Jatkoajan leffakerho

[Tarinankertoja]

Siihen vielä Chinatown niin koko elokuvahistoriasta ei löydy kuin muutama jotka yltää Nicholsonin tasolle.

Itselleni niitä ainoita painajaisia aiheuttanut elokuvakohtaus on tässä leffassa.. se veitsi ja se sierain...

 

[Squit]

Enpä tuota Matt Damonia niinkään ihmettele, vaan kaveriaan Ben Affleckia. Luontainen karismansa on jopa negatiivinen. Parran kasvattamalla pääsee lähemmäksi nollatasoa. Silti hommia on riittänyt.

Benistä samaa mieltä. Jotenkin aina sama hahmo jokaisessa leffassansa. Ei ole mitään verrattuna vaikka pikkuveljeensä, mutta silti Ben on se iso starba näistä kahdesta.

Damon taas hiukan parempaa settiä ja on siellä ihan hyvää settiäkin tulla. Ei silti mitenkään suosikkejani, mutta tasavahvaa settiä noin yleisesti.

Niko Cagella on taas kyllä muutama ihan hyvä rooli, mutta muuten on kyllä paljon paskaakin seassa. Vahvin tuotanto on vanhempaa, sitten isoksi starbaksi isojen ja hengettömien action leffojen tähdeksi, josta sitten paskan tonkimiseen. Cagella taisi julkisuus ja tähteily tehdä isomman tenän.

 

[Tjapalala]

Aloitan tämän viestin huokauksella. HUOH. Olen tässä viimeiset kaksi viikkoa yrittänyt perustella tyttöystävälle, minkä takia Bad Boyz 3 ei voi olla hyvä elokuva. Trailleri, arviot ja reboot muutama mainitakseni ei mikään viittaa, että elokuva voi olla hyvä. Muutama aikasemminkin kirjoitti elokuvan olevan huono. No IMDB ja Rotten Tomatoes on kääntynyt minua vastaan. IMDB on 7,4 joka on hävyttömän korkea. Se on sama kuin John Wickillä, joka on modernien toimintaleffojen masterpiece. No IMDB on mitä, mutta Rotten Tomatoesilla on audience score 97% ja kriitikoiden 75%. Tilanne on eskaloitunut nyt siihen, että minun pitää mennä katsomaan tämä leffa perjantaina vain osoittaakseni olevani oikeessa.

Elokuva on muuten menestynyt niin hyvin, että Bad Boys 4 on tulossa. Samalta studiolta tulee myös National Treasure 3. Kuka helvetti toivoo näkensä sen ja miksi se tehdään??????!!?!?!?!??!?!!?!!?!??!

 

[Kipinä]

Samalta studiolta tulee myös National Treasure 3. Kuka helvetti toivoo näkensä sen ja miksi se tehdään??????!!?!?!?!??!?!!?!!?!??

:D Ensimmäinen osa oli ilmestyessään ihan katsottava köyhän miehen Indiana Jones kopio (**/*****), mutta toinen osa oli kyllä aivan järkyttävää kuraa.

 

[Individual]

Onkohan tuo Taistelulähetit 1917 mistään kotoisin? Dunkirk, vaikkakin eri tekijän, oli sellainen leffa, mistä en saanut oikein mitään irti. Joku syvempi message siinä varmaan oli, mutta ei välittynyt minulle. Nolanin Interstellar oli taas 10/10 minulle. Noh, se Nolanista. Peter Jacksonin They Shall Not Grow old oli suorastaan hätkähdyttävää kamaa siinä mielessä miten I maailmansota heräsi henkiin tässä dokumentissa ja muutenkin olen ihan mielissäni, että myös tuo ensimmäinen maailmanpalo näyttäytyy uusissa elokuvatuotannoissa. Juonen ja trailerin perusteella "1917" vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta.

 

[finnjewel]

Katsoin viikonloppuna Coenin veljesten kuuluisan elokuvan "No Country for Old Men". Alusta loppuun; ensi kertaa siinä mielessä, että jostain syystä olen aikaisemmin joutunut aloittamaan aina keskeltä ja lopettamaan ennen lopputekstejä.
Vaikutuksenhan tuo teki jo pätkinä, mutta leffahan on sairaan hyvä, menee heittämällä omaan TOP-kymppiin.

 

[Tifosi]

Tässä kun on ollut puhetta Jack Nicholsonista ja näyttelijöistä jotka muuntuvat täysin eri rooleihinsa niin Screen Actors Guild -gaalassa kunnioitettiin Robert De Niron uraa.

Olen enemmänkin De Niron elokuvien suuren suuri ihailija mutten mitenkään suuresti itse miehen. Mielestäni hän on suurimmassa osassa elokuviaan se sama ärtyilevä kurtustelija(tietenkin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta).

Ja onhan tuo lista elokuvista jotka DiCaprio kanssaitalialaisestaan luettelee aika saatanan kova lista.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=QWYCtbho-vY

 

[SergeiK]

Tulipa katsottua viikonloppuna kaksi elokuvaa isolta ruudulta - Veitset Esiin ja Jojo Rabbit. En tiennyt kummastakaan juuri mitään joten katsomuskokemus oli varsin neitseellinen. En edes katsonut trailereita kummastakaan elokuvasta ennen teatteriin astumista.

Veitset esiin oli viihdyttävä Poirot-murhamysteeri-pastissi. Hyvin tehty ja hyvät näyttelijät paitsi Daniel Craig ei vaan oikein toiminut. Hyvää hyvintehtyä ajanvietettä, mutta kuitenkin aika yhdentekevää joka ei jättänyt suuria muistijälkiä.

Jojo Rabbitt oli katselukokemuksena aika leukojapudottava. En ollut kuullutkaan tästä uusseelantilaisohjaajasta mutta pakko varmaan katsoa miehen Thor elokuva. Pidin elokuvasta paljon. Natseille nauraminen ei minun sukupolvelleni ole mikään uusi juttu kun junnuna katsoin Maanalaista Armeijaa joten sen arvosteluissa esiintyvä shokkiarvo ei itsessään ollut mitään, mutta modernin musiikin käyttö yhdistettynä aitoon kuvamateriaaliin oli aika päräyttävää.

Elokuva soljui kauniista kuvista ja hauskoista vitseistä traagiseen silmänräpäyksessä. Elokuva oli korni, mutta vakava.

Lisäksi näyttelijät olivat aivan loistavia. Lapsinäyttelijöistä Roman Griffin Davis oli söpömpi versio Peltirummun Oskarista ja tämän kaveria esittävä Archie Yates varasti ruudun jokaisessa kohtauksessa. Lisäksi Sam Rockwell on vaan niin saatanan kova näyttelijä ja tässä vetää eräänlaisen Hubert Gruber-hahmon.

En ole nähnyt Jokeria enkä 1917:taa mutta Jo Jo Rabbit oli Once Upon Time In Hollywoodin ohella vuoden paras leffa.

 

[El Gordo]

Aloitan tämän viestin huokauksella. HUOH. Olen tässä viimeiset kaksi viikkoa yrittänyt perustella tyttöystävälle, minkä takia Bad Boyz 3 ei voi olla hyvä elokuva. Trailleri, arviot ja reboot muutama mainitakseni ei mikään viittaa, että elokuva voi olla hyvä. Muutama aikasemminkin kirjoitti elokuvan olevan huono. No IMDB ja Rotten Tomatoes on kääntynyt minua vastaan. IMDB on 7,4 joka on hävyttömän korkea. Se on sama kuin John Wickillä, joka on modernien toimintaleffojen masterpiece. No IMDB on mitä, mutta Rotten Tomatoesilla on audience score 97% ja kriitikoiden 75%. Tilanne on eskaloitunut nyt siihen, että minun pitää mennä katsomaan tämä leffa perjantaina vain osoittaakseni olevani oikeessa.

Elokuva on muuten menestynyt niin hyvin, että Bad Boys 4 on tulossa. Samalta studiolta tulee myös National Treasure 3. Kuka helvetti toivoo näkensä sen ja miksi se tehdään??????!!?!?!?!??!?!!?!!?!??!

Ei helvetti tätä maailmaa. Kuinka kauan tämän Hollywoodin aina entistä huonompien jatko-osien ja uudelleenlämmityksien annetaan jatkua? Koska yleisö herää vaatimaan uusia ideoita ja laadukkaampaa tekemistä? No ei vissiin ole tapahtumassa.

 

[Vintsukka]

Jojo Rabbitt oli katselukokemuksena aika leukojapudottava. En ollut kuullutkaan tästä uusseelantilaisohjaajasta mutta pakko varmaan katsoa miehen Thor elokuva.

Suosittelen myös etsimään käsiisi miehen kaksi Thoria edeltänyttä leffaa, What We Do in the Shadows ja Hunt for the Wilderpeople. Loistavia komedioita molemmat.

 

[Shardik]

Ei helvetti tätä maailmaa. Kuinka kauan tämän Hollywoodin aina entistä huonompien jatko-osien ja uudelleenlämmityksien annetaan jatkua? Koska yleisö herää vaatimaan uusia ideoita ja laadukkaampaa tekemistä? No ei vissiin ole tapahtumassa.

Itse koin tämän herätyksen käytyäni katsomassa uusimman Star Warsin. Ihan jees Star Warsiksi, mutta eipä sarjan yhdeksäs osa hirveesti tuonut uutta pöytään. Sama menestysresepti kuin aiemminkin. Tuntuu miltei kaikki nykyajan menestyselokuvat olevan jatko-osia, rebootteja, remakeja tai osa MCU:ta/DCU:ta jne. Leijonakuninkaita, Avengerssia, Dumboa, Fast&Furiousia, Jumanjia, Star Trekia, Terminaattoria, Frozenia, Toy Storya, Ramboa, Aladdinia, Pokemonia, Godzillaa, Itiä jne. Harvoin näistä mikään on erityisen hyvä (ehkä Jokerin voi laskea tällaiseksi), mutta yleisö saa juuri tarvittavan määrän laatua, etenkin silmäkarkkia, nostalgiaa ja onelinereita, että käy katsomassa seuraavankin leffan.

Viime vuoden eniten tuottaneiden leffojen top10:ssä kaikki kuuluvat yllä mainittuun kategoriaan, paitsi Joker on siinä rajoilla. Toki standalone-elokuva ja laadukas sellainen pohjautuen kuitenkin Batmanin maailmaan. Top 20:sta löytyy lisäksi Us ja Once Upon a Time in Hollywood, mutta siinäpä se.

Teinkin tässä uuden vuoden lupauksen käydä leffassa tukemassa hyvältä vaikuttavia originaaleja tuotantoja. Jojo Rabbit jo koettuna, hyvä oli. 1917 ja Parasite lähiaikoina listalla. Samalla vähennän massatuotettua viihdettä. No, marvelit käyn varmaan yhä katsomassa. Pitäähän sitä ihmisellä jotain paheita olla.

 

[Buster]

Ei helvetti tätä maailmaa. Kuinka kauan tämän Hollywoodin aina entistä huonompien jatko-osien ja uudelleenlämmityksien annetaan jatkua? Koska yleisö herää vaatimaan uusia ideoita ja laadukkaampaa tekemistä? No ei vissiin ole tapahtumassa.

Asia taitaa valitettavasti olla niin, että suuri yleisö on laiskaa ja yleisesti elokuvista tietämätöntä markkinointikoneiston ohjailtavissa olevaa massaa, jotka käyvät elokuvissa muutaman kerran vuodessa ja elokuvan katsominen on heille samanlaista kertakäyttökamaa kuin tilaisi hampurilaisen.

Kun ei tiedetä ja jakseta, niin valitaan elokuva joka on ollut mediassa esillä ja josta koneisto on mahdollisesti jauhanut ilmiön, tai joka on jollain lailla tuttu (tunnettu IP), tai jossa on edes tunnistettav(i)a tähtinäyttelijöitä. Ohjaajien nimethän ovat yleensä heille pääosin tuntemattomia ja yhdentekeviä, vaikka Spielbergit ja muut toki tiedetäänkin. Tiettävästi myös ainakin Ameriiikassa porukka katselee, mikä leffa on lipputulojen tai arvioitujen sellaisten kärjessä ja mennään katsomaan se. Vaikka periaatteessa nuo arvioitujen lipputulojen tiedot saattavat olla lähtöisin studiolta itseltään (ainakin joskus 90-luvulla näin oli), jolloin niitä voitaisiin paisutella markkinointikikkana.

Toki edelleen ainakin Suomessa varmaankin suurin vaikute on vanha kunnon puskaradio, kunhan elokuva vain pyörii niin kauan, että sana ehtii levitä. Tietysti sitä haluaisi uskoa, että yleisö tunnistaa hienon elokuvan sen nähdessään, mutta ei se ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun on hienoista elokuvista poistuessa saanut kuunnella heti aulassa, kuinka paska ja tylsä elokuva oli kyseessä. No toisaalta mielipiteistä ei oikein voi väitellä, ainakaan tuolta pohjalta. Mutta tietyllä tavalla maku ja perspektiivi erilaisia elokuvia kohtaan on vain tavallaan kehitettävä ja se ehkä lähtee uteliaisuudesta, mitä kaikkea elokuva voi olla ja tarjota. Edelleen elää myös vanha mentaliteetti erityisesti kotimaisen elokuvan parissa, että jos elokuva sai alhaiset tähdet arvostelussa, niin senhän on pakko olla hyvä.

Mutta ainakin Yhdysvalloissa tuo kulttuuri on niin keskittynyt tuohon avausviikonloppuun, jolloin siellä elokuva tekee valtaosan bisneksestään, joten siksi taas vastaavasti studiot lukevat noita avausviikonlopun tuloja kuin Raamattua ja ne vaikuttavat merkittävästi heidän päätöksiinsä tehdä lisää samaa kuin mitä on kärjessä.

Sellainen teoria on noista avausviikonlopuistakin joskus esitetty, että nuoremmilla ihmisillä ja teineillä on suuremman vapaa-aikansa turvin helpompaa olla elokuvayleisössä heti avausviikonloppuna. Ja kun valtaosa heistä on luultavasti katsomassa jotain ei kaikkein kypsempää elokuvaa, niin se sitten johtaa studiot tuuttamaan ulos lisää sitä samaa. Toki kyseiset ihmiset ovat myös niitä aktiivisimpia elokuvakävijöitä, joten sekin auttaa. Ja kai siellä Yhdysvalloissa edelleen ikärajatkin on sotkemassa mukana. On pakko ujuttaa elokuviin yksittäinen kirosana, jolla ikärajaksi saadaan pg-13, koska muuten paikalliset teinit eivät sitä menisi katsomaan "lastenelokuvana". Väkivaltaahan noissa saa tietyssä mielessä olla miten paljon vaan kun se on oikein tehty ja vaikutuksiin jne. ei keskitytä tai sitä ei esitetä graafisena. Paljaaseen tissiin kuitenkin jos koskee, niin onkohan se joku automaattinen nc-17. En ole satavarma, mutta jos se on avioliiton ulkopuolista tai pettämistä, niin on aina vain todennäköisempää. Työntöjenkin määrä vaikuttaa tuleeko ikärajaksi R vai NC-17. Ennen 90-lukua nc-17 ei ollut olemassa, vaan R-ikärajan jälkeen tuli vain x, mikä on sama kuin pornoelokuvilla ja merkitsi lähes varmaa kuolemaa lippuluukuilla. Näistä ikärajoista ja vaatimuksista on monia loistavia tarinoita.

Nykyelokuvien ongelma on myös paisuneet budjetit. 150 - 200 miljoonan dollarin budjetit on arkipäivää ja isot studioelokuvat eivät ole kenties koskaan olleet yhtä kalliita kautta linjan. Esimerkiksi Star Wars Pimeän uhka - joka vei koko cgi-alaa kirjaimellisesti eteenpäin - maksoi 115 miljoonaa dollaria vuonna 1999.

Ja kun kustannukset on suuret, megaelokuvien on tavoitettava mahdollisimman iso katsojakunta. Se tarkoittaa, että on sanottava mahdollisimman vähän, kun on miellytettävä mahdollisimman monia ja tarina ei saa koskaan täydellisesti sulkeutua, koska arvokkain asia joka studiolla voi olla on franchise. Jatko-osa on yleisesti tilipäivä kaikille mukana oleville ja osin siksi nykyään saadaan niin hyvällä prosentilla samat avainnimet takaisin. Toki jatko-osa/franchise-elokuva voi olla myös mahtava, mutta useimmiten näitä mekaanisia ja sieluttomia "komiteatuotoksia" ei juuri erota toisistaan, kun kaikissa on ruudun täydeltä isoa cgi-toimintaa, hauskoja one-linereita ja hengetöntä, eksposition täyteistä dialogia.

9/11 vaikutuksesta puhutaan usein monien medioiden kohdalla ja sitä vielä seurasivat sodat Lähi-Idässä, lama (johti riskien vähentymiseen studioiden keskuudessa, jotka myös ovat fuusioituneet isoiksi jättimäisiksi mediayhtiöiksi), poliisien väkivalta vähemmistöjä vastaan, isojen yhtiöiden ja hallitusten väärinkäytökset ja veronkierto. Siinä missä vielä 90-luvulla katsojat oli tottuneet haastaviin, tummempiin elokuviin, jotka haastoivat heitä katsojina ja ihmisinä, niin nykyään elokuviin mennään kasvavissa määrin enemmän vain rauhoittumaan ja rentoutumaan, pakenemaan todellisuutta. Katsoja haluaa tiettyä tunnetta ja menee katsomaan elokuvan, jonka tietää tarjoavan juuri sen tietyn tunteen. Ennalta-arvattavuudesta on tullut tietyllä tapaa jopa myyntivaltti.

Yksi tekijä on myös Kiinan aukeaminen Hollywoodille, mikä on saanut studiot keskittymään entistä enemmän materiaaliin, joka sopii maailmanlaajuiselle yleisölle, mikä jälleen johtaa näyttäviin, mutta suurpiirteisiin ja mekaanisiin elokuviin vailla vivahteita tai sielua. Ennen kuin Kiinan maailman suurin markkina-alue aukesi ja säätely löystyi, niin Hollywoodin ykkösalue oli Pohjois-Amerikka ja Eurooppa oli bonus. Elokuvat tehtiin siis vain P-Amerikan katsojat mielessä. Viime vuosilta löytyy lukemattomia elokuvia, jotka ovat menestyneet Yhdysvalloissa niin ja näin, mutta jyränneet ulkomailla. Ulkomuistista xXx 3 ja se tienasi boxofficemojon mukaan Pohjois-Amerikassa lippuluukuilla vain 44 miljoonaa, mutta ulkomailla 301 miljoonaa ja näistä Kiinasta yksin 164 miljoonaa.

Ja tietysti franchisien ongelma tai vaikutus erilaisiin elokuviin on myös se, että franchise-elokuviin kiinnitetään lahjakkaita tekijöitä useiksi vuosiksi eteenpäin. Heille ei jää hirveästi aikaa, mahdollisuuksia, energiaa tehdä muuta. Ja sitten voi myös väitellä, että millä tavoin komiteajohtoiset franchise-elokuvat kahlitsevat tekijöidensä luovuutta ja ääntä.

Skeptisen Andrew Kevin Walkerin sanoin suurinpiirtein: "Olette onnekkaita, että teillä on eliniän verran hienoja elokuvia takanapäin, koska teillä ei ole eliniän vertaa hienoja elokuvia edessäpäin".

Toisaalta näitä samoja keskusteluja on käyty eri vaiheissa läpi elokuvien historian ja ainakin tähän saakka on aina jossain kohtaa löytynyt uusi elokuvantekijöiden sukupolvi, tai edes lyhyt vaihe, joka on tarjonnut lukuisia loistavia elokuvia. Sitä seuraavaa odotellessa.

 

[Tjapalala]

Onko kukaan muuten nähnyt Tohtori Dolittleä? Budjetti oli 175 miljoonaa ja tuottoa on 58 miljoonaa. Se on aika kepeät yli 100 miljoonaa tappiota tällä hetkellä. Vertailuksi pahasti flopannu Cats on ”vain” 30 miljoonaa tappiolla. Hauska yksityiskohta on että vuoden 1967 Tohtori Dolittle elokuva on tehnyt nykyrahaan muunnettuna 83€ miljoonaa tappiota. Kannattavia elokuvia.

 

[Manazeri]

Aloitan tämän viestin huokauksella. HUOH. Olen tässä viimeiset kaksi viikkoa yrittänyt perustella tyttöystävälle, minkä takia Bad Boyz 3 ei voi olla hyvä elokuva. Trailleri, arviot ja reboot muutama mainitakseni ei mikään viittaa, että elokuva voi olla hyvä. Muutama aikasemminkin kirjoitti elokuvan olevan huono. No IMDB ja Rotten Tomatoes on kääntynyt minua vastaan. IMDB on 7,4 joka on hävyttömän korkea. Se on sama kuin John Wickillä, joka on modernien toimintaleffojen masterpiece. No IMDB on mitä, mutta Rotten Tomatoesilla on audience score 97% ja kriitikoiden 75%. Tilanne on eskaloitunut nyt siihen, että minun pitää mennä katsomaan tämä leffa perjantaina vain osoittaakseni olevani oikeessa.

Elokuva on muuten menestynyt niin hyvin, että Bad Boys 4 on tulossa. Samalta studiolta tulee myös National Treasure 3. Kuka helvetti toivoo näkensä sen ja miksi se tehdään??????!!?!?!?!??!?!!?!!?!??!

Kaksi ensimmäistä Bad Boysia oli oman lapsuuteni ja nuoruuteni kovimpia leffoja. Tuli noi katsottua uudestaan nyt vanhemmalla iällä kun tuo kolmonenkin on teatterissa. Ja eihän ne hyviä elokuvia ole alkuunkaan. Viihdyttäviä kyllä, varsinkin kakkonen ja se kai molempien elokuvien tarkoitus on ollutkin.

Kolmosta olen odottanut pitkään ja jossain vaiheessa luovuin jo toivosta. Olin kyllä iloinen kun tuon kolmosen tuleminen julkaistiin. Odotukset ei toki ole korkealla tuota kohtaan. Michael Bayn elokuvan toinen jatko-osa ja vielä tammikuu-julkaisu ei lupaile mitään timanttia, ja trailerikin vahvisti tätä ennakkoluuloa.

No nuo arvostelut ovatkin sitten olleet yllättävän hyviä ja se on varmasti yllättänyt jokaisen. Menen itse huomenna katsomaan elokuvan ja odotukset ovat nousseet hyvin korkealle. Toki Bay ei ole mukana tässä elokuvassa ja käsikirjoitustiimistäkin löytyy ihan osaavaa porukkaa, tuo varmasti selittää jo osin elokuvan menestystä. Elokuvahan on rikkonut jo jotain boxoffice-ennätyksiä, joten tuo nelososakin on ollut helppo laittaa tuotantoon.

Olen ennenkin tämän täällä maininnut, mutta Rotten Tomatoes on semmoinen sivusto, ettei sieltä kannata juuri mitään katsoa. Ehkä sitten viimeisimpänä paikkana käydä tsekkaamassa miten on linjassa muiden kanssa. Itselle ainakin tuo Metacritic kertoo paljon enemmän. Ja sieltäkin pystyy oivasti löytämään ne kriitikot joita itse arvostaa ja myös ne joiden mielipiteet ovat yleisesti olleet linjassa omieni kanssa. Toki Bad Boys for Lifen Metacritic score 59 ei ole edes tasolla 'hyvä', mutta mielestäni tarpeeksi korkea tällaiselle elokuvalle.


National Treasure 3 on taas käytännössä ollut täysin selvä elokuva mikä olisi pitänyt jo tehdä. Tuo kakkososa jäi semmoiseen kohtaan, että kolmososa oli selviö. Syystä tai toisesta tätä ei ole koskaan tehty. Tämä elokuvasarja menee samaan kastiin Bad Boysien kanssa: hyvää viihdettä ja sellaiseksi se on tarkoitettukkin.

 

[Buster]

Tuossa aiemmin puhuttiin näyttelijöistä ja spesifisti tietyistä näyttelijöistä, niin ehkä tämä viesti sivuaa sitä jollain tapaa.

Haluaisin ehdottomasti ymmärtää näyttelyä paremmin, mutta mikään kirja ei ole sitä toistaiseksi oikein avannut käytännössä. Osaan vain lähinnä tuntea, jos jokin toimii tai ei ja siinä se. Kun skaala arvostella näyttelysuorituksia on tällainen, niin on aika hankala yrittää keskustella näyttelijöistä ja vaikka Oscar-sesongilla paremmuudesta. Tällöin huomio alkaa yleensä kiinnittyä jonkinlaisiin konkreettisiin ja havaittavissa oleviin asioihin: suoritus on ollut jollain tapaa näyttävä, se on saattanut olla epätyypillinen rooli näyttelijälle, tai rooli on ollut tärkeä, vakava ja ajankohtainen. Ehkä näyttelijä on pudottanut painoa, eli hän on selkeästi työskennellyt kovaa. Tai ehkä hänellä on vain ollut vakuuttava tekonenä.

Yritä siinä päättää kuka on paras, kun näyttely on niin näkymätön prosessi, josta näkyy vain lopputulos. Ja lisäksi lopputulos näyttelyssä riippuu todella paljon materiaalista ja elokuvan toteutuksesta (ohjaus, leikkaus, kuvaus, puvustus, meikkaus, muut näyttelijät jne.). Jos näyttelijä vaikuttaa paskalta jossain elokuvassa, niin tietyllä tapaa se ei välttämättä ole hänen syytään - tai siis ainakaan yksin hänen. Roolitus, tuottajat ja ohjaaja ansaitsisivat ainakin myös raippaa.

Ehkä näyttelyä ja prosessia voisi ymmärtää paremmin, jos olisi mahdollisuus seurata näyttelijän työskentelyä kuvauksissa ja nähdä kuinka vaativaa se ympäristö on. Olen myös lukenut, että näyttelyn vaikeutta auttaisi ymmärtämään, kun kuvaa itseään yrittäen näytellä jotain kohtausta jonkin kanssa (hehe). Siinä huomaa kuinka pirun vaikeaa on näyttää luonnolliselta ja läsnä olevalta kameran edessä. Se on jokaisen näyttelijän perustaito, mikä on kuitenkin vaikea saavuttaa. Sitä ei pystyisi edes näyttelemään itseään luontevasti kameran edessä kuvauspaikalla ihmisten ja valojen keskipisteenä. Ja siihen vielä lyödään täydellinen kehon ja tunteiden hallinta, sekä emotionaalinen raakuus.

Kameran edessä näytellessä silmät ovat tärkein asia tunteiden välittämiseen, mikä on merkittävin tapa, millä elokuvanäyttely eroaa teatterista, jossa on näyteltävä koko olemuksella ja äänellä - kielellä, pausseilla. Elokuvissa on kyse silmistä ja kamera huomaa jokaisen pienen yksityiskohdan, mikä välittyy kaikille katsojille suurennettuna isolla kankaalla lähikuvassa (Brando puhui mm. tästä elämänkerrassaan). Vähemmän on enemmän ja varmin tapa ylinäytellä on yrittää näytellä koko naamallaan, joskin komediaan se sopii draamaa paremmin. Yleisesti silmät hoitavat homman, hallitse ne ja muu seuraa perässä. Kenties osin siksi niin moni malli voi siirtyä elokuvanäyttelemiseen helpon oloisesti.

Valtaosalla näyttelijöistä on kasvoissaan ja tarkemmin erityisesti silmissään jonkinlainen dominoiva ominaisuus tai piirre, joka osin sanelee millaisiin rooleihin heidät saattaa olla ideaaleinta roolittaa. Robert De Niro huokuu aina jonkinlaista kovuutta, katumaisuutta ja hänen terävä tuijotuksensa tuntuu voivan luoda reiän seinään. Jennifer Connellyn silmät viestivät tragediaa ja alakuloa. Amanda Seyfried huokuu haavoittuvuutta ja viattomuutta. Ewan McGregorin silmät ovat edelleen poikamaiset, vaikka naama muuten näyttää 40-vuotiaalta. Clint Eastwoodin siristelevät silmät luovat vaikutuksen juuri sellaisesta hahmosta, kuin hänen parhaat roolinsa ovat olleet. Kova kaveri, joka ei päästä ihmisiä helposti lähelleen ja silmät viestivät sellaista sisäistä paloa, päättäväisyyttä. Silmät ovat ikkuna sieluun ja jollain tapaa ne tuntuisivat sanelevan näyttelijän persoonaa, tai sitä millaisena se persoona välittyy ruudulta.

Ylipäänsä kun puhutaan elokuvatähdistä, niin he eivät ole "tähtiä" ylivertaisten näyttelytaitojen vuoksi, vaan heissä on jonkin kiehtovaa. Pauline Kael puhui aikanaan, miten "kauneus on näyttelijälle korvaamaton ominaisuus, koska se mahdollistaa heille suuremman repertuaarin ja enemmän tapoja ilmaista itseään. Kauneus on näyttelijälle valtava etu, koska tällöin me rakastamme katsoa heitä". Tätä voisi ehkä laajentaa, että elokuvatähti säteilee jotain yksittäistä puoleensa vetävää tai kiehtovaa ominaisuutta, joka jollain tapaa vangitsee mielenkiintomme.

Todelliset erilaisiin rooleihin katoavat kameleonttinäyttelijät ovat harvassa ja ehkei heihin sen vuoksi kiinnitä huomiota. Ehkä se on sama homma kuin vaikka leikkauksessa, paras leikkaus on näkymätöntä ja tällöin sitä ei harjaantumaton silmä näe (minä en... sitäkään). Useimmiten nämä todelliset kameleontit lienevät niitä pienempiä rooleja vetäviä näyttelijöitä, joilla ei perinteistä tähtivoimaa löydy ja ehkä se auttaa. En tiedä.

 

[Tifosi]

Todelliset erilaisiin rooleihin katoavat kameleonttinäyttelijät ovat harvassa ja ehkei heihin sen vuoksi kiinnitä huomiota. Ehkä se on sama homma kuin vaikka leikkauksessa, paras leikkaus on näkymätöntä ja tällöin sitä ei harjaantumaton silmä näe (minä en... sitäkään). Useimmiten nämä todelliset kameleontit lienevät niitä pienempiä rooleja vetäviä näyttelijöitä, joilla ei perinteistä tähtivoimaa löydy ja ehkä se auttaa. En tiedä.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=TzyraAp3jaY&list=LL3meZlqsv75EOQkCGxlsPXg&index=21&t=28s

Olen hyvien mainosten vietävissä ja Masterclass tekee ihan perkeleen hyviä trailereita kursseilleen joten olen hankkinut kyseisen sivuston vuodeksi käyttööni(pirun kallis). Scorsesen hyvin ylimalkaisessa kurssissa hän puhuu näyttelijöiden ohjaamisesta kuten leikkauksestakin ja mitään yhtä totuutta ei tunnu olevan kummassakaan kategoriassa että minkä hän laskee "oikeaksi tavaksi" toimia elokuvan onnistumisen eteen.

Cinefix on myös täydellinen youtube-kanava pintapuoliseen elokuvaopiskeluun joiden laadukkaissa videoissa saa nauttia heidän elokuvaosaamisestaan ja tietämyksestään.

Tässä hyvä esimerkki näyttelytyöstä:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=9wLYO8iY1fM

 

[Buster]

Olen hyvien mainosten vietävissä ja Masterclass tekee ihan perkeleen hyviä trailereita kursseilleen joten olen hankkinut kyseisen sivuston vuodeksi käyttööni(pirun kallis). Scorsesen hyvin ylimalkaisessa kurssissa hän puhuu näyttelijöiden ohjaamisesta kuten leikkauksestakin ja mitään yhtä totuutta ei tunnu olevan kummassakaan kategoriassa että minkä hän laskee "oikeaksi tavaksi" toimia elokuvan onnistumisen eteen.

Tuo vaikuttaa ihan kiinnostavalta (kuten Leibovitzit ja Herzogitkin), kun joskus löytää aikaa. Samoin Cinefix-kanavakin on tilattu monien muiden ohella, mutta aika. Mun on pitänyt jo jonkin aikaa katsella elokuviakin frame by frame ja löytyy oppikirja, jossa käsitellään elokuvan eri osa-alueita ja tarjotaan elokuvakohtaisia esimerkkejä, missä vaikka tietynlaista musiikin käyttöä ja vaikutuksia voi tarkastella ja arvioida. Mutta vetäisin sen kirjan vain iltalukemisena, jolloin en saanut samanlaista syvempää ymmärtämystä, kun en pysähtynyt katselemaan ja pohtimaan noita elokuvaesimerkkejä - aina joku leffa per. kappale löytyi kuitenkin hyllystä.

Se on totta, että elokuvantekoon pätee varmastikin kaikilla osa-alueilla se, ettei mihinkään lopulta ole sääntöjä. Kaikki elokuvasta havaittavissa oleva on ilmaisua, jolle on tarkoituksensa ja joka on sellaista kuin se on syystä. Mutta silti tavallaan ensin ne "oikeat" säännöt ja "oikea" muoto on hallittava, että niitä sääntöjä voi ja osaa sopivissa määrin rikkoa - tai niiden rikkomista osaa arvostaa katsojana. On totta, että ainoa asia, mikä merkitsee on lopputulos ja toimiiko se. Mikään sääntö ei ole kiveen hakattu, edes se kultainen sääntö, jonka rikkomista Tarantino käyttää Kunniattomien paskiaisten avauskohtauksessa ilmaisun keinona niillä paikoin kun Landa kaivaa piippunsa esiin.

Sitten taas liikkuvasta otoksesta vissiin leikataan - tai pitäisi leikata - harvoin muuhun kuin toiseen liikkuvaan otokseen, koska liikkuvan jälkeen pysähtynyt otos saattaisi tuntua kömpelöltä. Yksi keino leikata liikkuvasta staattiseen otokseen olisi odottaa otoksessa, että kamera on lopettanut liikkeensä. Se on varmaankin periaatteessa jonkinlainen "sääntö", tai ainakin hyvä tapa. Mutta sitä rikotaan jatkuvasti ja joskus se vaikuttaa kömpelöltä, joskus sitä ei huomaa. Loppukädessä senkin rikkominen tai rikkomatta jättäminen lienee keino hallita elokuvan ja kohtauksen virtausta ja fiilistä. Toki leikkauksessa tekninen puhtaus ei ole tärkeysjärjestyksessä myöskään ensimmäisenä, sekin on hyvä muistaa.

 

[Jupe]

Kaikki elokuvasta havaittavissa oleva on ilmaisua, jolle on tarkoituksensa ja joka on sellaista kuin se on syystä.

Otan aasinsillan yllä olevasta ja nimimerkistä.

Voisin suositella tässä useita eri lyhäreitä ja koko pitkiä Buster Keatonilta, mutta kun ollaan lätkäpalstalla missä varmasti paljon väkeä joka ei tiedä edes koko henkilöä niin katsokaan YLE Areenasta Suuri Buster.

Suuri Buster

Dokumenttielokuva mykän elokuvan suuresta mestarista Buster Keatonista. Mukana ihailuaan osoittamassa ovat muun muassa Quentin Tarantino, Werner Herzog, Mel Brooks, 104-vuotias Norman Lloyd ja Jackassin Johnny Knoxville. Ohjaus Peter Bogdanovich. (The Great Buster: A Celebration, USA 2018)

areena.yle.fi

Buster Keatonin ansiot pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille elokuvien ystäville, ja jos ei ole niin tuo dokkari summaa hienosti saavutukset ja päästää ääneen mm Tarantinon, Mel Brooksin ja jopa Johnny Knoxvillen. Katsokaa tuo sillä ajatuksella ettei ollut tietokonetrikkejä, eikä myös edes stunt-miehiä Busterin elokuvissa, koska se oli loukkaus hänen osaamista kohtaan käyttää sellaista. Buster pakotettiin käyttämään stunttia vasta kuolemansairaana viimeisessä elokuvassaan. TJEU trikit kuten kaatuva talon seinä, vauhdissa liikkuvaan autoon, junatrikit jne. Elokuvaa parhaimmillaan ja tehty noin sata vuotta sitten.

Elokuva taidemuotona menetti paljon kun näyttelijöiden ääni tuli mukaan, siihen loppui Chaplinin, Keatonin ja Lloydin kultakausi. Mikä ehkä ei heti tule mieleen mutta vauhdikkaan mykkäelokuvan syrjäytti piirretyt ja varhaisten piirrettyjen tekijät ovat kertoneet ottaneensa mallia kohellukseen juuri edellämainitulta suunnalta.

Viimeksi pari viikkoa sitten katseltiin muksujen kanssa näitä youtubesta, ei mikään yllätys että toimii niin aikuiselle kuin 4-8 vuotiaille laadukas fyysinen komedia missä ei turhaa dialogia.

 

[Tifosi]

Elokuva taidemuotona menetti paljon kun näyttelijöiden ääni tuli mukaan, siihen loppui Chaplinin, Keatonin ja Lloydin kultakausi. Mikä ehkä ei heti tule mieleen mutta vauhdikkaan mykkäelokuvan syrjäytti piirretyt ja varhaisten piirrettyjen tekijät ovat kertoneet ottaneensa mallia kohelluskeen juuri edellämainitulta suunnalta.

Looney tunes otti kantaa aiheeseen piirretyissään useasti että miten vanhan liiton äijät valitti ettei pysty kilpailemaan kun nää veijarit ei väsy koskaan:D

 

[hablaa]

Nicolas Cagesta on ollut puhetta täällä - ollaan näyttelijästä mitä mieltä hyvänsä, siitä voidaan varmaan kaikki olla samaa mieltä, että nykyään tekee lähes poikkeuksetta paskaa.

Mutta nyt omalle katselulistalle sattui elokuva, joka yllättäen ei ollutkaan paskaa vaikka Cage pääosassa (tai ainakin eniten niminäyttelijänä) onkin, eli "Color Out of Space". Perustuu HP Lovecraftin samannimiseen novelliin - erittäin löyhästi, mutta ei 1:1-adaptaatio toimisikaan millään tavalla.

Tuohan oli oikein mukava elokuva. Vaikka lähdemateriaalia hyödynnetäänkin aika viitteellisesti ("inspired by" lienee hyvä määritelmä), niin tunnelma on hyvinkin Lovecraftia, ja pikkuisen body horroriakin on saatu mukaan. Selkeästi pienellä budjetilla mennään, mutta ei jokainen elokuva tarvitse megalomaanisia efektejä tai miljoonaa eri kuvauspaikkaa - koko elokuva sijoittuu melkein täysin yhdelle maatilalle. Pienen budjetin kauhun ystäville.

Niin ja naapurin vanhaa hippiä esittää Tommy Chong, siitä plussaa.

 

[Tarinankertoja]

Elokuva taidemuotona menetti paljon kun näyttelijöiden ääni tuli mukaan, siihen loppui Chaplinin

No ei kylläkään Chaplinin, sillä parit mestariteokset pukkasi tulla viälä äänielokuvissakin

 

[Linc]

Pientä taukoa sarjoista viime aikoina joten on tullut hieman elokuvia katsastettua normaalia enemmän.

At Eternity's Gate (Viaplay). Willem Dafoe oli tästä Oscar-ehdokkaana viime vuonna, harmi että elokuva vain oli aika heikko. Alle kahden tunnin kesto ja silti joutui muutamaan otteeseen katsomaan paljonkos tätä olikaan vielä jäljellä. Taisi olla hieman liian "artsy" omaan makuun. Leffalle 1,5/5 , Dafoe nostaa sitä puolikkaalla.

The Big Sick (Netflix). Ehkäpä paras romcom jonka olen koskaan nähnyt. Sopivasti hauska, tunteikas ja genrestään poiketen originaali. Näyttelijäsuoritukset olivat todella hyviä, varsinkin Holly Hunter ja Kumail Nanjiani. Elokuvana 3,5/5, genreen mukautettuna 4,5/5.

Brawl in Cell Block 99 (Netflix). Vince Vaughnin tähdittämä vankilaleffa, odotukset eivät olleet korkealla joten pääsi yllättämään. Erittäin brutaali, hyvin ohjattu hieman yliampuva teos. Tämä kuvaa elokuvaa todella hyvin: "Understand this is a pulp movie through and through, very much along the lines of "Death Wish" style movies from the 70s and 80s. Don't be surprised by the over the top gore and violence and practical FX that look extremely dated.". Paras Vaughnin suoritus jonka olen nähnyt. Tykkäsin todella paljon, niin paljon että katsoin S. Craig Zahlerin uusimman teoksen heti seuraavana päivänä, siitä lisää alla. 4/5

Dragged Across Concrete (Viaplay). S. Craig Zahlerin uusin tekele, pääosassa tällä kertaa Vince Vaughnin lisäksi Mel Gibson. Ohjaajan kädenjälki elokuvassa tuntuu, vaikkakin edeltävään verrattuna on tämä paljon hidastempoisempi. Pituudesta (2,5h) olisi voinut leikata ehkä 15-20 minuuttia pois, muuten ei juurikaan valittamista. Hyvä elokuva. 3,5/5

Seven Psychopaths (Viaplay). Musta komedia Martin McDonaghilta nimekkäillä näyttelijöillä Colin Farrellin, Woody Harrelsonin ja Christopher Walkenin johdolla. Kyllähän tuon kerran katsoi, saman ohjaajan aikaisempi tekele In Bruges oli todella paljon parempi. 2,5/5.

Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (Viaplay). Martin McDonaghin uusin parin vuoden takaa. Loistava draama kaikkiaan, ei ihme että Frances McDormand palkittiin Oscarilla parhaasta naispääosasta ja Sam Rockwell parhaasta miessivuosasta. Paras elokuva jonka olen tänä vuonna nähnyt. 4,5/5

Sunnuntaina katsastamaan tuo paljon ylistystä saanut 1917.

 

[SilentMan]

No ei kylläkään Chaplinin, sillä parit mestariteokset pukkasi tulla viälä äänielokuvissakin

Chaplinin etuna oli harva elokuvien valmistumistahti, toisin kuin Lloydilla tai täysin studion jyräämäksi joutuneella Keatonilla. Toisaalta ääni loi mm. John Fordin ja Frank Capran, joiden mykkäelokuvaurilta ei juuri mestariteoksia löydy.

 

[Decimal]

Onkohan tuo Taistelulähetit 1917 mistään kotoisin? Dunkirk, vaikkakin eri tekijän, oli sellainen leffa, mistä en saanut oikein mitään irti. Joku syvempi message siinä varmaan oli, mutta ei välittynyt minulle. Nolanin Interstellar oli taas 10/10 minulle.

1917 oli ainakin minulle paras elokuvateatteri-kokemus sitten 3D Avatarin. Ehdottomasti leffa joka kannattaa käydä katsomassa isolta screeniltä ja kunnon äänentoistolla. Ei ihan tyypillinen sotaelokuva, mutta piti otteessaan tiukasti ja pari tuntia vierähti aivan liian nopeasti.

Itse tykkään myös (oikeastaan kaikista) Nolanin leffoista kovasti, ei mies ole mun mielestä huonoa elokuvaa koskaan ohjannutkaan. 1917 oli kuitenkin tarpeeksi erilainen Dunkirkiin verrattuna, joten uskallan suositella.

 

[Oles]

Tuossa aiemmin puhuttiin näyttelijöistä ja spesifisti tietyistä näyttelijöistä, niin ehkä tämä viesti sivuaa sitä jollain tapaa.

Haluaisin ehdottomasti ymmärtää näyttelyä paremmin, mutta mikään kirja ei ole sitä toistaiseksi oikein avannut käytännössä. Osaan vain lähinnä tuntea, jos jokin toimii tai ei ja siinä se. Kun skaala arvostella näyttelysuorituksia on tällainen, niin on aika hankala yrittää keskustella näyttelijöistä ja vaikka Oscar-sesongilla paremmuudesta. Tällöin huomio alkaa yleensä kiinnittyä jonkinlaisiin konkreettisiin ja havaittavissa oleviin asioihin: suoritus on ollut jollain tapaa näyttävä, se on saattanut olla epätyypillinen rooli näyttelijälle, tai rooli on ollut tärkeä, vakava ja ajankohtainen. Ehkä näyttelijä on pudottanut painoa, eli hän on selkeästi työskennellyt kovaa. Tai ehkä hänellä on vain ollut vakuuttava tekonenä.

Yritä siinä päättää kuka on paras, kun näyttely on niin näkymätön prosessi, josta näkyy vain lopputulos. Ja lisäksi lopputulos näyttelyssä riippuu todella paljon materiaalista ja elokuvan toteutuksesta (ohjaus, leikkaus, kuvaus, puvustus, meikkaus, muut näyttelijät jne.). Jos näyttelijä vaikuttaa paskalta jossain elokuvassa, niin tietyllä tapaa se ei välttämättä ole hänen syytään - tai siis ainakaan yksin hänen. Roolitus, tuottajat ja ohjaaja ansaitsisivat ainakin myös raippaa.

Paras neuvo mitä tähän voi sanoa on, että mene jollekin teatterikurssille, jos haluat ymmärtää paremmin näyttelyä. Siellä näkee miten esimerkiksi sama kohtaus esitetään eri tavoilla ja suoritukset ovat hyvin riisuttuja eli apuna ei ole editointia, useampia ottoja vaan ihmisiä lavalla ilman mitään kikkailuja. Olen itse tykännyt käydä improvisaatiokursseilla yläasteelta asti ja olen ollut jonkin verran teatterihommissa mukana ja tutustunut myös esimerkiksi klovneriaan. Lisäksi olen osallistunut opintojen mahdollistaessa erilaisille esiintymiskursseille eli ihan miten pidetään joku powerpoint -show, mistä on myös ollut hyötyä, kun ymmärtää, miten vaikka näyttelijät käsittelee jännitystä. Paljon olen myös yrittänyt lukea ja katsoa videoita aiheesta itsenäisestikin. Olen kumminkin vain hipaissut pintaa aiheen osalta ja paljon on opittavaa.

Ehkä tärkeimmät asiat mitä on oppinut, on ettei ole vain yhtä tapaa näytellä vaan konteksti vaikuttaa esimerkiksi minkälainen ohjaaja on, minkälainen genre on kyseessä jne. Jonkun taide-elokuvan näyttely voi olla aika hyvin erilaista verrattuna, mihin on tottunut. Yritän yleensä lähestyä roolisuoritusta juuri tuon kontekstin kautta eli minkälainen elokuva on kyseessä, minkälainen roolihahmo on, minkälaiselta sen pitäisi vaikuttaa. Vaikea tuota on edelleenkin pistää sanoiksi, miksi joku asia toimii ja miksi ei vaan tulee juuri se tunne, että tuo osui ja tuo meni kilometrillä ohi. Varmasti omat preferenssit vaikuttavat, että mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei, mutta yritän kanssa nähdä asioita toiselta kannalta, vaikka vaikeaahan se on.

Se on muuten ihan totta, että kuten koko elokuvan tekeminen niin myös näyttely on ryhmäprojekti, vaikka aina halutaan henkilöidä se menestys siihen näyttelijään. Käsikirjoituksessa olevat repliikit voivat saada kenet tahansa näyttämään idiootilta ja toisaalta hyvät ohjaajat pystyvät nostamaan keskinkertaisten näyttelijöiden suorituksia korkeammalle. Varsinkin roolittajilla on iso osa, kun he roolittavat sarjoja ja elokuvia. Mieleen tulee etenkin Nina Gold, joka on HBO:lla ollut etsimässä näyttelijöitä esimerkiksi Rooman ja Game of Thronesin rooleihin ja kyennyt löytämään tuntemattomia näyttelijöitä, jotka ovat loistaneet rooleissaan ja sitten noussut myös kuuluisiksi. Editoinnilla ja kameratyöskentelyllä voi hyvin korostaa näyttelijän vahvuuksia ja piilotella heikkouksia, puhumattakaan meikkauksesta ja puvustuksesta. Tämän takia onkin juuri kiva nähdä ihmisiä esiintymässä ilman mitään ylimääräistä. Yhden teatterikurssin vetäjä totesi, kuinka hienoa on välillä nähdä, kun näyttelijä esiintyy livenä ja unohtaa repliikkinsä, koska se hetki on aito.