]

Prinssille morsian 2 katsottu ja olipahan pettymys. Varsinkin kun edellinen Eddie Murphyn ja ohjaaja Craig Brewerin leffa Dolemite is my name oli mielestäni ihan onnistunut ja hauska elokuva.

Ykkösosahan oli ihan loistava komedia mutta tässä uudessa en kyllä nauranut kertaakaan. Kaikki vitsit uudelleen kierrätettyjä ekasta osasta. En suosittele katsomaan. 0/5

 

[palle]

Salaisuuksien illallinen: Perfect Strangers (2016) - IMDb

Tämä on varmaan mennyt monen osalta tutkan alla, joten nostan sen nyt esille. Kyseessä on nimittäin todella kiinnostava ja hieno elokuva. Pienimuotoinen, mutta kuitenkin monimutkainen ja tarpeeksi uskottava.

Juonessa on lyhykäisyydessään kyse siitä, että kolme ystäväpariskuntaa ja yksi sinkku kokoontuvat illalliselle. Jossain vaiheessa joku ehdottaa, että mitä jos vastattaisiin julkisesti kaikkiin puhelimeen tuleviin ilmoituksiin. Tästä se tarina sitten lähtee käyntiin, ja aika nopeasti paljastuu yhtä sun toista.

Pidin tässä etenkin siitä, että hahmot ovat luontevia ja huolella käsikirjoitettuja. Loppu saattaa jakaa mielipiteitä, mutta minusta se oli ihan kekseliäs.

Kiitos vinkistä, tämä oli erittäin hyvä elokuva ja pidin lopusta erittäin paljon. Hetken se otti, mutta taisin oivaltaa mistä lopussa oli kysymys. En tietenkään täällä sitä spoilaa.

Bravo Italia!

ps. Hassu fakta: kyseinen elokuva on uudelleentehty 18 kertaa eri maiden toimesta mutta jenkkiversiota ei ole. Tosin jenkkiversiokin on tulossa mahdollisesti; ainakin oikeudet on jo ostettu.

edit:

No vittu, pari viestiä eteen päin ja olisin huomannut, että @Buster jo kertoikin samat himmelit.

 

[Buster]

Oscar-ehdokkaat on julkistettu ja wikipediasta ne voi lukea tiivistettynä.

Paras elokuva:
- The Father, Judas And The Black Messiah, Mank, Minari, Nomadland, Promising Young Woman, Sound of Metal, The Trial of the Chicago 7.

Sound of Metal tuli hieman takavasemmalta, koska sitä hypetettiin jo yli vuosi sitten, kun se alkoi kiertämään festivaaleja ja veikkailtiin juurikin Paras elokuva -haastajaksi. Sitten kaikki vähän kuin unohtivat koko elokuvan, joka ilmestyi puolisen vuotta sitten jenkkilän pään Primessa. Ma Raineys Black Bottomilla ja One Night in Miamilla tuntui olevan vetoa, mutta niin vain jäivät ulos. Muistaakseni haukuinkin Ma Raineys Black Bottomin ohjauksen täällä, mutta elokuva sai ehdokkuudet näyttelijöiden killalta parhaalta ensemblelta ja tuottajien killalta parhaana tuotantona, jonka ajamana mm. tuota Parhaan elokuvan ehdokkuutta spekuloitiin. Regina Kingin ohjaamaa One Night in Miamia veikkasin itsekseni juuri kahdeksanneksi ehdokkaaksi, mutta se varmaankin jäi ensimmäisenä ulos. Myös Judas and the Black Messiahin periaatteessa sama materiaali, sekä ajankuva saattoivat jopa aiheuttaa sen, että Regina Kingin näytelmäelokuva jäi ulos, koska moni varmaan ajatteli, onko järkeä laittaa "kahta näin läheistä elokuvaa" listalle. Potentiaalisten ja realististen ehdokkaiden lista oli muuten aika lyhyt, kun ennakkoon mietiskelin. Nomadland on ennakkoon varmaankin se film to beat, luulen. Omissa papereissa ollut sitä alusta saakka, mutta sitten gaalan kynnyksellä ja elokuvan nähtyä ollaan taas vähän viisaampia.

Paras ohjaaja:
- Thomas Vinterberg (Another Round), David Fincher (Mank), Lee Isaac Chung (Minari), Chloé Zhao (Nomadland), Emerald Fennell (Promising Young Woman)

Thomas Vinterbergia näin jälkikäteen kuulemma kuiskuteltiin mustaksi hevoseksi murtautumaan viisikkoon ja ainakin The Playlist sen uskalsi veikatakin. Itselläni oli juurikin tuo muu nelikko merkattu varmaksi ja sitten oli suluin merkitty seuraavaksi The Fatherin ohjannut Florian Zeller. En ollut alkuunkaan hajuilla, vaikka Vinterberg oli Bafta-ehdokkuudenkin pokannut. Isoimpana yllätyksenä kuitenkin pidetään vissiin Regina Kingin puuttumista, mutta itselläni oli veikkauksissa vielä Spike Lee ja Eliza Hittmann (Never Rarely Sometimes Always) korkeammalla. One Night in Miami oli kuitenkin näytelmäelokuva, jossa on aina helppoa aliarvioida ohjaajan merkitystä, koska käsikirjoitus ja näyttelijät nousevat enemmän esiin. Toki elokuva oli hieman tasapaksu.

Paras näyttelijä:
- Riz Ahmed (Sound of Metal), Chadwick Boseman (Ma Raineys Black Bottom), Anthony Hopkins (The Father), Gary Oldman (Mank), Steven Yeun (Minari)

Ahmed on ensimmäinen julkisesti tunnustautunut muslimi, joka on tässä kategoriassa ehdolla. Steven Yeun ensimmäinen aasianamerikkalainen. Viisikko oli oikeastaan helppo ja selvä, kuten aina jälkikäteen.

Paras näyttelijätär:
- Viola Davis (Ma Rainey's Black Bottom), Andra Day (United States vs. Billie Holiday), Vanessa Kirby (Promising Young Woman), Frances McDormand (Nomadland), Carey Mulligan (Promising Young Woman)

Tässä kategoriassa oli tarjontaa ja itse arvelin Hillbilly Elegystä Amy Adamsin ehdokkuutta tiputtaen parhaan tukan Hollywoodissa omaavan Vanessa Kirbyn ulos. Viola Davis oli nelosena huomautuksella "sivuosa?", ei näköjään ollut sivuosa. Tähän kategoriaan riitti jo muutama hyvä ulkopuolellekin jäänyt ehdokas, sillä esimerkiksi Kate Winsletin suoritus Francis Leen Ammonitessa oli yksi hänen pitkän ja maineikkaan näyttelijänuransa parhaita.

Paras miessivuosa:
- Sacha Baron Cohen (The Trial of the Chicago 7), Daniel Kaluuya (Judas and the Black Messiah), Leslie Odom Jr. (One Night in Miami...), Paul Raci (Sound of Metal), LaKeith Stanfield (Judas and the Black Messiah)

Paul Raci oli ehkä suurin yksittäinen yllätys, vaikka hän joitain ehdokkuuksia muualla keräsi. Tämän lisäksi kysellään, että kuka sitten oli pääosa Judas and the Black Messiahissa ellei juuri LaKeith Stanfield, kun ei Daniel Kaluuyakaan sitä ollut? Ulkopuolelle jäivät näppejään nuolemaan varmaankin The Mauritanianin Tahir Rahim ja The Little Thingsin sarjamurhaajaepäiltyä näytellyt Jared Leto. Delroy Lindo keräsi Da 5 Bloodsista suitsutusta, mutta niin vain kenties elokuvan aikainen julkaisemisajankohta haittasi myös vähän hänen mahdollisuuksiaan.

Paras naissivuosa:
- Maria Bakalova (Borat 2), Glenn Close (Hillbilly Elegy), Olivia Colman (The Father), Amanda Seyfried (Mank), Youn Yuh-jung (Minari)

Kyllä se vain näin oli, että Maria Bakalova eteni aina Oscar-ehdokkaaksi saakka. Youn Yuh-jung lienee jopa ennakkosuosikki tässä kategoriassa.

Paras alkuperäiskäsikirjoitus:
- Judas and the Black Messiah, Minari, Promising Young Woman, Sound of Metal, The Trial of the Chicago 7

Näissä kategorioissa kun usein huomioidaan niitä pienemmän profiilinkin elokuvia ja muita, jotka mahdollisesti muissa kategorioissa joutuvat statuksensa vuoksi ylenkatsotuiksi, niin odotin vähän Never, Rarely, Sometimes, Alwaysia. Ehkä jopa haaveilin King of Staten Islandista ja villeimmin jopa The Half of Itista. Niin siinä vain kävi, ettei Mank saanut kässäristään enää Oscar-ehdokkuutta.

Paras sovitettu käsikirjoitus:
- Borat 2, The Father, Nomadland, One Night in Miami..., The White Tiger

The White Tiger oli minulla varasijalla numero 2 heti Ma Rainey's Black Bottomin jälkeen. Meinaan kun edellinen August Wilsonin adaptaatio Fenceskin tuotti ehdokkuuden sovitetusta käsikirjoituksesta, joten sen vuoksi tavallaan tuli vähän yliarvostettuakin tuota. Enemmän Fencesiä oli adaptoitu elokuvaksi (ja jo se keräsi silloin muistaakseni kummastelua, kun oli niin vähäistä se adaptaatio elokuvan muotoon). Itsehän tykkäsin hurjasti Fencesistä. Omissa arvioissa se huti oli I'm Thinking of Ending Things jota pidin satavarmana, joten nyt mentiin metsään oikein kunnolla.

Paras animaatio:
- Onward, Over The Moon, A Shaun the Sheep Movie: Farmageddon, Soul, Wolfwalkers

Odotin Croods 2:sta tuonne joukkoon, koska muita ehdokkaita ei pitänyt olla olemassa ennakkoon pikasilmäiltynä. Tässä tarinassa taitaa kuitenkin tulla koronavuosi konkreettisesti esille. Late Lammas 2: Farmageddon nimittäin julkaistiin jo syksyllä 2019, mutta Yhdysvalloissa sen julkaisun piti olla teattereissa vasta joulukuussa 2019. Lionsgate kuitenkin dumppasi elokuvan Netflixille, joka julkaisi sen Yhdysvalloissa digitaalisesti 14. helmikuuta 2020. Oscar-ehdokkaaksi kelpasi tänä vuonna, mikäli elokuva on julkaistu aikavälillä 1.1.2020 - 28.2.2021 ja tänä poikkeusvuonna elokuvan ei tarvinnut vissiin pyörähtää teattereissa edes muodollisesti, kuten aiemmin on ollut vaatimuksena.

Paras ulkomainen elokuva:
- Another Round (Tanska), Better Days (Hong Kong), Collective (Romania), The Man Who Sold His Skin (Tunisia), Quo Vadis, Aida? (Bosnia & Hertsegovina)

Vähän odotin Konchalovskyn Dear Comradesin, sekä etenkin Jayro Bustamanten La Lloronan yltävän ehdokkaiksi. Quo Vadis ja Another Round tuoksahtivat selkeiltä ja toivoin myös Better Daysia. Romanian ja Tunisian elokuvista en tiedä mitään, mutta odotan näkemistä. Collective on näköjään dokumenttielokuva, joten se tekee saman kuin Honeyland viime vuonna, eli yltää tämän ohella myös parhaaksi dokumentin ehdokkaaksi.

Paras dokumenttielokuva:
- Collective, Crip Camp, The Mole Agent, My Octopus Teacher, Time

Olisin osannut ehdottaa vain Timea ja The Dissidentia.

Paras lyhytdokumentti:
- Colette, A Concerto Is a Conversation, Do Not Split, Hunger Ward, A Love Song for Latasha

Paras lyhytelokuva:
- Feeling Through, The Letter Room, The Present, Two Distant Strangers, White Eye

Paras lyhytanimaatio:
- Burrow, Genius Loci, If Anything Happens I Love You, Opera, Yes-People

Paras lavastus:
- The Father, Ma Rainey's Black Bottom, Mank, News of the World, Tenet

Paras kuvaus:
- Sean Bobbitt (Judas and the Black Messiah), Erik Messerschmidt (Mank), Dariusz Wolski (News of the World), Joshua James Richards (Nomadland), Phedon Papamichael (The Trial of the Chicago 7)

Paras puvustus:
Emma., Ma Rainey's Black Bottom, Mank, Mulan, Pinocchio

Vähän jännä, ettei Amazon Primen 50-luvulle sijoittuva musta rakkaustarina Sylvie's Love kerännyt näistä puvustuksista, tai lavastuksista mitään. Tuo Pinocchio on siis italialainen elokuva. Itsellä kävi jo mielessä, että joko se Guillermo Del Toron Pinocchio on tullut ulos ja itseltä mennyt jotenkin ohi. Ei ole eka kerta, kun nämä on sekoittuneet. Emman luulisi olevan vahvoilla tässä.

Paras maskeeraus:
Emma., Hillbilly Elegy, Ma Rainey's Black Bottom, Mank, Pinocchio

Paras sävellys:
- Terence Blanchard (Da 5 Bloods), Trent Reznor & Atticus Ross (Mank), Emile Mosseri (Minari), James Newton Howard (News of the World), Trent Reznor, Atticus Ross & John Batiste (Soul)

Da 5 Bloodsin Terence Blanchard on pieni yllätys ja vastaavasti ulos jääneistä olisin odottanut näkeväni nimet Ludwig Göransson Tenet, sekä Alexandre Desplat Midnight Sky.

Paras alkuperäislaulu:
- Fight For You (Judas and the Black Messiah), Hear My Voice (The Trial of the Chicago 7), Husavik (Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga), Io Si [Seen] (The Life Ahead), Speak Now (One Night in Miami)

Eurovisionille toivoin ehdokkuutta ja sieltähän se tuli. En vaivautunut setvimään itse ehdokkaita ja kuuntelemaan niitä. Tosi elokuvan ystävän tosin pitäisi katsoa lopputekstitkin läpi. Joskus ne jää rullaamaan läpi siinä taustalla, kun jää sykähdyttävää elokuvaa setvimään tai makustelemaan.

Paras äänitys:
Greyhound, Mank, News of the World, Soul, Sound of Metal

Niinkös se olikin, että äänimiksaus ja -leikkaus on sitten yhdistetty yhdeksi ainoaksi kategoriaksi. Syynä se, että liian usein näiden kahden kategorian voittajat (ja ehdokkaat) ovat olleet samat elokuvat. Sound of Metal, Greyhound ja Tenet aika arvattavia ehdokkaita. Olisin kuvitellut myös George Clooneyn The Midnight Sky'ta, koska tuotantoarvot ja tunnelma olivat ainoat asiat, missä se elokuva loisti. Huomionarvoista, että Soul on animaatioelokuvana mukana. Viimeksi Toy Story 3 on animaatioista yltänyt äänikategorioissa ehdokkuuteen. 00-luvulla noita näki lähes joka vuosi.

Paras leikkaus:
The Father, Nomadland, Promising Young Woman, Sound of Metal, The Trial of the Chicago 7

Parhaat visuaaliset erikoistehosteet:
- Love and Monsters, The Midnight Sky, Mulan, The One and Only Ivan, Tenet

Midnight Sky, Mulan ja Tenet oli hyvin varmoja. Sitten on vähän hiljaisempaa ja odotin ehkä tähän sitten vakiona sitä supersankarielokuvaa Wonder Woman 1984:n muodossa, sekä Greenlandia. Greenlandin yksi vetovoima omalla kohdalla oli se, että oli hienoa katsoa oikein iso klassinen erikoistehoste-elokuva tänä aikana, kun kaikki vastaavat ovat tiukasti hyllyllä odottamassa parempia aikoja. Varmasti nautin enemmän kuin tavallisena elokuvavuotena.

Eniten ehdokkuuksia:
10 - Mank
6 - The Father, Judas and the Black Messiah, Minari, Nomadland, Sound of Metal, The Trial of the Chicago 7
5 - Ma Rainey's Black Bottom, Promising Young Woman
4 - News of the World
3 - One Night in Miami..., Soul
2 - Another Round, Borat 2, Collective, Emma., Hillbilly Elegy, Mulan, Pinocchio, Tenet

Teatterien viralliset ensi-illat tällä hetkellä ja kannattaa huomata myös se, että jotkin leffat saattavat pyöriä ennakkoesityksinä jossain jo mainittua aiemmin. Esimerkiksi Another Round on sellainen, joka pyörii jo nyt ohjelmistossa. Eli kantsii tsekata paikallinen teatteri, joka muutenkin tänä aikana tarvitsee tukea!
26.3. Nomadland
2.4. Sound of Metal
23.4. Promising Young Woman (Lupaava nuori nainen)
7.5. Another Round (Yhdet vielä)

Oscar-gaala on sitten poikkeuksellisesti maanantaina 26.4. The Fatherilla taisi kanssa olla jossain välissä Suomen ensi-ilta juuri ennen Oscareita, mutta on sekin kadonnut. Höh.

Mistä näitä elokuvia saa striimata (suluissa, jos ei vielä ole tarjolla Suomessa):
Netflix: Mank, Ma Rainey's Black Bottom, The Trial of the Chicago 7, News of the World, The White Tiger, Pieces of a Woman, Hillbilly Elegy, The Midnight Sky, The Life Ahead, Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga, Da 5 Bloods, Over The Moon, If Anything Happens To You, A Love Song for Latasha, Crip Camp, My Octopus Teacher
Amazon Prime: One Night in Miami, Borat 2, Time, (Sound of Metal)
Disney+: Soul, Mulan, Onward, The One And Only Ivan, (Burrow)
Viaplay: Emma
Apple TV+: Greyhound, Wolfwalkers
HBO: Collective
(HBO Max): (Judas and the Black Messiah)
Youtube/Guardian: Colette
Youtube/New York Times: A Concerto Is a Conversation
Vimeo: Do Not Split - tämäkin vissiin ihan virallinen.

Vuokraukset ja jo dvd-julkaistut elokuvat - kuten Tenet ja Latet - sitten erikseen.

 

[Jancky]

Oscar-ehdokkaat on julkistettu ja wikipediasta ne voi lukea tiivistettynä.

Paras elokuva:
- The Father, Judas And The Black Messiah, Mank, Minari, Nomadland, Promising Young Woman, Sound of Metal, The Trial of the Chicago 7.

Sound of Metal tuli hieman takavasemmalta, koska sitä hypetettiin jo yli vuosi sitten, kun se alkoi kiertämään festivaaleja ja veikkailtiin juurikin Paras elokuva -haastajaksi. Sitten kaikki vähän kuin unohtivat koko elokuvan, joka ilmestyi puolisen vuotta sitten jenkkilän pään Primessa. Ma Raineys Black Bottomilla ja One Night in Miamilla tuntui olevan vetoa, mutta niin vain jäivät ulos. Muistaakseni haukuinkin Ma Raineys Black Bottomin ohjauksen täällä, mutta elokuva sai ehdokkuudet näyttelijöiden killalta parhaalta ensemblelta ja tuottajien killalta parhaana tuotantona, jonka ajamana mm. tuota Parhaan elokuvan ehdokkuutta spekuloitiin. Regina Kingin ohjaamaa One Night in Miamia veikkasin itsekseni juuri kahdeksanneksi ehdokkaaksi, mutta se varmaankin jäi ensimmäisenä ulos. Myös Judas and the Black Messiahin periaatteessa sama materiaali, sekä ajankuva saattoivat jopa aiheuttaa sen, että Regina Kingin näytelmäelokuva jäi ulos, koska moni varmaan ajatteli, onko järkeä laittaa "kahta näin läheistä elokuvaa" listalle. Potentiaalisten ja realististen ehdokkaiden lista oli muuten aika lyhyt, kun ennakkoon mietiskelin. Nomadland on ennakkoon varmaankin se film to beat, luulen. Omissa papereissa ollut sitä alusta saakka, mutta sitten gaalan kynnyksellä ja elokuvan nähtyä ollaan taas vähän viisaampia.

Paras ohjaaja:
- Thomas Vinterberg (Another Round), David Fincher (Mank), Lee Isaac Chung (Minari), Chloé Zhao (Nomadland), Emerald Fennell (Promising Young Woman)

Thomas Vinterbergia näin jälkikäteen kuulemma kuiskuteltiin mustaksi hevoseksi murtautumaan viisikkoon ja ainakin The Playlist sen uskalsi veikatakin. Itselläni oli juurikin tuo muu nelikko merkattu varmaksi ja sitten oli suluin merkitty seuraavaksi The Fatherin ohjannut Florian Zeller. En ollut alkuunkaan hajuilla, vaikka Vinterberg oli Bafta-ehdokkuudenkin pokannut. Isoimpana yllätyksenä kuitenkin pidetään vissiin Regina Kingin puuttumista, mutta itselläni oli veikkauksissa vielä Spike Lee ja Eliza Hittmann (Never Rarely Sometimes Always) korkeammalla. One Night in Miami oli kuitenkin näytelmäelokuva, jossa on aina helppoa aliarvioida ohjaajan merkitystä, koska käsikirjoitus ja näyttelijät nousevat enemmän esiin. Toki elokuva oli hieman tasapaksu.

Paras näyttelijä:
- Riz Ahmed (Sound of Metal), Chadwick Boseman (Ma Raineys Black Bottom), Anthony Hopkins (The Father), Gary Oldman (Mank), Steven Yeun (Minari)

Ahmed on ensimmäinen julkisesti tunnustautunut muslimi, joka on tässä kategoriassa ehdolla. Steven Yeun ensimmäinen aasianamerikkalainen. Viisikko oli oikeastaan helppo ja selvä, kuten aina jälkikäteen.

Paras näyttelijätär:
- Viola Davis (Ma Rainey's Black Bottom), Andra Day (United States vs. Billie Holiday), Vanessa Kirby (Promising Young Woman), Frances McDormand (Nomadland), Carey Mulligan (Promising Young Woman)

Tässä kategoriassa oli tarjontaa ja itse arvelin Hillbilly Elegystä Amy Adamsin ehdokkuutta tiputtaen parhaan tukan Hollywoodissa omaavan Vanessa Kirbyn ulos. Viola Davis oli nelosena huomautuksella "sivuosa?", ei näköjään ollut sivuosa. Tähän kategoriaan riitti jo muutama hyvä ulkopuolellekin jäänyt ehdokas, sillä esimerkiksi Kate Winsletin suoritus Francis Leen Ammonitessa oli yksi hänen pitkän ja maineikkaan näyttelijänuransa parhaita.

Paras miessivuosa:
- Sacha Baron Cohen (The Trial of the Chicago 7), Daniel Kaluuya (Judas and the Black Messiah), Leslie Odom Jr. (One Night in Miami...), Paul Raci (Sound of Metal), LaKeith Stanfield (Judas and the Black Messiah)

Paul Raci oli ehkä suurin yksittäinen yllätys, vaikka hän joitain ehdokkuuksia muualla keräsi. Tämän lisäksi kysellään, että kuka sitten oli pääosa Judas and the Black Messiahissa ellei juuri LaKeith Stanfield, kun ei Daniel Kaluuyakaan sitä ollut? Ulkopuolelle jäivät näppejään nuolemaan varmaankin The Mauritanianin Tahir Rahim ja The Little Thingsin sarjamurhaajaepäiltyä näytellyt Jared Leto. Delroy Lindo keräsi Da 5 Bloodsista suitsutusta, mutta niin vain kenties elokuvan aikainen julkaisemisajankohta haittasi myös vähän hänen mahdollisuuksiaan.

Paras naissivuosa:
- Maria Bakalova (Borat 2), Glenn Close (Hillbilly Elegy), Olivia Colman (The Father), Amanda Seyfried (Mank), Youn Yuh-jung (Minari)

Kyllä se vain näin oli, että Maria Bakalova eteni aina Oscar-ehdokkaaksi saakka. Youn Yuh-jung lienee jopa ennakkosuosikki tässä kategoriassa.

Paras alkuperäiskäsikirjoitus:
- Judas and the Black Messiah, Minari, Promising Young Woman, Sound of Metal, The Trial of the Chicago 7

Näissä kategorioissa kun usein huomioidaan niitä pienemmän profiilinkin elokuvia ja muita, jotka mahdollisesti muissa kategorioissa joutuvat statuksensa vuoksi ylenkatsotuiksi, niin odotin vähän Never, Rarely, Sometimes, Alwaysia. Ehkä jopa haaveilin King of Staten Islandista ja villeimmin jopa The Half of Itista. Niin siinä vain kävi, ettei Mank saanut kässäristään enää Oscar-ehdokkuutta.

Paras sovitettu käsikirjoitus:
- Borat 2, The Father, Nomadland, One Night in Miami..., The White Tiger

The White Tiger oli minulla varasijalla numero 2 heti Ma Rainey's Black Bottomin jälkeen. Meinaan kun edellinen August Wilsonin adaptaatio Fenceskin tuotti ehdokkuuden sovitetusta käsikirjoituksesta, joten sen vuoksi tavallaan tuli vähän yliarvostettuakin tuota. Enemmän Fencesiä oli adaptoitu elokuvaksi (ja jo se keräsi silloin muistaakseni kummastelua, kun oli niin vähäistä se adaptaatio elokuvan muotoon). Itsehän tykkäsin hurjasti Fencesistä. Omissa arvioissa se huti oli I'm Thinking of Ending Things jota pidin satavarmana, joten nyt mentiin metsään oikein kunnolla.

Paras animaatio:
- Onward, Over The Moon, A Shaun the Sheep Movie: Farmageddon, Soul, Wolfwalkers

Odotin Croods 2:sta tuonne joukkoon, koska muita ehdokkaita ei pitänyt olla olemassa ennakkoon pikasilmäiltynä. Tässä tarinassa taitaa kuitenkin tulla koronavuosi konkreettisesti esille. Late Lammas 2: Farmageddon nimittäin julkaistiin jo syksyllä 2019, mutta Yhdysvalloissa sen julkaisun piti olla teattereissa vasta joulukuussa 2019. Lionsgate kuitenkin dumppasi elokuvan Netflixille, joka julkaisi sen Yhdysvalloissa digitaalisesti 14. helmikuuta 2020. Oscar-ehdokkaaksi kelpasi tänä vuonna, mikäli elokuva on julkaistu aikavälillä 1.1.2020 - 28.2.2021 ja tänä poikkeusvuonna elokuvan ei tarvinnut vissiin pyörähtää teattereissa edes muodollisesti, kuten aiemmin on ollut vaatimuksena.

Paras ulkomainen elokuva:
- Another Round (Tanska), Better Days (Hong Kong), Collective (Romania), The Man Who Sold His Skin (Tunisia), Quo Vadis, Aida? (Bosnia & Hertsegovina)

Vähän odotin Konchalovskyn Dear Comradesin, sekä etenkin Jayro Bustamanten La Lloronan yltävän ehdokkaiksi. Quo Vadis ja Another Round tuoksahtivat selkeiltä ja toivoin myös Better Daysia. Romanian ja Tunisian elokuvista en tiedä mitään, mutta odotan näkemistä. Collective on näköjään dokumenttielokuva, joten se tekee saman kuin Honeyland viime vuonna, eli yltää tämän ohella myös parhaaksi dokumentin ehdokkaaksi.

Paras dokumenttielokuva:
- Collective, Crip Camp, The Mole Agent, My Octopus Teacher, Time

Olisin osannut ehdottaa vain Timea ja The Dissidentia.

Paras lyhytdokumentti:
- Colette, A Concerto Is a Conversation, Do Not Split, Hunger Ward, A Love Song for Latasha

Paras lyhytelokuva:
- Feeling Through, The Letter Room, The Present, Two Distant Strangers, White Eye

Paras lyhytanimaatio:
- Burrow, Genius Loci, If Anything Happens I Love You, Opera, Yes-People

Paras lavastus:
- The Father, Ma Rainey's Black Bottom, Mank, News of the World, Tenet

Paras kuvaus:
- Sean Bobbitt (Judas and the Black Messiah), Erik Messerschmidt (Mank), Dariusz Wolski (News of the World), Joshua James Richards (Nomadland), Phedon Papamichael (The Trial of the Chicago 7)

Paras puvustus:
Emma., Ma Rainey's Black Bottom, Mank, Mulan, Pinocchio

Vähän jännä, ettei Amazon Primen 50-luvulle sijoittuva musta rakkaustarina Sylvie's Love kerännyt näistä puvustuksista, tai lavastuksista mitään. Tuo Pinocchio on siis italialainen elokuva. Itsellä kävi jo mielessä, että joko se Guillermo Del Toron Pinocchio on tullut ulos ja itseltä mennyt jotenkin ohi. Ei ole eka kerta, kun nämä on sekoittuneet. Emman luulisi olevan vahvoilla tässä.

Paras maskeeraus:
Emma., Hillbilly Elegy, Ma Rainey's Black Bottom, Mank, Pinocchio

Paras sävellys:
- Terence Blanchard (Da 5 Bloods), Trent Reznor & Atticus Ross (Mank), Emile Mosseri (Minari), James Newton Howard (News of the World), Trent Reznor, Atticus Ross & John Batiste (Soul)

Da 5 Bloodsin Terence Blanchard on pieni yllätys ja vastaavasti ulos jääneistä olisin odottanut näkeväni nimet Ludwig Göransson Tenet, sekä Alexandre Desplat Midnight Sky.

Paras alkuperäislaulu:
- Fight For You (Judas and the Black Messiah), Hear My Voice (The Trial of the Chicago 7), Husavik (Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga), Io Si [Seen] (The Life Ahead), Speak Now (One Night in Miami)

Eurovisionille toivoin ehdokkuutta ja sieltähän se tuli. En vaivautunut setvimään itse ehdokkaita ja kuuntelemaan niitä. Tosi elokuvan ystävän tosin pitäisi katsoa lopputekstitkin läpi. Joskus ne jää rullaamaan läpi siinä taustalla, kun jää sykähdyttävää elokuvaa setvimään tai makustelemaan.

Paras äänitys:
Greyhound, Mank, News of the World, Soul, Sound of Metal

Niinkös se olikin, että äänimiksaus ja -leikkaus on sitten yhdistetty yhdeksi ainoaksi kategoriaksi. Syynä se, että liian usein näiden kahden kategorian voittajat (ja ehdokkaat) ovat olleet samat elokuvat. Sound of Metal, Greyhound ja Tenet aika arvattavia ehdokkaita. Olisin kuvitellut myös George Clooneyn The Midnight Sky'ta, koska tuotantoarvot ja tunnelma olivat ainoat asiat, missä se elokuva loisti. Huomionarvoista, että Soul on animaatioelokuvana mukana. Viimeksi Toy Story 3 on animaatioista yltänyt äänikategorioissa ehdokkuuteen. 00-luvulla noita näki lähes joka vuosi.

Paras leikkaus:
The Father, Nomadland, Promising Young Woman, Sound of Metal, The Trial of the Chicago 7

Parhaat visuaaliset erikoistehosteet:
- Love and Monsters, The Midnight Sky, Mulan, The One and Only Ivan, Tenet

Midnight Sky, Mulan ja Tenet oli hyvin varmoja. Sitten on vähän hiljaisempaa ja odotin ehkä tähän sitten vakiona sitä supersankarielokuvaa Wonder Woman 1984:n muodossa, sekä Greenlandia. Greenlandin yksi vetovoima omalla kohdalla oli se, että oli hienoa katsoa oikein iso klassinen erikoistehoste-elokuva tänä aikana, kun kaikki vastaavat ovat tiukasti hyllyllä odottamassa parempia aikoja. Varmasti nautin enemmän kuin tavallisena elokuvavuotena.

Eniten ehdokkuuksia:
10 - Mank
6 - The Father, Judas and the Black Messiah, Minari, Nomadland, Sound of Metal, The Trial of the Chicago 7
5 - Ma Rainey's Black Bottom, Promising Young Woman
4 - News of the World
3 - One Night in Miami..., Soul
2 - Another Round, Borat 2, Collective, Emma., Hillbilly Elegy, Mulan, Pinocchio, Tenet

Teatterien viralliset ensi-illat tällä hetkellä ja kannattaa huomata myös se, että jotkin leffat saattavat pyöriä ennakkoesityksinä jossain jo mainittua aiemmin. Esimerkiksi Another Round on sellainen, joka pyörii jo nyt ohjelmistossa. Eli kantsii tsekata paikallinen teatteri, joka muutenkin tänä aikana tarvitsee tukea!
26.3. Nomadland
2.4. Sound of Metal
23.4. Promising Young Woman (Lupaava nuori nainen)
7.5. Another Round (Yhdet vielä)

Oscar-gaala on sitten poikkeuksellisesti maanantaina 26.4. The Fatherilla taisi kanssa olla jossain välissä Suomen ensi-ilta juuri ennen Oscareita, mutta on sekin kadonnut. Höh.

Mistä näitä elokuvia saa striimata (suluissa, jos ei vielä ole tarjolla Suomessa):
Netflix: Mank, Ma Rainey's Black Bottom, The Trial of the Chicago 7, News of the World, The White Tiger, Pieces of a Woman, Hillbilly Elegy, The Midnight Sky, The Life Ahead, Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga, Da 5 Bloods, Over The Moon, If Anything Happens To You, A Love Song for Latasha, Crip Camp, My Octopus Teacher
Amazon Prime: One Night in Miami, Borat 2, Time, (Sound of Metal)
Disney+: Soul, Mulan, Onward, The One And Only Ivan, (Burrow)
Viaplay: Emma
Apple TV+: Greyhound, Wolfwalkers
HBO: Collective
(HBO Max): (Judas and the Black Messiah)
Youtube/Guardian: Colette
Youtube/New York Times: A Concerto Is a Conversation
Vimeo: Do Not Split - tämäkin vissiin ihan virallinen.

Vuokraukset ja jo dvd-julkaistut elokuvat - kuten Tenet ja Latet - sitten erikseen.

Teet hienoa työtä. Tuosta Collectivesta joka siis mm. dokkari kategoriassa on ehdokkaana on kyllä ollut arvostelujen pohjalta erittäin pidetty. Täytyy tuo HBO:n kautta katsella. Time oli myös ihan hyvä vaikken sitä yhtä korkealle arvosta mitä monet muut ovat arvostaneet. My Octopus Teacher mielestäni oli noista parempi ja sitä suositelisinkin. Nomadland taitaa putsata pöydän isoissa kategorioissa. On se kyllä ollutkin kauden pidetyin leffa ehkä Minarin kanssa. Sound of Metal myös on ollut lähiaikoina taas keskustelussa mukana kun vuoden parhaita elokuvia on listattu.

Another Roundin lähestymiskulmasta alkoholismiin kyllä pidin ja sitä myös suosittelisin. Mads ja Vinterberg on aiemmin ollut hyvä yhdistelmä eikä nytkään petä. The Trial of the Chicago 7 oli mielestäni aika unohdettava enkä tosiaankaan olisi sitä parhaan elokuvan ehdokkaaksi nostanut.

 

[olkikuukkeli]

Tuli katsottua areenasta ensimmäistä kertaa Paris, Texas ja olipahan vaan hieno elokuva. Ihan järkyttävän iso merkitys on sillä, miten elokuva kuvataan ja musiikki sovitetaan vastaamaan visuaalista elämystä. Tämä siis yhtään aliarvioimatta elokuvan teemoittelua ja näyttelijäsuorituksia.

Muutamia muitakin jostain syystä katsomattomaksi jääneitä leffoja on tullut katsottua. Disney+ tarjosi The Flyn kasariklassikkona (ihan ok) ja The Grand Budapest Hotel olikin sitten jo todella hyvä elokuva sekin. On kyllä korona-ajan ehdoton pelastus ollut tämä elokuvaharrastus, ei tähän helposti kyllästy.

 

[Jancky]

Tulikin nyt katsottua tuo Collective HBO Nordicista. On kyllä parhaita dokumentteja joita on tullut katsottua ja suosittelen lämpimästi kaikille. Kertoo siis korruptiovyyhdistä joka lähtee liikkeelle Romaniasta 2015 yökerhon palon yhteydessä. Tuota katsoessa tuntui että katsoo hyvää rikoselokuvaa tai katsoo Spotlight - leffaa koska seuraa läheltä journalisteja, jotka tuota vyyhtiä olivat purkamassa. 5/5 ja toivottavasti saa Oscarin.

 

[Barcelona]

Löysin vahingossa youtubesta Alfred Hitchcockin ohjaaman Rebecca leffan joka voitti vuoden 1940 parhaan leffan oscarin. Pääosissa näyttelijä legenda Laurence Olivier ja aivan uskomattoman kaunis Joan Fontaine. IMDb.ssä 8,1 keskiaravo ja on IMDb.n top 250 rated movies listalla sijalla 235.

Linkki: https://youtu.be/m1uvgx3NUR0

Kyllähän 40-luvulla tehdyt leffat on hidastempoisia ja eikä Alfred Hitchcock ole leffoisaan kiirettä pitänyt. Kyllä siinä eka 1,5 h oli sellainen fiilis että ei tässä mitään tapahdu ja tää leffa on vain draama. Loppua kohden oli sitten hieman mystery osastoa. Olihan tota leffaa tietenkin ajan hammas pikkasen purrut: dialogi oli kirjakieltä ilman kirosanoja, seksiin viitattiin mutkan kautta ja lavastemaisuus tuli silmille. Mutta ylättävän hyvin ton leffan jaksoi lopulta katsoa ja on kyllä yksi parhaista 40-luvun leffoista jonka olen nähnyt.

 

[Everton]

Löysin vahingossa youtubesta Alfred Hitchcockin ohjaaman Rebecca leffan joka voitti vuoden 1940 parhaan leffan oscarin.

jos haluat suorittaa vertailua, niin Netflixistä löytyy myös melko tuore uusioversio (tai ainakin samasta kirjasta tehty):

Rebecca (2020) ⭐ 6.0 | Drama, Mystery, Romance

2h 3m | PG-13

www.imdb.com

 

[Barcelona]

jos haluat suorittaa vertailua, niin Netflixistä löytyy myös melko tuore uusioversio (tai ainakin samasta kirjasta tehty):

On tosta traileri tullu joskus katsottua joka näytti ihan hyvältä. Tosin IMDb keskiarvo 6,0 ei lupaile hyvää. Mutta tossahan on toi Armie Hammer mukana. Siinä on kaveri joka taitaa olla yhtä suosittu Hollywoodissa just nyt kuin Kevin Spacey. Ei varmaan kovin montaa laatu leffaa pääse enään tekemään vaikka tuleekin ilmeisesti todella rikkasta suvusta.

 

[Blue F]

Sensuurista ja sen vierestä.

Eilen Yle esitteli Docventuresissa kohutun ja kehutun Reindeerspottingin jatkodokumentin Lost Boys.

Kuultuani, että dokumenttia on editoitu ja lyhennetty, päätin jättää sen katsomatta ja katsoa sen jostain muusta palvelusta. Seurasin kuitenkin elokuvan jälkeisen keskustelun.

Tänään mm. IS uutisoi, että elokuvan ääniraitaa oli muokattu (varmaankin poistettu muutama V*ttuSaa*ana?) ja elokuvaa oli lyhennetty sekunnilla. Sekunnilla.

Kyllä nyt harmittaa, kun poukkoilin muilla kanavilla sen puolitoista tuntia, kun olisi senkin ajan voinut käyttää seuratessa ko. elokuvaa. Tuskin tuo filminpätkän puuttuminen alkuperäistä elokuvaa suuresti raiskasi. Pitänee katsella siis näin jälkikäteen Areenan puolelta.

Toista se oli kultaisena VHS-aikana, 80/90 -lukujen taitteessa, kun elettiin elokuvien kieltolakiaikaa. Elokuvatarkastamo repi ja raastoi elokuvia täysin mielivaltaisesti. Arskan Predatorista ja Syltyn Cobrasta oli leikattu useita minuutteja. Myös myöhemmin julkaistu American Psyko sai maistaa ainakin suomessa kirurgin veistä.

Luc Bessonin Leon sai puolestaan todelliset elokuvafanaatikot liikkeelle ja ja tulemaan jopa Suomeen asti katsomaan kyseisen elokuvan. Suomessa julkaistiin poikkeuksellinen täysmittainen versio (Director's Cut) elokuvasta, jonka täyspitkässä versiossa Leon opetti Matildalle (sydämeni sulattanut Natalie Portman) salamurhan jaloa oppia, mitä ei julkaistu sellaisenaan kuin muutamissa maailman valtioissa.

Ei muuta. Jatkakaa!

 

[Oadie]

Tänään mm. IS uutisoi, että elokuvan ääniraitaa oli muokattu (varmaankin poistettu muutama V*ttuSaa*ana?) ja elokuvaa oli lyhennetty sekunnilla. Sekunnilla.

Kyllä nyt harmittaa, kun poukkoilin muilla kanavilla sen puolitoista tuntia, kun olisi senkin ajan voinut käyttää seuratessa ko. elokuvaa. Tuskin tuo filminpätkän puuttuminen alkuperäistä elokuvaa suuresti raiskasi. Pitänee katsella siis näin jälkikäteen Areenan puolelta.

Areenan puolella ainakin tuota on leikattu ikärajan K-16 myötä. Yle kulttuuricocktailin toimittajan mukaan useita minuutteja (seksikohtaukset ja olisikohan sitten noita piikityskohtauksia ym.). Tiedä sitten muuttaako noiden puuttuminen kokonaisuutta häiritsevästi.

 

[Tarinankertoja]

Nomadland

Kaverin Hulu tunnareilla pääsin kattoon tän eniten oskarehdokkuuksia kahmineen leffan

Se siis kertoo työnsä menettäneen naisen, Fren, loistava Frances McDormand, joka pakkaa omaisuutensa pakettiautoon ja lähtee tien päälle. Kertomus ihmisistä, jotka elää perinteisen yhteiskunnan ulkopuolella, nykypäivän nomadina.

Elokuva, jossa ei tapahdu paljoakaan, mutta tapahtuu valtavan paljon.. katsojan päässä. Hidas kerronta tekee dialogeista merkittäviä ja ne uppoaa tajuntaan pikkuhiljaa kun Frenin tarina aukeaa.

Tarina menetyksestä yksinäisyydestä, ystävyydestä ja ihan vaan ihmiselämästä.

Voin kuvitella kun supersankarileffojen suurkuluttajat taas ihmettelee, miksi tämmönen leffa voittaa oskareita.

lopputekstejä katellessani hiljaa istuen (musa muuten tokmii kuvan kanssa hienosti myös minimalistisena tunnelmanluojana) yllätyin, kun pari henkilö tuli heti McDormandin jälkeen roolihahmot Linda May, Swankie ja Bob Wells. Samalla älysi, että ne esitti itseään, oikeita nomadeja. Hieno yksityiskohta.

Hidas, viipyilevä, erittäin paljon hidasta kuvaa, loistava kässäri... hieno elokuva!

 

[heavy]

Kaverin Hulu tunnareilla pääsin kattoon tän eniten oskarehdokkuuksia kahmineen leffan

Mank keräsi paaaaljon enemmän ehdokkuuksia.

 

[vastaantulija]

Onks kukaan nähnyt Kullia?

 

[Blue F]

Onks kukaan nähnyt Kullia?

Kyllä. Valloitustarina vailla vertaa.

Sisältää juonipaljastuksia:

Kun oma käsi ei enää riitä.

Kullihan (Kevin Sorbom, Havaiji 5-0) on suuri, mahtava taistelija ja jäykähkö sankari. Valloittaja. Kull seisoo kovennettu, kun on sen aika, mutta tarvittaessa hänestä löytyy myös pehmeämpi puoli. Hän on työmies, duunari, joka taitaa työkalunsa käytön. Kahdeksasta neljään on hänelle outo käsite. Kuten arvata saattaakin, Kull on kuitenkin vailla todellista ystävää. Huolenpitäjää. Tukea ja turvaa. Oikeaa kättä. Mies kaipaa kosketusta kiireisen ja fyysisestikin raskaan työnsä ohessa. Naista (kts. Wikipedia). Kukapa ei kaipaisi?

Kun Kulli tapaa ensi kertaa Akivashan (veret seisauttava ihana Tia Carrera), syttyy kipinä, outoa väreilyä vatsan pohjassa ja sen yläpuolella. Tunne, jota hän ei ole aiemmin kokenut. Hän ei kuitenkaan machon roolissaan osaa käsitellä fiiliksiään, saati puhua niistä, vaan päätyy kerta toisensa jälkeen rientämään kul*i kolmantena jalkana pakosalle. Akivasha, parturin tytär ja parturi itsekin, ihastuu myös poukkoilevasti pakoilevaan komeaan oriin ja tämän tuuheaan vaaleaan harjaan tämän komistuksen yllä. Tämä saa hänen äidinvaistonsa heräämään. Hän päättää hoivaviettinsä sokaisemana etsiä ja kaivaa Kullin esiin, tutustua häneen, ottaa lasin pari viiniä, sulkea hänet lämpimien kätöstensä huomaan, tehdä hänelle temput; täydellisen muodonmuutoksen. Muuttaa brutaali raakalainen, herkäksi runopojaksi, todelliseksi herra 47:ksi, jollaisesta toiset toiset tytöt olivat hänelle puhuneet.

Ystävänsä Kenraali T:n suostuttelemana ja rohkaisemana Kull suostuu kohtaamaan lopulta neidon tämän hämärässä, kosteassa luolassaan, jota reunustavat mystiset pölyttyneet hämähäkinseitit. Tarjoamiseksi köyhällä neitokaisella ei ole tarjota hurmurille, kun pienen pieni siivu kuivahtanutta torttua, sekä viehättävät kosteana kiiltelevät pinkit huulet, jotka värisevät innostuksesta. Pienen epäröinnin jälkeen syntyy kuitenkin silmitön taisto ja sapelien kalistelu, kun Akivashan alkaa neuvomaan, opettamaan kädestä pitäen kokematonta rakkautensa nuppua käyttämään vahvuuksiaan ja varustustaan entistä tehokkaammin. Nesteitä vaihdetaan, litkuja testataan, kunnes lopulta löytyy yhteinen sopiva sekoitus. Akivasha keksii yhdistelmän, millä Kull ja hänen tukkansa seisovat ritirinnan, jäykkääkin jäykempänä ja vain kuolema voi heidät erottaa. Uudella lookillaan uusiutunut nuorikko valitettavasti sekoittaa myös kylän muiden tyttöjen päät ympärileikatulla, uljaalla olemuksellaan. Akivashanista tulee mustasukkainen, vaikkei hän edes käytä sukkia. Kull on hänen, vai hänen. Katsoa saa, mutta ei koskea. Upea ilmestys tulee seisomaan hänen rinnoillaan elämän tappiin asti.

Mutta kuinka käykään, kun Akivashan on lähdettävä naapuripitäjästä hakemaan lisää tukkavahaa? Kulli jää seisomaan portin pieleen vilkuttaen hänelle oudosti, varovasti. Hänen silmäkulmaansa on osunut jo jotain, naapuri-emännän karannut takkuinen mirri... Käsi hamuaa jo Kullin rakkainta, joka roikkuu hänen vyötäisillään. Kullin on aika ryhtyä töihin... Onneksi ainakin miekka on terävä.

En suosittele elokuvaa herkkänahkaisille. Petetyille. Jätetyille. Kullin katsominen saattaa aiheuttaa kateutta ja vilun väristyksiä. Kull ei ole ehkä parasta itsetuntolääkettä suomalaiselle miehelle, urokselle jonka leijonan harja on muisto vain ja otsalohkoista paistaa kalju, kalkinvalkoinen iho. Pussit roikkuvat velttoina, sameiden silmien alla. Miehelle joka seistessään ja alaspäin katsoessaan näkee vain pöhöttyneen vatsakumpunsa. Ei vilahdustakaan Kullista, sankarista, ei totta vieköön ja hitto vie.

edit. poistettu muutama tarpeeton i-kirjain

 

[TylerDG]

Kyllä. Valloitustarina vailla vertaa.

Sisältää juonipaljastuksia:

Kun oma käsi ei enää riitä.

Kullihan (Kevin Sorbom, Havaiji 5-0) on suuri, mahtava taistelija ja jäykähkö sankari. Valloittaja. Kull seisoo kovennettu, kun on sen aika, mutta tarvittaessa hänestä löytyy myös pehmeämpi puoli. Hän on työmies, duunari, joka taitaa työkalunsa käytön. Kahdeksasta neljään on hänelle outo käsite. Kuten arvata saattaakin, Kull on kuitenkin vailla todellista ystävää. Huolenpitäjää. Tukea ja turvaa. Oikeaa kättä. Mies kaipaa kosketusta kiireisen ja fyysisestikin raskaan työnsä ohessa. Naista (kts. Wikipedia). Kukapa ei kaipaisi?

Kun Kulli tapaa ensi kertaa Akivashan (veret seisauttava ihana Tia Carrera), syttyy kipinä, outoa väreilyä vatsan pohjassa ja sen yläpuolella. Tunne, jota hän ei ole aiemmin kokenut. Hän ei kuitenkaan machon roolissaan osaa käsitellä fiiliksiään, saati puhua niistä, vaan päätyy kerta toisensa jälkeen rientämään kul*i kolmantena jalkana pakosalle. Akivasha, parturin tytär ja parturi itsekin, ihastuu myös poukkoilevasti pakoilevaan komeaan oriin ja tämän tuuheaan vaaleaan harjaan tämän komistuksen yllä. Tämä saa hänen äidinvaistonsa heräämään. Hän päättää hoivaviettinsä sokaisemana etsiä ja kaivaa Kullin esiin, tutustua häneen, ottaa lasin pari viiniä, sulkea hänet lämpimien kätöstensä huomaan, tehdä hänelle temput; täydellisen muodonmuutoksen. Muuttaa brutaali raakalainen, herkäksi runopojaksi, todelliseksi herra 47:ksi, jollaisesta toiset toiset tytöt olivat hänelle puhuneet.

Ystävänsä Kenraali T:n suostuttelemana ja rohkaisemana Kull suostuu kohtaamaan lopulta neidon tämän hämärässä, kosteassa luolassaan, jota reunustavat mystiset pölyttyneet hämähäkinseitit. Tarjoamiseksi köyhällä neitokaisella ei ole tarjota hurmurille, kun pienen pieni siivu kuivahtanutta torttua, sekä viehättävät kosteana kiiltelevät pinkit huulet, jotka värisevät innostuksesta. Pienen epäröinnin jälkeen syntyy kuitenkin silmitön taisto ja sapelien kalistelu, kun Akivashan alkaa neuvomaan, opettamaan kädestä pitäen kokematonta rakkautensa nuppua käyttämään vahvuuksiaan ja varustustaan entistä tehokkaammin. Nesteitä vaihdetaan, litkuja testataan, kunnes lopulta löytyy yhteinen sopiva sekoitus. Akivasha keksii yhdistelmän, millä Kull ja hänen tukkansa seisovat ritirinnan, jäykkääkin jäykempänä ja vain kuolema voi heidät erottaa. Uudella lookillaan uusiutunut nuorikko valitettavasti sekoittaa myös kylän muiden tyttöjen päät ympärileikatulla, uljaalla olemuksellaan. Akivashanista tulee mustasukkainen, vaikkei hän edes käytä sukkia. Kull on hänen, vai hänen. Katsoa saa, mutta ei koskea. Upea ilmestys tulee seisomaan hänen rinnoillaan elämän tappiin asti.

Mutta kuinka käykään, kun Akivashan on lähdettävä naapuripitäjästä hakemaan lisää tukkavahaa? Kulli jää seisomaan portin pieleen vilkuttaen hänelle oudosti, varovasti. Hänen silmäkulmaansa on osunut jo jotain, naapuri-emännän karannut takkuinen mirri... Käsi hamuaa jo Kullin rakkainta, joka roikkuu hänen vyötäisillään. Kullin on aika ryhtyä töihin... Onneksi ainakin miekka on terävä.

En suosittele elokuvaa herkkänahkaisille. Petetyille. Jätetyille. Kullin katsominen saattaa aiheuttaa kateutta ja vilun väristyksiä. Kull ei ole ehkä parasta itsetuntolääkettä suomalaiselle miehelle, urokselle jonka leijonan harja on muisto vain ja otsalohkoista paistaa kalju, kalkinvalkoinen iho. Pussit roikkuvat velttoina, sameiden silmien alla. Miehelle joka seistessään ja alaspäin katsoessaan näkee vain pöhöttyneen vatsakumpunsa. Ei vilahdustakaan Kullista, sankarista, ei totta vieköön ja hitto vie.

edit. poistettu muutama tarpeeton i-kirjain

sen verran tarkka synopsis, että ei taida olla eka kerta kun käsittelet Kullia? On jäänyt hyvin tapahtumat mieleen meinaan.

Tässähän halut ihan heräs. Nähdä tää leffa. täytynee kysellä vaimolta kiinnostaisko huomenna nähä kul.. kevin sorbo!

 

[Oskar]

Ai että mikä helmi tämä olikaan! Voisi katsoa merkkipäivän kunniaksi. Tai sitten en katso.

Suomen huonoimmaksi haukuttu elokuva Ponterosa täyttää 20 vuotta – Tämä Tony Halmeen repliikki ei unohdu

Ponterosa-elokuvan ensi-illasta tulee täyteen 20 vuotta.

www.iltalehti.fi

 

[Tarinankertoja]

The trial of Chicago 7

Elokuva siis pohjautuu vuoden 1968 tapahtumiin Chicagossa. Vietnamin sotaa vastustaneet ja ihmisoikeuksia peräänkuuluttaneet mielenosoittajat joutuivat demokraattien puoluekokouksen alla veriseen yhteydenottoon poliisin kanssa.

Kolmen eri ryhmittymän johtohahmoja, jota alettiin kutsua Chicago 7 -ryhmäksi, joutuivat oikeuden eteen väkivallan lietsomisen vuoksi.

Aihe on USAssa hyvinkin ajankohtanen konservatismin ja liberalismin iskiessä vastakkain, sekä tietty mustien eriarvosen kohtelun kautta. Näyttelijät tekee hyviä rooleja kautta linjan, varsinkin Cohentekee hyvän hahmon... mutta ei tää nyt oikeussalidraamana kuitenkaan mikään 12 Angry Men tai Inherit the Wind ole.

Hyvää viihdettä toki, jos sattuu itse istuun liberaalileirissä.

 

[Jupe]

Ai että mikä helmi tämä olikaan! Voisi katsoa merkkipäivän kunniaksi. Tai sitten en katso.

Suomen huonoimmaksi haukuttu elokuva Ponterosa täyttää 20 vuotta – Tämä Tony Halmeen repliikki ei unohdu

Ponterosa-elokuvan ensi-illasta tulee täyteen 20 vuotta.

www.iltalehti.fi

Mun mielestä tämä on hieno ja rehellinen b-movie, jo uutena oli tuleva kulttiklassikko. Itse olen aina ollut sitä mieltä että elokuvamaailmaan mahtuu tälläisiä kieli poskella tehtyjä elokuvia. Huonoa läppää ja silmäkarkkia missien muodossa, tätähän on tehty jenkeissä iät ja ajat.

Ehkä merkittävin esimerkki maailmalta joka edelleen suoltaa usita elokuvia vuodessa on Troma. Lloyd Kaufmann on suorastaan nero tällä saralla.
Mies on 75v ja edelleen johtaa joukkoja niin kameran edestä kuin takaa.

Lloyd Kaufman | Actor, Producer, Director

Known for: Toxic Avenger, Troma's War, Shakespeare's Sh*tstorm

www.imdb.com

 

[Oles]

Spider-Man: Far From Home
Katselin tämän keskiviikkona viihdykkeeksi. Pari tuntia meni nopeasti, mutta kokemus itsessään oli aika meh. Tämä on ihan ok elokuva. Tuntui vaan jotenkin teolliselta tai että Feige on painanut toimistossa nappia, joka laittaa tietokoneen tekemään perus Spider-Man -elokuvan. Toimintaa on, huumoria on (muttei liian roisia), jokin sanoma on ja Peter Parker on sosiaalisesti kiusallinen. Elokuva täyttää tietyt vaatimukset, jotta se on aito Hämähäkkimiesleffa ja viihdyttävä kesäleffapläjäys, mutta mitään kovin ihmeellistä se ei tarjoa. Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin pisteet Tom Hollandille, kun pystyy jo niin nuorena kannattelemaan elokuvaa. Starkin manttelinperijän pohtiminen oli ihan kiinnostavaa ja kiva, että Happy sai jotain tekemistä sitten Iron Man kakkosen. Joidenkin vanhojen täysin unohdettujen asioiden tuominen takaisin oli ihan yllättävää.

Tämä tuntui jotenkin todella rutiininomaiselta suoritukselta ja siinä toistettiin vanhoja juttuja. Jälleen joku Starkin kehittämä asia joutuu vääriin käsiin ja kylvää tuhoa, jälleen vihollinen on joku Starkin suututtama tyyppi ja jälleen otettiin jonkun omituisemman vihulaisen konsepti ja tehtiin siitä nykyaikaistettu versio. Leffa tuntui todella arvattavalta tai siltä, että sen olisi jo nähnyt aiemmin. Juoni tallustelee vaiheesta toiseen yllätyksettömästi. Ihan kuin olisi otettu joku "näin teet perus juonen" kehikon ja syöttänyt siihen Spider-Man -elokuvan ideat ja homma oli valmis. En myöskään syttynyt Gyllenhaalille tai Mysteriolle, mikä on yllättävää, koska yleensä pidän Gyllenhaalista. Ei mitenkään uhkaava vihu ja hahmo jäi ohueksi niin kuin monet muutkin Marvelin vihut. No varmaan nähdään vielä jatkossakin häntä, joten hahmon ohuus on vielä korjattavissa, joskin tämä esiintyminen ei jättänyt oloa, että odottaisin hahmon uudelleen näkemistä innolla.

Itseäni myös kyllästytti, kun koko ajan piti olla jotain vitsiä kohtauksessa kuin kohtauksessa. Kesäleffa kyseessä, mutta jatkuva vitsailu näissä Marvel -leffoissa vaan vie sitä terää pois. Ei kaiken tarvitse olla hauskaa, varsinkin kun Spider-Man on monesti itsessään jo hauska, niin ei tarvitse olla 353 sivuhahmoa, jotka ovat hauskoja, mutta eivät tuo muuten mitään. Siellä on jo se yksi sidekick, jonka tehtävä on olla hauska. Olen vaan alkanut näissä Marvelin leffoissa kyllästymään tähän. Ei tule missään vaiheessa minkäänlaista vaaran tuntua tai että pelottaisi hahmojen puolesta, kun uhkaavassa tilanteessakin voi heittää läppää. Jos hahmot eivät ota tilannetta tosissaan, niin miksi katsojakaan ottaisi?

Tämä elokuva on ihan ok. Siinä ei sinänsä ole isoja vikoja, mutta kokonaisuutena se tuntuu todella turvallisesti tehdyltä, yllätyksettömältä liukuhihnatuotteelta. Huumori on aika väsyttävää ja sitä on liikaa, niin kuin jo sanoin. Itselläni tämä menee Marvel -elokuvien osalta samaan boksiin kuin jotku Antman ja Thor 2, vaikkei se välttämättä ole yhtä huono, mutta jotenkin todella merkityksetön ja en näe syytä katsoa uudestaan.

 

[Barcelona]

Äsken tuli katsottua YLE teemalta Silverado (1985). Aika keskinkertainen länkkäri jossa ei ollut mitään muuta ihmeelistä kuin se että oli kai Kevin Costner läpimurtoleffa ja isompi rooli jonka aikoinaan sai. Mutta kun tosta laitoin arvosan IMDb:hen niin siitä nyt tuli 1 666 arvostelemani leffa/tv-sarja. En tiedä onko toi luku suuri vai pieni, mutta hieman taikauskosena heppuna pitää kyllä huomenna katsoa joku uusi leffa saa yhden arvostelun lisää... ;)

 

[PJPT]

Olen sen verran nuori että näin Silveradon vasta 2010-luvulla kun olin kahlannut Costnerin tuotantoa läpi jo vinon pinon, mutta on siinä muutakin hyvää kuin nuori Kevin, joka teki tosiaan upean uran; myös monta kovaa länkkäriä. Musiikki on A-luokkaa, hyvää huumoria ja laadukasta väkivaltaa aina siellä täällä ja en muistanut miten kova cast onkaan Costnerin takana. Scott Glenn on tietysti "vain" kova äijä (aliarvostettu taito, koska nykyään tungetaan usein "hyviä näyttelijöitä" näihin rooleihin, eivätkä he osaa esittää tuollaista miestä edes vähää alusta joka pilaa elokuvan), mutta Kevin Kline, John Cleese ja "Rambo-pahis" Brian Dennehy vetävät hyvin läpi leffan. Kaupan päälle vielä kaunis, joskin huonoin näyttelijä sisarparvesta, Rosanna Arquette, tulevat tähdet Jeff Goldblum ja Danny Glover sekä nykyään kulttitähti, tuolloin tyttöjen märkäunelma Jeff Fahey, niin onhan siinä aikamoinen keitos valmiina.

Eli ei mikään maaginen mitä länkkäreihin tulee, mutta turha verrata parhaisiin kun loistavia on niin helvetinmoinen pino. Kuitenkin toimiva leffa ja jos verrataan esim nykypätkiin, niin paljon perempi kuin 95% hutusta jota tarjotaan tässä "popcorn-viihde"-kategoriassa. Uusista länkkäreistä ei edes tarvitse sanoa mitään, kun mieleen tulee lähinnä Kurt Russellin yllättävän hyvä kauhulänkkäri Bone Tomahawk..

7,5/10

Siinä ei sinänsä ole isoja vikoja, mutta kokonaisuutena se tuntuu todella turvallisesti tehdyltä, yllätyksettömältä liukuhihnatuotteelta. Huumori on aika väsyttävää ja sitä on liikaa, niin kuin jo sanoin. Jotenkin todella merkityksetön ja en näe syytä katsoa uudestaan.

Eikös tuo kuvaa Marvellin tuotantoa täydellisesti noin muutenkin?!? Olen katsellut heidän leffojaan aina välillä kun sattuu tulemaan tvstä ja edellinen mikä oli oikeasti vaikuttava oli Iron Man 1. Se taisi tulla ennen kuin Disney sai tungettua likaiset kätensä tuotteeseen, jonka jälkeen on tullut juurikin tuota ääriturvallisesti tehtyä liukuhihnatuotetta tai jopa puhdasta paskaa. Iron Man oli oikeasti lupaava ja siitä olisi voinut rakentaa jotain mikä haastaa Batmanin vakavasti otettavana supersankarina, mutta momentum menetettiin nopeasti kun seuraava osa oli surkea ja sitten on tullut lähinnä noita pikkulapsille suunnattuja hassutteluja, joihin on tungettu paljon tähtiä ja CGIta miettimättä sisältöä tippaakaan. Joku "uudehko" SpiderMan oli muistaakseni yllättävän katsottava, mutta siinä taitaa olla Sonylläkin oikeuksia, joten Disney ei voi pilata sitä yksin.

Eli ainakin minulle Iron Man 1 on edellinen Marvellin leffa jonka voisin katsoa joskus uudestaan, enkä usko että uutta tulee ennen kuin Disney lopettaa eri tuotteiden pilaamisen, jota he tekevät liukuhihnalta (seuraavaksi Indiana Jones ja kaiketi Die Hard). En usko että tulee tapahtumaan ihan heti jos koskaan!

 

[Oles]

Eikös tuo kuvaa Marvellin tuotantoa täydellisesti noin muutenkin?!? Olen katsellut heidän leffojaan aina välillä kun sattuu tulemaan tvstä ja edellinen mikä oli oikeasti vaikuttava oli Iron Man 1. Se taisi tulla ennen kuin Disney sai tungettua likaiset kätensä tuotteeseen, jonka jälkeen on tullut juurikin tuota ääriturvallisesti tehtyä liukuhihnatuotetta tai jopa puhdasta paskaa. Iron Man oli oikeasti lupaava ja siitä olisi voinut rakentaa jotain mikä haastaa Batmanin vakavasti otettavana supersankarina, mutta momentum menetettiin nopeasti kun seuraava osa oli surkea ja sitten on tullut lähinnä noita pikkulapsille suunnattuja hassutteluja, joihin on tungettu paljon tähtiä ja CGIta miettimättä sisältöä tippaakaan. Joku "uudehko" SpiderMan oli muistaakseni yllättävän katsottava, mutta siinä taitaa olla Sonylläkin oikeuksia, joten Disney ei voi pilata sitä yksin.

Eli ainakin minulle Iron Man 1 on edellinen Marvellin leffa jonka voisin katsoa joskus uudestaan, enkä usko että uutta tulee ennen kuin Disney lopettaa eri tuotteiden pilaamisen, jota he tekevät liukuhihnalta (seuraavaksi Indiana Jones ja kaiketi Die Hard). En usko että tulee tapahtumaan ihan heti jos koskaan!

Toki Marvelin elokuvat ovat ensisijaisesti viihdetuotteita, joiden on tarkoitus olla mahdollisimman suosittuja. Siinä auttaa se, ettei ota hirveästi riskejä ja nyt kun sellainen menestysresepti on löytynyt, ei siitä kannata hirveästi poiketa. MCU-leffoja on olemassa jo yli parikymmentä, joten siihen kumminkin mahtuu erilaisiakin leffoja, joista osa on kokeilevampia kuin toiset ja osasta löytyy enemmän sydäntä kuin toisista. Tämä uusin Spider-Man jätti vain itselleni eniten liukuhihnatuotteen fiiliksen, kun siinä ei tuntunut olleen mitään yritystä tehdä jotain muistettavaa ja kun juoni oli niin kaavamainen, niin tuli vain olo, että on otettu sellainen elokuvan viitekehys ja syötetty siihen halutut asiat ja oltu tyytyväisiä lopputulokseen. On X määrä minuutteja toimintaa, vitsi puolen minuutin välein, joku ikoninen Spider-Man -pahis jne. Joku tuommoinen checklist käyty läpi ja annettu vihreää valoa projektille. Kaikki ainekset tehdä keskiverto elokuva ja siinä onnistuttiin.

Vertailun vuoksi Captain America: Winter Soldier oli paljon omalaatuisempi, kun siinä yhdistettiin vakoilujännäri supersankaritarinaan. Otettiin hyvin mustavalkoisen moraalikompassin omaava sankari ja laitettiin se maailmaan, jossa sävyt ovat harmaita. Toki lopulta sieltäkin löytyi ne selvät pahikset, joita vetää turpaan, mutta sitä ennen oli hetkiä jolloin Rogers joutuu miettimään toimintaansa. Toinen vertailu on Guardians of the Galaxy -elokuvat, jotka olivat hienoinen riski, sillä kyseessä oli aika outo ja ei niin suosittu porukka Marvelin sarjakuvissa, mutta hyvin onnistuivat siirtämään hahmot valkokankaalle. Noista leffoista löytyy aika persoonallisia hahmoja, joiden avulla elokuvat erottautuvat edukseen.

Tuossa oli jotain esimerkkejä mitä kaipaisin, että leffa ei tuntuisi niin geneeriseltä. Ja tiedostan kyllä, että mainitsemistani esimerkeistä löytyy niitä Marvel-kliseitä ja ne ovat yhtälailla viihde-elokuvia, niin koen, että ne onnistuvat paremmin samojen rajoitteiden sisällä.

 

[Tarinankertoja]

Mank


no tämäkin Oskarehdokas piti sit katsoa…

Leffa kertoo siis Citizen Kane leffan käsikirjoittamisesta.

Oldmanin esittämä Mank on viinaanmenevä kaveri ja auto-onnettomuudessa just ollu käsikirjottaja, jonka Orson Welles on palkannu käsikirjoituksen tekijäksi ensimmäiseen elokuvaansa. Joka siis on Citizen Kane.

Leffa koostuu kohtauksista ”nykyajassa” ja takaumissa. ”Nykyajassa” ollaan autiomaakämpässä, jossa Mankilla on seuranaan Rita-sihteeri, joka kirjoittaa puhtaaksi Mankin sanelemaa käsikirjoitusta sekä sairaanhoitaja Fräulein Frieda.

Takautumissa sitten Mank ”seikkailee” ja bilettää 30 luvun Hollywoodissa.

… mitään kunnollista tarinaa leffassa ei ole, kunhan Mank kännää ja laukoo nokkelia repliikkejä kaikille ja kaikesta. Oldman on toki hyvä, mutta no.. Oldman on yli kuuskymppinen äijä, ja sellaseksi Mankin mieltää, jopa takautumissa. Vaimo näyttää 20 – 30 vuotta nuoremmalta, mutta sitten paljastuu, ettei se Mank olekkaan niin vanha.. mua ainakin hämäs tämä epäsuhta. ryyppäämällä kuuskymppisennäköseks ei oikein toimi.

Leffan siis katsoo sujuvasti, eikä sen parissa pitkästy, taitavaa työtä kaiken kaikkiaan. Mutta eihän siinä mitään omaa tai ihmeellistä ole. Kuvakerronnan viittaukset Citizen Kaneen on vähän hölmöjä, ymmärrettäviä toki, mutta .. tää on kuvattu mustavalkoisena varmaan vain sen takia, että saatas noita ikonisia kohtauksia referoitua toiseen leffaan. Ja jos nyt niuhottaa, niin kontrasti ja valo ja varjo ovat tässä aika harmaansävyissä vs. CK leffaan, jossa varsinkin kuuluisissa syväteräväkuvissa on isot kontrastit.

Sanomalehtimiljonääri William Hearst roolissa Charles Dance on myös mainio ja Amanda Seyfried näyttää oikeesti 30 –luvun hollywoodkaunottarelta (esittää Marion Daviesia) .


Viihdyttävä, mutta ei kyllä missääntapauksessa parhaanleffanoskarin arvonen suoritus. Episodimainen ja liikaa lainauksia Citizen Kaneen, mitä omaa?

(Citizen Kanen näkeminen ei ole edellytys elokuvan ymmärtämiselle ja katsomiselle, mutta hyötyä sitä on.)