Jatkoajan leffakerho

  • 2 409 523
  • 12 325

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Kävin tänään Parasiten ensi-illassa ja ilman sen suurempia analyyseja, paras elokuva jonka olen mahdollisesti vuosiin nähnyt. Suosittelen ihan kaikille, *****/*****.
Ihan samaa hehkutin muutama kk sitten kun näin. Leffa on edustaa ainakin 3-4 genreä ja vaihtelee niiden välillä yllätyksellisesti.
Tästä ei vaan voi oikein mitään kertoa spoilaamatta ja suosittelen katsomaan leffan ilman että lukee mitään siitä tai katsoo yhtään traileria.
 

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Nopea ja täysin viestiin offtopiccina oleva lainaus, mutta sattuu tulemaan elokuva parasta aikaa kakkoselta ja siinäpä on tekele jonka suomenkielinen nimi aiheuttaa aina suorastaan vitutusta. Olisi voinut olla vaikka "Bruggessa" tai oikeastaan mikä tahansa, mutta että "Kukkoilijat". Mitkä ja miksi, ei tuo nimi ainakaan tähän elokuvassa pääasiallisesti esillä olevaan parivaljakkoon juuri sovi. Kukkoilijat. Ei nyt mikään "Rita Hayworth - avain pakoon" ole sentään, mutta aika hiton hölmö suomennosnimi joka tapauksessa.

Jostain luin, että tuo nimi ei liity mitenkään elokuvaan, vaan sillä mainostetaan panimotuotteita.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Rambo LAST BLOOD
Mulla soft spot kasaritoimintaleffoihin, olin nuori silloin ja kapinallinen. Nyt täytyy muistaa että elokuvallisesti ei lähdetä katsomaan mestariteosta kun aletaan katsoa Ramboa, tämä on kasarin nuoren aivot narikkaan viihdettä.
Elokuvassa on samaa tunnetta kuin Gran Torinossa, tosin sillä erotuksella että Clint on hyvä elokuvantekijä joten elokuvakin on elokuvallisesti parempi. Clint varmasti käynyt omat demoninsa läpi että olisiko tuonut vielä Harry Callahanin istuskelemaan talon kuistille ja ottamaan ohjat käsiinsä. Teki päätöksen, joka varmasti hänen mielestä palvelee molempia näkökulmia, halusi jättää Dirty Harryn rauhaan ja ottaa vastaavaa roolia itsenäisessä elokuvassa.

Olisiko Rambo LAST BLOOD toiminut näin, ei. Rambon vahvuus on hahmossa, ei elokuvassa. John Rambo on vahva hahmo kun ollaan kameran edessä, alahuuli pitkällä, intensiivisesti vannotaan kostoa.

Juuri tämän vuoksi tästä elokuvasta pidin ja itse asiassa aika paljon. Voisin jopa muuttaa Jatkoajan leffaäänestystä omalta osaltani nostalgia syistä ja nimenomaan hahmon vuoksi. Stallonen John Rambo tässä on parempi kuin Robert De Niro Irishmanissa.

Paljastan itsestäni salaisuuden, olen kasarilla kasvanut näiden elokuvien parissa ja myönnän olen sadisti joka haluaa kostoa kun pahin mahdollinen vääryys on tapahtunut. Kylmät väreet menee kun Rambo perustelee reportterille miksi ei voi siirtyä vain eteenpäin. Tämä oikeutus kostoon on taidetta.

Ja taidetta on myös kosto. Osasin odottaa Rambon trikkejä ja niitä tuli mukavasti joten hymyssä suin sai elokuvan katsoa aina loppuhuipennusta myöden.

Genressään neljän tähden elokuva 4 / 5.

Aikaisemmin ketjussa joku osuvasti mainitsi ja allekirjoitan tuon ehdottomasti, hattu päästä Stallonelle että yli 70 vuotiaana saa tehtyä näin tylyn elokuvan.



 
Viimeksi muokattu:

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Katsoin YLE Areenasta tuon Rock 'n' Roll High Schoolin, joka Ramonesseineen menee lähinnä camp-huumorina. Yksi asia jäi oikeasti hämmästyttämään ja ajattelinkin palstan leffadiggareita hyödyntää tässä: Miten tuossa käsittääkseni täysin amerikkalaistekoisessa elokuvassa voi olla suomenkielinen Suosikki esillä yhdessä kohtaa? Vaikuttaa todella randomilta.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Kaikki SciFit jne…

Pitkään katsomislistallalla ollut What Happened to Monday

Odottelin tältä jotain yhteiskunnallista Scifiä.. ja olihan se tavallaan sellainenKin, vaikka pääasiassa tämä on action leffa. Paljon takaa-ajoja ja tiukkoja tilanteita.

Ollaan siis tulevasiuudessa, ilmastonmuutos ja väestönkasvu ja näiden tuomat ongelmat ruuantuotannossa jne. saavat Euroopan liittovaltion päättämään yhdenlapsen politiikasta. Jos sattuu löytymään sisaruksia, ne syväjäädytetään odotetaan tulevaisuutta. Kaupungit ovat luonnollisesti hyvään dystopia tapaan jakautuneet yläluokan ja vähempiosasten omiin kaupunginosaisiin…

On olemassa seitsemän identtistä tyttöä, joita kaikkia siis näyttelee Noom Rapace, ja näille on annettu nimet Monday, Tuesday jne. Jokainen voi olla ulkona vain nimensä mukaisena päivänä.. Pääosan elokuvaa naiset (tai siis Noomi) on kolmekymppinen, mutta takautumin mennään lapsuuteen selitään juttuja jne…

Mitä sitten tapahtuu, kun se maanantai ei tulekaan illalla kotiin?

Siitä se action sit lähtee…

Dystopiakuvauksena aika perinteinen, aihepiirikin on käsitelty muissakin scifileffoissa, mutta kyllä tämän katsoo oikein mielellään. Noomi Rapacen lisäksi William Dafoe ja Glenn Close, eli aika kova kaarti näyttelijöissä.

Leffan on ohjannu suomensukunen norjalainen Tommy Wirkola ja tuottanu Dino De Laurentiisin tytär Raffaella De Laurentiis.



Ja kattoinhan mää tässä taannoin myös täällä paljon kehutun Once Upon a Time in Hollywood…

Olipas se… Huono! elokuva.

Elokuvalla ei oikein ole rakennetta, sen dialogi on surkeinta mitä Tarantinon kynästä on lähtenyt.. se että kirjoittaa tusinatvsarjadialogia kun elokuvassa tehdään tusinatvsarjaa on samaa roskaa kun tusinatvsarja vaikka varmaan tässä ajateltu että onpas se ”taidetta” kirjottaa noin kökköä dialogia. Hahmot on täysin mielenkiinnottomia, paitsi sitten tietty lopussa kun nää tusinasankarit (jotka siis näyttelijöinä vetää loistavat roolit, DiCaprio ja Pitt) teilaavat Mansonin jengin yrityksen pistää Sharon Tate ja kumppanit kylmäksi.

Ilmeisesti tää on joku hieno fantasia, miten ois ollu hienoa jos näin ois käynyt.

Huono tarina, vaihteleva rakenne jossa välillä on kertojaääntä ja väillä ei ja täysin mielenkiinnottomia tv sarjakuvauksien kuvauksia.. katoin kolmessa osassa viikon aikana, kun en jaksanut kerralla katsoa… ihme hype, koska kovat näyttelijät ja Tarantino…
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Katsoin YLE Areenasta tuon Rock 'n' Roll High Schoolin, joka Ramonesseineen menee lähinnä camp-huumorina. Yksi asia jäi oikeasti hämmästyttämään ja ajattelinkin palstan leffadiggareita hyödyntää tässä: Miten tuossa käsittääkseni täysin amerikkalaistekoisessa elokuvassa voi olla suomenkielinen Suosikki esillä yhdessä kohtaa? Vaikuttaa todella randomilta.
Vielä randomimpi olisi varmaan englanninkielinen Suosikki. Mutta joo hauska yksityiskohta. Ramones oli toki suuri Suomessa, mutta eipä tuo varmaan riitä syyksi.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Katsoin YLE Areenasta tuon Rock 'n' Roll High Schoolin, joka Ramonesseineen menee lähinnä camp-huumorina. Yksi asia jäi oikeasti hämmästyttämään ja ajattelinkin palstan leffadiggareita hyödyntää tässä: Miten tuossa käsittääkseni täysin amerikkalaistekoisessa elokuvassa voi olla suomenkielinen Suosikki esillä yhdessä kohtaa? Vaikuttaa todella randomilta.
Ei hajuakaan, mutta hieno bongaus. Suosikin tilaajana arvostan korkealle tämän löydöksen, lehti taisi tulla mulle reilu 10 vuotta siinä kasarilla ja ysärin alussa.
Katsoin itsekin YLE Areenasta elokuvan ja suurena musiikkielokuvien ystävänä teki vaikutuksen, jälleen. Tässä on jotain sellaista hellyyttävän kornia ja samalla sympaattista teiniromantiikkaa. En jaksa millään enää katsoa 70-80-luvun teini romcomeja mutta tälläinen missä musiikkia niin toimii edelleen pirun hyvin. Hiukan kuten Rambossakin, ei tätäkään katsota kuin mestariteosta vaan on viihdettä menneisyyden kaipuuseen, ajankuva on loistava ja Ramones sopivan yliampuva, se haaveilukohtauskin missä Ramones on seuraavassa kuvassa mukana jo kylpyhuoneessa, tää on hienoa leffaa!
 
Viimeksi muokattu:

Artturenos

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, NHL, Blackhawks. sympatiat Lightning.
Jaahas se on näköjään Mulholland Drive Viaplayssa. Sinänsä erityinen elokuva, että taitaa olla itselleni ainut josta pidin enemmän toisella katselukerralla kuin ensimmäisellä. Hulluhan tuo on ja ahdistava, koska logiikka puuttuu täysin, silti ilmeisesti joku juonikin on olemassa, mutta niitä taitaa olla yhtä monta mitä katsojia.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Päivän iltalehmässä on juttu Brad Pittistä, joka tunnustaa kieltäytyneensä The Matrixista. Ei tosin kerrottu, oliko nimenomaan Neo, mitä hänelle tarjottiin, mutta oletetaan näin. Eihän tuota koskaan saada tietää, mutta kyllä väitän Keanu Reevesin olleen parempi valinta rooliin. Ainakin jos vertaa niihin muihin vuodettuihin ehdokkaisiin, Will Smith tai Nicoals Cage. Smith ja Pitt olisivat varmaan vetäneet roolin kunnialla. Mutta Cage? Miten voi kukaan edes ajatella häntä Neona? Vaikka sitten mieluummin David Caruso, jos aurinkolasimiehiä miettii. Ja silloinkin aurinkolasit olisivat olleet kantajaansa uskottavammat. YEAAAAHHHH!!!
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Hulluhan tuo on ja ahdistava, koska logiikka puuttuu täysin, silti ilmeisesti joku juonikin on olemassa, mutta niitä taitaa olla yhtä monta mitä katsojia.
Kun tuli DVD:lle niin katsoin tämän useamman kerran, siihen löytyy niitä Lynchin omia vinkkejä avaamaan tarinaa DVD-extroistakin. Mutta jos en nyt ihan väärin muista niin vedätystähän se oli Lynchin tyyliin, ei ne mitään avaa vaan sekoittaa enemmän päätä että olisko toi voinut mennäkin noin.
Lynchin elokuvien hienous tämä, ainakin sen omasta mielestä ja monen muunkin on että elokuvilla ei ole yhtä ratkaisua vaan ne voi nähdä eri katsojat eri tavalla.

Diggaan tuosta Lynchin tyylistä, mikä onkaan tylsempää kuin valmiiksi pureskeltu ja alleviivattu elokuva ratkaisuineen, oikein korostetaan lopussa tyhmälle katsojalle että näin se meni ymmärrätkö, tajuatko tämä oli syynä tuohon ja siksi vain pahikset kuoli eikä se päätähti joka pussaa kaunista ja viatonta daamia nojaten poliisiautoon rikospaikalla kun kamera ajaa hiljalleen pois kuvasta.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
1917 Taistelulähetit.
Oli muuten pirun hyvä sotaleffa. Sam Mendesin elokuva vahvasti ja kahden nuoren päänäyttelijän, ollaan hienosti iholla koko elokuva ja nähdään taistelulähettien karua sota-arkea kun lähetään viemään viestiä. Hieno tarina, ja tälläisiä sotaelokuva katsoo mielellään, ei isoja taistelukohtauksia vaan vahvaa lähes teatteriomaista näyttelijätyötä päätähdiltä.

Itselle nuoret näyttelijät olivat tuntemattomia ja se nosti vielä enemmän elokuvan tasoa. Samalla tavalla kuin Dunkirkissä joka oli hiukan "isompi" elokuva mutta tavoittaa saman yleisön. Molemmat lähivuosien parhaita sotaelokuvia.

Viiden tähden leffa ihan elokuvallisesti yli genrerajojen. 5 / 5


 

Artturenos

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, NHL, Blackhawks. sympatiat Lightning.
Kun tuli DVD:lle niin katsoin tämän useamman kerran, siihen löytyy niitä Lynchin omia vinkkejä avaamaan tarinaa DVD-extroistakin. Mutta jos en nyt ihan väärin muista niin vedätystähän se oli Lynchin tyyliin, ei ne mitään avaa vaan sekoittaa enemmän päätä että olisko toi voinut mennäkin noin.
Lynchin elokuvien hienous tämä, ainakin sen omasta mielestä ja monen muunkin on että elokuvilla ei ole yhtä ratkaisua vaan ne voi nähdä eri katsojat eri tavalla.

Diggaan tuosta Lynchin tyylistä, mikä onkaan tylsempää kuin valmiiksi pureskeltu ja alleviivattu elokuva ratkaisuineen, oikein korostetaan lopussa tyhmälle katsojalle että näin se meni ymmärrätkö, tajuatko tämä oli syynä tuohon ja siksi vain pahikset kuoli eikä se päätähti joka pussaa kaunista ja viatonta daamia nojaten poliisiautoon rikospaikalla kun kamera ajaa hiljalleen pois kuvasta.

En varmaan ikinä olisi tuota katsonut, jos Twin Peaks ei olisi yksi suosikki sarja. Jotain noissa Lynchin jutuissa vain on mistä itse tykkään. Myös Lost Highway on minusta hyvä, mutta tämä Mulholland Drive on parempi. Loistava elokuva haastamaan katsojan ajattelemaan, vaikka suorastaan provosoi siihen.
 

Varis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KiVa, EK65
Ihan samaa hehkutin muutama kk sitten kun näin. Leffa on edustaa ainakin 3-4 genreä ja vaihtelee niiden välillä yllätyksellisesti.
Tästä ei vaan voi oikein mitään kertoa spoilaamatta ja suosittelen katsomaan leffan ilman että lukee mitään siitä tai katsoo yhtään traileria.
Liityn hehkuttajien joukkoon.

Eilen kävin leffan katsomassa tietämättä siitä etukäteen yhtään mitään. Odotin hyvää leffaa ja sain erinomaisen. Genrejen yhdistely ja tunnelman kehitys tekivät suuren vaikutuksen ja pelkkä korealainen tapa tehdä elokuvaa oli kaltaiselleni hollywood-painotteiselle kuluttajalle erittäin piristävä kokemus.

Tämä kannattaa kaikkien nähdä ja itse en suosittelisi lukemaan mitään tarkempia ennakkoarvioita tai juonikuvauksia. Meni omien suosikkileffojen listalla kertaheitolla melko korkealle ja ulkomaisista elokuvista top-kakkoseen Koskemattomien (Intouchables) kanssa.

Viikko sitten näin Jojo Rabbitin, joka oli myös erinomainen. Erityisesti lapsinäyttelijät olivat hyviä ja se olikin tämän elokuvan kohdalla kriittistä, kun sotaa ja sen järjettömyyttä kuvataan paljon heidän näkökulmastaan.
 

Manazeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Ainakin jos vertaa niihin muihin vuodettuihin ehdokkaisiin, Will Smith tai Nicoals Cage.
Näihin liittyykin yksi mielestäni parhaimmista Hollywood-tarinoista, mitä olen kuullut. Nicolas Cage oli kiinnitetty näyttelemään Teräsmiestä elokuvaan Superman Lives. Kyseisen elokuvan ohjaajana piti toimia Tim Burton ja käsikirjoittajaksi palkattiin Kevin Smith. Elokuvan tuottaja Jon Peters (Barbra Streisandin entinen kampaaja) ilmoitti Smithille, ettei halua nähdä elokuvassa Teräsmiehen pitävän supersankariasua, eikä halua hänen lentävän. Ja ehkä tärkein vaatimus oli, että Teräsmiehen on taisteltava valtavaa hämähäkkiä vastaan.

No tuo kyseinen Teräsmies-elokuva ei koskaan valmistunut. Will Smith kuuluisasti kieltäytyi Matrixista ja Neon roolista, jotta pääsee näyttelemään samaisen Jon Petersin tuottamassa elokuvassa Wild Wild West. Matrixista tuli lopulta valtava hitti ja Wild Wild West oli lopulta iso kasa höyryävää paskaa. Ai niin, tuossa elokuvassa oli lopulta se jättimäinen mekaaninen hämähäkki.
 

Buster

Jäsen
Päivän iltalehmässä on juttu Brad Pittistä, joka tunnustaa kieltäytyneensä The Matrixista. Ei tosin kerrottu, oliko nimenomaan Neo, mitä hänelle tarjottiin, mutta oletetaan näin. Eihän tuota koskaan saada tietää, mutta kyllä väitän Keanu Reevesin olleen parempi valinta rooliin. Ainakin jos vertaa niihin muihin vuodettuihin ehdokkaisiin, Will Smith tai Nicoals Cage.
Referoin seuraavassa vapaasti ja sieltä täältä katkelmia poimien Brian Raffertyn kirjaa Best Movie Year Ever ujuttaen sekaan myös vähän omaa.

Rakennusalalla työskennelleet Wachovskit työstivät erilaisia villiä ideoita läpi 90-luvun täyttäen useita vihkosia, joiden sisällöstä muotoutui lopulta The Matrix. Leffa pitchattiin Warner Brosille, jossa elokuvan tukijoihin kuuluivat Lorenzo Di Bonaventura ja Joel Silver. Epävarmuudesta ja monimutkaisesta, sekä epätavallisesta (kuulemma toinen veli selitti ja toinen imitoi äänitehosteita) myyntipuheesta huolimatta, Wachovskit saivat 60 miljoonan dollarin budjettinsa, koska Warner Bros halusi tehdä jotain erilaista, kun perinteiset jatko-osat, remaket, buddy-cop elokuvat jne. eivät enää tuntuneet toimivan tuolloiselle elokuvayleisölle.

Ainoa ehto oli kuvata leffa Australiassa, koska se tuli halvemmaksi. Lopulta siitä tulisi myös olemaan etua Wachovskeille kuvata elokuva studion ulottumattomissa, koska kuvaukset tulisivat venymään yli aikataulun ja yli budjetin. Mutta vihreän valon näyttämisen jälkeen isoin ongelma oli täyttää Neon rooli.

90-luvun lopulla Keanu Reevesin ura oli aallonpohjassa, hän oli box office -myrkkyä. Vuosikymmen oli alkanut lupaavasti ja Speedin myötä hänestä odotettiin jonkinlaista toimintasankaria, vaikka pahojen kielien mukaan Reevesin Speed-roolissa olisi onnistunut kuka tahansa. Speedin jälkeen Keanu teki pari rakkauselokuvaa ja muutaman surkean toimintaelokuvan (Johnny Mnemonic) saaden ison epäonnistujan leiman otsaansa. Joskin Bram Stokerin Draculassakin 1992 Reeves on ihan jäätävän paska (en sano tätä kevyesti) ollen ihan väärässä roolissa ja elokuvassa, joten hän teki kyllä laajemmaltikin huonoja valintoja etsiessään paikkaansa Hollywoodissa.

Di Bonaventuran mukaan tosiaan studio lähestyi Will Smithiä (halusi tehdä Wild Wild Westin, historia tietää kertoa ettei olisi kannattanut), Brad Pittiä (tehnyt juuri ennen 7 vuotta Tiibetissä, rankat ja pitkät kuvaukset ulkomailla) ja Leonardo DiCapriota (ei halunnut tehdä uutta erikoistehoste-elokuvaa heti Titanicin jälkeen). Lopulta etsintä jatkui niin pitkään, että Neon roolia tarjottiin jo Sandra Bullockillekin, mutta hänkin kieltäytyi. Että väliin on varmasti mahtunut paljon nimiä ja joskus jostain lukenutkin, että roolia ehdittiin tarjota lähes kaikille tuolloin nimekkäille tähtinäyttelijöille ja Reeves ehdittiin studion puolelta jo ensi alkuun torpatakin / tai vastustelua esiintyi, kunnes häneen palattiin takaisin.

Wachovskeillahan oli tässä vaiheessa muistaakseni vain yksi elokuva ohjattuna; pienen profiilin Bound. Lisäksi he halusivat kuvata Matrixin Hong Kongin toimintaelokuvien tyyliin, eli ts. näyttelijöiden olisi kyettävä uskottavasti "tappelemaan" kameran edessä. Se taas vaatisi tässä tapauksessa 4 kuukauden rankan treenijakson ennen kuvausten alkua. Ja noina aikoina tuollainen ei ollut tavallista Hollywoodissa, vaan se vaati tilaa näyttelijän kalenterissa ja melko poikkeuksellista sitoutumista. Intensiivisellä treenijaksolla saadaan kyllä kuka tahansa näyttämään hyvältä toimintaelokuvassa kameran edessä. Mutta 1997 alkupuolella Wachovskit tapasivat Reevesin ensimmäistä kertaa, joka diggasi Matrixin filosofisesta tarinasta ja oli valmis laittamaan itsensä täysillä likoon.

Morpheuksen etsintä oli ilmeisesti vieläkin hankalampi ja pidempi prosessi. Warner Bros tarjosi roolia ainakin esimerkiksi Arnold Schwarzeneggerille ja Michael Douglasille, jotka kieltäytyivät. Wachovskeilla oli pitkään ollut Laurence Fishburne tähän rooliin mielessä ja kun he herran tapasivat Las Vegasissa Tyson vs. Holyfield -ottelun yhteydessä, niin valinta oli heidän puolestaan selvä. Mutta Warner Bros hankasi vastaan, koska Tony ja Emmy -voittaja Fishburne ei ollut riittävän tunnettu ulkomailla. Studio olisi halunnut Val Kilmerin huolimatta siitä, että hän oli oikutellut oikein isosti The Island of Dr. Moreaun kuvauksissa jättäen oikkuilussa jopa hankaluudestaan kuuluisan vastanäyttelijänsä Marlon Brandon varjoonsa. Ilmeisesti Wachovskit tapasivat tuottajien kanssa Kilmerin, joka olisi kuitenkin halunnut Morpheukselle isomman roolin ja muuttaa tarinaa, kun taas Fishburne oli ohjaajien kanssa samalla aaltopituudella.

Carrie-Anne Mossia ennen ainakin Jada Pinkett-Smith kävi ihan Reevesin kanssa kuvauksissakin, mutta kaksikon välillä ei ollut naisen itsensä sanoin minkäänlaista kemiaa.

Tosiaan ennen kuvausten alkua koko Matrix-tiimi vietti kuukausia varastossa Burbankissa harjoitellen taistelua ja koreografioita legendaarisen Woo Ping-Yuenin johdolla. Valmistautumista haittaisi sekin, että Reeves oli käynyt hiljattain selkäleikkauksessa vanhan vamman vuoksi, jonka seurauksena kaksi hänen selkänikamistaan oli alkanut luutua yhteen. Leikkaus oli pakko suorittaa, tai pitkittyessä riskinä olisi ollut jopa neliraajahalvaus. Leikkauksen vuoksi Reevesilla oli niskatuki harjoitusten alkaessa ja hän ei voinut potkia pitkään aikaan.

Joe Pantoliano taas humoristisesti kävi reiluna nelikymppisenä luonnenäyttelijänä rasvaimussa veren maku suussa treenaamisen sijaan (näyttelijöiden odotettiin olevan elämänsä kunnossa) ja lähetti laskun tästä 8 tonnin operaatiosta studiolle, joka ei ilmeisesti sitä maksanut.

Matrixissa muuten stunttityössä oli mukana Nash Edgerton (Mousen tupla, ohjasi Gringon) ja Chad Stahelski (Neo). Stahelski tulisi ohjaamaan 15 vuotta myöhemmin Reevesin tähdittämän John Wick-elokuvasarjan. Näistä leffoista ensimmäisen hän ainakin ohjasi David Leitchin (Deadpool 2) kanssa, joka liittyi stunttitiimiin The Matrixin jatko-osissa.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Päivän iltalehmässä on juttu Brad Pittistä, joka tunnustaa kieltäytyneensä The Matrixista.

Näin myös tuon otsikon jossa lainausmerkeissä Pitt olisi sanonut että se olisi vaikuttanut suuresti hän uransa suuntaan.
Jäin vähän ihmettelemään että mitä mies tällä tarkoitti kun oma ura oli kuitenkin kovassa nosteessa noihin aikoihin, sitä ennen ja vielä pitkään jälkeenkin ja tekihän mies samana vuonna Fight Clubin joka nyt ei paljoa jos lainkaan jää Matrixin varjoon. Minusta FC on parempi.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Näin myös tuon otsikon jossa lainausmerkeissä Pitt olisi sanonut että se olisi vaikuttanut suuresti hän uransa suuntaan.
Jäin vähän ihmettelemään että mitä mies tällä tarkoitti kun oma ura oli kuitenkin kovassa nosteessa noihin aikoihin, sitä ennen ja vielä pitkään jälkeenkin ja tekihän mies samana vuonna Fight Clubin joka nyt ei paljoa jos lainkaan jää Matrixin varjoon. Minusta FC on parempi.
Ei jää yhtään varjoon. Molemmat ovat loistavia omassa genressään ja molemmat elokuvat olivat sellaisia että kun olin nähnyt teatterissa ja kävelin ulos, tuntui kuin olisin tullut eri maailmaan ja olo oli "WTF oikein juuri näin". Ainoastaan Pulp Fiction on näiden kahden kanssa päässyt samaan fiilikseen.
Edit: Fight Club on tullut nähtyä yli 10 kertaa ja joka katselukerralla se aukeaa enemmän ja enemmän, ollen kaikkea muuta kuin monen kriitikon väittämä maskuliinisuuden ylistys.
 

Tikiti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Professori Aho, Dortmund ja Arsenal
Tämä kannattaa kaikkien nähdä ja itse en suosittelisi lukemaan mitään tarkempia ennakkoarvioita tai juonikuvauksia. Meni omien suosikkileffojen listalla kertaheitolla melko korkealle ja ulkomaisista elokuvista top-kakkoseen Koskemattomien (Intouchables) kanssa.
Tämän kohdan perusteella menen ehdottomasti katsomaan aiemmin, kuin oli tarkoitus. On nimittäin myös oma suosikkini ulkomaalaisista elokuvista tuo Intouchables.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Jossain eilisen Iltapulussa,pupussa tai lehmässä oli myös juttua Judas Priestin originaalijäsenen elämänkerrasta ja mielenkiintoinen pointti että Top Gun tuottajat olisivat ehdottomasti halunneet Reclessin Top Guniin mutta Priestin pojat kieltäytyivät koska levy oli vasta tulossa eivätkä halunneet antaa hyvän flown biisiä pois ennen aikojaan. Totesi vain lakonisesti, teimme virheen, olisi pitänyt antaa.
Mulla ei ollut hajuakaan tuosta biisistä vaikka kasarilla kaikki nämä bändit ja levyt kuunneltu pariin kertaan ainakin, ehkä kuullut joskus joo, jos olisi päätynyt leffaan olisi vähintään yhtä suosittu kuin Kenny Logginsin Playing with the boys. :)


 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Ei jää yhtään varjoon. Molemmat ovat loistavia omassa genressään ja molemmat elokuvat olivat sellaisia että kun olin nähnyt teatterissa ja kävelin ulos, tuntui kuin olisin tullut eri maailmaan ja olo oli "WTF oikein juuri näin". Ainoastaan Pulp Fiction on näiden kahden kanssa päässyt samaan fiilikseen.
Edit: Fight Club on tullut nähtyä yli 10 kertaa ja joka katselukerralla se aukeaa enemmän ja enemmän, ollen kaikkea muuta kuin monen kriitikon väittämä maskuliinisuuden ylistys.
Hämmentävintä Fight Clubissa ja sen faneissa on se kuinka ihmiset pitävät Tyler Durdenia jotenkin ihailtavana henkilönä. Kyseessä on kuitenkin terroristi ja misantrooppi, joka johtaa kulttia. Kai hänessä on sitten jotain kiehtovaa nuorille vihaisille miehille.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kyseessä on kuitenkin terroristi ja misantrooppi, joka johtaa kulttia.

+ kärsii lisäksi hyvin vakavasta mielenterveyden häiriöstä, jos sivupersoonan ollessa kyseessä nyt näin voi sanoa...

Hyvä ja mielenkiintoinen hahmo kyseessä on kyllä, mutta ei minunkaan mielestäni missään nimessä mukava tai ihailtava. En ottaisi meille asumaan.

Sama juttu Brad Pittin toisenkin roolihahmon kanssa, eli Jeffrey Goines leffasta 12 Apinaa.
 

Oles

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Leijonat
Näihin liittyykin yksi mielestäni parhaimmista Hollywood-tarinoista, mitä olen kuullut. Nicolas Cage oli kiinnitetty näyttelemään Teräsmiestä elokuvaan Superman Lives. Kyseisen elokuvan ohjaajana piti toimia Tim Burton ja käsikirjoittajaksi palkattiin Kevin Smith. Elokuvan tuottaja Jon Peters (Barbra Streisandin entinen kampaaja) ilmoitti Smithille, ettei halua nähdä elokuvassa Teräsmiehen pitävän supersankariasua, eikä halua hänen lentävän. Ja ehkä tärkein vaatimus oli, että Teräsmiehen on taisteltava valtavaa hämähäkkiä vastaan.

No tuo kyseinen Teräsmies-elokuva ei koskaan valmistunut. Will Smith kuuluisasti kieltäytyi Matrixista ja Neon roolista, jotta pääsee näyttelemään samaisen Jon Petersin tuottamassa elokuvassa Wild Wild West. Matrixista tuli lopulta valtava hitti ja Wild Wild West oli lopulta iso kasa höyryävää paskaa. Ai niin, tuossa elokuvassa oli lopulta se jättimäinen mekaaninen hämähäkki.

Tämähän on hienon koominen tapahtumien sarja. Tästä pitäisi tehdä elokuva.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Hämmentävintä Fight Clubissa ja sen faneissa on se kuinka ihmiset pitävät Tyler Durdenia jotenkin ihailtavana henkilönä. Kyseessä on kuitenkin terroristi ja misantrooppi, joka johtaa kulttia. Kai hänessä on sitten jotain kiehtovaa nuorille vihaisille miehille.
Ei, ei ihailtava. Vaan kyseessä on kasvutarina. Sukupolven X omat isät olivat jumalan kuvia kasvaville miehille ja he epäonnistuivat.
Elokuvassa haetaan ”toista isää” mentoria, senseitä, oltermannia joka näyttää mitä voisi olla. Elokuva kertoo ettei roolomallit, amerikkalainen unelma, ole tavoittelemisen arvoista, vaan jokaisen pitää löytää omat syynsä elää ja kasvaa, haistattaa normeille ja vaatimuksille ja oletusarvoille. Tyler Durden oli karikaryyri maskuliinisuudesta ja lopussa päähenkilö tappaa tämän, hyljäten toksisen maskuliinisuuden ja ymmärtää että elämä on omissa käsissä, eikä siinä mitä omistaa, mitä yhteiskunta olettaa, tai mitä roolisi yrityksessä on.
Pintapuolin elokuva näyttää juuri sille mitä pari edellistä kommentoijaa sanoivat, mutta kaukana siitä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös