Jatkoajan leffakerho

[El Gordo]

Onkohan tuo Taistelulähetit 1917 mistään kotoisin? Dunkirk, vaikkakin eri tekijän, oli sellainen leffa, mistä en saanut oikein mitään irti. Joku syvempi message siinä varmaan oli, mutta ei välittynyt minulle. Nolanin Interstellar oli taas 10/10 minulle. Noh, se Nolanista. Peter Jacksonin They Shall Not Grow old oli suorastaan hätkähdyttävää kamaa siinä mielessä miten I maailmansota heräsi henkiin tässä dokumentissa ja muutenkin olen ihan mielissäni, että myös tuo ensimmäinen maailmanpalo näyttäytyy uusissa elokuvatuotannoissa. Juonen ja trailerin perusteella "1917" vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta.

Laadukas leffa mielestäni. Eipä tuota Dunkirkia tarvitse pelätä, itsekään en siitä niin välittänyt (totta puhuen en niin hirveästi välitä mistään Nolanin elokuvasta), mutta tässä on täysin erilainen tyyli ja sanoisinko selkeämpi tarina.

 

[MadSpade]

Omasta mielestä tuo 1917 oli varsinkin tunnelmaltaan täysin identtinen Dunkirkin kanssa. Todella raskas seurattava ja tavanomaisesta poikkeava kuvaus vain lisäsi tuskaa. Ei lisännyt tippaakaan autenttisuutta se feikki-leikkaamattomuus. Tarina oli: Läski-Tommen meni kauppaan lapio. Pianon soidessa taustalla.

E: Lopulta jäi sellainen fiilis, kuin olisi tuhlattu upeat sadan miljoonan euron lavasteet köyhään teatteriesitykseen(kuvaus).

 

[Linc]

1917 nähty eilen ja täytyy olla täysin eri mieltä ylläolevan kanssa. Poikkeuksellinen kuvaus antoi uniikin fiiliksen, tunnelma oli alusta asti kohdillaan ja visuaalisesti elokuva oli yksi parhaista jonka olen koskaan nähnyt. Myös kaksi vähän tuntemattomampaa pääosan esittäjää vetivät pääroolinsa erittäin hyvin. Tarina oli toki yksinkertainen, mutta ei jokainen elokuva tarvitse mitään kompleksia ""Nolanmaista" tarinaa toimiakseen. Tällä viikolla tarkoitus mennä katsomaan elokuva uusiksi, mutta jo nyt voi sanoa kyseessä olevan yksi genrensä parhaista elokuvista, allekirjoittaneelle jopa paras.

 

[Wiljami]

...
In Bruges oli todella paljon parempi. 2,5/5.
...

Nopea ja täysin viestiin offtopiccina oleva lainaus, mutta sattuu tulemaan elokuva parasta aikaa kakkoselta ja siinäpä on tekele jonka suomenkielinen nimi aiheuttaa aina suorastaan vitutusta. Olisi voinut olla vaikka "Bruggessa" tai oikeastaan mikä tahansa, mutta että "Kukkoilijat". Mitkä ja miksi, ei tuo nimi ainakaan tähän elokuvassa pääasiallisesti esillä olevaan parivaljakkoon juuri sovi. Kukkoilijat. Ei nyt mikään "Rita Hayworth - avain pakoon" ole sentään, mutta aika hiton hölmö suomennosnimi joka tapauksessa.

 

[Tifosi]

*Leffakarsinalla tarkoitan "paras elokuva" kategorian elokuvia.

Jojo Rabbit ja Parasite vielä näkemättä oscar-ehdokkaista ja molemmat kalenterissa tällä viikolla.
Miespääosa kategoriassa oli leffakarsinan ulkopuolelta hiipinyt Antonio Banderas leffasta Pain and Glory jonka katsoin eilen mutta ei se mitenkään maailmaani mullistanut, ei edes Banderaksen suoritus.

Miessivuosa kategoriassa taas leffakarsinan ulkopuolelta tuli Tom Hanks a Beautiful Day in the Neighborhood leffasta jonka katsoin äsken ja tässä tapahtui lankeaminen. Tom Hanks voitti minut täysin puolelleen. Johtui varmaan siitä että hän oli lastenohjelman tekijä ja laskeutui siis tasolleni ja puhui hiljaa ja rauhallisesti että varmasti ymmärsin ja kyseessä vielä Tom Hanks niin kaikki tähdet oli kohdallaan. Elokuva ei Hanksia lukuunottamatta noussut tusina-luokasta.
Tuli ihan mieleen parin vuoden takainen Roman J. Israel, esq. joka ei sekään elokuvana ravistellut omenapuita mutta Denzel Washingtonin roolisuoritus porautui syvälle sisimpääni.

Tässä on aiemmin ollut jo puhetta että miessivuosa kategoriassa on niin rautainen(nimekäs) rosteri että kukaan ei saa vetoapua nimestään joten "paras" voittaa varmasti. Olen ollut tyytyväinen kun Brad Pitt on kahminut niin Golden Globen kuin Screen Actors Guild awardinkin mutta nyt toivon sitä Hanksille.... mutta kaikki suoritukset olivat niin kovia että eihän tässä voi käydä "väärin".

Myös Bombshell tuli viikonloppuna katsottua ja se oli laatuviihdettä laadukkailla roolisuorituksilla. Varsinkin Charlize Theron muuntautui täysin puhetapaa myöden Megyn Kellyksi. Jon Stewartia vuosikausia seuranneena pelkäsin että en pääse yli Megyn Kellyn Jonin päähäni laittamasta muotokuvasta mutta pääsin. Olen myös aina ollut John Lithgow:n suuri fani joten hänet oli hauska nähdä perverssissä roolissa.

 

[SamSpade]

Tuossa aiemmin puhuttiin näyttelijöistä ja spesifisti tietyistä näyttelijöistä, niin ehkä tämä viesti sivuaa sitä jollain tapaa.

Haluaisin ehdottomasti ymmärtää näyttelyä paremmin, mutta mikään kirja ei ole sitä toistaiseksi oikein avannut käytännössä.

Lyhensin lainaustasi. Yksi tapa jolla loistavaa näyttelyä ehkä oppii ymmärtämään paremmin on keskittyä vahvoihin ns sivuosan esittäjiin. Heitän tähän muutaman nimen, jotka harvoin ovat elokuvan pääosissa, mutta omalla sivuosallaan kantavat elokuvaa tai jopa nostavat sen tason uudelle levelille. John Turturro, Ed Harris, William H. Macy, Joe Pesci,

Tässä on muuten ihan mielenkiintoinen artikkeli aika perinteisestä hahmon muodostuksesta.

Character building and what makes a truly great actor

RADA's Dee Cannon on how to create a fully-realised three-dimensional person and theatre critic Lyn Gardner on truly great acting

www.theguardian.com

Tuossa mainittu Stanislavskin metodi on erittäin tunnettu ja käytetty nykäänkin. Experiencing Stanislavsky Today: Training and Rehearsal for the Psychophysical Actor on kirja jossa tätä avataan.

Lisäksi suuren Robert Ebertin elokuva-arvostelua kannattaa lukea, samoin hänen haastattelujaan joissa avaa miten "lukee" elokuvaa. Niissä aukeaa myös miten iso rooli ohjaajalla, leikkaajalla yms on näyttelijän suorituksessa. Näyttelijä tekee työn, mutta nämä visualisoivat sen katsojille jolloin alkaa vaikuttaa myös ns kultaiset leikkaukset yms klassisen taiteen vaikutukset.

 

[Jupe]

Olisi voinut olla vaikka "Bruggessa" tai oikeastaan mikä tahansa, mutta että "Kukkoilijat".

Tämä on kyllä Suomen elokuvakäännöshistorian top3:sessa ellei ykkönen, uskomaton saavutus, täytyy olla joku läppä ja kukaan ei ole tarkastanut ennen kuin on jo livenä leffapostereissa. Rita Hayworth -avain pakoon on huono käännös mutta siinä nimessä on jotain kääntäjän omaa leffaromantiikkaa mukana, on pakko ollut jättää oma leima leffaan, spoilaamalla se jo nimessä.

Kultainen 80-luku oli näiden osalta todellinen kultainen suihku leffafanin niskaan, joka ikinen käännös päin vittua, vasta 90-luvulla ja sen jälkeen alettiin käyttämään originaalinimiä enemmän ja tajuttiin ettei se leffakansa olekaan niin tyhmää miltä se näyttää.

 

[Tikiti]

Yksi parhaista on kanssa elokuvan Let's Get Laid suomennos "Sinua halutaan Laid!"

1917 tuli kanssa käytyä "IMAX" salissa katsomassa ja oli vaikuttava tekele. Kuvausta oli hauska seurata, kun tiesi mitä siinä ollaan haettu ja elokuvanakin todella hyvä! Harvemmin tulee jälkeenpäin katseltua "making of..." pätkiä elokuvista, mutta tuossa kiinnosti erityisesti tuo kuvaustyyli. Aika hienosti suunniteltu oli myös valaistus. 4,5/5 ja littipeukku perään.

 

[Tifosi]

Jojo Rabbit... voi saapasjalkakissa!
(Ellet ole leffaa nähnyt niin älä avaa spoileria vaan suosittelen lämpimästi katsomaan elokuvan ensin)

Spoileri

Se toimii aina kuin junan vessa että jos haluat repiä katsojista tunteet pihalle niin naurata niitä ensin. Jos onnistut naurattamaan yleisöä niin he pitävät ja kiintyvät hahmoihin joten kun on aika vetää käsijarrusta niin kaikki on mukana. Tämä leffa onnistui siinä 100%.

Osasin odottaa että kenkien sitomisella haetaan jotain suurempaa kohtausta mutta kun lopussa Jojo on kasvanut "aikuiseksi" ja hän auttaa jo muita sitomaan kenkiään niin ei se enää siinä vaiheessa hirveästi hetkauttanut koska pommi oli räjähtänyt jo aiemmin...

Osasin myös odottaa että äidin tanssahtelulla on jokin merkitys kun siihen keskityttiin parikin kertaa niin että vain jalat näkyvät mutta se ratkaisu tuli täysin puun takaa ja en muista koska viimeksi on leffaa katsoessa vierähtänyt kyynel välittömästi kun jotain tapahtuu. Koko kohtaus perhosen seuraamisineen oli kaunis.
Siinä piti oikein keräillä hetken itseään että pystyi jatkamaan.

Leffa aiheutti hymähtelyä koko matkan ja pari kertaa sai naurahtaa ääneenkin. Ekan kerran kun Jojo tuli loukkaantumisen jälkeen sinne uuteen keskukseen rampana ja hänelle yritettiin löytää tekemistä niin tämä pyylevähkö blondi(Rebel Wilson, joka oli mielestäni leffan hauskin hahmo) luetteli tehtäviä ja yksi oli kloonien kävelyttäminen:D

Erittäin hieno elokuva ja meni meikäläisen listalla kakkoseksi Irishmanin perään.

 

[Tjapalala]

En itse ole katsonut vielä Irishmania. Suurin syy tähän on elokuvan kesto 3,5 tuntia. Onhan se ihan helvetin pitkä elokuva. Toinen syy on se, että olen miettinyt onko elokuva hyvä vain jos tykkää genrestä. Mafia leffat ei ole oikein koskaa ollut juttuni. Esimerkiksi kummisedät ei oikein ole koskaan kolahteneet. Tietysti tämä selviää katsomalla. Vielä en ole uhrannut 3,5 tuntia elämästä tähän, mutta vääjämättömästi niin on käymässä.

1917 sen verran että yllättää sen saama suitsutus. Ajattelin sen olevan perussotaleffa, joka tehdään että saadaan Oscareita. Noh ehkä sekin täytyy käydä väijymässä. Marriage storyn voi kanssa vielä kattoa Nefestä ennen Oscareita, mutta Parasite ja Little Women jäänee siksi aikaa että tulevat suoratoisto palveluihin.


Parhaan elokuvan Oscarin minun mielestä elokuvista jotka olen nähnyt tulisi voittaa Ford V Ferrari.

 

[Tifosi]

En itse ole katsonut vielä Irishmania. Suurin syy tähän on elokuvan kesto 3,5 tuntia. Onhan se ihan helvetin pitkä elokuva. Toinen syy on se, että olen miettinyt onko elokuva hyvä vain jos tykkää genrestä. Mafia leffat ei ole oikein koskaa ollut juttuni. Esimerkiksi kummisedät ei oikein ole koskaan kolahteneet. Tietysti tämä selviää katsomalla. Vielä en ole uhrannut 3,5 tuntia elämästä tähän, mutta vääjämättömästi niin on käymässä.

Sanoisin että Irishman on Kummisetien sukulainen siinä mielessä että molemmissa mielestäni tärkein ominaisuus on tunnelman luonti. Molemmissa juoni etenee verkkaisesti ja on joukossa muutama kohtaus jotka eivät vie juonta lainkaan eteenpäin vaan kertovat enemmän elokuvan maailmasta ja "sankareistamme". Monet pitävät tälläistä tyyliä tylsänä ja eivät ole täysin väärässä ellei sitten nauti siitä aiheesta mistä elokuva kertoo.

Mafia/gangsterigenre on itselleni se kaikkein rakkain. Varsinkin Kummisetien romatisoima kuva mafiasta joka antaa kansalaisille sen mikä on kielletty(uhkapeli, huorat yms) mutta on huumeita vastaan ja kostaa vääryydet joihin laki ei pysty(Bonaseran tyttären raiskaajat) ja tappaa vain muita mafiaan kuuluvia jättäen normiväestön rauhaan. Tavallaan katu-uskottavia ja realismiin perustuvia supersankareita(joka taas on genre josta en pidä;)

Jos minulta kysyttäisiin suosikkielokuvaa niin en pystyisi antamaan selkeää vastausta kun melkein kaikista genreistä löytyy leffa josta nautin täysin rinnoin joten vastaisin mafiagenre.

 

[Buster]

Lyhensin lainaustasi. Yksi tapa jolla loistavaa näyttelyä ehkä oppii ymmärtämään paremmin on keskittyä vahvoihin ns sivuosan esittäjiin.

Lyhensin lainausta myös, vaikka varmaan sivuan kaikkia kappaleita. Garrett Dillahunt on ainakin yksi aliarvostettu hieno näyttelijä, jolla on melkoinen roolien skaala. En tätä itse tietäisi tai olisi koskaan huomannut, mutta olen useammassa yhteydessä törmännyt esimerkkinä.

Juuri katsoin Hollywood Reporterin roundtable haastattelun pari päivää sitten, jossa Samuel L. Jackson sivusi linkissäsi olevaa, että näyttelijänä on osattava kysyä oikeat kysymykset ja rakennettava hahmo niiden kautta. Olen myös jonkin kirjan Stanislavskin klassisesta metodista suomennettuna lukenut, mutta en tosin enää juurikaan muista siitä mitään ja täytyypä kirjoitella avain pointteja ylös. Samanlainen oikeiden kysymysten kysyminen pätee vähän kautta linjan elokuvanteon muihinkin osa-alueisiin ja on minulle tuttua jo elokuvan arvostelemisesta, jossa on tosin ainoastaan muistettava kysyä "miksi", mikä vie hämmästyttävän usein ajattelun ihan uusille, laajoille ja odottamattomille raiteille pienessä kuopassa ympyrää pyörimisen sijaan.

Mutta Sam Jackson tosiaan sanoi tuossa haastattelussa, että aina uuden roolihahmon kohdalla hän periaatteessa kirjoittaa eräänlaisen biografian ja luo roolihahmolle "täydellisen elämän": syntymä, perhe ja keitä ne ovat, ekonominen status, koulutustausta, armeijapalvelus, millaisista ihmisistä he pitävät, jopa mitä he syövät jne. Sitten mainitsi vielä, että jokaisen kohtauksen kohdalla esim. erikseen selvittää, mistä roolihahmo on saapunut kyseiseen kohtaukseen ja minne on menossa sen jälkeen jne. Eli hän myös purkaa käsikirjoituksen ja jokaisen kohtauksen yksinäisiksi palasiksi. Jossain kun saisi tuota prosessia seurata kärpäsenä katossa. Tai ladata joku käsikirjoitus ja koittaa tehdä sitä purkamista vähän itse, niin saa kuvaa.

Tähän liittyen olen viime aikoina pyrkinyt kuvittelemaan itseni kasvavissa määrin lapsenomaisesti hahmojen kenkiin vähän vastaavalla tavalla ja monet elokuvat ovat resonoineet, sekä auenneet ihan eri tavalla kuin vain pelkän etäältä seuraavan tarkkailijan nyrpeästä asemasta, joka tietää katsovansa elokuvaa ja odottaa tylsistyneenä, että joku kliseinen väärinymmärrys raukeaa ja päästään eteenpäin tarinakaaressa. Saattaa kuulostaa ilmiselvältä, mutta mulle se oli iso juttu löytää tuo taas, vaikka se vaatiikin useimmiten tietoisen ponnistuksen saavuttaa tuo tila.

Kuulemma myös Michael Cainen 1990 kirja Acting in Film saattaisi olla ihan hyvää lukemista.

Roger Ebertiä on luettu ahkerasti ja luetaan parasta aikaakin. Siellä on kyllä hyviä asioita ja laajempia tiedonrippeitä arvostelujen joukossa ilman mitään ylimääräistä bravadoa. Sitten kun hän vielä osasi ilmaista itseään selkeästi ja lyhyesti, eikä siellä ole mitään kammottavia akateemisia pitkiä lauseita - tai monimutkaisia sanoja - vaikka hallitsenkin englannin kielen hyvin, joskin kaikessa voisi aina olla parempi, mutta palatakseni tämän lauseeni alkuun, hänellä on myös hämmästyttävän kepeä, humoristinen ja vaivattoman intiimi sekä pehmeä tyyli muutenkin kirjoittaa. Kirjoitustensa tyylin luoman vaikutelman perusteella häntä on helppo jopa hätäisesti vähän aliarvioida, mutta on kyllä antanut paljon ja minulla hänen artikkelinsa "how to read a movie" kopioituna kokonaisuudessaan talteen.

Ja vielä siellä aiempiin @Jupe kehuihin viitaten, niin Buster Keaton oli toden totta kova jätkä. Ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja, näyttelijä, stunttimies jne. Ei tehnyt vain omia vaarallisia stunttejaan, vaan teki myös muiden vaaralliset stuntit. Ebertin tai jonkun sanoin Busterin elokuvissa on nuori ja järkähtämätön mies, jolla on tavoite ja jota hän lähtee suorittamaan kivikasvoisella optimismilla huolimatta edestä löytyvistä valtavista esteistä ja vaarasta. Samanlainen tietty huolettomuus on läsnä myös hänen stunteissaankin, joissa ei oikeastaan koskaan korosteta sitä, miten vaarallista hänen tekemisensä kulloinkin on. Hän seisoo liikkuvan veturin edessä yrittäen heittää isolla palkilla toisen puupalkin pois kiskoilta ja se esitetään vain kepeän hauskuuden sekä oivan neuvokkuuden kautta, vaikka hän voisi monin tavoin löytää itsensä murskautumasta veturin alta.

Keaton selviytyy vaikka mistä putouksista ja vaarallisista paikoista ottaen osumaa, mutta hän ei koskaan pysähdy tai jää lypsämään katsojalta mitään ylimääräistä sympatiaa, tai edes periaatteessa missään vaiheessa kehtaa pyytää katsojaa pitämään hänestä. Jokaisen osuman ja vastoinkäymisen jälkeen Keaton vain nousee takaisin jaloilleen ja jatkaa eteenpäin tippaakaan lannistumatta, tai sekunniksikaan pysähtymättä. Mutta viimeistään elokuvan loputtua hän on ansainnut em. järkähtämättymyytensä, rohkeutensa, yritteliäisyytensä ja optimisminsa ansiosta katsojan ihailun, vailla mitään paatosta ja kosiskelua. Vaikeimman kautta.

 

[Tifosi]

Huomenna tulee vihdoin suomen ensi-iltaan parhaan elokuvan oscarista kamppaileva etelä-korealainen Parasite.
Männävuosina olen katsonut nämä hehkutetut elokuvat jo hyvissä ajoin netin hämäristä streameistä jos vaan löytyy korkealaatuisina mutta tästä en vajaavaisella googlellani ole löytänyt edes englanninkielisillä teksteillä olevaa versiota ja toi etelä-korea on yhtä ruosteessa kuin pohjois-koreakin niin olen tätä odotellut saapuvaksi teatteriin.
Huomiseksi oli liputkin hankittuna mutta elämä heitelee välillä miten sattuu niin joutuu odottamaan alkuviikkoon.

Elokuvaa on hehkutettu erittäin paljon ja muistaakseni täälläkin on leffasta ollut puhetta. Onko kellään mitään spolervapaata sanottavaa elokuvasta?

 

[Ollakseni]

Oli ennen nuo trailerit elokuvissa vähän erilaisia kuin nykyään. Toisaalta Alfred Hitchcock päätti ohjata tuon itse, eikä antanut sitä minkään amatöörien käsiin.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=DTJQfFQ40lI

 

[Jymäkkä]

Sanoisin että Irishman on Kummisetien sukulainen siinä mielessä että molemmissa mielestäni tärkein ominaisuus on tunnelman luonti. Molemmissa juoni etenee verkkaisesti ja on joukossa muutama kohtaus jotka eivät vie juonta lainkaan eteenpäin vaan kertovat enemmän elokuvan maailmasta ja "sankareistamme". Monet pitävät tälläistä tyyliä tylsänä ja eivät ole täysin väärässä ellei sitten nauti siitä aiheesta mistä elokuva kertoo.

Mafia/gangsterigenre on itselleni se kaikkein rakkain. Varsinkin Kummisetien romatisoima kuva mafiasta joka antaa kansalaisille sen mikä on kielletty(uhkapeli, huorat yms) mutta on huumeita vastaan ja kostaa vääryydet joihin laki ei pysty(Bonaseran tyttären raiskaajat) ja tappaa vain muita mafiaan kuuluvia jättäen normiväestön rauhaan. Tavallaan katu-uskottavia ja realismiin perustuvia supersankareita(joka taas on genre josta en pidä;)

Jos minulta kysyttäisiin suosikkielokuvaa niin en pystyisi antamaan selkeää vastausta kun melkein kaikista genreistä löytyy leffa josta nautin täysin rinnoin joten vastaisin mafiagenre.

Minusta Irishman on vähän kuin Mafiaveljien kypsempi isoveli. Elokuvan rakenne ihan sama molemmissa, Irishman menee sitten sinne seniili- ikään asti, ja muutenkin vähän kypsempi. Mafiaveljet meni ajoittain jo vähän gangsteripornon puolelle. Tämä oikeastaan häiritsi vähän koko ajan leffaa katsoessa.

 

[Linc]

Kävin tänään Parasiten ensi-illassa ja ilman sen suurempia analyyseja, paras elokuva jonka olen mahdollisesti vuosiin nähnyt. Suosittelen ihan kaikille, *****/*****.

 

[Undrafted]

@Ollakseni kiitos mielenkiintoisesta trailerista. Erikoinen musiikki paikoitellen, sellainen kepeä kevätretki soittelu. Olisi jännä, jos nykyelokuvan ohjaaja esittelisi lavasteita tuohon tyyliin. CGI-aikana toki vaatisi erilaista otetta.

 

[Tjapalala]

Linkki: https://youtu.be/60wDnNw26PQ

Jos joku kaipaa piristystä iltaan niin Fast and Furious 9 tuo viihdytystä elämään. Universal oikeasti varmasti kokeilee rajoja kuinka pitkälle tämän sarjan voi viedä. Naamapalmu kyllä tulee tutuksi jo ensimmäisen Family-mumblen aikana. Ja hei autoilla voi lentää nykysin!

 

[SamSpade]

Kävin tänään Parasiten ensi-illassa ja ilman sen suurempia analyyseja, paras elokuva jonka olen mahdollisesti vuosiin nähnyt. Suosittelen ihan kaikille, *****/*****.

Ihan samaa hehkutin muutama kk sitten kun näin. Leffa on edustaa ainakin 3-4 genreä ja vaihtelee niiden välillä yllätyksellisesti.
Tästä ei vaan voi oikein mitään kertoa spoilaamatta ja suosittelen katsomaan leffan ilman että lukee mitään siitä tai katsoo yhtään traileria.

 

[Apassi]

Nopea ja täysin viestiin offtopiccina oleva lainaus, mutta sattuu tulemaan elokuva parasta aikaa kakkoselta ja siinäpä on tekele jonka suomenkielinen nimi aiheuttaa aina suorastaan vitutusta. Olisi voinut olla vaikka "Bruggessa" tai oikeastaan mikä tahansa, mutta että "Kukkoilijat". Mitkä ja miksi, ei tuo nimi ainakaan tähän elokuvassa pääasiallisesti esillä olevaan parivaljakkoon juuri sovi. Kukkoilijat. Ei nyt mikään "Rita Hayworth - avain pakoon" ole sentään, mutta aika hiton hölmö suomennosnimi joka tapauksessa.

Jostain luin, että tuo nimi ei liity mitenkään elokuvaan, vaan sillä mainostetaan panimotuotteita.

 

[Jupe]

Linkki: https://youtu.be/60wDnNw26PQ

Nykyajan Riemukupla. Mulle riitti mukulana ku se raaseri vähän keuli, nyt ei näytä riittävän mikään.

 

[Jupe]

Rambo LAST BLOOD
Mulla soft spot kasaritoimintaleffoihin, olin nuori silloin ja kapinallinen. Nyt täytyy muistaa että elokuvallisesti ei lähdetä katsomaan mestariteosta kun aletaan katsoa Ramboa, tämä on kasarin nuoren aivot narikkaan viihdettä.
Elokuvassa on samaa tunnetta kuin Gran Torinossa, tosin sillä erotuksella että Clint on hyvä elokuvantekijä joten elokuvakin on elokuvallisesti parempi. Clint varmasti käynyt omat demoninsa läpi että olisiko tuonut vielä Harry Callahanin istuskelemaan talon kuistille ja ottamaan ohjat käsiinsä. Teki päätöksen, joka varmasti hänen mielestä palvelee molempia näkökulmia, halusi jättää Dirty Harryn rauhaan ja ottaa vastaavaa roolia itsenäisessä elokuvassa.

Olisiko Rambo LAST BLOOD toiminut näin, ei. Rambon vahvuus on hahmossa, ei elokuvassa. John Rambo on vahva hahmo kun ollaan kameran edessä, alahuuli pitkällä, intensiivisesti vannotaan kostoa.

Juuri tämän vuoksi tästä elokuvasta pidin ja itse asiassa aika paljon. Voisin jopa muuttaa Jatkoajan leffaäänestystä omalta osaltani nostalgia syistä ja nimenomaan hahmon vuoksi. Stallonen John Rambo tässä on parempi kuin Robert De Niro Irishmanissa.

Paljastan itsestäni salaisuuden, olen kasarilla kasvanut näiden elokuvien parissa ja myönnän olen sadisti joka haluaa kostoa kun pahin mahdollinen vääryys on tapahtunut. Kylmät väreet menee kun Rambo perustelee reportterille miksi ei voi siirtyä vain eteenpäin. Tämä oikeutus kostoon on taidetta.

Ja taidetta on myös kosto. Osasin odottaa Rambon trikkejä ja niitä tuli mukavasti joten hymyssä suin sai elokuvan katsoa aina loppuhuipennusta myöden.

Genressään neljän tähden elokuva 4 / 5.

Aikaisemmin ketjussa joku osuvasti mainitsi ja allekirjoitan tuon ehdottomasti, hattu päästä Stallonelle että yli 70 vuotiaana saa tehtyä näin tylyn elokuvan.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=km_L0v3C0ms

 

[olkikuukkeli]

Katsoin YLE Areenasta tuon Rock 'n' Roll High Schoolin, joka Ramonesseineen menee lähinnä camp-huumorina. Yksi asia jäi oikeasti hämmästyttämään ja ajattelinkin palstan leffadiggareita hyödyntää tässä: Miten tuossa käsittääkseni täysin amerikkalaistekoisessa elokuvassa voi olla suomenkielinen Suosikki esillä yhdessä kohtaa? Vaikuttaa todella randomilta.

 

[Tarinankertoja]

Kaikki SciFit jne…

Pitkään katsomislistallalla ollut What Happened to Monday

Odottelin tältä jotain yhteiskunnallista Scifiä.. ja olihan se tavallaan sellainenKin, vaikka pääasiassa tämä on action leffa. Paljon takaa-ajoja ja tiukkoja tilanteita.

Ollaan siis tulevasiuudessa, ilmastonmuutos ja väestönkasvu ja näiden tuomat ongelmat ruuantuotannossa jne. saavat Euroopan liittovaltion päättämään yhdenlapsen politiikasta. Jos sattuu löytymään sisaruksia, ne syväjäädytetään odotetaan tulevaisuutta. Kaupungit ovat luonnollisesti hyvään dystopia tapaan jakautuneet yläluokan ja vähempiosasten omiin kaupunginosaisiin…

On olemassa seitsemän identtistä tyttöä, joita kaikkia siis näyttelee Noom Rapace, ja näille on annettu nimet Monday, Tuesday jne. Jokainen voi olla ulkona vain nimensä mukaisena päivänä.. Pääosan elokuvaa naiset (tai siis Noomi) on kolmekymppinen, mutta takautumin mennään lapsuuteen selitään juttuja jne…

Mitä sitten tapahtuu, kun se maanantai ei tulekaan illalla kotiin?

Siitä se action sit lähtee…

Dystopiakuvauksena aika perinteinen, aihepiirikin on käsitelty muissakin scifileffoissa, mutta kyllä tämän katsoo oikein mielellään. Noomi Rapacen lisäksi William Dafoe ja Glenn Close, eli aika kova kaarti näyttelijöissä.

Leffan on ohjannu suomensukunen norjalainen Tommy Wirkola ja tuottanu Dino De Laurentiisin tytär Raffaella De Laurentiis.



Ja kattoinhan mää tässä taannoin myös täällä paljon kehutun Once Upon a Time in Hollywood…

Olipas se… Huono! elokuva.

Elokuvalla ei oikein ole rakennetta, sen dialogi on surkeinta mitä Tarantinon kynästä on lähtenyt.. se että kirjoittaa tusinatvsarjadialogia kun elokuvassa tehdään tusinatvsarjaa on samaa roskaa kun tusinatvsarja vaikka varmaan tässä ajateltu että onpas se ”taidetta” kirjottaa noin kökköä dialogia. Hahmot on täysin mielenkiinnottomia, paitsi sitten tietty lopussa kun nää tusinasankarit (jotka siis näyttelijöinä vetää loistavat roolit, DiCaprio ja Pitt) teilaavat Mansonin jengin yrityksen pistää Sharon Tate ja kumppanit kylmäksi.

Ilmeisesti tää on joku hieno fantasia, miten ois ollu hienoa jos näin ois käynyt.

Huono tarina, vaihteleva rakenne jossa välillä on kertojaääntä ja väillä ei ja täysin mielenkiinnottomia tv sarjakuvauksien kuvauksia.. katoin kolmessa osassa viikon aikana, kun en jaksanut kerralla katsoa… ihme hype, koska kovat näyttelijät ja Tarantino…

 

[Ollakseni]

Katsoin YLE Areenasta tuon Rock 'n' Roll High Schoolin, joka Ramonesseineen menee lähinnä camp-huumorina. Yksi asia jäi oikeasti hämmästyttämään ja ajattelinkin palstan leffadiggareita hyödyntää tässä: Miten tuossa käsittääkseni täysin amerikkalaistekoisessa elokuvassa voi olla suomenkielinen Suosikki esillä yhdessä kohtaa? Vaikuttaa todella randomilta.

Vielä randomimpi olisi varmaan englanninkielinen Suosikki. Mutta joo hauska yksityiskohta. Ramones oli toki suuri Suomessa, mutta eipä tuo varmaan riitä syyksi.