Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 414 160
  • 12 322

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Rambo LAST BLOOD
Mulla soft spot kasaritoimintaleffoihin, olin nuori silloin ja kapinallinen. Nyt täytyy muistaa että elokuvallisesti ei lähdetä katsomaan mestariteosta kun aletaan katsoa Ramboa, tämä on kasarin nuoren aivot narikkaan viihdettä.
Elokuvassa on samaa tunnetta kuin Gran Torinossa, tosin sillä erotuksella että Clint on hyvä elokuvantekijä joten elokuvakin on elokuvallisesti parempi. Clint varmasti käynyt omat demoninsa läpi että olisiko tuonut vielä Harry Callahanin istuskelemaan talon kuistille ja ottamaan ohjat käsiinsä. Teki päätöksen, joka varmasti hänen mielestä palvelee molempia näkökulmia, halusi jättää Dirty Harryn rauhaan ja ottaa vastaavaa roolia itsenäisessä elokuvassa.

Olisiko Rambo LAST BLOOD toiminut näin, ei. Rambon vahvuus on hahmossa, ei elokuvassa. John Rambo on vahva hahmo kun ollaan kameran edessä, alahuuli pitkällä, intensiivisesti vannotaan kostoa.

Juuri tämän vuoksi tästä elokuvasta pidin ja itse asiassa aika paljon. Voisin jopa muuttaa Jatkoajan leffaäänestystä omalta osaltani nostalgia syistä ja nimenomaan hahmon vuoksi. Stallonen John Rambo tässä on parempi kuin Robert De Niro Irishmanissa.

Paljastan itsestäni salaisuuden, olen kasarilla kasvanut näiden elokuvien parissa ja myönnän olen sadisti joka haluaa kostoa kun pahin mahdollinen vääryys on tapahtunut. Kylmät väreet menee kun Rambo perustelee reportterille miksi ei voi siirtyä vain eteenpäin. Tämä oikeutus kostoon on taidetta.

Ja taidetta on myös kosto. Osasin odottaa Rambon trikkejä ja niitä tuli mukavasti joten hymyssä suin sai elokuvan katsoa aina loppuhuipennusta myöden.

Genressään neljän tähden elokuva 4 / 5.

Aikaisemmin ketjussa joku osuvasti mainitsi ja allekirjoitan tuon ehdottomasti, hattu päästä Stallonelle että yli 70 vuotiaana saa tehtyä näin tylyn elokuvan.



 
Viimeksi muokattu:

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Katsoin YLE Areenasta tuon Rock 'n' Roll High Schoolin, joka Ramonesseineen menee lähinnä camp-huumorina. Yksi asia jäi oikeasti hämmästyttämään ja ajattelinkin palstan leffadiggareita hyödyntää tässä: Miten tuossa käsittääkseni täysin amerikkalaistekoisessa elokuvassa voi olla suomenkielinen Suosikki esillä yhdessä kohtaa? Vaikuttaa todella randomilta.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Kaikki SciFit jne…

Pitkään katsomislistallalla ollut What Happened to Monday

Odottelin tältä jotain yhteiskunnallista Scifiä.. ja olihan se tavallaan sellainenKin, vaikka pääasiassa tämä on action leffa. Paljon takaa-ajoja ja tiukkoja tilanteita.

Ollaan siis tulevasiuudessa, ilmastonmuutos ja väestönkasvu ja näiden tuomat ongelmat ruuantuotannossa jne. saavat Euroopan liittovaltion päättämään yhdenlapsen politiikasta. Jos sattuu löytymään sisaruksia, ne syväjäädytetään odotetaan tulevaisuutta. Kaupungit ovat luonnollisesti hyvään dystopia tapaan jakautuneet yläluokan ja vähempiosasten omiin kaupunginosaisiin…

On olemassa seitsemän identtistä tyttöä, joita kaikkia siis näyttelee Noom Rapace, ja näille on annettu nimet Monday, Tuesday jne. Jokainen voi olla ulkona vain nimensä mukaisena päivänä.. Pääosan elokuvaa naiset (tai siis Noomi) on kolmekymppinen, mutta takautumin mennään lapsuuteen selitään juttuja jne…

Mitä sitten tapahtuu, kun se maanantai ei tulekaan illalla kotiin?

Siitä se action sit lähtee…

Dystopiakuvauksena aika perinteinen, aihepiirikin on käsitelty muissakin scifileffoissa, mutta kyllä tämän katsoo oikein mielellään. Noomi Rapacen lisäksi William Dafoe ja Glenn Close, eli aika kova kaarti näyttelijöissä.

Leffan on ohjannu suomensukunen norjalainen Tommy Wirkola ja tuottanu Dino De Laurentiisin tytär Raffaella De Laurentiis.



Ja kattoinhan mää tässä taannoin myös täällä paljon kehutun Once Upon a Time in Hollywood…

Olipas se… Huono! elokuva.

Elokuvalla ei oikein ole rakennetta, sen dialogi on surkeinta mitä Tarantinon kynästä on lähtenyt.. se että kirjoittaa tusinatvsarjadialogia kun elokuvassa tehdään tusinatvsarjaa on samaa roskaa kun tusinatvsarja vaikka varmaan tässä ajateltu että onpas se ”taidetta” kirjottaa noin kökköä dialogia. Hahmot on täysin mielenkiinnottomia, paitsi sitten tietty lopussa kun nää tusinasankarit (jotka siis näyttelijöinä vetää loistavat roolit, DiCaprio ja Pitt) teilaavat Mansonin jengin yrityksen pistää Sharon Tate ja kumppanit kylmäksi.

Ilmeisesti tää on joku hieno fantasia, miten ois ollu hienoa jos näin ois käynyt.

Huono tarina, vaihteleva rakenne jossa välillä on kertojaääntä ja väillä ei ja täysin mielenkiinnottomia tv sarjakuvauksien kuvauksia.. katoin kolmessa osassa viikon aikana, kun en jaksanut kerralla katsoa… ihme hype, koska kovat näyttelijät ja Tarantino…
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Katsoin YLE Areenasta tuon Rock 'n' Roll High Schoolin, joka Ramonesseineen menee lähinnä camp-huumorina. Yksi asia jäi oikeasti hämmästyttämään ja ajattelinkin palstan leffadiggareita hyödyntää tässä: Miten tuossa käsittääkseni täysin amerikkalaistekoisessa elokuvassa voi olla suomenkielinen Suosikki esillä yhdessä kohtaa? Vaikuttaa todella randomilta.
Vielä randomimpi olisi varmaan englanninkielinen Suosikki. Mutta joo hauska yksityiskohta. Ramones oli toki suuri Suomessa, mutta eipä tuo varmaan riitä syyksi.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Katsoin YLE Areenasta tuon Rock 'n' Roll High Schoolin, joka Ramonesseineen menee lähinnä camp-huumorina. Yksi asia jäi oikeasti hämmästyttämään ja ajattelinkin palstan leffadiggareita hyödyntää tässä: Miten tuossa käsittääkseni täysin amerikkalaistekoisessa elokuvassa voi olla suomenkielinen Suosikki esillä yhdessä kohtaa? Vaikuttaa todella randomilta.
Ei hajuakaan, mutta hieno bongaus. Suosikin tilaajana arvostan korkealle tämän löydöksen, lehti taisi tulla mulle reilu 10 vuotta siinä kasarilla ja ysärin alussa.
Katsoin itsekin YLE Areenasta elokuvan ja suurena musiikkielokuvien ystävänä teki vaikutuksen, jälleen. Tässä on jotain sellaista hellyyttävän kornia ja samalla sympaattista teiniromantiikkaa. En jaksa millään enää katsoa 70-80-luvun teini romcomeja mutta tälläinen missä musiikkia niin toimii edelleen pirun hyvin. Hiukan kuten Rambossakin, ei tätäkään katsota kuin mestariteosta vaan on viihdettä menneisyyden kaipuuseen, ajankuva on loistava ja Ramones sopivan yliampuva, se haaveilukohtauskin missä Ramones on seuraavassa kuvassa mukana jo kylpyhuoneessa, tää on hienoa leffaa!
 
Viimeksi muokattu:

Artturenos

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, NHL, Blackhawks. sympatiat Lightning.
Jaahas se on näköjään Mulholland Drive Viaplayssa. Sinänsä erityinen elokuva, että taitaa olla itselleni ainut josta pidin enemmän toisella katselukerralla kuin ensimmäisellä. Hulluhan tuo on ja ahdistava, koska logiikka puuttuu täysin, silti ilmeisesti joku juonikin on olemassa, mutta niitä taitaa olla yhtä monta mitä katsojia.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Päivän iltalehmässä on juttu Brad Pittistä, joka tunnustaa kieltäytyneensä The Matrixista. Ei tosin kerrottu, oliko nimenomaan Neo, mitä hänelle tarjottiin, mutta oletetaan näin. Eihän tuota koskaan saada tietää, mutta kyllä väitän Keanu Reevesin olleen parempi valinta rooliin. Ainakin jos vertaa niihin muihin vuodettuihin ehdokkaisiin, Will Smith tai Nicoals Cage. Smith ja Pitt olisivat varmaan vetäneet roolin kunnialla. Mutta Cage? Miten voi kukaan edes ajatella häntä Neona? Vaikka sitten mieluummin David Caruso, jos aurinkolasimiehiä miettii. Ja silloinkin aurinkolasit olisivat olleet kantajaansa uskottavammat. YEAAAAHHHH!!!
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Hulluhan tuo on ja ahdistava, koska logiikka puuttuu täysin, silti ilmeisesti joku juonikin on olemassa, mutta niitä taitaa olla yhtä monta mitä katsojia.
Kun tuli DVD:lle niin katsoin tämän useamman kerran, siihen löytyy niitä Lynchin omia vinkkejä avaamaan tarinaa DVD-extroistakin. Mutta jos en nyt ihan väärin muista niin vedätystähän se oli Lynchin tyyliin, ei ne mitään avaa vaan sekoittaa enemmän päätä että olisko toi voinut mennäkin noin.
Lynchin elokuvien hienous tämä, ainakin sen omasta mielestä ja monen muunkin on että elokuvilla ei ole yhtä ratkaisua vaan ne voi nähdä eri katsojat eri tavalla.

Diggaan tuosta Lynchin tyylistä, mikä onkaan tylsempää kuin valmiiksi pureskeltu ja alleviivattu elokuva ratkaisuineen, oikein korostetaan lopussa tyhmälle katsojalle että näin se meni ymmärrätkö, tajuatko tämä oli syynä tuohon ja siksi vain pahikset kuoli eikä se päätähti joka pussaa kaunista ja viatonta daamia nojaten poliisiautoon rikospaikalla kun kamera ajaa hiljalleen pois kuvasta.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
1917 Taistelulähetit.
Oli muuten pirun hyvä sotaleffa. Sam Mendesin elokuva vahvasti ja kahden nuoren päänäyttelijän, ollaan hienosti iholla koko elokuva ja nähdään taistelulähettien karua sota-arkea kun lähetään viemään viestiä. Hieno tarina, ja tälläisiä sotaelokuva katsoo mielellään, ei isoja taistelukohtauksia vaan vahvaa lähes teatteriomaista näyttelijätyötä päätähdiltä.

Itselle nuoret näyttelijät olivat tuntemattomia ja se nosti vielä enemmän elokuvan tasoa. Samalla tavalla kuin Dunkirkissä joka oli hiukan "isompi" elokuva mutta tavoittaa saman yleisön. Molemmat lähivuosien parhaita sotaelokuvia.

Viiden tähden leffa ihan elokuvallisesti yli genrerajojen. 5 / 5


 

Artturenos

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, NHL, Blackhawks. sympatiat Lightning.
Kun tuli DVD:lle niin katsoin tämän useamman kerran, siihen löytyy niitä Lynchin omia vinkkejä avaamaan tarinaa DVD-extroistakin. Mutta jos en nyt ihan väärin muista niin vedätystähän se oli Lynchin tyyliin, ei ne mitään avaa vaan sekoittaa enemmän päätä että olisko toi voinut mennäkin noin.
Lynchin elokuvien hienous tämä, ainakin sen omasta mielestä ja monen muunkin on että elokuvilla ei ole yhtä ratkaisua vaan ne voi nähdä eri katsojat eri tavalla.

Diggaan tuosta Lynchin tyylistä, mikä onkaan tylsempää kuin valmiiksi pureskeltu ja alleviivattu elokuva ratkaisuineen, oikein korostetaan lopussa tyhmälle katsojalle että näin se meni ymmärrätkö, tajuatko tämä oli syynä tuohon ja siksi vain pahikset kuoli eikä se päätähti joka pussaa kaunista ja viatonta daamia nojaten poliisiautoon rikospaikalla kun kamera ajaa hiljalleen pois kuvasta.

En varmaan ikinä olisi tuota katsonut, jos Twin Peaks ei olisi yksi suosikki sarja. Jotain noissa Lynchin jutuissa vain on mistä itse tykkään. Myös Lost Highway on minusta hyvä, mutta tämä Mulholland Drive on parempi. Loistava elokuva haastamaan katsojan ajattelemaan, vaikka suorastaan provosoi siihen.
 

Varis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KiVa, EK65
Ihan samaa hehkutin muutama kk sitten kun näin. Leffa on edustaa ainakin 3-4 genreä ja vaihtelee niiden välillä yllätyksellisesti.
Tästä ei vaan voi oikein mitään kertoa spoilaamatta ja suosittelen katsomaan leffan ilman että lukee mitään siitä tai katsoo yhtään traileria.
Liityn hehkuttajien joukkoon.

Eilen kävin leffan katsomassa tietämättä siitä etukäteen yhtään mitään. Odotin hyvää leffaa ja sain erinomaisen. Genrejen yhdistely ja tunnelman kehitys tekivät suuren vaikutuksen ja pelkkä korealainen tapa tehdä elokuvaa oli kaltaiselleni hollywood-painotteiselle kuluttajalle erittäin piristävä kokemus.

Tämä kannattaa kaikkien nähdä ja itse en suosittelisi lukemaan mitään tarkempia ennakkoarvioita tai juonikuvauksia. Meni omien suosikkileffojen listalla kertaheitolla melko korkealle ja ulkomaisista elokuvista top-kakkoseen Koskemattomien (Intouchables) kanssa.

Viikko sitten näin Jojo Rabbitin, joka oli myös erinomainen. Erityisesti lapsinäyttelijät olivat hyviä ja se olikin tämän elokuvan kohdalla kriittistä, kun sotaa ja sen järjettömyyttä kuvataan paljon heidän näkökulmastaan.
 

Manazeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Ainakin jos vertaa niihin muihin vuodettuihin ehdokkaisiin, Will Smith tai Nicoals Cage.
Näihin liittyykin yksi mielestäni parhaimmista Hollywood-tarinoista, mitä olen kuullut. Nicolas Cage oli kiinnitetty näyttelemään Teräsmiestä elokuvaan Superman Lives. Kyseisen elokuvan ohjaajana piti toimia Tim Burton ja käsikirjoittajaksi palkattiin Kevin Smith. Elokuvan tuottaja Jon Peters (Barbra Streisandin entinen kampaaja) ilmoitti Smithille, ettei halua nähdä elokuvassa Teräsmiehen pitävän supersankariasua, eikä halua hänen lentävän. Ja ehkä tärkein vaatimus oli, että Teräsmiehen on taisteltava valtavaa hämähäkkiä vastaan.

No tuo kyseinen Teräsmies-elokuva ei koskaan valmistunut. Will Smith kuuluisasti kieltäytyi Matrixista ja Neon roolista, jotta pääsee näyttelemään samaisen Jon Petersin tuottamassa elokuvassa Wild Wild West. Matrixista tuli lopulta valtava hitti ja Wild Wild West oli lopulta iso kasa höyryävää paskaa. Ai niin, tuossa elokuvassa oli lopulta se jättimäinen mekaaninen hämähäkki.
 

Buster

Jäsen
Päivän iltalehmässä on juttu Brad Pittistä, joka tunnustaa kieltäytyneensä The Matrixista. Ei tosin kerrottu, oliko nimenomaan Neo, mitä hänelle tarjottiin, mutta oletetaan näin. Eihän tuota koskaan saada tietää, mutta kyllä väitän Keanu Reevesin olleen parempi valinta rooliin. Ainakin jos vertaa niihin muihin vuodettuihin ehdokkaisiin, Will Smith tai Nicoals Cage.
Referoin seuraavassa vapaasti ja sieltä täältä katkelmia poimien Brian Raffertyn kirjaa Best Movie Year Ever ujuttaen sekaan myös vähän omaa.

Rakennusalalla työskennelleet Wachovskit työstivät erilaisia villiä ideoita läpi 90-luvun täyttäen useita vihkosia, joiden sisällöstä muotoutui lopulta The Matrix. Leffa pitchattiin Warner Brosille, jossa elokuvan tukijoihin kuuluivat Lorenzo Di Bonaventura ja Joel Silver. Epävarmuudesta ja monimutkaisesta, sekä epätavallisesta (kuulemma toinen veli selitti ja toinen imitoi äänitehosteita) myyntipuheesta huolimatta, Wachovskit saivat 60 miljoonan dollarin budjettinsa, koska Warner Bros halusi tehdä jotain erilaista, kun perinteiset jatko-osat, remaket, buddy-cop elokuvat jne. eivät enää tuntuneet toimivan tuolloiselle elokuvayleisölle.

Ainoa ehto oli kuvata leffa Australiassa, koska se tuli halvemmaksi. Lopulta siitä tulisi myös olemaan etua Wachovskeille kuvata elokuva studion ulottumattomissa, koska kuvaukset tulisivat venymään yli aikataulun ja yli budjetin. Mutta vihreän valon näyttämisen jälkeen isoin ongelma oli täyttää Neon rooli.

90-luvun lopulla Keanu Reevesin ura oli aallonpohjassa, hän oli box office -myrkkyä. Vuosikymmen oli alkanut lupaavasti ja Speedin myötä hänestä odotettiin jonkinlaista toimintasankaria, vaikka pahojen kielien mukaan Reevesin Speed-roolissa olisi onnistunut kuka tahansa. Speedin jälkeen Keanu teki pari rakkauselokuvaa ja muutaman surkean toimintaelokuvan (Johnny Mnemonic) saaden ison epäonnistujan leiman otsaansa. Joskin Bram Stokerin Draculassakin 1992 Reeves on ihan jäätävän paska (en sano tätä kevyesti) ollen ihan väärässä roolissa ja elokuvassa, joten hän teki kyllä laajemmaltikin huonoja valintoja etsiessään paikkaansa Hollywoodissa.

Di Bonaventuran mukaan tosiaan studio lähestyi Will Smithiä (halusi tehdä Wild Wild Westin, historia tietää kertoa ettei olisi kannattanut), Brad Pittiä (tehnyt juuri ennen 7 vuotta Tiibetissä, rankat ja pitkät kuvaukset ulkomailla) ja Leonardo DiCapriota (ei halunnut tehdä uutta erikoistehoste-elokuvaa heti Titanicin jälkeen). Lopulta etsintä jatkui niin pitkään, että Neon roolia tarjottiin jo Sandra Bullockillekin, mutta hänkin kieltäytyi. Että väliin on varmasti mahtunut paljon nimiä ja joskus jostain lukenutkin, että roolia ehdittiin tarjota lähes kaikille tuolloin nimekkäille tähtinäyttelijöille ja Reeves ehdittiin studion puolelta jo ensi alkuun torpatakin / tai vastustelua esiintyi, kunnes häneen palattiin takaisin.

Wachovskeillahan oli tässä vaiheessa muistaakseni vain yksi elokuva ohjattuna; pienen profiilin Bound. Lisäksi he halusivat kuvata Matrixin Hong Kongin toimintaelokuvien tyyliin, eli ts. näyttelijöiden olisi kyettävä uskottavasti "tappelemaan" kameran edessä. Se taas vaatisi tässä tapauksessa 4 kuukauden rankan treenijakson ennen kuvausten alkua. Ja noina aikoina tuollainen ei ollut tavallista Hollywoodissa, vaan se vaati tilaa näyttelijän kalenterissa ja melko poikkeuksellista sitoutumista. Intensiivisellä treenijaksolla saadaan kyllä kuka tahansa näyttämään hyvältä toimintaelokuvassa kameran edessä. Mutta 1997 alkupuolella Wachovskit tapasivat Reevesin ensimmäistä kertaa, joka diggasi Matrixin filosofisesta tarinasta ja oli valmis laittamaan itsensä täysillä likoon.

Morpheuksen etsintä oli ilmeisesti vieläkin hankalampi ja pidempi prosessi. Warner Bros tarjosi roolia ainakin esimerkiksi Arnold Schwarzeneggerille ja Michael Douglasille, jotka kieltäytyivät. Wachovskeilla oli pitkään ollut Laurence Fishburne tähän rooliin mielessä ja kun he herran tapasivat Las Vegasissa Tyson vs. Holyfield -ottelun yhteydessä, niin valinta oli heidän puolestaan selvä. Mutta Warner Bros hankasi vastaan, koska Tony ja Emmy -voittaja Fishburne ei ollut riittävän tunnettu ulkomailla. Studio olisi halunnut Val Kilmerin huolimatta siitä, että hän oli oikutellut oikein isosti The Island of Dr. Moreaun kuvauksissa jättäen oikkuilussa jopa hankaluudestaan kuuluisan vastanäyttelijänsä Marlon Brandon varjoonsa. Ilmeisesti Wachovskit tapasivat tuottajien kanssa Kilmerin, joka olisi kuitenkin halunnut Morpheukselle isomman roolin ja muuttaa tarinaa, kun taas Fishburne oli ohjaajien kanssa samalla aaltopituudella.

Carrie-Anne Mossia ennen ainakin Jada Pinkett-Smith kävi ihan Reevesin kanssa kuvauksissakin, mutta kaksikon välillä ei ollut naisen itsensä sanoin minkäänlaista kemiaa.

Tosiaan ennen kuvausten alkua koko Matrix-tiimi vietti kuukausia varastossa Burbankissa harjoitellen taistelua ja koreografioita legendaarisen Woo Ping-Yuenin johdolla. Valmistautumista haittaisi sekin, että Reeves oli käynyt hiljattain selkäleikkauksessa vanhan vamman vuoksi, jonka seurauksena kaksi hänen selkänikamistaan oli alkanut luutua yhteen. Leikkaus oli pakko suorittaa, tai pitkittyessä riskinä olisi ollut jopa neliraajahalvaus. Leikkauksen vuoksi Reevesilla oli niskatuki harjoitusten alkaessa ja hän ei voinut potkia pitkään aikaan.

Joe Pantoliano taas humoristisesti kävi reiluna nelikymppisenä luonnenäyttelijänä rasvaimussa veren maku suussa treenaamisen sijaan (näyttelijöiden odotettiin olevan elämänsä kunnossa) ja lähetti laskun tästä 8 tonnin operaatiosta studiolle, joka ei ilmeisesti sitä maksanut.

Matrixissa muuten stunttityössä oli mukana Nash Edgerton (Mousen tupla, ohjasi Gringon) ja Chad Stahelski (Neo). Stahelski tulisi ohjaamaan 15 vuotta myöhemmin Reevesin tähdittämän John Wick-elokuvasarjan. Näistä leffoista ensimmäisen hän ainakin ohjasi David Leitchin (Deadpool 2) kanssa, joka liittyi stunttitiimiin The Matrixin jatko-osissa.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Päivän iltalehmässä on juttu Brad Pittistä, joka tunnustaa kieltäytyneensä The Matrixista.

Näin myös tuon otsikon jossa lainausmerkeissä Pitt olisi sanonut että se olisi vaikuttanut suuresti hän uransa suuntaan.
Jäin vähän ihmettelemään että mitä mies tällä tarkoitti kun oma ura oli kuitenkin kovassa nosteessa noihin aikoihin, sitä ennen ja vielä pitkään jälkeenkin ja tekihän mies samana vuonna Fight Clubin joka nyt ei paljoa jos lainkaan jää Matrixin varjoon. Minusta FC on parempi.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Näin myös tuon otsikon jossa lainausmerkeissä Pitt olisi sanonut että se olisi vaikuttanut suuresti hän uransa suuntaan.
Jäin vähän ihmettelemään että mitä mies tällä tarkoitti kun oma ura oli kuitenkin kovassa nosteessa noihin aikoihin, sitä ennen ja vielä pitkään jälkeenkin ja tekihän mies samana vuonna Fight Clubin joka nyt ei paljoa jos lainkaan jää Matrixin varjoon. Minusta FC on parempi.
Ei jää yhtään varjoon. Molemmat ovat loistavia omassa genressään ja molemmat elokuvat olivat sellaisia että kun olin nähnyt teatterissa ja kävelin ulos, tuntui kuin olisin tullut eri maailmaan ja olo oli "WTF oikein juuri näin". Ainoastaan Pulp Fiction on näiden kahden kanssa päässyt samaan fiilikseen.
Edit: Fight Club on tullut nähtyä yli 10 kertaa ja joka katselukerralla se aukeaa enemmän ja enemmän, ollen kaikkea muuta kuin monen kriitikon väittämä maskuliinisuuden ylistys.
 

Tikiti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Professori Aho, Dortmund ja Arsenal
Tämä kannattaa kaikkien nähdä ja itse en suosittelisi lukemaan mitään tarkempia ennakkoarvioita tai juonikuvauksia. Meni omien suosikkileffojen listalla kertaheitolla melko korkealle ja ulkomaisista elokuvista top-kakkoseen Koskemattomien (Intouchables) kanssa.
Tämän kohdan perusteella menen ehdottomasti katsomaan aiemmin, kuin oli tarkoitus. On nimittäin myös oma suosikkini ulkomaalaisista elokuvista tuo Intouchables.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Jossain eilisen Iltapulussa,pupussa tai lehmässä oli myös juttua Judas Priestin originaalijäsenen elämänkerrasta ja mielenkiintoinen pointti että Top Gun tuottajat olisivat ehdottomasti halunneet Reclessin Top Guniin mutta Priestin pojat kieltäytyivät koska levy oli vasta tulossa eivätkä halunneet antaa hyvän flown biisiä pois ennen aikojaan. Totesi vain lakonisesti, teimme virheen, olisi pitänyt antaa.
Mulla ei ollut hajuakaan tuosta biisistä vaikka kasarilla kaikki nämä bändit ja levyt kuunneltu pariin kertaan ainakin, ehkä kuullut joskus joo, jos olisi päätynyt leffaan olisi vähintään yhtä suosittu kuin Kenny Logginsin Playing with the boys. :)


 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Ei jää yhtään varjoon. Molemmat ovat loistavia omassa genressään ja molemmat elokuvat olivat sellaisia että kun olin nähnyt teatterissa ja kävelin ulos, tuntui kuin olisin tullut eri maailmaan ja olo oli "WTF oikein juuri näin". Ainoastaan Pulp Fiction on näiden kahden kanssa päässyt samaan fiilikseen.
Edit: Fight Club on tullut nähtyä yli 10 kertaa ja joka katselukerralla se aukeaa enemmän ja enemmän, ollen kaikkea muuta kuin monen kriitikon väittämä maskuliinisuuden ylistys.
Hämmentävintä Fight Clubissa ja sen faneissa on se kuinka ihmiset pitävät Tyler Durdenia jotenkin ihailtavana henkilönä. Kyseessä on kuitenkin terroristi ja misantrooppi, joka johtaa kulttia. Kai hänessä on sitten jotain kiehtovaa nuorille vihaisille miehille.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kyseessä on kuitenkin terroristi ja misantrooppi, joka johtaa kulttia.

+ kärsii lisäksi hyvin vakavasta mielenterveyden häiriöstä, jos sivupersoonan ollessa kyseessä nyt näin voi sanoa...

Hyvä ja mielenkiintoinen hahmo kyseessä on kyllä, mutta ei minunkaan mielestäni missään nimessä mukava tai ihailtava. En ottaisi meille asumaan.

Sama juttu Brad Pittin toisenkin roolihahmon kanssa, eli Jeffrey Goines leffasta 12 Apinaa.
 

Oles

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Leijonat
Näihin liittyykin yksi mielestäni parhaimmista Hollywood-tarinoista, mitä olen kuullut. Nicolas Cage oli kiinnitetty näyttelemään Teräsmiestä elokuvaan Superman Lives. Kyseisen elokuvan ohjaajana piti toimia Tim Burton ja käsikirjoittajaksi palkattiin Kevin Smith. Elokuvan tuottaja Jon Peters (Barbra Streisandin entinen kampaaja) ilmoitti Smithille, ettei halua nähdä elokuvassa Teräsmiehen pitävän supersankariasua, eikä halua hänen lentävän. Ja ehkä tärkein vaatimus oli, että Teräsmiehen on taisteltava valtavaa hämähäkkiä vastaan.

No tuo kyseinen Teräsmies-elokuva ei koskaan valmistunut. Will Smith kuuluisasti kieltäytyi Matrixista ja Neon roolista, jotta pääsee näyttelemään samaisen Jon Petersin tuottamassa elokuvassa Wild Wild West. Matrixista tuli lopulta valtava hitti ja Wild Wild West oli lopulta iso kasa höyryävää paskaa. Ai niin, tuossa elokuvassa oli lopulta se jättimäinen mekaaninen hämähäkki.

Tämähän on hienon koominen tapahtumien sarja. Tästä pitäisi tehdä elokuva.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Hämmentävintä Fight Clubissa ja sen faneissa on se kuinka ihmiset pitävät Tyler Durdenia jotenkin ihailtavana henkilönä. Kyseessä on kuitenkin terroristi ja misantrooppi, joka johtaa kulttia. Kai hänessä on sitten jotain kiehtovaa nuorille vihaisille miehille.
Ei, ei ihailtava. Vaan kyseessä on kasvutarina. Sukupolven X omat isät olivat jumalan kuvia kasvaville miehille ja he epäonnistuivat.
Elokuvassa haetaan ”toista isää” mentoria, senseitä, oltermannia joka näyttää mitä voisi olla. Elokuva kertoo ettei roolomallit, amerikkalainen unelma, ole tavoittelemisen arvoista, vaan jokaisen pitää löytää omat syynsä elää ja kasvaa, haistattaa normeille ja vaatimuksille ja oletusarvoille. Tyler Durden oli karikaryyri maskuliinisuudesta ja lopussa päähenkilö tappaa tämän, hyljäten toksisen maskuliinisuuden ja ymmärtää että elämä on omissa käsissä, eikä siinä mitä omistaa, mitä yhteiskunta olettaa, tai mitä roolisi yrityksessä on.
Pintapuolin elokuva näyttää juuri sille mitä pari edellistä kommentoijaa sanoivat, mutta kaukana siitä.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings

Buster

Jäsen
Veikataas Oscar-voittajia, vaikka kun niitä ryhtyy kirjoittamaan auki ohuine perusteluineen - eli mielipiteineen - niin se on helppo keino saada itsensä näyttämään hölmöltä. Toisin sanoen ei siis ole mitään menetettävää.

Valitettavasti viime vuoden tapaan pippalot ovat vailla juontajaa/isäntää ja kyseessä on nyt uskoakseni kolmas kerta historiassa näin. Viime vuonna homma tosin sujui vähän paremmin kuin reilut 30 vuotta sitten, jolloin korvat puhkova Lumikki ja epävireinen Rob Lowe esiintyivät camp-henkisessä avauksessa, joka kusi huolella tuottaja Allan Carrin reisille ja tämä joutui Hollywoodin pysyvään epäsuosioon. Disney puolestaan veti niin pahasti herneen nokkaansa, että haastoi akatemian oikeuteen. Tässä Lamag.com juttu ko. touhusta ja avausnumero löytyy Youtubesta.

Paras elokuva: 1917, toive Parasite

- Historia kertoo, että kun voitat tuottajien ja ohjaajien killan pystit 1917 tapaan, niin prosenttien mukaan voitat myös Oscarin melko varmasti. Silti La La Land hävisi tästä huolimatta Moonlightille 2017, vaikka palkinto oli jo kirjaimellisesti heidän näpeissään. Edellinen vastaava tapaus oli Brokeback Mountain 2006. Lisäksi 1917 voitti Baftan ja sen pystin voittaja ei ole Oscaria napannut viiteen vuoteen, jolloin viimeisin Bafta ja Oscar-voittaja oli 12 Years A Slave. Lisäksi 1917 ei saanut yhtään ehdokkuutta näyttelystä ja viimeinen ilman näyttelyehdokkuuksia Parhaan elokuvan voittanut elokuva oli Slummien miljonääri 11 vuotta sitten. Vielä mielenkiintoisempaa on, että näyttelijät muodostavat suurimman osan Oscar-akatemiasta ja 1917 ei saanut yhtään ehdokkuutta myöskään Screen Actors Guildin palkintogaalassa. Viimeinen Parhaan elokuvan voittaja ilman Oscar, tai SAG -ehdokkuuksia oli Braveheart vuonna 1996. Lisäksi 1917 sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa vasta 25. joulukuuta. Viimeisin Oscar-voittaja, joka ilmestyi myöhemmin kuin 3. joulukuuta, oli Million Dollar Baby vuonna 2005.

1917 on valtavan hieno spektaakkeli, tuottamisen ja teknisen puolen riemuvoitto, mutta liityn niiden kitisijöiden joukkoon joiden mielestä elokuva oli hieman tylsä. Pitkälle koreografioitu ja liikaa detaljeja näkyvästi alleviivaava kameratyö vetää huomiota puoleensa kuin Oscar-voittaja Alejandro G. Inarritun elokuvissa konsanaan, hänen elokuvissaan tosin se on mielestäni rahtusen runollisempaa. Näyttely on pitkälti reagointia, pojat kävelevät paikasta toiseen ja katsoja odottaa josko jotain tapahtuisi. Dokurealismi on toki huipussaan kun ei periaatteessa leikata mihinkään, mutta se myös vähien hahmojen ja muiden kanssa aiheuttaa em. lievän tylsyyden sekä monotonian. Elokuvan saumat näkyvät liikaa, vaikka se haluaa selkeästi olla saumaton. Mutta se on erittäin hieno elokuva (annoin 8) ja nämä ovat eittämättä ylikovia sanoja. Ehkä jopa vastareaktio ylikovaan hypeen ja selkeän ennakkosuosikin viittaan, joka oli jo ehtinyt syntyä ennen omaa ensimmäistä katselukertaani.

Parasite voitti näyttelijöiden killan parhaan ensemblen pystin ja huone oli täynnä rakkautta, sekä arvostusta tuona iltana. Parasiten näyttelijät saivat ensimmäiset seisovat aplodit jo siinä vaiheessa, kun he vasta esittelivät elokuvansa. Vielä muistutuksena; näyttelijät muodostavat ylivoimaisesti suurimman rungon Oscar-äänestäjistä. Toisaalta 1917 ja Parasite ovat molemmat vailla Oscar-ehdokkuuksia näyttelystä. Parasite on myös aika vahva ehdokas leikkaamisesta ja alkuperäiskäsikirjoituksesta. Toki mikään ulkomainen elokuva ei ole koskaan voittanut Parasta elokuvaa, mutta ehkä nyt aika olisi kypsä? Sen muurin murtuminen olisi ainakin hienoa nähdä.

Once Upon A Time In America taisi olla Oscar-taipaleen alussa vedonlyönnin suosikki, mutta tällä hetkellä todennäköisimmältä näyttää se skenaario, että Tarantino jäisi jopa ilman käsikirjoittajan pystiä - eli täysin tyhjin käsin henk. kohtaisesti.

Jojo Rabbit on nostettu mustaakin mustemmaksi hevokseksi, koska se on eksperttien mielestä ylisuorittanut palkintogaalassa toisensa jälkeen, joten se on selvästi rakastettu elokuva äänestyskansan keskuudessa. Ja se keskimääräisesti rakastetuin elokuva on aina hyvin, hyvin lähellä voittoa kiitos äänestystavan.

Joker oli kassamagneetti ympäri maailmaa, joten periaatteessa en olisi mykistynyt ihmetyksestä, jos jollain ilveellä sen nimi paljastuisi viimeisestä kuoresta. Se vaikuttaa kuitenkin erittäin epätodennäköiseltä. Itsehän haluaisin epätoivoisesti Marriage Storya vielä kaupata, mutta ei sillä ole enää minkäänlaisia mahdollisuuksia. He uhkaavat jäädä täysiksi seinäruusuiksi vailla yhtään palkintoa.

Paras ohjaus: Sam Mendes (1917), toive Bong Joon-Ho
- Viimeisen 17 vuoden aikana ohjaajien killan voittaja on eronnut parhaan ohjaajan Oscar-voittajasta vain kerran. Vuonna 2012 DGA:n voittanut Ben Affleck ei ollut Argosta edes ehdolla. Sitä edellinen oli Rob Marshall vuonna 2003, joka oli ehdolla ohjaajan Oscariin musikaalista Chicago, mutta Roman Polanski nappasi Pianistista voiton. Eli toisin sanoen on olemassa pieni mahdollisuus yllätykselle.

Bong Joon-Ho:n Parasite saa oletettavasti paljon rakkautta, onhan se harvinaisesti ulkomaisena elokuvana poiminut peräti 6 ehdokkuutta. Mutta Sam Mendes on DGA ja Bafta-voittojensa myötä lyömättömän oloinen ennakkosuosikki. 1917 on tekniikan, kuvauksen ja ohjauksen riemuvoitto, se on nimenomaan heidän elokuvansa. Sekä Mendes ja Joon-Ho ansaitsisivat voittaa.

Paras näyttelijä: Joaquin Phoenix (Joker)
- Voittanut vissiin kaiken mahdollisen, sankarillisesti joutunut mielenosoituksesta putkaan, eikä ole mitään uutta rapaa paljastunut historiasta. Joukossa on hienoja suorituksia DiCapriolta, Driverilta (saat omasi lopulta!), Prycelta ja Banderakselta, joiden valossa tämän ei pitäisi olla näin selvä. Mutta se on selvä ja se kertoo enemmänkin vain Phoenixin suorituksen poikkeuksellisesta tasosta, sekä hahmon mehukkuudesta. Harmi Adam Driverin loistavan suorituksen kannalta.

Adam Sandleria olisi moni liputtanut myös ehdokkaaksi Netflixin Uncut Gemsistä, mutta en ole ehtinyt vielä katsoa.

Paras näyttelijätär: Renée Zellweger (Judy)
- Epämukavat ja kömpelöt puheet jatkunevat Reneen osalta myös Oscareissa, sillä norjan saamelaiset sukujuuret omaava Zellweger on myös voittanut kaiken häikäisevästä roolistaan Judy Garlandina muuten keskinkertaisessa ja unohdettavassa elokuvassa. Zellweger yksinkertaisesti herättää Garlandin henkiin. Tonyn, Grammyn jne. voittanut Cynthia Erivo saa odottaa vastedeskin Oscariaan, ainakin näyttelyn parista.

Little Women on monesti kerrottu klassikko, jonka roolitus ei liene koskaan ollut parempi kuin Gerwigin "moderneja" kerrontatapoja hyödyntävässä elokuvassa Saoirse Ronan keskuksenaan. Scarlett Johanssonin nostaisin teoriassa vahvimmaksi haastajaksi, mutta haittaako ehdokkuus myös sivuosakategoriassa? Bombshell on oletettavasti ajankohtainen oscar-syötti vakuuttavalla maskeerauksella ja muutamalla voimakkaalla hetkellä. Jos vielä viitsisi sen käydä katsomassa ennen gaalaa.

Paras sivuosanäyttelijä: Brad Pitt (Once Upon a Time... in Hollywood)
- Kaikki näyttelykategoriat tuntuvat olevan selvää pässinlihaa. Pitt on hakenut omansa myös kaikista kissanristiäisistä ja jälleen ansaitusti. Mielestäni jää vieläpä selkeä hajurako siihen, kuka tahansa onkaan vahvin haastaja ja jälleen ottamatta keneltäkään mitään pois.

Ehkä Tom Hanks tyyppiroolitettuna maailman kivoimmaksi mieheksi on se vahvin haastaja ja jo aikaa sitten eläköitynyt Joe Pesci olisi hienoin tarina. Mutta Tarantinon elokuvassa hurmannut Brad Pitt voittaa ansaitusti ja katsojat saavat jälleen nauttia yhdestä hienosta, sekä hauskasta palkintopuheesta.

Paras sivuosanäyttelijätär: Laura Dern (Marriage Story)
- Dern tuntuu Brad Pittiäkin suuremmalta ennakkosuosikilta. Scarlett Johansson haastanee Jojo Rabbitista, mutta kaksi näyttelyehdokkuutta saattaa haitata.

Jennifer Lopezin olisi Hustlersista monen mukaan pitänyt olla myös ehdolla, mutta lopulta hän jäi varjoon samalla tavalla kuin Super Bowlin puoliajalla.

Paras sovitettu käsikirjoitus: Jojo Rabbit
- Tuntuu, että olisi ihan sama kuin heittäisi kolikkoa Waititin Jojon ja Gerwigin Little Womenin välillä. Mennään Jojon oletetulla isolla rakkaudella äänestäjien keskuudessa. Onkohan se haitta vai hyöty, että kirjan lisäksi Little Womenista on ainakin kaksi aiempaa ihan suoraa filmatisointia. Tai että kyseessä on klassikkokirja, jonka kaikki ovat lukeneet. Tosin WGA ja Bafta menivät molemmat Jojolle, joten näin se kai tulee menemään Oscareissakin.

Paras alkuperäinen käsikirjoitus: Parasite
- Marriage Story ja Once Upon A Time in Hollywood haastavat. Sekä Parasite että Marriage Story ansaitsisivat ehdottomasti pystin. Mutta jos 1917 jotenkin onnistuisi tämän kategorian viemään, niin se veisi maton alta Parasiten haaveilta voittaa Paras elokuva. Toivottavasti tämä jaettaisiin viime vuoden tapaan mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, tuolloin se oli 7. viimeinen. Saisi koittaa puristaa vieläkin myöhäisemmäksi ottaen huomioon tilanteen.

WGA:n pystin vei Parasite, mutta Quentin Tarantino ei tuolla ollut ehdolla, koska ei ilmeisesti kuulu WGA:han.

Paras animaatioelokuva: Toy Story 4
- Joulupukista kertova Netflix-animaatio Klaus voitti animaatiogaalassa jokaisen kategorian, jossa se oli ehdolla ja siirtyi todella vakavasti otettavaksi haastajaksi ikisuosikki Toy Storylle. Toy Story 4 saattaa olla edelleen iso ennakkosuosikki, mutta toisaalta Golden Globekin meni isojalasta kertovalle Missing Linkille ja yllätyksen mahdollisuus suorastaan leijuu ilmassa. Klaus voitti jo ensimmäisenä ei-yhdysvaltalaisena elokuvana Baftankin. Vedonlyönnissä Toy Story ja Klaus omaavat keskimäärin yhtä suuret kertoimet.

Mutta koska viimeksi paras animaatio on mennyt ison amerikkalaisen studion ulkopuolelle? Vissiin kyseessä olisi Aardmanin Wallace & Gromit vuonna 2006, tai jos siitäkin haluaa vielä pakittaa, niin Studio Ghiblin Henkien kätkemä 2003. Lisäksi on muistettava, että äänestääkseen ei tarvitse olla kaikki ehdokkaat nähtynä ja Netflixistä Klaus on helppo kotona katsella. Toisaalta Toy Story 4:sen profiili on sitä tasoa, ettei tuo taida tuoda Klausille olennaisesti etua.

Saa nähdä noudatetaanko perinteitä, vai nähdäänkö lavalla vieläkin hölmistyneitä voittajia, kuten vaikka Missing Linkin porukka Globeissa ja luultavasti Klausin porukka Annie-gaalassa. Annie-gaalassa myös ranskalaisten I Lost My Body sai ansaittua rakkautta, mutta läpi vuosien nämä eurooppalaiset poiminnat eivät ole koskaan voittaneet, tai olleet varmaan edes lähelläkään voittoa.

Paras kuvaus: Roger Deakins (1917)
- Miten se voisi olla jokin muu, kun vielä valitulla tyylillä kuvaus on niin olennainen ja näkyvä osa kyseistä elokuvaa.

Paras puvustus: Little Women
- Mitään en ymmärrä ja on asia, johon vähiten kiinnitän huomiota, mutta kovasti on kehuttu ennakkosuosikiksi. Myöskin periodielokuva Jojo Rabbit lienee vahvin haastaja. Ehkä Jokerillakin on oma pieni mahdollisuutensa tulla takamatkalta kaikkien ohi.

Paras dokumentti: Honeyland
- On myös ehdolla parhaaksi ulkomaiseksi elokuvaksi, mikä tuntuu merkittävältä. Näkemistäni Netflixin American Factory (Obamat tuottajina) oli muistettava kuvaus kulttuurien kohtaamisesta, kapitalismista, ennakkoluuloista, asenteista ja myös tekemisen meiningistä. Iso kiinalainen yhtiö avaa sulkeutuneen amerikkalaisen tehtaan uudelleen palkaten pari tuhatta työntekijää, joista suurin osa työskenteli aiemmin juuri kyseisessä tehtaassa. Teknisesti edistynyt ja kurinalainen Kiina kohtaa amerikkalaisen työläiskulttuurin lakeineen ja liittoineen.

Jälleen jokavuotisina ehdokkaina on kaksi kappaletta dokkareita Syyriasta, The Cave ja For Sama. For Sama on ainakin kuulemma erittäin tunteikas elokuva, joten se saattaa olla korkealla.

Paras lyhytdokumentti: St. Louis Superman
- Pelkkä tyhjä veikkaus. Learning to Skateboard in a Warzone (I'f You're a Girl) lienee jonkinlainen ennakkosuosikki ja voitti Baftankin.

Paras leikkaus: Ford v Ferrari
- Perinteisin parhaan elokuvan ehdokas, joka vie katsojan taitavasti kuljettajan näkökulmaan kisatilanteissa. Le Mansin rata koostuu muistaakseni ainakin neljästä eri lokaatiosta, koska rataa sellaisenaan ei löytynyt enää mistään. Näistä on sitten koostettu ehjä, jännittävä ja täyteläinen kisa elokuvan loppuun, sekä paljon muuta. Eri genrejen välillä hyppivä Parasite on toinen todella vahva ehdokas. Kun asiaa oikein ajattelee tarinan näkökulmasta, niin alkaa tehdä kovasti mieli vaihtaa Parasite tuohon ylös.

Paras ulkomainen elokuva: Parasite
- 6 ehdokkuutta yhteensä ja todellinen haastaja myös Parhaasta elokuvasta. Rooma vol. 2. Tämän varmemmaksi ei enää minkään kategorian voittaja voi tulla.

Maskeeraus ja hiukset: Bombshell
- Sama japanilainen jätkä mukana tiimissä, jotka voitti Oldmanin maskeerauksesta Churchilliksi. Nyt Theron, sekä Lithgow on maskeerattu molemmat niin hahmojensa näköisiksi, että Theron Megyn Kellynä, sekä Lithgow Ailesina kestävät ihan rinnakkain vertailun oikeisiin esikuviinsa.

Paras sävellys: Joker
- Islantilaisen Gudnadottirin voitto vaikuttaa varmalta ja Newmanit jäävät nuolemaan näppejään.

Paras alkuperäinen laulu: I'm gonna love me again - Rocketman
- Ei kai näitä kaikkia tarvitse tänä vuonna esittää gaalassa livenä? Tarkistin ja kyllä tarvitsee.

Paras lavastus: 1917
- Kova kilpailu, josta vielä Ford v Ferrari ja Joker ovat jääneet ulos. 1917 kisannee voitosta Parasitea vastaan, jotka molemmat ansaitsisivat voittaa. Näiden lisäksi Once Upon A Time In Hollywood lienee vielä kolmantena ehdokkaana mukana. 1917 omaa melkein kymmenenkertaisen budjetin Parasiteen verrattuna, joten ehkä luotan tylsästi että isompi ja näyttävämpi vie. Parasite on käyttänyt budjettinsa todella taitavasti ja miljöö on olennainen osa elokuvan teemaa sekä tarinaa alkaen siitä sikakalliista pullovedestä aina asuntoihin ja niiden sijainteihin saakka.

Paras lyhytanimaatio: Hair Love, toive Memorable

Paras lyhyelokuva: The Neighbour's window
- Tuskin kenenkään mielessä ei ole käymättä Taka-ikkuna tätä katsoessa, mutta tämä on vain niin universaalisti tosi ja humaani tarina. Jopa ajankohtainen.

Sound editing: Ford v Ferrari
- 1917 luultavasti voittaa isommalla profiilillaan, mutta Ford v Ferrari tämän ansaitsisi. Muun muuassa etsitty 68-vuoden restauroituja tai niiden pohjalta rakennettuja autoja, joita nauhoitettu eri tilanteissa 7-8 mikrofoonilla kiinni autossa, jonka lisäksi ääniä nauhoitettu auton ulkopuoleltakin. Erilaiset äänet ovat vielä niin olennainen osa ylipäänsä sitä kokemusta, jossa on haluttu välittää se fiilis, millaista on olla tuollaisen auton ratissa kisatilanteessa.

Sound mixing: 1917
- Yleensähän nämä äänikategoriat tuppaavat menemään samalle elokuvalle. Näin on tapahtunut 7 kertaa viimeisimmässä 10 gaalassa, mutta lähden sopuisasti jakamaan kullekin omansa. Eiköhän Ford v Ferrari ja 1917 kisaa tässäkin voitosta. Tuskinpa Ad Astra tai Once Upon a Time in Hollywood pystyisivät yllättämään.

Parhaat visuaaliset erikoisefektit: The Lion King
- Vaikuttaa ilmiselvältä kun Disneykin on halunnut keskittää paukkunsa tähän, minkä johdosta eivät edes ilmoittaneet Leijonakuningasta animaatiopuolelle potentiaaliseksi ehdokkaaksi. Se olisi kelvannut sinne ymmärtääkseni, mutta tämän elokuvan kohdalla Disney on halunnut kaikin mahdollisin tavoin välttää animaation leimaa, mikä tarkoittaa automaattisesti väheksyttyjä lasten elokuvia länsimaisessa kulttuurissa ainakin. Jossain tästä oli pitkästi spekuloitu, että miksi niin johdonmukaisesti Disney ei halua tälle "live action" Leijonakuninkaalle lyödä animaation leimaa.

1917 ja Avengers: Endgame voivat silti tarjota yllättävän kovan vastuksen. Supersankarielokuva on viimeksi voittanut 2005, kun Sam Raimin Spider-Man 2 nappasi kunnian. Se on todella pitkä väli. 12 supersankari elokuvaa on ollut tuon jälkeen ehdokkaana ja jos laskettaisiin vielä Star Warseja, Star Trekejä, Pottereita ja vastaavia, niin luvut vaan kasvaisivat. Joten siinä mielessä on vaikea uskoa, että Avengers mitään saisi tälläkään kertaa.

Että varmaankin 1917 saattaa olla kovin haastaja, mutta on vaikea sanoa onko siinä riittävästi visuaalisia erikoistehosteita ja ovatko ne paradoksaalisesti "riittävän hyvin havaittavissa". Vaikka vissiin äänestäjille tehdään näissä teknisissä kategorioissa studioiden toimesta kompilaatio, jossa esitellään vaikka tässä tapauksessa kattavammin elokuvan vfx-puolta. En tiedä leikkaavatko vain kohtia elokuvista, joita haluavat esitellä, vai saako siinä olla behind the scenes -materiaalia. Pyörisi esim. limittäin greenscreen ja lopullinen versio.

YleTeemaltahan Oscar-gaala jälleen perinteisesti näkyy suorana tulevana su-ma yönä. Itse totuttuun tyyliin ajastettu tallennus päälle ja aamulla herääminen vapaapäivään, tai vapaa-aamuun, jolloin aletaan heti katsomaan. Ensin tosin pitää hankkia närästys ja morkkis, kun syön sipsiä ja dippiä punaisen maton keston ajan tyhjään vatsaan katsellen kauniita ihmisiä.
 
Viimeksi muokattu:

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Busterin esimerkkiä seuraten tosin helvetisti vähemmän kattavin perusteluin.

Paras elokuva: 1917. Ei mahda mitään kun briteillä on nyt ollut jenkkien palkintogaalaväen kassit mehupuristimessa viime vuodet joten paras elokuva menee sinne. Oma toiveeni olisi Irishman tai Jojo Rabbit.

Miespääosa: Gaalassa jaetaan kaksi palkintoa joiden omistajat tiedetään varmasti jo etukäteen. Ulkomainen leffa Parasitelle ja miespääosa Joaquin Phoenixille jolle sen avokätisesti suon. Maailmassa on kaksi roolia jota ei voi periaatteessa ylinäytellä ja ne ovat Batman-maailman Jokeri ja Kolmas Kivi Auringosta -sarjan Dick;)
Näissä rooleissa näyttelijä saa käyttää kaikki temput jotka osaa ja vähän päälle. Joaquin teki lähes täydellistä jälkeä. Melkein John Lithgow -tasoista. Myös DiCapriolle voisin sen antaa.

Naispääosa: Tässä kategoriassa on kaksi joiden elokuvaa en ole nähnyt(Harriet ja Judy) joten en voi antaa varauksetonta arvostustani mutta annetaan vajaavainen Scarlett Johanssonille elokuvasta Marriage Story. Myös Charlize Theron oli huikea Bombshellissä mutta mitä vähän olen juoruja lukenut niin Renee Zellweger on johtava hevonen näissä raveissa.

Miessivuosa: All Star -kentällinen konkareita ja palkinto menee tod.näk. Brad Pittille jolle sen suon mielelläni. Kuten jo aiemmin kerroin niin Tom Hanks valloitti sydämeni oman leffansa kanssa joten myös hänen voittonsa toisi minulle iloa. Aivan kuten kaikkien muidenkin tässä kategoriassa. Hyvä ryhmä:D

Naissivuosa: Kathy Batesin leffaa en kerinnyt ennen gaalaa katsomaan joten anteeksi Annie Wilkes vaikka sinua rakastankin.
Laura Dern on kuulemma kovassa huudossa mutta itse toivon samaa kuin naispääosassakin eli Scarlett Johansson. Pienten naisten Florence Pugh valloitti minut kauneudellaan joten häntäkin olisi kiva nähdä kiitospuheen parissa.

Animaatio: En nähnyt yhtään.

Kuvaus: Vajaavainen ymmärrys taiteenlajista mutta 1917 oli huikea. Myös Lighthousea katsoessa välillä huomasi että nyt kameraa käytetään niin että siitä nauttii ja sen huomaa.

Puvustus: Kategoria johon harvemmin kiinnitän huomiota mutta annetaan nyt vaikka Pikku Naisille.

Ohjaus: Nyt on paha. Samat pelot kuin leffankin kohdalla eli 1917 vaikka tyyli olikin huikea ja pidin siitä niin suosikkini on italiassa eli Scorsese ja Tarantino

Dokumentti: En nähnyt yhtään.

Lyhyt Dokumentti: Sama

Leikkaus: Taas katergoria josta ymmärrän vähemmän joten sanotaan vaikka kahden kauppa Ferrarin ja Jokerin välillä.

Kansainvälinen. Näin vain Parasiten ja Pain and Gloryn joten annetaan hirvittävälle ennakkosuosikille. Parasitesta sen verran että ei ollut minun palani kakkua. Genren vaihtelu oli jotain joka kiehtoi mutta ei kokonaisuutena ollut mun juttu.

Maskeeraus ja Hiukset: Taas kategoria jossa en ole ykköskentässä. Sisältäen vielä kaksi leffaa joita en ole nähnyt (Judy ja Maleficent) En tiedä kuka on kärkihevonen mutta Angelina Jolie on aika meikatun näköinen niin annetaan hänelle, tai siis hänen leffalleen.

Musiikki: Olisin antanut Nuoren Naisen Muotokuvalle Vivaldin suuresta roolista mutta kun ei ole ehdolla niin 1917 täydentäköön palkintokaappiaan. Star Warsia en nähnyt.

Musiikkikappale: En nähnyt yhtään kategorian leffaa joten annetaan Rocketmanille koska Elton Johnilla on pari hyvää biisiä:D

Lavastus: Vilttiketjussa taas joten heitetään Once upon a Time in... Hollywood

Lyhyt animaatio: En nähnyt yhtään.

Lyhyt leffa: Sama

Ääni editointi: 1917 kuulosti vakuuttavalta:D En nähnyt Ad Astraa

Ääni miksaus: 1917

Efektit: 1917. En nähnyt Avengersia enkä Star Warssia.

Sovitettu kässäri: Uskon sen menevän Jokerille kun alkuperäinen käsikirjoitushan kulki nimellä Taksikuski. Omat suosikkini Irishman ja Jojo Rabbit

Alkuperäinen kässäri: Tarantino vieköön jälleen yhden.

Tuskin jaksan katsoa yöllä livenä mutta aamulla kyllä ensimmäiseksi.

Edit. Tuli olo että pakko korjata sanomisia Parasiten kohdalla. Siis tottakai pidin elokuvasta mutta odotukset oli että nyt näen jotain ennennäkemätöntä kun se tulee vielä eksoottisesta kaukoidästä joten sen takia "petyin". Elokuva yllätti jatkuvasti eikä missään vaiheessa osannut lainkaan odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu.

Myös tunteet hahmoja kohtaa vaihteli kohtauksesta toiseen ilosta säälin kautta pelkoon ja suruun.

Erittäin hieno elokuva.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös